Kenraalikuvernöörinkanslia

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Ansioluettelokokoelma

Autonomian ajan viranomaiset

Senaatti

Suomen santarmihallitus

Valtiosihteerinvirasto

Venäläiset sotilasasiakirjat 

Kenraalikuvernööri ja kenraalikuvernöörinkanslia 1809—1918

Autonomian aikana keisarin edustajana Suomessa toimi kenraalikuvernööri. Hänellä oli muodollinen esittelyoikeus keisarille tietyissä Suomea koskevissa asioissa. Oikeus vahvistettiin virallisesti vuonna 1826. Kenraalikuvernööri toimi senaatin puheenjohtajana. Tässä ominaisuudessa hän vastaanotti keisarilta senaatille tulleet käskykirjeet ja määräykset sekä toimitti senaatin kirjelmät hallitsijalle. Käytännössä tämä tapahtui kenraalikuvernöörinkanslian kautta. Kenraalikuvernöörillä oli oikeus esittää lausuntonsa kaikista hallitsijan ratkaistaviksi lähetetyistä asioista. Hän oli Suomessa ylin toimeenpanoviranomainen. Suomalaisten ja venäläisten viranomaisten välisen yhteyden pidon tuli tapahtua kenraalikuvernöörinkanslian välityksellä. Lisäksi kenraalikuvernööri toimi vuoteen 1905 asti Suomeen sijoitettujen sotajoukkojen ylipäällikkönä.

Kenraalikuvernöörinkanslia (KKK) toimi kenraalikuvernöörin siviilikansliana vuosina 1809—1918. Se lakkautettiin kesäkuussa 1918. Kansliasta käytettiin Suomen valtiokalenterissa nimitystä Suomen kenraalikuvernementinkanslia 1880-luvulle asti, jolloin nimitys muuttui kenraalikuvernöörinkansliaksi. Kansliassa oli sen koko toiminta-ajan vallalla venäläinen hallintokäytäntö. Kanslian asiakirjat laadittiin venäjäksi ja sen sisäkielenä toimi venäjä. 1800-luvun alussa virkamiesten puutteellisesta kielitaidosta johtuen saksa ja ranska olivat myös käytössä. Kanslian virkamiehet olivat 1800-luvulla pääsääntöisesti suomalaisia.


Kenraalikuvernöörinkanslian historia ja organisaatio

Kanslian perustaminen

Suomen sodan aikana Venäjän valloittaman Suomen alueen siviilihallinto oli aluksi kreivi Buxhoevdenin käsissä. Johtavaksi virastoksi tuli hänen siviilikansliansa. Buxhoevden erosi virastaan vuoden 1808 lopussa. Samalla hänen siviilikansliansa lakkasi toimimasta. Suomen siviilihallinnon johto annettiin kenraalikuvernöörille, joksi nimitettiin vapaaherra Georg Magnus Sprengtporten. Hän hoiti Suomen keskushallintoa siviilikansliansa avustuksella, kunnes valtiopäivät saivat keskushallinnon järjestämisen valmiiksi. Sprengtportenin erottua vuonna 1809 hänen siviilikansliansa ei hajonnut vaan jatkoi toimintaansa uuden kenraalikuvernöörin alaisuudessa. Kenraalikuvernöörinkanslia sai lopullisen järjestyksensä kenraalikuvernööri Fabian Steinheilin (1810—1823) aikana.


Kanslia 1800-luvulla

Kenraalikuvernööri Steinheil jakoi kenraalikuvernöörinkanslian kahteen osastoon maaliskuussa 1810. Näistä ensimmäinen hoiti hallituskonseljin (myöh. senaatin) ja kenraalikuvernöörin kirjeenvaihdon keisarille. Toinen osasto vastasi kenraalikuvernöörin kirjeenvaihdosta muiden Suomen suuriruhtinaskunnan virastojen välillä sekä kenraalikuvernöörin muusta kirjeenvaihdosta. Keisari vahvisti 12.3.1812 kenraalikuvernöörinkanslialle menosäännön. Sen perusteella kansliassa oli 11 virkaa. Virat eivät olleet aina täytettyjä.

