Keskusvankilat

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Vankeinhoitoaineistot

Lääninvankilat

Varavankilat

Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston arkisto

Vankeinhoitohallitus 

Keskusvankilat

Keskusvankiloista yleisesti

Keskusvankiloiden nimellä toimineita rangaistuslaitoksia on Suomessa vuosina 1853–2000 ollut Turussa, Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kinnasvaarassa, Konnunsuolla, Lappeenrannassa, Pelsossa, Riihimäellä sekä Sukevalla. Keskusvankiloiden perustaminen liittyi alun alkaen 1800-luvulla ongelmia aiheuttaneeseen irtolaisuuskysymykseen mutta myös laajempaan rikoslain uudistamiseen vuosisadan puolivälistä eteenpäin. Kun rangaistusten täytäntöönpanoasetus vuodelta 1866 ja rikoslaki vuodelta 1887 asettivat vapausrangaistuksen ensisijaiseksi rangaistusmuodoksi, syntyi tarve lisävankiloiden rakentamiselle.

Vuonna 1839 määrättiin Suomeen perustettavaksi neljä työ- ja ojennuslaitosta, sillä Viaporin linnoituksessa, jossa oli vuosisadan alusta lähtien säilytetty kaikki sekä elinkaudeksi että määrävuosiksi tuomitut rikolliset, ei 1830-luvulla ollut enää riittävästi tiloja kaikkien irtolaisten vastaanottamiseksi. Vuoden 1839 asetuksen perusteella aloitti toimintansa muun muassa myöhemmin Turun keskusvankilaksi (”Kakola”) muutettu Turun rangaistusvankila.

Keskusvankila-nimitys otettiin käyttöön vasta 1920-luvulla, jolloin silloiset kuritushuoneet muutettiin keskusvankiloiksi. Keskusvankilat toimivat nimenomaan kuritushuone- tai vankeusrangaistukseen tuomittujen vankien sijoituspaikkoina. Keskusvankiloissa, kuten Suomen vankilaitoksessa yleensäkin, työnteko kuului rangaistuspakkoon, jolla pyrittiin kasvattamaan vankia yhteiskuntakelpoisempaan suuntaan. Useat keskusvankiloista aloittivat käsitöihin ja maatalouteen keskittyneinä laitoksina (mm. Konnunsuo, Riihimäki ja Sukeva) mutta siirtyivät toisen maailmansodan jälkeisenä aikana pääasiassa teolliseen työtoimintaan.

Keskusvankiloiden toimintakaudet muodostuivat varsin eripituisiksi, kuten seuraavasta listasta on nähtävissä:

  • Helsingin keskusvankila 1881–2001
  • Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankila 1872–2001
  • Kinnasvaaran keskusvankila 1942–1944
  • Konnunsuon keskusvankila 1919–2001
  • Lappeenrannan keskusvankila (1882)–1938
  • Pelson keskusvankila 1983–2001
  • Riihimäen keskusvankila 1939–2001
  • Sukevan keskusvankila 1919–2001
  • Turun keskusvankila 1853–2001

Kinnasvaara poikkeaa muista keskusvankiloista siinä, että se perustettiin sota-aikana Itä-Karjalan sotilashallinnon määräyksestä suomalaisten valloittamalla alueella sijainneeseen Kinnasvaaran kolhoosikylään. Uuden vankilan rakennustyöt ehdittiin aloittaa mutta ne keskeytyivät jo vuonna 1944 suomalaisten joukkojen vetäytyessä alueelta. Hämeenlinnan keskusvankila sen sijaan rakennettiin alun perin vain naisvangeille, mutta naisten vankiluvun vähentyessä sinne sijoitettiin myös miesvankeja. Keskusvankiloiden nimet poistuivat käytöstä vuoden 2001 alussa, jolloin kaikkien Suomen vankiloiden nimet muutettiin muotoon vankila täydennettynä niiden sijaintipaikan nimellä, esim. Turun vankila.

Mitä asiakirjoja keskusvankiloiden arkistot sisältävät?

Keskusvankiloiden arkistot eroavat toisistaan laajuudeltaan ja sisällöltään. Laajimmat ja monipuolisimmat aineistot löytyvät vankiloista pisimpään toimineiden Turun, Helsingin ja Hämeenlinnan keskusvankiloiden arkistoista. Lyhyemmän ajan toimineiden keskusvankiloiden (mm. Pelso ja Riihimäki) arkistot ovat pienempiä ja sisältävät vain keskeisimmät diaarit, luettelot ja pöytäkirjat. Vanhimmat asiakirjat löytyvät Turun keskusvankilan arkistosta vuodelta 1859.

Arkistot sisältävät keskusvankiloiden toiminnan tuloksena syntyneitä asiakirjoja, muun muassa kirjeitä, erilaisia luetteloita, pöytäkirjoja sekä tiliasiakirjoja, erilaisia rangaistuspäiväkirjoja, vartiopäällikön päiväkirjoja sekä vankiloiden vuosikertomuksia. Kaksi keskeistä keskusvankiloiden asiakirjaryhmää ovat lisäksi vankien henkilöaktit ja nimiluettelot. Henkilöakteista saa parhaimmillaan varsin kattavan kuvan muun muassa vangin henkilöhistoriasta, perhesuhteista, ammattitaidosta, omaisuudesta, tehdyn rikoksen taustoista sekä muusta rikoshistoriasta. Osiin henkilöakteista on myös lisätty valokuvat vangeista. Myös erillisiä vankien valokuva-albumeja on säilynyt joitakin.

