Korkein oikeus

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Hovioikeudet

Itsenäisen Suomen valtionpäämiesten yksityisarkistot

Oikeusistuimet

Raastuvanoikeudet

Senaatin oikeusosasto

Sotaylioikeus 

Korkein oikeus

Mikä on korkein oikeus?

Korkein oikeus (KKO) on toinen Suomen korkeimman oikeusasteen tuomioistuimista, toinen on korkein hallinto-oikeus (KHO). Korkeimman oikeuden historialliset juuret ulottuvat kauas. Yksi lähtökohdista on ollut aikoinaan hallitsijalle kuulunut oikeus purkaa tuomioita. Valtakunnan korkeimman oikeuselimen perusti kuningas Kustaa III vuonna 1789 nimellä Kuninkaan korkein oikeus. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle vuonna 1809 korkeinta tuomiovaltaa käyttäväksi elimeksi tuli hallituskonseljin oikeusosasto, joka muuttui vuonna 1816 Suomen senaatin oikeusosastoksi.

Suomen itsenäistyttyä hallintoa alettiin rakentaa vallan kolmijaon periaatteelle. Tämä johti siihen että korkein oikeusistuin irrotettiin toimeenpanovallasta ja senaatin oikeusosasto lakkautettiin. Ylimmäksi oikeusistuimeksi perustettiin korkein oikeus. Laki korkeimmasta oikeudesta annettiin 22.7.1918, jolloin siitä tuli riippumaton tuomioistuin ja sen tuomareista erottamattomia. Korkeimmasta oikeudesta tuli rikos- ja riita-asioissa valtakunnan ylin oikeusaste, samaan aikaan perustetusta korkeimmasta hallinto-oikeudesta puolestaan maamme ylin oikeusaste hallintolainkäyttöasioissa.

Miten korkein oikeus toimii ja millaista materiaalia se tuottaa?

Korkeimmalle oikeudelle kuuluvat tärkeimpänä tehtävänä ennakkoratkaisujen antaminen. Perustuslain mukaan korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa, kun taas hallintolainkäyttöasioissa korkeinta tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus.

Kaikkia juttuja ei oteta käsiteltäviksi korkeimpaan oikeuteen. Jo vuonna 1922 evättiin muutoksenhakuoikeus yksinkertaisilta ja vähemmän tärkeäksi katsotuilta jutuilta. Linjaa on tiukennettu sen jälkeen jatkuvasti. Vuonna 1955 siirryttiin järjestelmään, jossa korkeimmalta oikeudelta piti pyytää lupa valituksiin. Korkein oikeus voi myöntää luvan, jos ilmenee aihetta lopputuloksen muuttamiseen tai jos muusta syystä on parasta ottaa asia uudelleen tutkittavaksi.

Mitä asiakirjoja korkeimman oikeuden arkistosta löytyy?

Korkeimman oikeuden arkisto on hyvin laaja. Kansallisarkistossa säilytettävä korkeimman oikeuden arkisto sisältää aineistoa vuosilta 1903–1979. Asiakirja-aineisto koostuu diaareista, luetteloista, pöytäkirjoista, toisteista, saapuneista asiakirjoista ja tiliasiakirjoista.

Näistä pääsarjoista tärkeimmät ovat diaarit ja sen alle kuuluvat alasarjat ja saapuneet asiakirjat. Diaarisarjat ovat tärkeitä, koska ne kuvaavat saapuneiden asiakirjojen eri vaiheita. Saapuneet asiakirjat -pääsarjan materiaali on korkeimman oikeuden arkistossa asiakirjavihkoina eli akteina. Aktiin on sisällytetty se asiakirja-aines, joka on syntynyt alemmissa oikeuskäsittelyissä ja joka on oleellisen tärkeää jutun ratkaisemiselle.

Miten voin hyödyntää korkeimman oikeuden arkistoa?

Korkeimman oikeuden arkisto koostuu monipuolisesta aineistosta pitkältä ajalta. Korkeimman oikeuden materiaalia voi käyttää monin tavoin. Arkisto on tärkeä tiedonlähde oikeushistorian tutkijoille, mutta korkeimman oikeuden asiakirjoista voi olla huomattavaa apua myös sukututkijoille.

Parhaiten arkistoa voi hyödyntää kun on ensin perehtynyt korkeimman oikeuden historiaan ja toimintapoihin. Niihin voi perehtyä tutustumalla esimerkiksi korkeimman oikeuden arkiston arkistoluettelon johdantoon arkistoluettelosta 202, tai korkeimman oikeuden kotisivuihin. Yleiskuvauksia korkeimmasta oikeudesta löytyy monistakin teoksista, mainittakoon tässä Jukka Kemppisen Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Korkein oikeus, laki ja yhteiskunta 1918–1990 ja Korkein oikeus 75 vuotta.