Kenraalikuvernööri Zakrevskin (1823—1831) muutettua Pietariin vuonna 1828 osa kenraalikuvernöörinkanslian henkilökunnasta muodosti pääkaupunkiin ns. Pietarin kanslian. Se jatkoi toimintaansa Zakrevskin seuraajan, ruhtinas Menshikovin (1831—1855), aikana. Kenraalikuvernöörin apulainen hoiti Helsingissä sijainnutta varsinaista kenraalikuvernöörinkansliaa. Menshikovin Pietarin kanslian asiakirjat jäivät pääasiassa Venäjälle. Pietarin kanslia lopetti toimintansa Menshikovin erottua. Hänen aikanaan kanslialle hyväksyttiin vuonna 1841 erityinen työjärjestys, jossa määriteltiin kenraalikuvernöörinkanslian osastojen tehtävät.

Kenraalikuvernöörinkanslia sai ohjesääntönsä vasta vuonna 1884. Sen mukaan kanslian tuli ”olla maan kenraalikuvernöörille avullisena siviiliasiain käsittelemisessä”. Kanslian virkamiesten määrä kasvoi 12 henkeen. Kenraalikuvernöörinkanslia oli 1800-luvulla tyypillinen venäläinen kuvernementinkanslia. Se erottui muista kuvernementinkanslioista virkamiestensä suomalaisuuden ja Suomen autonomisesta asemasta juontuvien tehtäviensä perusteella.


Kanslian organisaation muutokset 1900-luvulla

Vuonna 1891 annettiin hallinnollista tietä asetus, joka mahdollisti venäläisten nimittämisen kenraalikuvernöörinkanslian virkoihin. Heidän täytyi kuitenkin hallita ruotsin ja suomen kieli sekä tuntea Suomen lait. Kansliaan nimitettävien suomalaisten virkamiesten tuli hallita täydellisesti venäjän kieli. Tämä asetus mahdollisti osaltaan 1900-luvulla tapahtuneen kanslian venäläistymisen.

Nikolai Bobrikovin aikana (1898—1904) kenraalikuvernöörinkanslian organisaatiossa tapahtui suuria muutoksia. Hänen aloitteestaan kansliaan nimitettiin vuodesta 1900 eteenpäin ylimääräisiä virkamiehiä erityisiä tehtäviä varten. Heidän virkojaan kenraalikuvernöörinkansliassa käytettiin eräänlaisena perehdytyspaikkana Suomessa venäläisille virkamiehille ennen heidän sijoittamistaan muualle Suomen hallinnossa.

Kenraalikuvernöörinkanslian organisaatiota uudistettiin vuonna 1903 ja samalla sen virkamiesten määrä liki kolminkertaistui. Kenraalikuvernöörinkanslian kaksi osastoa jaettiin kumpikin kolmeen jaostoon. Ensimmäisessä osastossa 1. jaosto vastasi poliittisesta valvonnasta ja poliisiasioista sekä asetuksia koskevien asioiden valmistelusta, 2. jaosto vero- ja sotalaitosta koskevista asioista ja erilaisten vuosikertomusten käsittelystä ja 3. jaosto kanslian virkakuntaa koskevista asioista. Toisessa osastossa 4. jaosto vastasi lainsäädäntö- ja talousasioista, 5. jaosto oikeudellisista asioista ja 6. jaosto erilaisista rutiiniasioista sekä kanslian taloudesta. Lisäksi kansliassa oli seitsemäs erikoisjaosto, jonka tehtäväpiiriin kuului mm. santarmiraportit. Organisaationmuutos tapahtui uuden menosäännön myötä, joka oli voimassa vuoden 1909 loppuun asti.

Vuoden 1909 viimeisenä päivänä julkaistiin asetus, joka kumosi kanslian vuoden 1884 ohjesäännön. Kenraalikuvernööri sai järjestää kansliansa työjärjestyksen vapaasti. Samalla säädettiin, että kaikki asiat kansliassa oli käsiteltävä yksinomaan venäjäksi. Kenraalikuvernöörinkanslian entiset jaostot korvattiin neljällä osastolla. I osaston tehtäväksi tuli hoitaa hallinnollisia ja toimeenpanoon liittyviä asioita, II osaston lainsäädäntö- ja finanssiasioita, III osaston tarkastus- ja henkilöasioita ja IV osaston talousasioita. Kenraalikuvernöörinkanslian organisaatio säilyi kutakuinkin samanlaisena sen lakkauttamiseen asti.

