Helsingin raastuvanoikeus (HELRO)

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Helsingin kaupungin kiinteistökortisto

Hovioikeudet

Oikeusistuimet

Korkein oikeus

Raastuvanoikeudet

Tuomioistuinlaitos ja alioikeudet

Perinnöksiosto, lainhuuto ja kiinnekirja (Arkistolaitoksen äänitepankki) 

Helsingin raastuvanoikeus

Mikä on raastuvanoikeus?

Raastuvanoikeus oli 1600-luvulta vuoteen 1993 kaupunkien alioikeuden nimi Suomessa. Raastuvanoikeus oli toinen oikeusaste, jonka käsiteltävinä olivat kiinnitys- ja lainhuutoasiat sekä riidat, rikos- konkurssi-, testamentti-, velka- ja holhousasiat. Raastuvanoikeuden päätöksistä saattoi valittaa seuraavaan oikeusasteeseen eli hovioikeuteen. Raastuvanoikeuden päällikkönä oli pormestari ja jäsenet olivat lainoppineita oikeusneuvosmiehiä tai kunnallisneuvosmiehiä.

Suomen kaupunkikuntien hallintohistoria alkaa varsinaisesti 1300-luvulla, jolloin paikalliset kauppakylät alkoivat järjestäytyä kaupunkiyhdyskunniksi ja saada erityisiä kaupunkierioikeuksia. Varsinaisen juridisen perustansa kaupunkien sisäinen oikeudenkäyttö sai Maunu Eerikinpojan kaupunkilaista (MEKL) noin vuonna 1367. Laissa määriteltiin tärkeimmät rikos-, kauppa- ja hallinto-oikeudelliset tekijät. Tämän lisäksi tärkeimpiin säädöksiin kuului raastuvan järjestystä ja tuomioistuinmenettelyä koskevat yleiset säännöt. Kaupungin tuomioistuimena ja hallintoasioiden hoitajana toimi keskiajalla raati, kunnes 1600-luvulla sen nimeksi alkoi vahvistua raastuvanoikeus. Kaupungeissa oli siis raastupa ja raastuvanoikeus, kun taas maalla kokoonnuttiin käräjille ja kihlakunnanoikeuteen.

Kaupungin raadin nimenä oli raastuvanoikeus sen hoitaessa oikeudellisia asioita ja maistraatti sen hoitaessa hallinnollisia tehtäviä. 1700-luvulla vakiintui käytäntö, että kunnallispormestari johti kaupungin hallinnollista puolta eli maistraattia ja oikeuspormestari vastasi oikeusasioista. Vuonna 1855 maistraatti ja raastuvanoikeus erotettiin toisistaan. Vuonna 1993 alioikeusuudistuksen yhteydessä kihlakunnanoikeudet ja raastuvanoikeudet liitettiin yhteen ja niistä tuli käräjäoikeuksia.

Helsingin raastuvanoikeus (HELRO) ja sen osastojen tehtävät

Helsingin raastuvanoikeuden (HELRO) vanhimmat asiakirjat ovat vuodesta 1623. Kansallisarkistossa Rauhankadun toimipisteessä on Helsingin raastuvanoikeuden arkistossa asiakirjoja pääsääntöisesti vuodesta 1881. Mutta hovioikeuksista Kansallisarkistoon siirrettyihin alioikeuksien renovoituihin eli puhtaaksi kirjoitettuihin pöytäkirjasarjoihin sisältyy myös Helsingin raastuvanoikeuden varsinaisasian pöytäkirjoja (tuomiokirjoja) vuosilta 1623—1951 ja ilmoitusasiain pöytäkirjoja vuosilta 1827—1951. Helsingin raastuvanoikeus toimi joko yhteisraastuvanoikeutena tai osastoihin jakaantuneena.

Raastuvanoikeudessa oli 13 vakinaista ja yksi ylimääräinen osasto. Useimmat osastot jakaantuivat vielä jaostoihin.

Ensimmäinen osasto käsitteli tapauksia jotka koskivat holhousta, lapseksi ottoa, avioehtoa, perunkirjoitusta, pesänositusta, perintöä ja testamenttia, suostumuksen antamista tontinmuodostukseen, lainhuudon ja kiinnityksen oikaisua ja mitättömäksi julistamista sekä merenkulusta johtuvia tapauksia.

