Kauppahuone J.W. Snellman G:son

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Sahateollisuus

Merenkulkuun liittyvät asiakirjat

Tervanpoltto ja tervakauppa 

Kuka oli J.W. Snellman G:son?

Johan Wilhelm Snellman Gerhardsson syntyi papin poikana Suomussalmella vuonna 1809. Jäätyään 12-vuotiaana orvoksi hänet lähetettiin ensin sukulaisten luo Ouluun ja sitten kauppiaan oppipojaksi Kokkolaan. Nuorukainen lähti merille 16-vuotiaana ja päätti hakea Vaasan merikouluun. Merikapteenina J.W. Snellman purjehti merille ensimmäisen kerran 23-vuotiaana, jolloin hän sai laivuriporvarin oikeudet Uudestakaarlepyystä.

Avioiduttuaan oululaisen Jeannette Enbomin kanssa J.W. Snellman perusti vuonna 1842 Oulussa kauppahuoneen harjoittaakseen laivanvarustusta ja ulkomaankauppaa. Lyhyessä ajassa hän kohosi yhdeksi kaupungin vaikutusvaltaisimmista kauppiaista ja sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1859. Snellman toimi monien senaatin perustamien komiteoiden jäsenenä sekä Oulun kaupungin edustajana ns. tammikuun valiokunnassa vuonna 1862 ja vuoden 1867 valtiopäivillä. J.W. Snellman kuoli Oulussa vuonna 1881.

Erottuakseen nimikaimastaan ja serkustaan J.V. Snellmanista tuleva kauppaneuvos oli jo varhain lisännyt liiketoimissaan nimensä perään lyhenteen G:son.

Mitä liiketoimintaa kauppahuone J.W. Snellman G:son harjoitti?

Merikapteeni J.W. Snellman G:sonin vuonna 1842 Oulussa perustama kauppahuone harjoitti laajamittaista laivanvarustusta ja ulkomaankauppaa. Snellman toimi myös kauppa-asiamiehenä kotimaisille ja ulkomaisille asiakkaille. Tärkeimmät vientitavarat olivat terva, piki ja puutavara ja kotisatamaan tuotiin mm. suolaa, viljaa, siirtomaatavaroita ja kankaita. Oulussa liike harjoitti myös vähittäiskauppaa.

Eri aikoina kauppahuoneella oli omistuksessaan kaikkiaan kymmenen purjelaivaa, suurimpana fregatti Toivo. Menestys perustui myös laajaan kotimaiseen ja ulkomaiseen suhdeverkostoon ja tehokkaisiin kaupankäyntitapoihin. Lisäksi kauppahuone hyötyi paikallisten kilpailijoiden konkursseista 1850- ja 1860-luvuilla. Jatkuvasti laajeneva tervakauppa toi puolestaan asiakkaiksi tuhansia talonpoikia eri puolilta Pohjois-Pohjanmaata ja etenkin Kainuusta.

1850-luvun lopulla, kun höyrysahojen rakentamiskielto peruttiin, Snellman G:son innostui sahateollisuudesta. Yhteistyössä muiden oululaisten liikemiesten kanssa hän rakennutti höyrysahat Iihin, Tornioon ja Oulun Toppilaan sekä hankki sahalaitokset Kajaanista ja Rovaniemeltä. Lisäksi kauppahuone oli merkittävänä osakkaana eri tehdaslaitoksissa ja yhtiöissä kuten Oulun Pikisaaren pikitehtaassa ja kahdessa rannikkoliikennettä harjoittavassa höyrylaivayhtiössä.

J.W. Snellmanin kuollessa vuonna 1881 kauppahuoneelle veti Pohjois-Suomessa vertoja vain toinen oululainen kauppahuone: G. & C. Bergbom. Snellman G:sonin johtoon tulivat hänen poikansa Albert Oskar ja Karl August. Kauppahuoneiden kultainen aikakausi alkoi kuitenkin olla jo ohi. Snellman G:sonista kehittyi ennen muuta puutavaraliike ja talonpoikien kanssa alettiin tehdä yhä enemmän metsäkauppoja tervakauppojen sijaan. Samalla laivanvarustus supistui.

Vahvistaakseen asemiaan metsäalalla J.W. Snellman G:sonin ja G.& C. Bergbomin kauppahuoneet perustivat vuonna 1893 Kemi-yhtiön ja vuonna 1912 Uleå-yhtiön. Kun sahat oli myyty uusille puutavarayhtiöille ja Uleå-yhtiölle myös Pikisaaren pikitehdas, oli Snellman G:sonin kauppahuone enää vain varjo purjelaiva-aikakauden suuruudestaan. Liiketoiminta loppui kokonaan 1920-luvulla.