Kenraalikuvernöörinkanslian arkisto

Kenraalikuvernöörinkanslian arkisto kattaa vuodet 1808—1918. Aineisto sisältää mm. diaareja ja erilaisia luetteloita, kirjekonsepteja, saapuneita keisarillisia reskriptejä eli käskykirjeitä, tiliasiakirjoja sekä kanslian käsittelemien asioiden akteja eli asiakirjavihkoja.

Arkistoon sisältyy myös joukko temaattisesti järjestettyjä asiakirjasarjoja. Näitä ovat esimerkiksi kenraalikuvernöörin keisarille suorittamien esittelyjen esittelynootit vuosilta 1823—1861 ja lukuisilta passiivisen vastarinnan edustajilta 1900-luvun alussa takavarikoidut asiakirjat. Arkiston asiakirjat on laadittu pääasiassa venäjäksi. Joitain kenraalikuvernöörinkanslian arkiston sisältämiä karttoja ja piirustuksia on erotettu omaksi kokonaisuudekseen ”Kenraalikuvernöörinkanslian kartat ja piirustukset” -nimellä.

Kenraalikuvernöörinkanslian arkistoon liittyy joukko pienempiä arkistoja kuten esimerkiksi Uspenskin kirkon rakennuskomission arkisto 1860-luvulta ja kanslian toimesta autonomian viimeisinä vuosikymmeninä julkaistun Finlandskaja Gazetan arkisto.

Mihin voin käyttää arkistoa?

Kenraalikuvernöörinkanslian arkisto on keskeinen lähde Suomen autonomian ajan hallintohistorian tutkimuksessa. Se muodosti senaatin ja valtiosihteerinviraston kanssa Suomen suuriruhtinaskunnan kolme ylintä virastoa. Kenraalikuvernöörinkanslia oli maan ylimmän toimeenpanevan viranomaisen alainen virasto ja keskeinen yhteys suomalaisten ja venäläisten viranomaisten välillä. Kenraalikuvernöörinkanslian asiakirjat voivat auttaa muodostamaan tarkemman kokonaiskuvan niistä Suomen asioista, jotka menivät hallitsijan päätettäviksi. Näiden asioiden käsittelyvaiheissa syntyi asiakirjoja kenraalikuvernöörinkansliassa, valtiosihteerinvirastossa ja senaatin eri toimikunnissa. Eri virastojen samaa asiaa koskevat aktit eivät ole identtisiä vaan ne täydentävä toisiaan tutkimuksen lähteinä.


Arkiston käyttäminen

Arkistoluettelo

Kenraalikuvernöörinkanslian arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Arkisto on luetteloitu arkistoluetteloon 305 sekä Vakka-arkistotietokantaan. Arkistoluetteloa pääsee tarkastelemaan Vakka-arkistotietokannassa syöttämällä sen Nimihaku-kenttään hakusanaksi esim.”kenraalikuvernöörinkanslia”. Hakutuloksista valitaan Kenraalikuvernöörinkanslia ja sen alta Kenraalikuvernöörinkanslian arkisto. Arkistoluetteloa pääsee lukemaan sarjat-painikkeella. Asiakirjat voi tilata käyttöönsä Astia-hakupalvelun avulla.

Aktit ja keskeiset hakuvälineet

Kenraalikuvernöörinkansliassa noudatettiin asiakirjojen rekisteröinnissä, niiden käyttöön liittyneiden hakuvälineiden laadinnassa sekä arkistoinnissa venäläistä käytäntöä. Arkiston keskeisimmät hakuvälineet ovat aktiluettelot ja erilaiset hakemistot. Diaarit ovat vähemmän keskeisiä kuin muissa autonomian ajan arkistoissa.

Arkiston keskeisimpiä asiakirjoja ovat sen toiminnan myötä muodostuneet aktit eli asiakirjavihkot. Kaikki samaa asiaa koskeneet asiakirjat, saapuneet kirjelmät, mietinnöt sekä kirjekonseptit koottiin samaan aktiin, joka saattaa sisältää asiakirjoja usealta vuodelta. Aktivihkon kanteen merkittiin tavallisesti asian alkamis- ja päättymispäivämäärä sekä lyhyt kuvaus asiasta. Aktit arkistoitiin niiden alkamisvuoden mukaan.