Toiselle osastolle kuuluivat asiat, jotka koskivat pesäeroa, perinnön luovuttamista ja omaisuuden erottamista kuolleen pesästä, konkurssia, kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista, asiakirjojen kuoletusta, huoneen vuokria, katselmuksia ja arvioimisia koskevat asiat.

Kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs osasto käsittelivät niille arvottuja siviili- ja rikosasioita.

Kahdeksannen ja yhdeksännen osaston tehtäviin kuuluivat rikosasioita koskevat tehtävät ja kymmenennen osaston tehtäviin nuoria rikoksentekijöitä koskevat asiat. Kolme osastoa, osastot 11, 12 ja 14, hoitivat liikenneasioita. Kolmastoista osasto hoiti vähäisiä rikosasioita.

Helsingin raastuvanoikeuden arkisto

Luovutetun aineiston rajavuodet ovat pääsääntöisesti 1881 ja 1960, mutta aineistoon sisältyy myös muutamia luetteloita vuotta 1881 varhaisemmalta ajalta. Vanhemmat asiakirjat ovat käytettävissä Helsingin kaupunginarkistossa.Tärkeimmät apuneuvot Helsingin raastuvanoikeuden asiakirjoja käyttäville ovat osastojen yhteiset siviili- eli riita- rikosasiain diaarit. Niihin on merkitty raastuvanoikeuden eri osastoilla käsiteltyjä juttuja.

Miten Helsingin raastuvanoikeuden asiakirjoja voi hyödyntää?

Helsingin raastuvanoikeuteen päätyneet rikosasiat ja riita-asiat voivat antaa tutkijalle selventäviä tietoja yksittäisen henkilön tuomiosta tai itse tapahtumista, jotka ovat johtaneet oikeudenkäyntiin. Kysymys voi liittyä esimerkiksi vahingonkorvaukseen, perintöriitaan, kaupan purkamiseen tai huoneiston vuokraamiseen.

Helsingin raastuvanoikeuden tuomiokirjat tarjoavat sukututkijalle mielenkiintoista tietoa esivanhempien toiminnasta ja sen ajan yhteiskunnasta. Tuomiokirjat sisältävät riitajuttuja, kiinnekirjoja ja sakkoluetteloita, lainhuutoja, kiinnityksiä ja holhousasioita lähes nykypäiviin saakka. Myös perukirjoja voi hyödyntää sukututkimuksessa, sillä ne antavat kuvan menneitten sukupolvien yksityisomaisuudesta ja esinekulttuurista. Kyseiset asiakirjat sisältävät luetteloita vainajan varallisuudesta, kuten maanomistuksesta, veloista ja henkilökohtaisista esineistä. Lisäksi asiakirjoja, etenkin perukirjoja, voi hyödyntää sosiaalihistorian, taloushistorian ja esineellisen kulttuurin tutkimuksissa. Helsingin raastuvanoikeuden asiakirjoja voi myös hyödyntää tutkittaessa kaupunkikunnan hallintohistoriaa.

Miten Helsingin raastuvanoikeuden arkistoa käytetään?

Yleisesti arkiston käytöstä

Helsingin raastuvanoikeuden arkisto on tutkijoiden käytettävissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Helsingin raastuvanoikeuden arkiston sisältöön voi tarkemmin tutustua arkistolaitoksen kotisivulla olevan Vakka-arkistotietokannan avulla. Sen tarkennetun haun nimihakuun tulee syöttää hakusanaksi ”Helsingin raastuvanoikeus”. Helsingin kaupunginarkiston SINETTI-kokoelmatietokannan avulla voi tarkemmin tutustua siellä säilytettävään Helsingin raastuvanoikeuden arkiston asiakirjoihin. Helsingin raastuvanoikeuden organisaation ja työjärjestyksen kehityksestä on Kansallisarkiston arkistoluettelossa 236:1a.

Arkiston diaarit

Osastojen yhteiset siviili- eli riita- ja rikosasiain diaarit on tärkeät apuneuvot. Vuoden 1869 diaarissa on osittain aakkosellinen hakemisto. Säännöllisesti tällainen hakemisto on kuitenkin diaareissa vasta vuodesta 1904 alkaen. Hakemisto on vuodesta 1906 lähtien laadittu vastaajan nimen mukaan. Vuodesta 1951 alkaen on kirjamuotoisen diaarin sijaan ollut käytössä vuosittainen, aakkosellinen kortisto.

