Kansanhuoltolautakunnat

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Suomen Huolto 

Kansanhuoltolautakunnat


Kansanhuoltolautakuntien perustaminen ja organisaatio

Kansanhuolto on väestön toimeentulon turvaamista sekä talouselämän ja työvoiman säännöstelyä sodan tai muun poikkeuksellisen tilanteena aikana. Suomessa säännöstely alkoi syyskuussa 1939. Kansanhuolto-organisaatio koostui kansanhuoltoministeriöstä, kansanhuoltopiireistä sekä kunnallisista kansanhuoltolautakunnista.

Kunnanvaltuuston tehtävänä oli valita kansanhuoltolautakuntaan kolme jäsentä, joiden tuli olla perehtyneitä elintarvikkeidentuotantoon, kauppaan ja kulutussuhteisiin. Valtuusto valitsi myös kansanhuoltolautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, mutta vaali oli alistettava lääninhallituksen hyväksyttäväksi. Suurimmissa kaupungeissa kansanhuoltolautakunta jakautui vielä jaostoiksi, joilla oli omat tehtävänsä. Kansanhuoltolautakuntien kustannuksista vastasivat kunnat.

Vuonna 1941 maalaiskuntien kansanhuoltolautakuntiin asetettiin kansanhuoltojohtajat sekä tarvittaessa hänen avukseen apulaisjohtaja. Toisin kuin kansanhuoltolautakuntien kansanhuoltojohtajien palkka suoritettiin valtion varoista. Talvisodan jälkeisessä välirauhassa Neuvostoliitolle menetetyille alueille alettiin niiden takaisinvaltauksen jälkeen perustaa vuodesta 1942 kansanhuoltolautakuntia, jotka asettivat ns. luovutetun alueen kuntien hoitokunnat. Kansanhuoltolautakunnat ja kansanhuoltojohtajat olivat kansahuoltoa koskevissa asioissa kansanhuoltoministeriön ja lähinnä piiritoimiston alaisia.

Säännöstelytaloutta alettiin purkaa vuodesta 1946 alkaen. Kansanhuoltoministeriö lakkautettiin vuoden 1949 lopussa, mutta monissa kunnissa kansanhuoltolautakunnat toimivat 1950-luvun alussa ja joissain kunnissa 1960-luvullakin.

Kansanhuoltolautakuntien tehtävät

Kansanhuoltolautakunnan tehtävänä oli huolehtia ja valvoa säännösteltyjen tavaroiden jakoa kuluttajille kansanhuoltoministeriön ja piiritoimistojen ohjeiden mukaisesti. Tehdä esityksiä piiritoimistoille elintarvikkeiden, rehun ja muiden tuotannon edistämiseksi sekä huolehtia niiden talteen ottamisesta ja pitää huolta tehtävistä, jotka sille työvelvollisuuden soveltamiseksi määrättiin.

Lisäksi kansanhuoltolautakuntien tehtäväksi määrättiin vuoden 1939 lopussa evakuoidun siirtoväestön käytännön huolto, majoitus, ruokailu ja töiden järjestäminen. Kuntien tuli hoitaa nämä tehtävät omin kustannuksin.

Väestönsiirtoasiat olivat sisäasiainministeriön ja osin kansanhuoltoministeriön käsiteltävinä. Evakuoidun väestön suuri määrä ja huollon epämääräinen organisointi sekä se, että kansanhuoltolautakunnat eivät selvinneet niille määrätystä siirtoväestön huollosta, johti siihen, että siirtoväen huolto keskitettiin sisäasiainministeriön alaisuuteen ja sille luotiin oma organisaationsa vuonna 1940.

Tämä jälkeen kansanhuoltolautakunnat keskittyivät jälleen perustehtäväänsä elintarvikehuollosta vastaamiseen, maataloustuotteiden luovutuksien järjestämiseen sekä ostokorttien ja säännösteltyjen raaka-aineiden jakeluun. Vuonna 1941 maalaiskuntiin asetettujen kansanhuoltojohtajien tehtävänä oli johtaa ja valvoa kansanhuoltolautakuntien tehtävien suorittamista.

Kansanhuoltolautakuntien arkistot

Kansanhuoltolautakunnat olivat vuoden 1939 lopusta 1950-luvun alkuun toimineita kunnallisia toimielimiä, joten niiden arkistoja säilytetään muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kuntien omissa keskusarkistoissa.

Pääosan arkistolaitoksessa säilytettävistä kansanhuoltolautakuntien arkistoista muodostavat ns. luovutetun alueen kuntien kansanhuoltolautakuntien arkistot, jotka ulottuvat pääasiassa 1940-luvun puoliväliin. Luovutetun alueen kansanhuoltolautakuntien arkistoille on ominaista, että ne ovat puutteellisesti säilyneitä, koska vain osa asiakirjoista saatiin pelastettua sotien aiheuttamilta tuhoilta. Toisaalta niiden arkistoihin ei ole sovellettu muita kansanhuoltolautakuntia koskevia seulontapäätöksiä.