Suurin osa arkiston akteista kuluu sarjaan Fa Yleiset aktit tai vuodesta 1901 eteenpäin sarjaan Fb Osastojen aktit. Sarja Eb Saapuneet kirje- ja anomusasiakirjat sisältää asiakirjoja vuosilta 1808—1810, jolloin akteja ei vielä koottu asiakirjavihoiksi. Oman kokonaisuutensa muodostaa sarja Fd Ohjeaktit. Ne ovat muodostuneet siten, että määrätyt samaa asiaa koskevat asiakirjat on erotettu alkuperäisestä yhteydestään ja koottu ohjeaktiksi. Ohjeaktit saattavat sisältää asiakirjoja hyvinkin laajalta ajalta. Niihin on oma luettelonsa sarjassa Bc Muut akti- ja asiakirjaluettelot. Ohjeakteja on vain 1800-luvulta.


Aktien etsiminen vuosilta 1809—1900

Aktiluettelot ovat kenraalikuvernöörinkanslian arkiston tärkein hakuväline aktien löytämiseksi. Koko kanslian yhteiset aktiluettelot laadittiin vuoteen 1900 asti vuosittain. Aktit merkittiin luetteloihin otsikoineen sekä alkamis- ja päättymispäivineen numerojärjestyksessä. Aktit arkistoitiin niiden alkamisvuoden perusteella, vaikka asian käsittely olisikin kestänyt useamman vuoden. Luetteloissa on merkintä, mikäli asiakirja on liitetty aiempaan aktiin.

Aktiluetteloihin laadittiin aakkoselliset hakemistot eli aakkoselliset aktiluettelot, jotka sisältävät viittauksen aktin numeroon. Ne puuttuvat vuosilta 1830—1834. Aakkoselliset aktiluettelot sisältyvät vuosina 1835—1885 varsinaisiin aktiluetteloihin. Yleisten aktien luettelot ja aakkoselliset hakemistot kuuluvat sarjaan Bb Yleiset aktiluettelot.

Aktiluetteloiden ohella on mahdollista käyttää hakuvälineenä sarjaa Aa Saapuneiden kirjeiden diaarit, joka kattaa kanslian koko toiminta-ajan. Kenraalikuvernöörinkanslian saapuneiden kirjeiden diaareissa kirje- ja anomusasiat ovat samassa diaarissa toisin kuin esimerkiksi senaatin diaareissa. Kirjeet numeroitiin vuosittain niiden tulojärjestyksessä. Diaariin on merkitty asiakirjan saapumisesta aiheutunut toimenpide ja mahdollisesti sen kirjekonseptin numero. Vuodesta 1842 vuoteen 1899 saapuneiden kirjeiden diaareihin merkittiin myös aktin numero. Se löytyy diaariaukeaman oikeasta laidasta huomautussarakkeesta. Vuosien 1858—1900 diaareissa on aakkosellinen hakemisto, joka viittaa kirjeen numeroon.

Aktiluetteloiden ja saapuneiden kirjeiden diaarien lisäksi on mahdollista käyttää lähetettyjen kirjeiden diaareja. Niitä on kaksi sarjaa: Ae Lähetettyjen kirjeiden diaarit ja Af Kanslian lähetettyjen kirjeiden diaarit. Näistä sarja Ae on keskeisempi. Vuosien 1858—1900 lähetettyjen kirjeiden diaareihin on merkitty vastaavan saapuneen kirjeen numero, jonka avulla saapuneiden kirjeiden diaareista saadaan aktinumero.


Aktien etsiminen vuosilta 1900—1918

Kenraalikuvernöörinkanslian aktit on järjestetty osastoittain ja jaostoittain vuodesta 1901 eteenpäin sarjaan Fb Osastojen aktit. Aktien hakuvälineenä toimii sarja Bd Osastojen aktiluettelot ja diaarit. Sarja sisältää osastojen ja jaostojen aktiluetteloita, aakkosellisia aktiluetteloita, saapuneiden kirjeiden diaareja, lähetettyjen kirjeiden diaareja, tarkastuskirjoja ja toimistoluetteloita eli pöytärekistereitä. Toimistoluettelo on venäläistyyppinen diaari, jonka alussa on aktiluettelo ja sen jälkeen kuhunkin aktiin kuuluva kirjeenvaihto diaroituna omalle aukeamalleen. Saapuneiden ja lähetettyjen kirjeiden luettelot koskevat pääasiassa salaisia asiakirjoja. Keskeisimmät hakuvälineet ovat osastojen sekä jaosten aktiluettelot ja aakkoselliset aktiluettelot. Niitä käytettäessä on hyvä pitää mielessä kanslian kulloinenkin organisaatio ja osastojen tehtävät. Alla on kanslian osastojako 1900-luvulla:

Osastot Jaostot Vuodet
2
-
1901—1902
2
6
1903—1909
4
-
1910—1918

Jos tiedossa ei ole mikä osasto käsitteli tutkimuksen kohteena olevan asian, on sarja Aa Saapuneiden kirjeiden diaarit vuosilta 1901—1918 hyvä hakuväline. Näihin diaareihin on merkitty kirjeen numeron lisäksi asiaa käsitelleen osaston tai jaoston numero ja yleensä aktin numero. Mikäli aktinumeroa ei ole merkitty, on katsottava osastojen ja jaosten saapuneiden kirjeiden diaareja tai aktiluetteloita. Saapuneiden kirjeiden diaareihin on aakkoshakemistot vuosille 1901—1918 sarjassa Ba Saapuneiden kirjeiden aakkoselliset luettelot.

Lähetettyjen kirjeiden diaareja voidaan myös käyttää apuna aktin etsimisessä. Niihin merkittiin vuosina 1901—1918 sekä vastaavan lähetetyn kirjeen diaarinumero että itse aktin numero. Diaarit kuuluvat sarjaan Ae Lähetettyjen kirjeiden diaarit.


Suomennetut aktiluettelot

Kansallisarkistossa on suomennettu kenraalikuvernöörinkanslian aktiluetteloita. Yleisistä akteista, osastojen akteista, ohjeakteista ja salaisista akteista on suomenkieliset luettelot. Kussakin luettelossa on aktin arkistotunnuksen lisäksi lyhyt kuvaus aktin sisällöstä. Aktien aakkosellisia luetteloita ei ole käännetty. Suomennetut aktiluettelot löytyvät Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteestä arkistoluetteloista 307—324.

Yleisten aktien ja osastoaktien suomenkieliset luettelot on tallennettu vuoteen 1911 asti Kansallisarkiston digitaaliarkistoon. Yleisten aktien kohdalla luetteloihin on merkitty aktin numeron ohella niiden vanha arkistotunnus. Arkistoluettelosta 305 tai Vakka-arkistotietokannasta on katsottava aktin nykyisen arkistoyksikön tunnus. Kansallisarkistossa säilytettäviin suomenkielisiin aktiluetteloihin on merkitty nykyiset arkistoyksiköt. Digitoiduissa luetteloissa nykyinen arkistoyksikkö on merkitty vuodesta 1901 alkaen.

Suomennetut aktiluettelot löytyvät digitaaliarkistosta syöttämällä hakusanaksi ”suomenkieliset aktiluettelot”. Aktit voi tilata käyttöönsä Astia-hakupalvelun avulla esim. kirjoittamalla hakuun esim. kenraalikuvernöörinkanslian aktit 1877, ja selaamalla hakutuloksista oikea jakso.

Kirjallisuutta

Kalleinen, Kristiina, Suomen kenraalikuvernementti. Kenraalikuvernöörin asema ja merkitys Suomen asioiden esittelyssä 1823-1861. Hallintohistoriallisia tutkimuksia 12. Hallintohistoriakomitea ja Painatuskeskus, Helsinki 1994.

Seitkari, O., Kenraalikuvernöörin kanslia 1808-1918. Kansallisarkisto, painamaton.

Sjöblom, Marko, ”Suomen kenraalikuvernementin kanslia. Kenraalikuvernöörin kanslian virkamiehistö 1808-1898”. Virkaan virassa viratta. Tutkielmia virkamiehistä ja ministereistä. Toim. Tiihonen et al., Hallintohistoriallisia tutkimuksia 7. Hallintohistoriakomitea ja Painatuskeskus, Helsinki 1993. 221-259.

Sjöblom, Marko, ”Venäläinen keskusvirasto Suomessa. Kenraalikuvernöörin kanslian virkamiehistö 1899-1918”. Virkaan virassa viratta. Tutkielmia virkamiehistä ja ministereistä. Tiihonen et al., Hallintohistoriallisia tutkimuksia 7. Hallintohistoriakomitea ja Painatuskeskus, Helsinki 1993. 261-318.