Pöytäkirjasarjat Ca on varattu riitasioille ja Cb rikosasioille. Asiakirjavihkoihin eli akteihin on koottu useammassa kuin yhdessä istunnossa käsitellyistä asioista kertyneet asiakirjat. Tällaisista jutuista on itse pöytäkirjassa istuntopäivän kohdalla mainittu vain pykälä, jossa asiaa on käsitelty sekä aktin numero. Pöytäkirjoihin on sidottu paitsi varsinaiset pöytäkirjat myös pöytäkirjojen liitteet ja pääsääntöisesti myös tuomio- ja sakkoluettelot. Pöytäkirja voi siis sisältää virkatodistuksia, lääkärilaskuja, todistuksia ja joskus voi aktin lopussa olla mukana oikeuden päätös. Lainhuudatusasiain pöytäkirjat on sarjassa Ch.

Lainhuutoasiain diaarit on nimenä osittain harhaanjohtava, sillä diaareihin on merkitty myös kiinnitys-, irtaimistokiinnitys-, holhous- ja avioehtoasiat ennen kuin ne saivat eri vuosina omat diaarinsa. Diaarit viittaavat asian mukaan samannimisiin pöytäkirjasarjoihin. Asiat on ryhmitelty niin, että ensimmäisenä ovat lainhuudot ja vasta sen jälkeen kunkin niteen lopussa omina ryhminään kiinnitys-, holhous- ja avioehtoasiat.

Konkurssiasioiden diaarit ja valtion konkurssiasiain diaarit ovat rakenteeltaan samanlaisia, mutta viittaavat eri asiakirjasarjoihin. Vanhemmat diaarit ovat hakemistoja suoraan tuomiokirjoihin. Vuodesta 1920 lähtien konkursseja käsitteli raastuvanoikeuden II osasto. Diaareissa on hakemisto konkurssiin haettujen yhtiöiden, kuolinpesien tai henkilöiden nimistä.

Laki vuodelta 1734 pakollisti perunkirjoituksen ja velvoitti luetteloimaan jokaisen kuolinpesän sakon uhalla. Perunkirjaan tuli merkitä vainajan kiinteä omaisuus, irtaimisto, varat sekä velat. Perukirjoille on varattu saapuneiden asiakirjojen sarja Ec. Perukirja on perunkirjoitustilaisuudessa laadittu luettelo vainajan omaisuudesta. Aikaisemmat diaarit ovat kirjamuotoisia, joissa vainajien nimet on ryhmitelty aakkosiin vuosittain.

Kaikkia raastuvanoikeudessa esillä olleita juttuja ei ole merkitty osastojen yhteisdiaareihin. Osalle on omat erilliset diaarihakemistonsa esimerkiksi lainhuutoasiain diaarit vuodesta 1932 lähtien ja kiinnitysasiain diaarit vuodesta 1946 lähtien. Raastuvanoikeuden yhteisistuntojen diaarien kohteena eivät ole oikeuden käsittelemät oikeustapaukset, vaan oikeuden sisäiset henkilöstöasiat.

Kirjamuotoisten diaarien ja korttidiaarien lukeminen

Diaarit ovat kirjamuotoisia vuoteen 1950 saakka. Kirjamuotoisissa diaareissa juttua käsitellyt osasto selviää sarakkeesta johon jutun käsittelypäivämäärä on merkitty. Kun osastojen myöhemmässä vaiheessa oli enemmän kuin sarakkeita mahtui kirjan aukeamalle, merkittiin osaston numero lyijykynällä käsittelypäivämäärän kohdalle. Diaarikortteja alettiin yleisesti käyttää vuodesta 1951 lähtien. Diaarikorteissa on samanlaiset merkinnät kuin diaarikirjoissakin.

Kirjamuotoisissa diaareissa on vastaajan sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan ryhmitelty hakemisto. Siitä näkee jutun arkistonumeron ja sivunumeron diaarissa, joiden perusteella juttu löytyy varsinaisesta diaariosasta. Diaariaukeaman vasemmalla sivulla on merkinnät kantajasta, vastaajasta ja lyhyesti jutun sisällöstä. Oikeanpuolinen diaarisivu on jaettu sarakkeisiin, joissa ilmoitetaan jutun käsitelleen osaston numero ja käsittelypäivä oikeudessa. Osasto- ja käsittelypäivämäärämerkintöjen perusteella voidaan selvittää jutun pöytäkirjanide. Arkistoluetteloista on etsittävissä oikean pöytäkirjaniteen arkistotunnus.

