Hevoshoidonneuvoja

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Autonomian ajan viranomaiset

Lääninhallitukset 

Hevoshoidonneuvoja 1893-1917

Hevosjalostuksen edistämiseksi oli valtion toimesta 1830-luvulta alkaen hankittu siitosoriita hevoskasvattajien käytettäviksi sekä maksettu palkintoja varsankasvattajille. Näitä siitosoriita kutsuttiin kruununoriiksi tai ruununoriiksi. Virallisesti varoja hevosten jalostustyöhön myönnettiin 1835, jolloin varoja annettiin Turun ja Porin, Hämeen, Uudenmaan ja Viipurin lääneille. Vuonna 1840 varoista osalliseksi pääsi myös Oulun lääni ja jo 1845 varoja jaettiin kaikille Suomen lääneille. Kruununoriit sijoitettiin eri puolille Suomea ja niiden hoitoa ja varsapalkintojen jakoa valvoivat lääninhallitukset. 1860-luvulta alkaen valtio alkoi myös tukea kilpailutoimintaa myöntämällä ravikilpailuiden palkintoja valtion kassasta, minkä katsottiin innostavan talonpoikia ja isäntiä hevosten jalostamiseen. Toimintatapa vahvistettiin asetuksella 1869 valtion pyrkiessä elvyttämään nälänhädästä kärsinyttä Suomen hevoskantaa, monet hevoset kun oli syöty nälkävuosien aikana. Vuonna 1893 annettiin asetus jolla valtion toimenpiteet hevoskasvatuksen edistämiseksi vakiinnutettiin ja myönnettiin vuotuinen määräraha Suomen hevosrodun parantamiseen tähtääville hankkeille. Hevosten jalostamista johtamaan ja valvomaan asetettiin toistaiseksi erityinen virkamies, hevoshoidonneuvoja, jonka tuli olla alaan perehtynyt ja Suomen hevoskasvatuksen olot tunteva henkilö.

Hevoshoidonneuvojan tehtäviin kuului olla läsnä julkisissa ravikilpailuissa, pitää silmällä palkittujen hevosten käyttäytymistä ja hevoskasvatusta, ostaa kruununoriita, tehdä sopimukset niiden sijoittamisesta ja valvoa niiden hoitoa sekä kerätä tietoja siitostoiminnan tuloksista. Neuvojan tehtäviin kuului myös edistää hevoskasvatusyhdistysten perustamista sekä valvoa julkisista varoista avustuksia saavia hevosalan järjestöjä ja niiden varainkäyttöä. Hevoshoidonneuvojan tuli myös antaa hallitukselle lausuntoja ja ehdotuksia alaansa koskien sekä pyynnöstä antaa ohjeistusta myös yksityisille ja yhdistyksille. Virka vakinaistettiin 1905 ja hevoshoidonneuvoja asetettiin maanviljelyshallituksen alaisuuteen. Vuonna 1907 hänen tehtäviinsä lisättiin kantakirjan pitäminen suomalaisrotuisista oriista. Samana vuonna kruununori-järjestelmästä luovuttiin suomenhevosen kantakirjan korvatessa sen.

1907 hevoshoidonneuvojan alaisuuteen asetettiin kolme hevoshoidon apulaisneuvojaa, jotka kukin hoitivat omaa piiriään. Suomi jaettiin kolmeen piiriin: Uudenmaan, Hämeen ja Turun ja Porin läänien piiriin, Vaasan ja Oulun läänien piiriin sekä Viipurin, Mikkelin ja Kuopion läänin piiriin. Apulaisneuvojien virat olivat vain toistaiseksi perustettuja ja ne lakkautettiin 1909. Niiden sijaan samana vuonna perustettiin yksi hevoshoidon apulaisneuvojan virka. Vuonna 1914 hevoshoidonneuvoja ja hänen apulaisensa saivat vahvistetun ohjesäännön. Molemmat virat lakkautettiin 1917 kun maataloushallitusta järjesteltiin uusiksi, mutta virkojen tehtävät siirtyivät maataloushallituksen kotieläinhoito-osastolle.

Mitä hevoshoidonneuvojan arkistoon sisältyy?

Hevoshoidonneuvojan arkiston aineisto ulottuu vuodesta 1845 aina vuoteen 1910. Vuodesta 1910 vuoteen 1917 aineisto on maataloushallituksen arkistossa. Arkisto sisältää hevoshoidonneuvojan kirjeenvaihtoa 1900-luvun taitteesta, luetteloita orinäyttelyihin ja ravikilpailuihin osallistuneista hevosista vuosina 1894–1910 ja hevoshoidonneuvojan sekalaisia muistiinpanoja. Arkistoon sisältyvät myös vuosilta 1845–1905 astutusluettelot eli kruununoriiden toiminnasta kertovat asiakirjat sekä joukko muita kruununoriita koskevia asiakirjoja. Näyttely- ja kilpailuluettelot sisältävät tietoja myös hevosten omistajista tai huolehtijoista, jotka yleensä olivat paikallisia talonpoikia.

Millaiseen tutkimukseen hevoshoidonneuvojan aineistoa voi käyttää?

Hevoshoidonneuvojan arkisto antaa kuvaa Suomen hevosalan kehittymisestä ja valtiojohtoisen jalostustyön vaiheista 1800-luvulla. Samalla se antaa tietoja hevosten historiasta 1800-luvun Suomessa ja maatalouden kehittymisestä sekä ratsu- ja ravikulttuurin syntymisestä Suomessa. Arkistomateriaalin avulla voi myös löytää tietoja omasta suvustaan, jos tietää esi-isänsä olleen hevoskasvattaja ja osallistuneen kruunun kilpailuihin. Hevoshoidonneuvojan paperit sisältävät luetteloita hevosista, niiden ominaisuuksista, sukupuista ja omistajista. Aineistoon kuuluu myös pappien antamia matkatodistuksia hevosten ja varsojen markkinoille ja raveihin viemistä varten.

Miten saan arkiston tutkittavakseni?

Hevoshoidonneuvojan arkisto on tutkittavissa Helsingissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä, missä ne ovat vapaasti käytettävissä tutkijasalissa. Aineiston säilytyspaikka on arkistolaitoksen Siltavuorenpenkereen toimipisteessä, mistä se on saatavissa Rauhankadun tutkijasaliin päivän toimitusajalla. Hevoshoidonneuvojan arkiston koko 2,1 hyllymetriä.

Tarkempaa tietoa arkistosta saa arkistolaitoksen sähköisen haku- ja tilausjärjestelmän Astian aineistohaun kautta. Hakusanoilla Hevoshoidonneuvojan arkisto saa nähtäväkseen kaiken arkistossa olevan materiaalin. Tilausta varten ota itsellesi ylös arkistoyksikön tunnus, esim. Aa:1. Mikäli olet rekisteröitynyt Astian käyttäjäksi, voit tilata haluamasi aineistot Astian kautta Kansallisarkiston tutkijasaliin tai maksua vastaan johonkin muuhun arkistolaitoksen yksikköön tutkittavaksi.

Paperimuotoinen arkistoluettelo on luettavissa Kansallisarkiston tutkijasalissa (os. Rauhankatu 17, Helsinki). Luettelon tunnusnumero on 509:2.