Kenttäoikeudet

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Kantakortti

Oikeusistuimet

Rauhanajan sotaoikeudet

Sotapäiväkirjat

Sotaylioikeus

Talvi- ja jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet

Toisen maailmansodan aika 

Kenttäoikeudet ja niiden toiminta

Kenttäoikeudet olivat sotatuomioistuimia, jotka toimivat alioikeuksina sotarikosasioissa toisen maailmansodan aikana. Kenttäoikeudet toimivat rintamalla ja niiden tehtävänä oli käsitellä sotilaiden ja miehitettyjen alueiden väestön tekemiä rikoksia. Kenttäoikeuksia ei tule tässä sekoittaa niihin tuomioistuimiin, jotka toimivat sisällissodan aikana ja joita myös on kutsuttu kenttäoikeuksiksi.

Kenttäoikeus asetettiin valtioneuvoston määräämiin puolustusvoimien eri osastoihin, ja ne saattoivat toimia alueellisesti tai joukko-osastokohtaisesti. Yleensä kenttäoikeus oli jokaisessa armeijassa, ryhmässä, armeijakunnassa, divisioonassa ja prikaatissa. Joskus myös erillään toimivassa rykmentissä oli kenttäoikeus. Näiden lisäksi kenttäoikeuksia oli vielä jokaisessa suojeluskuntapiirissä. Sodan aikana toiminnassa oli yhteensä 163 kenttäoikeutta. Toisen maailmansodan jälkeen kenttäoikeuksia toimi vielä jonkin aikaa sotilaspiireissä.

Tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluivat sotatuomariksi kutsuttu lainoppinut puheenjohtaja sekä upseerijäsen ja aliupseeristoon tai miehistöön kuulunut jäsen. Sotatuomarin oli määrännyt korkein oikeus ja sotilasjäsenet yhtymän päällikkö.

Sodan aikana kenttäoikeudet käsittelivät suuren määrän juttuja. Talvisodassa juttuja ei vielä ollut kovin paljon, vuosina 1939–1940 kenttäoikeudet jakoivat kaikkiaan 1054 tuomiota pakoilu- ja karkaamisrikoksista. Jatkosodan aikana kenttäoikeuksien työmäärä kasvoi huomattavasti. Vuosina 1941–1944 käsiteltiin kaikkiaan 28 934 karkaamis-, pakoilu- ja poissaolorikosta, yli 4200 kuuliaisuusrikosta, 3300 valtiorikosta, runsaat 15 000 juopumusrikosta, vajaat 7000 omaisuusrikosta ja noin 2000 pahoinpitelyrikosta. Juttujen suuri määrä selittyy Suomen kenttäarmeijan suurella koolla; siinä palveli yli 500 000 miestä.

Kuolemaan kenttäoikeuksissa tuomittiin talvisodan aikana 19 henkeä ja jatkosodan aikana 560 henkeä. Suuri osa kuolemantuomioista koski Neuvostoliiton kansalaisten tekemiä vakoilurikoksia. Varsin ankaria rangaistuksia kenttäoikeudet jakoivat myös kesällä 1944, jolloin sotilaslainsäädäntöä tiukennettiin karkuruuden lisääntymisen vuoksi. Kaikkia karkaamis-, pakoilu- ja poissaolorikoksia ei kuitenkaan löydy kenttäoikeuksien asiakirjoista, sillä osa tapauksista käsiteltiin kurinpitoteitse ja osa jätettiin rankaisematta.

Millaista aineistoa kenttäoikeudet tuottivat?

Kenttäoikeuksien asiakirjat sisältävät kenttäoikeuksien kirjallista materiaalia niiden toiminta-ajalta vuodesta 1939 vuoteen 1947. Nämä asiakirjat sisältävät rangaistusluetteloita, tuomioluetteloita, sakkoluetteloita, pöytäkirjoja ja asiakirjavihkoja. Yleensä jokaisen kenttäoikeuden kaikki asiakirjat on koottu vuosittain mappeihin.

Miten voin hyödyntää kenttäoikeuksien asiakirjoja?

Kenttäoikeuksien asiakirjoja voi hyödyntää monin eri tavoin. Asiakirjat ovat tärkeitä tietolähteitä sukututkijoille, oikeushistorian tutkijoille ja sotahistorioitsijoille. Sodan aikana kenttäoikeuksissa tuomion saaneet saivat yleensä valittaa sotaylioikeuteen, joten heidän juttujaan voi tutkia myös sotaylioikeuden arkiston avulla.

Tutkimuksen alkuun pääsemistä helpottaa, jos on perehtynyt sotilasoikeudenhoitoa ja toista maailmansotaa käsittelevään kirjallisuuteen. Kalevi Klefströmin artikkelit Jatkosodan historian kuudennessa osassa ja Jatkosodan pikkujättiläisessä johdattelevat hyvin aiheeseen. Paavo Alkion Sotatuomarin päiväkirjat kertovat taas kenttäoikeuden arkipäivästä yhden sotatuomarin näkökulmasta.


Miten etsin aineistoa?