Miten löydän etsimäni tiedon korkeimman oikeuden arkistosta?

Asiakirjan hakeminen korkeimman oikeuden arkistosta

Arkistoon tutustumisen voi aloittaa Vakka-arkistotietokannan avulla. Sen perushaun tai tarkennetun haun nimihakuun syötetään hakusanaksi esimerkiksi ”korkein oikeus”. Hakutuloksista valitaan korkein oikeus. Arkistoista valitaan korkeimman oikeuden arkisto. Valitsemalla kohta Sarjat päästään arkistoluetteloon.

Tarkempi perehtyminen korkeimman oikeuden arkistoon edellyttää menemistä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteeseen. Sieltä löytyy arkistoluettelo 202, jota tutkimalla voi tutustua paremmin arkistoon ja sen sisältämään materiaaliin. Tästä luettelosta voi etsiä haluamansa asiakirjat ja tilata ne. Asiakirjat tilataan tutkittaviksi haku- ja tilausjärjestelmä Astianavulla. Esimerkiksi vuoden 1931 jaostojen pöytäkirjoja voi tilata hakusanoilla korkein oikeu* jaostojen pöytäkirj* 1931. Saaduista hakutuloksista voi valita oikean jaoston ja ajankohdan.

Korkeimman oikeuden arkiston tärkeintä aineistoa ovat saapuneet asiakirjat ja niiden aktit. Akti on löydettävissä diaarinumeron avulla. Sen selvittämiseksi on tarpeellista tietää asianosaisen henkilön nimi sekä ajankohta, jolloin juttua on käsitelty korkeimmassa oikeudessa. Kronologisesti järjestettyihin diaareihin kuuluu sukunimen mukaan aakkostettuja rekistereitä, joiden avulla diaarien käyttäminen on helpompaa. Diaarimerkinnöissä ja rekistereiden käytössä on eroja. Seuraavassa tarkempi esittely joidenkin sarjojen osalta.

Anomus- ja valitusasiat

Anomus- ja valitusasiain (anomus- ja kirjeasiat) diaarien rekisteristä juttua voidaan hakea henkilön sukunimen perusteella, mutta aina se ei ole mahdollista. Sarjan Aa rekisteriä käytettäessä on siis joissain tapauksissa tiedettävä myös jutun vireillepanija. Jutun etsinnässä voidaan käyttää myös muuta hakusanaa. Esimerkiksi vuonna 1930 maaliskuun 12.-14. päivinä oikeussihteerin virkaa anoneet eivät löydy rekisteristä sukunimen perusteella, vaan anomukset löytyvät aakkosluettelosta O-kirjaimen kohdalta otsikolla ”Oikeussihteerin viran täyttäminen”.

Anomusdiaarissa on kullekin numeroidulle sivulle kirjattu yleensä kaksi juttua. Diaarikirjan sivunumero sekä vuosiluku muodostavat yhdessä aktin diaarinumeron ( esim. Pag. 390. A.D. 1930.) Tästä syystä vastaavassa aktisarjassa on yleensä kaksi aktia, joilla on sama diaarinumero. Oikea akti löytyy siis henkilötietojen avulla.

Kannattaa huomata, että anomus- ja valitusasiain diaarissa vuosilta 1931–1959 on yleensä 3–4 juttua diaariaukeamalla. Aktin diaarinumero muodostuu yhdistämällä vasemmalla sivulla jutun yhteydessä oleva järjestysnumero aukeaman sivunumeron sekä vuosiluvun kanssa (esim. 4/2 A.D. 1945.)

Toimitusluettelo

Luetteloista ainoastaan Ba Toimitusluettelossa on yhtenäinen, juoksevaan leimanumerointiin perustuva luettelo kaikista korkeimman oikeuden jutuista. Kun tiedetään päätöksen järjestysnumero, leimanumero ja vuosi, löydetään luettelosta samalta riviltä: aktin diaarinumero, jutun esittelijän nimikirjaimet, jaoston numero, asianosaisen henkilön nimi, juttutyyppi ja toimituskirjan päivämäärä. Toimituskirjan päivämäärän avulla on vastaavasti löydettävissä muut yllä olevat tiedot.

Miten löydän oikean pöytäkirjan?

Korkeimman oikeuden ratkaisun päivämäärän avulla juttu on etsittävissä pöytäkirjasarjoista. Ratkaisupäivämäärä löytyy esimerkiksi diaareista. Koska pöytäkirjat on tehty pääasiassa jaostoittain, pitää tietää jaoston järjestysnumero. Vuodesta 1931 alkaen jaostojen pöytäkirjoihin on merkitty myös aktin diaarinumero.