Suuri osa keskusvankiloiden arkistojen 100 vuotta nuoremmista asiakirjoista on käyttörajoitettuja julkisuuslain (JulkL 24 §1 mom 28 50/100 v.) perusteella, koska ne sisältävät tietoja tuomituista ja vangituista. Käyttörajoitettu aineisto on mahdollista saada käyttöön hakemalla siihen käyttölupaa. Käyttöluvan myöntäminen edellyttää tutkimuksen tarkoituksen selvittämistä.

Mihin keskusvankiloiden arkistoja voi käyttää?

Keskusvankiloiden arkistoista saa tietoa niin vangeista yksilötasolla kuin myös vankilainstituutiosta yleisesti. Yksilötason tiedot palvelevat varsinkin sukututkimuksen tekijöitä. Jos esimerkiksi sukulainen on tuomittu vankilaan, on hänestä samalla tallennettu tietoa vangeista pidettyihin henkilöakteihin. Henkilöakteja ei löydy kattavasti koko keskusvankiloiden olemassaolon ajalta, mutta esim. 1800- ja 1900-luvun vaihteesta näitä on säilynyt. Henkilöakteista käy ilmi vangin syntymäaika, syntymäpaikka, sen hetkinen asuinpaikka sekä vanhempien, sisarien, puolison ja lapsien nimet. Perustietojen lisäksi henkilöakteihin on tallentunut tietoa tuomitun yhteiskunnallisesta asemasta, uskonnollisuudesta, juomatottumuksista, aikaisemmista rikoksista sekä väleistä lapsiin ja aviopuolisoon. Monipuolinen tietoaineisto auttaa sukututkijaa varhaisten sukulaisten henkilötietojen kartoittamisen lisäksi muodostamaan laajemman käsityksen heidän elämästään ja elinolosuhteistaan.

Keskusvankiloiden arkistot antavat tietoa myös Suomen rikosoikeudellisten linjojen sekä vankilalaitoksen kehityksestä 1800-luvun loppupuolelta aina 1900-luvun loppuun saakka. Aikakausi pitää sisällään useita Suomen historian kannalta merkittäviä käännekohtia autonomian ajasta, itsenäistymisestä ja vuoden 1918 sodasta aina toiseen maailmansotaan, jotka kaikki ovat muokanneet suomalaisten oikeuskäsityksiä. Monipuolinen tieto keskusvankiloiden käytännöistä ja niiden muuttumisesta soveltuu hyvin muun muassa historiatieteellisten ja yhteiskuntatieteellisten tutkimusten lähdeaineistoksi.

Miten keskusvankiloiden arkistot saa käyttöönsä?

Keskusvankiloiden arkistoja säilytetään arkistolaitoksen eri toimipisteissä. Helsingin keskusvankilan arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Siltavuoren toimipisteessä (toimitusaika Rauhankadun toimipisteeseen yksi vuorokausi). Kinnasvaaran keskusvankilan aineistoa on talletettu Kansallisarkistossa säilytettävään sotapäiväkirjat–kokoelmaan. Hämeenlinnan maakunta-arkisto säilyttää Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilan sekä Riihimäen keskusvankilan arkistoja. Pelson keskusvankilan arkisto on Oulun maakunta-arkistossa, Sukevan keskusvankilan arkisto Joensuun maakunta-arkistossa sekä Turun keskusvankilan arkisto Turun maakunta-arkistossa. Konnunsuon keskusvankilan arkisto sekä pieni osa Lappeenrannan keskusvankilan arkistoa on sijoitettu Mikkelin maakunta-arkistoon. Suurin osa Lappeenrannan keskusvankilan aineistosta löytyy Leningradin oblastinarkistosta Viipurista, joka säilyttää osaa entisen Viipurin maakunta-arkiston asiakirjoista.

Alkuperäiset asiakirjat tilataan tutkittavaksi Astia-verkkopalvelun avulla. Esimerkiksi hakusanalla keskusvankila saa hakutulokseksi kaikki keskusvankiloiden arkistoihin kuuluvat asiakirjat. Astia-sivun vasemmassa reunassa olevalla Tarkenna hakua –toiminnolla voi rajata hakua esim. tietyn keskusvankilan arkistoon. Esimerkiksi valitsemalla Helsingin keskusvankila saa hakutulokseksi Helsingin keskusvankilan asiakirjat. Hakua voi edelleen tarkentaa vasemmasta reunasta koskemaan vain jotakin tiettyä asiakirjasarjaa. Saadusta hakutuloksesta voi tilata haluamansa asiakirjat tutkittaviksi.

Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon on tallennettu joitakin keskusvankiloiden arkistoihin kuuluvia asiakirjoja. Aineistot löytää mm. kirjoittamalla Astia-verkkopalvelun hakukenttään hakusanan keskusvankila ja valitsemalla aineiston sijaintipaikaksi Digitaalinen aineisto. Aineiston sijaintipaikan pystyy valitsemaan kohdasta Lisää hakuvaihtoehtoja Löytyneistä aineistoista on linkki digitaaliarkistoon.

Kirjallisuutta

Laitinen, Jouko (ym.), Kalterimaisema – näköaloja vankilamuseon kävijälle. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Hämeenlinna 1998.

Letto-Vanamo, Pia (toim.), Suomen oikeushistorian pääpiirteet. Sukuvallasta moderniin aikakauteen. Gaudeamus, Jyväskylä 1991.

Nevalainen, Jouko (toim.), Suomen vankilat. Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto, Helsinki 1960.

Nuorteva, Jussi (toim.), Suomen vankeinhoidon historiaa. Osa 2: Suomen vankeinhoidon matrikkeli 1881–1988. Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1989.

Suominen, Elina (toim), Suomen vankeinhoidon historiaa. Osa 1: Katsauksia vankeinhoidon kehitykseen. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1981.


Rikosseuraamuslaitoksen kotisivut

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan

Siirry digitaaliarkistoon


Paluu Portin etusivulle