Kenttäoikeuksien asiakirjat ovat käytettävissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Kenttäoikeuksien asiakirjoihin pitää perehtyä paikan päällä, sillä verkossa kenttäoikeuksien asiakirjoja ei ole luettavissa. Osaan kenttäoikeuksien asiakirjojen arkistoluetteloista voi kuitenkin tutustua verkossa arkistolaitoksen Aarre-arkistorekisterissä. Arkistorekisteri ei sisällä täydellisiä luetteloita, koska osa materiaalista on vielä luetteloimatta. Siitä huolimatta oikea aineisto on löydettävissä, jos vain tietää etsityn henkilön nimen sekä yhtymän, jossa hän palveli sodan aikana.

Tutustuminen aineistoon kannattaa aloittaa tuomioluetteloista. Tuomioluetteloissa on aukeamalla kaikkiaan kaksikymmentäviisi saraketta. Sarakkeista ensimmäisessä on jutun numero, toisessa aika, jolloin juttu on pantu vireille, ja kolmannessa ajankohta, jolloin tuomioistuin on istunut. Muista sarakkeista käy ilmi puolestaan se, onko asia lykätty tai siirretty toiseen oikeuteen ja onko syytetty tuomittu sekä rangaistuksen laatu. Sarakkeiden suuren lukumäärän selittää se, että jokaiselle asialle on oma kohtansa. Kaikkein tärkein sarake on ensimmäinen, koska sen avulla voi seurata juttua muista asiakirjoista.

Rangaistusluetteloissa aukeamalla on kahdeksan saraketta, joista ensimmäisestä selviää päätöksen kuukausi ja päivämäärä ja toisesta sarakkeesta jutun numero. Kolmanteen sarakkeeseen on merkitty tuomitun nimi sekä arvo tai ammatti, kotipaikka ja syntymäaika. Muista sarakkeista ilmenee, onko henkilö mahdollisesti ollut vangittuna, rikoksen laatu, tuomitun vapausrangaistuksen laji ja määrä ja muut rangaistusseuraamukset. Lisäksi sarakkeista löytyy se lainkohta momentteineen, johon rangaistus perustuu, rikosilmoituksen järjestysnumero ja se, onko rangaistuspäätöstä vastaan ilmoitettu tyytymättömyyttä.

Kiinnostavia asiakirjoja ovat myös kenttäoikeuksien asiakirjavihkot. Asiakirjavihkon kannessa on jutun numero, päätöksen päivämäärä, yleensä syytetyn nimikin. Asiakirjavihkot sisältävät syytettyä henkilöä koskevia asiakirjoja, muun muassa virkatodistuksia, rikosrekisteri-ilmoituksia, kirjelmiä, lausuntoja, poistamisilmoituksia (miksi poistettu palveluksesta), luetteloita, kuulustelupöytäkirjoja ja kantakorttiotteita.

Asiakirjavihkoissa saattaa olla mainintoja terveydentilasta, jolloin tiedot ovat käyttörajoitettuja, kunnes asianomaisen kuolemasta on kulunut 50 vuotta.

Muita kenttäoikeuksien asiakirjoja ovat sakkoluettelot ja pöytäkirjat. Pöytäkirjoista selviää kenttäoikeuden kokoonpano, milloin oikeus on ollut koolla ja yhdessä istunnossa käsitellyt jutut.

Kenttäoikeuksien asiakirjat ovat monipuolisia tietolähteitä, joiden tutkiminen on melko helppoa luetteloinnin puutteista huolimatta. Ratkaisevaa on se, että tietää henkilön nimen ja sen missä hän on palvellut ja milloin. Aarre-arkistorekisterin avulla pääsee hyvin tutkimuksen alkuun. Myös halutun henkilön kantakorttiin tutustuminen voi auttaa alkuun tutkimuksessa. Kantakortissa olevat merkinnät kertovat, onko henkilö ollut kenttäoikeudessa ja milloin. Kantakortteja ei kuitenkaan ole olemassa henkilöistä, jotka eivät ole olleet puolustusvoimien palveluksessa.

Aineisto tilataan käyttöön Astia-tutkijasalipalvelun kautta Vapaamuotoinen tilaus -kenttää käyttäen. Ongelmatilanteissa tutkija voi aina kääntyä Kansallisarkiston tutkijasalin päivystäjän puoleen.

Kirjallisuutta

Alkio, Paavo, Sotatuomarin päiväkirjat. Toim. Erkki Rintala. Ajatus, Helsinki 2003.

Klefström, Kalevi, "Oikeudenhoito". Jatkosodan historia 6 Toim. Maanpuolustuskorkeakoulun Historian laitos. Porvoo 1994, 268–272.

Klefström, Kalevi, "Oikeudenhoito talvisodassa". Talvisodan pikkujättiläinen Toim. Jari Leskinen & Antti Juutilainen. WSOY, Porvoo 1999, 246.

Klefström, Kalevi, "Sotilasoikeudenhoidosta jatkosodan aikana". Jatkosodan pikkujättiläinen Toim. Jari Leskinen & Antti Juutilainen. WSOY, Porvoo 2005, 294–299.

Kulomaa, Jukka, Käpykaartiin? Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Painatuskeskus, Helsinki 1995.

Lindstedt, Jukka, Kuolemaantuomitut. Kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana. Suomalainen lakimiesyhdistys, Vammala 1999.

Kenttäoikeus Wikipediassa

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

___________________________


Paluu Portin etusivulle