Diaareihin merkityn korkeimman oikeuden ratkaisun päivämäärän tai ratkaisun numeron avulla juttu löytyy pääsarjasta D Konseptit ja taltiot. Pöytäkirjoistakin käy ilmi oikea sarja, esimerkiksi ratkaisut armonanomuksissa ovat kirjesarjoissa Da–Dd. Da Kirjesarjan sidoksen alussa on hakemisto, joka helpottaa korkeimman oikeuden lausuntojen ja esitysten etsimistä, sekä henkilön mukainen aakkoshakemisto korkeimman oikeuden armonanomuksiin antamista lausunnoista. Dg Päätöstaltioissa ja tuomiotaltioissa on yleensä sidoksissa sukunimen mukainen henkilöhakemisto.

Ratkaisun ylälaidassa mainitaan aktin diaarinumero. Aktin diaarinumeron yläpuolella on Konseptit ja taltiot -pääsarjassa (D) ratkaisulle annettu järjestysnumero. Aktin diaarinumero saadaan suoraan vain pelkän ratkaisun järjestysnumeron ja vuoden avulla, koska sarjat Dg–Dl on numeroitu yhtenäisesti kronologisen numeroinnin avulla. Pitää kuitenkin huomata, että juttutyyppi pitää selvittää, sillä aktia tilattaessa tieto on välttämätön.

Kaiken edellä mainitun lisäksi korkeimman oikeuden arkistosta löytyvät Cb Oikeusministeriön esittelyjen pöytäkirjat. Ne sisältävät oikeushallintoa koskevia asioita sekä avioliittojen purkuanomuksia. Purkuanomukset ovat vuosilta 1919–1930. Jutun etsimisessä saattaa olla tarpeen käyttää oikeusministeriön omia diaareita. Vastaavia akteja säilytetään sarjassa Ef. Päätökset ovat sarjassa Dm. Kahteen viimeksi mainittuun sarjaan sisältyy purkuanomusten lisäksi anomus- ja kirjeasiain diaareihin kirjattuja armonanomuksia ja viranhoitoa käsitteleviä anomuksia.

Aktien kansilehtiin on kirjoitettu jutun jättöpäivämäärä korkeimpaan oikeuteen, jutun esittelypäivä sekä ratkaisun järjestysnumero. Näiden avulla tiedot löytyvät helposti muista pääsarjoista.

Ennakkopäätösten hakeminen

Korkeimman oikeuden arkisto on laaja, eikä sen käyttäminen ole aivan yksinkertaista. Jos on kiinnostunut ennakkopäätöksistä, niin niitä ei välttämättä tarvitse edes lähteä etsimään arkistosta, vaan korkein oikeus on julkaissut ennakkopäätöksiä tai muuten merkittävinä pidettyjä päätöksiä erillisinä julkaisuina. Sarjan nimenä oli vuosina 1916–1926 Päätökset ja tuomiot. Vuodesta 1927 alkaen nimenä on ollut Selostuksia ja tiedonantoja Korkeimman oikeuden ratkaisuista. Selostuksena on julkaistu ennakkopäätöksiksi katsotut oikeustapaukset, tiedonantona taas sellaiset, joilla on arvioitu olevan ohjeellista merkitystä lainkäyttäjälle.

Näihin korkeimman oikeuden ratkaisuihin on julkaistu hakemistoja, joissa aakkosjärjestyksessä olevien hakusanojen kohdalla lyhyesti viitataan ennakkopäätösten luontoisiin ratkaisuihin. Käytössä on myös FINLEX-tietokanta, johon sisältyy tietoja korkeimman oikeuden päätöksistä.

Kirjallisuutta

Da mihi factum. dabo tibi ius. Korkein oikeus 1809–2009. Toim. Kari Raulos. WSOY, Juva 2009.

Kemppinen, Jukka, Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Korkein oikeus, laki ja yhteiskunta 1918–1990. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1992.

Korkein oikeus 75 vuotta. Toim. Anja Tulenheimo-Takki. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1993.

Kultanen, Hannu, Korkeimman oikeuden arkisto. Valtionarkiston arkistoluettelon n:o 202 johdanto.

Pihlajamäki, Heikki, Ylimmän lainkäytön tie: Hallituskonseljin oikeusosastosta riippumattomaan korkeimpaan oikeuteen

Saarenheimo, Juhani, Tuomioistuinten asiakirjat. Suomen historian asiakirjalähteet. Toim. Eljas Orrman & Elisa Pispala. Kansallisarkisto ja WSOY, Porvoo 1994, 151-167.

Ylikangas, Heikki, Oikeushistorian lähteistä. Oikeus 1977.


FINLEX, Korkeimman oikeuden ratkaisuja

Siirry Astia-verkkopalveluun

Siirry Digitaaliarkistoon

Siirry Vakka-arkistotietokantaan


Paluu Portin etusivulle