Rikosasiain diaareihin pätee pääpiirteissään, yhtä poikkeuksetta lukuun ottamatta, sama mitä edellä on mainittu. Poikkeuksena on, että ensimmäiselle osastolle ei diaarissa ole saraketta. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen sarake merkitsee toista osastoa, toinen kolmatta, ja kolmas neljättä jne. Syy tähän on se, että ensimmäinen osasto käsitteli yleensä vain riita-asioita eikä sille sen vuoksi tarvittu omaa saraketta diaariin.

Korttidiaarien kortit ovat vastaajan nimen mukaan aakkosjärjestyksessä eikä erillistä hakemistoa näin ollen tarvita. Diaarikorttiin on merkitty takasivulle käsittelypäivämäärät, pykälä ja osasto. Korttiin on merkitty myös, jos käsittelyasiakirjat löytyvät pöytäkirjan sijasta erillisestä asiakirjavihkosta.

Asiakirjavihkon eli aktin numero selviää kortin toiselta puolelta. Aivan kortin yläkulmassa on teksti ”Asiakirjavihko N:o”, jossa on aktin numero sekä vuosiluku.

Tilauslomakkeeseen kirjoitetaan ”Helsingin raastuvanoikeus” sekä asiakirjavihkon numero ja vuosiluku.

Tutkimuksen tekeminen

Haluttu asiakirja tilataan tutkijasalin päivystäjältä, jonka jälkeen aineisto tuodaan tutkittaviksi. Tutkimusta tehdessä on alussa ensin tilattava esimerkiksi mielessä oleva diaarikortti, jonka tiedoista saa tilattua asiakirjavihon. Tutkijasaleihin diaarikorttilaatikoita ei toimiteta, vaan Kansallisarkiston työntekijät poimivat niistä asiakkaiden tilauksiin tarvittavat tiedot. Aktin numeron selvittyä voi jatkaa tutkimustaan tilaamalla itse aktin. Tuomiot ovat tuomiokirjoissa. Joskus voi päätöksen selville saaminen tosin viedä paljonkin aikaa, sillä aina välillä siirrettiin oikeuden käsittelypäivää eteenpäin.

Konkursseja tutkiessa voi ottaa yhteyttä Hämeenlinnan oikeusrekisterikeskukseen, jossa säilytetään muun muassa konkurssirekisteriä. Konkurssirekisterit kattavat koko valtakunnan. Kirjallisen otteen tilaaminen on maksullista.

Avioehtoja tutkiessa voi kääntyä niin Helsingin maistraatin kuin myös Helsingin käräjäoikeuden puoleen. Helsingin maistraatissa on säilytetty avioehtoja vuodesta 2003 lähtien. Maistraatista saa tietoja avioehdoista, mutta tarkempaa tutkimusta varten on saatava lupa maistraatin päälliköltä. Helsingin käräjäoikeudessa on mahdollista tilata avioehtoja hakukortiston avulla. Helsingin käräjäoikeudessa arkistoidut avioehdot on julkisia.

Kirjallisuus

Helsingin kaupunginarkiston yleisluettelo. Helsingin kaupunginarkisto, Helsinki 1981.

Henttonen, Pekka: Helsingin raastuvanoikeuden diaarijärjestelmä tiedonhakijan näkökulmasta. Arkistonhoitotutkinnon kirjoitelma, Kansallisarkisto 1991.

Karonen, Petri: ”Raastuvassa tavataan”. Suomen kaupunkien hallinto- ja oikeuslaitoksen toiminta ja virkamiehiä suurvalta-aikana. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 1995.

Markkanen, Erkki: Perukirja tutkimuslähteenä. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 1988.

Mälkiä, Matti: Hallintohistoria, hallintotiede, julkishallintotiede. Tampereen yliopisto, Tampere 1995.

Narva, Aila: "Helsingin raastuvanoikeus valtionarkistossa". Arkistotiedote 3 (1984), 3–4.

Parland-von Essen, Jessica: Ammatti, avioliitto ja arvostus. Schildts, Helsinki 2010.

Tiedonjyväsiä. Asiakirja-aineistojen käyttäjän opas. Kansallisarkisto, Tammisaari 2002.