Kansanhuoltolautakuntien keskeisintä aineistoa ovat erilaiset kortistot ja luettelot: ostolupakortistot, jakelukortistot, säännösteltyjen tavaroiden kortistot sekä viljelijöitä ja karjaa koskevat luettelot. Kansanhuoltolautakuntien pöytäkirjoista käy ilmi miten säännöstelytaloutta toteutettiin kunnissa. Osassa arkistoista on säilynyt alkuperäisiä ostokuponkeja ja ostokortteja.

Kansanhuoltolautakunnan toimintaa valvovan tarkastajalta saapuneista kirjeistä käy ilmi miten kyseessä olevan kansanhuoltolautakunta selviytyi tehtävissään.

Kansanhuoltolautakuntien arkistojen hyödyntäminen

Kansanhuoltolautakuntien arkistojen avulla on mahdollista tehdä sosiaalihistoriallista tutkimusta. Sosiaalihistoriallisen tutkimuksen kohteena ovat yhteiskunnan sosiaaliset ryhmät. Sosiaalihistorian tutkimuskohde on lähes aina ryhmä tai joukko ihmisiä, tässä tapauksessa koko säännöstelytalouden kohteeksi joutuneet tavalliset kansalaiset. Sosiaalihistoria on menneen yhteiskunnan sosiaalista tutkimista. Sosiaalihistorialliselle tutkimukselle on tyypillistä pyrkiä tutkimuskohteensa kokonaisvaltaiseen esittämiseen.

Kansanhuoltolautakuntien arkistojen avulla voi selvittää miten tutkimuksen kohteena olevassa kunnassa noudatettiin kansanhuoltoministeriön ja kansanhuoltopiirien määräyksiä ja mitkä raaka-aineet ja tarvikkeet olivat säännösteltyjä ja kuinka paljon niitä jaettiin ihmisille sekä missä vaiheessa säännöstelyä ruvettiin purkamaan. Samoin niiden arkistojen avulla voi selvittää ihmisten asennoitumista säännöstelyyn.

Kansanhuoltolautakunnat toimivat joissain kunnissa vielä kansanhuoltoministeriön lakkauttamisenkin jälkeen, millainen niiden rooli oli ja muuttuivatko tehtävät tultaessa 1950-luvulle?

Samanlaiseen huoltotoimintaan liittyvää aineistoa on vapaaehtoiselta pohjalta järjestetyssä Suomen Huollon arkistossa ja Vapaan huollon keskuksien arkistoissa.

Aineiston hakuohjeistus

Nykyisen Suomen alueella toimivien kuntien ja kaupunkien kansanhuoltolautakuntien arkistoja säilytetään pääasiassa kuntien omissa päätearkistoissa. Suurin osa arkistolaitoksessa säilytettävistä kansanhuoltolautakuntien arkistoista on luovutetulta alueelta. Näitä säilytetään Mikkelin maakunta-arkistossa.

Aineiston saa tilattua käyttöönsä Astia-palvelun kautta.

Tiedot arkistolaitoksessa säilytettävistä kansanhuoltolatakuntien arkistoista löytyvät VAKKA -arkistotietokannan kautta. Jos haluaa löytää jonkin tietyn kunnan kansanhuoltolautakunnan arkiston, kannattaa tarkennetussa haussa laittaa nimihakuun esimerkiksi Viipurin maalaiskunnan kansanhuoltolautakunnan arkisto ja kohdistaa haku arkistotasolle. Koko arkistolaitoksessa internetissä näytettävät kansanhuoltolautakuntien arkistot löytyvät tarkennetussa haussa laittamalla nimihakuun kansanhuoltolautakunta ja kohdistamalla haku arkistonmuodostajatasolle.


Kirjallisuutta

Rantatupa, Heikki, Kansanhuolto toisen maailmansodan aikana 1939-1949. Suomen maatalouden historia osa 2, Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2004.

Soikkanen, Hannu, Kunnallinen itsehallinto kansanvallan perustana. Maalaiskuntien itsehallinnon historia. Maalaiskuntien liitto, Helsinki 1968.

Utrio, Meri ja Untamo, Pois pula pois puute. Kun kansa selviytyi. Hämeenlinna 1994.

Salovaara, Karli, Säännöstellen selvittiin. Kansanhuoltoa 1939-1949. Jyväskylä 1977.


Verkossa luettavat lähteet

Kansanhuolto Wikipediassa

Elintarvikkeiden säännöstely Suomessa toisen maailmansodan aikana Wikipediassa