Mitä asiakirjoja kauppahuoneen arkisto sisältää?

Kauppahuone J.W. Snellman G:sonin arkisto on G. & C. Bergbomin kauppahuoneen arkiston ohella toinen suurista Oulun maakunta-arkistossa säilytettävistä oululaisten kauppahuoneiden arkistoista. Hyvin säilynyt arkisto muodostuu liikekirjeenvaihdosta, kirjanpidosta, aiheen eli liiketoiminnan alan mukaan järjestetyistä asiakirjoista, erilaisista vakuutus- ja viranomaisasiakirjoista sekä kartoista ja piirustuksista.

Tiliasiakirjoja on varsinaisten tiliasiakirjasarjojen ohella runsaasti aiheenmukaisissa sarjoissa. Esimerkiksi laivojen ja varustamoiden tilit löytyvät laivoittain laivaliikkeen asiakirjoista, ns. tervatalonpoikien tilit pääosin maakaupan asiakirjoista ja puotikaupan tilit vähittäiskaupan asiakirjoista. Systemaattiseen kirjanpitoon pääkirjoineen ja tasekirjoineen kauppahuone siirtyi vasta vuodesta 1903 lähtien.

Kotimaisten ja eurooppalaisten kauppiaiden, kauppa-asiamiesten, merikapteenien, sahanhoitajien ja varsinkin 1860-luvulta lähtien tervatalonpoikien kanssa käytyä kirjeenvaihtoa löytyy yli seitsemän vuosikymmenen ajalta. Saapuneet kirjeet ovat lähettäjän mukaan aakkosjärjestyksessä, lähetetyt kirjeet pääosin aikajärjestyksessä. Joukossa on myös yksityisluonteisia kirjeitä kuten pieni määrä J.V. Snellmanin kirjeitä.

Laivakohtaisissa asiakirjoissa on lokikirjoja, rakennustilejä, miehistön tilejä, vakuutus- ja merivahinkoasiakirjoja sekä erilaisia luetteloja ja tositteita. Joistakin laivoista on arkistossa myös piirustuksia, huomattavimpina Toivo-laivan piirustukset. Muissa aiheenmukaisissa sarjoissa on runsaasti tavaratoimituksiin, meri- ja jokikuljetukseen sekä metsänhakkuisiin liittyviä asiakirjoja kuten tavaraluetteloita, rahti- ja rahtauskirjoja, päivätyölistoja sekä muita tilityksiä ja tositteita. Paljon on myös kauppa- ja velkasuhteiden hoidosta syntyneitä sopimuksia, sitoumuksia ja velallisten luetteloita.

Arkisto sisältää myös J.W. Snellmanin toiminnasta merikapteenina ennen kauppahuoneen perustamista syntyneitä asiakirjoja: mm. laivoja koskevia asiakirjoja, lähetettyjä kirjeitä, vekseleitä ja tiliasiakirjoja.

Kauppahuoneen omistamien sahojen ja muiden tuotantolaitosten ja yhtiöiden asiakirjat on luetteloitu omiin arkistoihinsa. Samoin on tehty kauppahuoneen arkiston yhteyteen kertyneille yksityishenkilöiden, toiminimien ja yhteisöjen asiakirjoille. Kyse on J.W. Snellman G:sonin ja hänen poikiensa luottamustoimien hoidosta syntyneistä ja esimerkiksi konkurssin jälkeen kauppahuoneen haltuun päätyneistä liiketuttavien aineistoista sekä sukulaisten asiakirjoista.

Mitä tietoa voin löytää kauppahuoneen arkistosta?

Kirjanpitoaineisto kertoo mm. harjoitetusta liiketoiminnasta, kauppatavaroiden valikoimasta ja liikesuhteista rahoittajien, liikekumppaneiden ja talonpoikien kanssa. Luottosuhteiden tutkimuksessa tärkeintä aineistoa ovat reskontra- eli henkilötilikirjat. Saatavien ja velkojen henkilötilit on erotettu toisistaan ja lisäksi omana kokonaisuutenaan ovat sarjassa Maakaupan tilikirjat (DIIIb) ns. tervatalonpoikien henkilötilit.

