Konsulaatit ja lähetystöt

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Ulkoasiainministeriön ulkomailla kuolleita suomalaisia koskeva aineisto

Merenkulkuun liittyvät asiakirjat 

Mitä ovat konsulaatit ja lähetystöt?

Ulkoasiainhallinnon järjestäminen tuli ajankohtaiseksi Suomen itsenäistymisen jälkeen 1917. Linjaksi vakiintui toimintamalli, jossa ulkomailla Suomea edusti yksinomaan ulkoasiainministeriö ja sen alivirastoina ulkomaanedustuksen toimipisteet, lähetystöt ja konsulinvirastot. Ulkomaanedustuksen järjestämisestä annettiin asetus 25.7.1919, joka sisälsi ohjesäännön lähetystöille ja konsulinvirastoille. Itsenäisyyden alkuvuosina Suomi pyrki mm. kaupallisten etujen edistämiseksi ja merimiesten aseman turvaamiseksi luomaan kattavan konsuliverkon eri puolille maailmaa. Vuoteen 1922 mennessä Suomella olikin diplomaattiedustus jo viidessätoista maassa.

Konsulaatit ja lähetystöt olivat siis toisen maan alueella toimivia tietyn maan viranomaisedustustoja, joilla oli säännöllinen tiedonantovelvollisuus ulkoasiainministeriölle. Lähetetyt ulkomaanedustustojen päälliköt – konsulit ja lähettiläät - nimitti presidentti.

Konsulivirastojen päälliköt – pääkonsulit, konsulit ja varakonsulit - ovat kotimaasta lähetettyjä virkamiehiä. Kunniakonsulit ovat yhteiskunnallisesti huomattavia lähettäjämaan tai asemamaan kansalaisia, joille konsulin työ on palkaton sivutoimi. Huomattakoon, että Suomessa konsuli on myös arvonimi, jonka voi saada yhteiskunnan hyväksi tehdystä merkittävästä elämäntyöstä.

Lähetystöjen päällikköinä toimivat lähettiläät. 1950-luvulla lähetystöt muuttuivat suurlähetystöiksi ja päälliköt suurlähettiläiksi. Maihin, joissa ei ollut pysyvää edustusta, suurlähettiläs akkreditoitiin jostakin läheisestä suurlähetystöstä.

Konsulaattien ja suurlähetystöjen tehtäväkenttä on laaja, sillä niiden tulee toiminnassaan ottaa huomioon kaikki, mikä saattaa olla eduksi Suomen suhteille niin kaupankäynnin ja merenkulun kuin diplomaattisuhteiden hoitamisen ja kotimaan valtiovallan edustamisen ja sen valtiollisten etujen valvomiseen alueilla. Oman maan kansalaisten etujen valvonta ja heidän avustaminen viranomaisasioissa kuuluvat edustustojen virkamiesten tehtäviin.

Yleisesti ottaen kaikilla edustustoilla on samat ulkoasiainhallintolain ja –asetuksen sekä diplomaattisia suhteita ja konsulisuhteita koskevien Wienin yleissopimusten määrittelemät perustehtävät.

Lisää Lähetystöjen ja konsulaattien historiasta löytyy aihepiiriä käsitteleviltä ulkoasiainministeriön internetsivuilta.


Mitä asiakirjoja konsulaattien ja lähetystöjen arkistot sisältävät?

Ulkomaanedustuksesta 1919 annetussa ohjesäännössä määriteltyjen tehtävien mukaan on arkistolaitoksessa säilytettävissä konsulaattien ja lähetystöjen arkistoissa niiden toiminnasta syntyneitä asiakirjoja kuten diaarit, luettelot, asia- ja henkilökortistot, pöytäkirjat, kirjeenvaihto ja tilikirjat. Useiden edustustojen arkistossa on erillinen passiarkisto. Joissakin arkistoissa passiasiat on talletettu omaksi sarjakseen. Merisatamakaupungeissa ulkomaanedustuston arkistoa kartuttivat luettelot satamaan saapuneista suomalaisista laivoista sekä luettelot merimiesten pestaamisesta ja palveluksesta päästämisestä. Lisäksi edustustoissa oli pidettävä kirjaa merivahinkojen, suomalaisilla aluksilla tehtyjen rikosten ja päällystön ja miehistön välisten riitojen tutkimuksista. Konsulaattien ja lähetystöjen arkistot saattavat sisältää käyttörajoituksen alaisia asiakirjoja.


Mihin arkistoja voi käyttää?

Historiantutkimuksen kannalta merkittäviä asiakirjaryhmiä ovat lähetystöjen ja konsulaattien poliittiset raportit, sähkesarjat, muistiosarjat ja kirjeistö. Sukututkijat voivat löytää helmiä esimerkiksi merimiehiä koskevista asiakirjasarjoista, passi- ja viisumiasioita käsittelevistä aineistoista tai ulkomailla menehtyneitä suomalaisia käsittelevästä kirjeenvaihdosta.

Aineiston hakuohjeet

Konsulaattien ja lähetystöjen arkistoja ja manuaaliluetteloja säilytetään Oulun maakunta-arkistossa. Aineistoa voi lainata tutkittavaksi arkistolaitoksen muihin yksiköihin. Asiakirjat tilataan tutkittaviksi haku- ja tilausjärjestelmä Astianavulla. Esimerkiksi Tukholman lähetystön vuosikertomukset voi hakea hakusanoilla Tukholma* lähetystö* vuosikertomu*. Saaduista hakutuloksista voi sitten tilata haluamansa vuodet sisältävän arkistoyksikön tai -yksiköt tutkittavaksi.

Vakka-arkistotietokannastalöytää tarkennetun haun avulla konsulaattien ja lähetystöjen arkistoluettelot valitsemalla hakuehtojen kohdasta 4. Arkistonmuodostajaluokituksen alaryhmä ryhmän Konsulaatit ja lähetystöt ja painamalla Tee haku. Konsulaatit ja lähetystöt löytyvät listan otsikon Ulkoasiainhallinto alta. Sivun vasempaan laitaan avautuu lista kaikista arkistolaitoksessa säilytettävistä konsulaattien ja lähetystöjen arkistoista. Painamalla haluamansa konsulaatin tai lähetystön nimeä pääsee tutkimaan arkiston tietoja. Valitsemalla Sarjat pääsee arkistoluetteloon tutustumaan tarkemmin. Esimerkiksi Lontoon ja Tukholman lähetystöjen arkistoihin sisältyvän kirjeistön kautta saa verraten hyvän käsityksen siitä, millaisia asioita ulkomaanedustustot hoitivat.

Passiarkistoissa diaarit ja kortistot toimivat hakemistona passikirjeistölle ja passinleimausluetteloille. Aakkostettu henkilö- ja asiakortisto toimii hakemistona kirjeistölle.

Joidenkin edustustojen arkistoihin sisältyy sarja Merimieskortistot. Kortisto sisältää tietoja merimiesten asioinneista lähetystössä ja konsulinvirastossa sekä heidän saamistaan palveluista, kuten todistuksista ja avustuksista.


Kirjallisuutta

Nevakivi, Jukka, Ulkoasiainhallinnon historia: 1918-1956. Ulkoasianministeriö, Helsinki 1988

Soikkanen, Timo, Presidentin ministeriö: ulkoasiainhallinto ja ulkopolitiikan hoito Kekkosen kaudella. Karisto, Hämeenlinna 2003


Ulkoasiainministeriön kotisivut ja niiden historia -osio

Siirry Astia-verkkopalveluun

Siirry Vakka-arkistotietokantaan


Portin etusivulle