J.W. Snellman G:sonin ja tervantuottajien välisten luottosuhteiden luonnetta valottavat lisää tervamiesten ja terva-asiamiesten kirjeet, joita on säilynyt varsinkin 1860-luvulta lähtien paitsi saapuneiden kirjeiden sarjassa myös yksittäin reskontrien välissä ja terva- ja maakaupan asiakirjojen joukossa. Ns. tervaurkkoja eli talonpoikien antamia tervatoimitussitoumuksia ja niihin liittyviä perintäasiakirjoja löytyy 1850-luvulta alkaen sarjasta DIIIc. Perintäjuttujen asiakirjat on kuitenkin pääosin järjestetty virallisten asiakirjojen joukkoon (I-sarja). Velallisista on myös pidetty kirjaa vuodesta 1871 lähtien (arkistoyksikkö BIh:3 ja sarja DIIe).

Merikapteenien, kauppiaiden ja kauppa-asiamiesten kanssa käyty liikekirjeenvaihto kertoo mm. liike- ja luottosuhteista, kaupantekotavoista, markkinatilanteesta, kauppareiteistä, merenkulusta ja laivanvarustuksesta. Pohjois-Suomen sahojen hoitajien kanssa käyty kirjeenvaihto antaa tietoa puutavaran hankinnasta ja kuljetuksista ja sahojen hoidosta ja vastaavasti tervatalonpoikien ja terva-asiamiesten kanssa käyty kirjeenvaihto tervan tuotannosta, hankinnasta ja kuljetuksesta.

Laivakohtaiset asiakirjat kertovat laivojen omistuksesta, rakentamisesta ja varustamisesta, matkoista ja havereista, rahdeista ja miehistöstä. Muissa aiheenmukaisissa sarjoissa on tietoa mm. laivarahdeista, tervan ja puutavaran kuljetuksesta, terva- ja metsäkaupoista sekä metsä- ja uittotöistä Oulujoen, Iijoen ja Kemijoen vesistöissä. Työnjohtajien tilitysten mukana oleviin päiväkirjoihin ja päivätyölistoihin on tallentunut tietoa metsä-, uitto-, satama- ym. työmaiden työntekijöistä.

Tiedot Snellman G:sonin ostamien ja varastoimien tervojen määristä, laadusta sekä tervanmyyjistä vuosina 1854–1912 näkyvät tervahovin tilikirjoista ja kuiteista (sarjat DIIb ja DIId). Vastaavat tiedot Oulujärven rannoille vuosina 1883–1912 varastoidusta tervasta löytyvät erillisistä luetteloista (sarja DIIe). Iin markkinoiden puu- ja tervakaupoista vuosina 1849–1910 kertovat asiakirjat on järjestetty metsätalouden asiakirjojen joukkoon (sarja EIe).

Karttoja ja piirustuksia on runsaasti mm. kauppahuoneen omistamista maa-alueista ja rakennuksista. Maatiloja koskevia asiakirjoja löytyy aiheenmukaisesta sarjastaan. Rakennustietoa on eritoten palovakuutusasiakirjoissa (sarja HI).

Miten etsin tietoja arkistosta?

Kauppahuone J.W. Snellman G:sonin arkistoa säilytetään Oulun maakunta-arkistossa. Aineiston saa käyttöönsä Astia-verkkopalvelun avulla. Arkistoyksiköitä voi selailla laittamalla hakuehdoksi Kauppahuone J.W. Snellman G:son tai etsiä tiettyä arkistoyksikköä arkistoluettelosta löytyvien tietojen avulla.

Arkiston luettelo- ja kuvailutiedot löytyvät arkistolaitoksen Vakka-arkistotietokannasta laittamalla esim. tarkennettuun hakuun arkistonmuodostajatason hakuehdoksi Kauppahuone J.W. Snellman G:son.

Lukuisia kauppahuoneen arkistoon sisältyviä ”sivuarkistoja” voidaan hakea arkistotietokannasta asianomaisen yhteisön tai henkilön nimellä (esim. Albert Oskar Snellman). Edellä kuvatussa tarkennetussa haussa arkistonmuodostajan yhteyteen tulee linkkilista kaikista Kauppahuone J.W. Snellman G:sonin arkiston sisältämistä arkistoista.

Toivo-laivan piirustukset on käytettävissä Digitaaliarkistossa.

Kirjallisuutta

Snellman, P. W., Kertomus Oulun kauppaseuran ja Oulun kauppiaiden eläkelaitoksen toiminnasta vuosina 1771–1939. Oulu 1939.
Snellman, P. W., Oulun laivoja ja laivureita vuosina 1816–1875. Oulu 1974.

www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat


Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun



Paluu Portin etusivulle