Kuntakokoukset ja kunnanvaltuustot

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Hollikyytiasiakirjat

Kestikievariasiakirjat

Kunnanhallitukset

Kyytilaitokseen liittyvät aineistot

Pitäjänkokoukset

Terveydenhoitoarkistot

Vaivaishoito 

Mitä ovat kuntakokoukset ja kunnanvaltuustot?

Helmikuussa 1865 annettu asetus ’kunnallishallituksesta maalla’ oli tulosta pitkästä ja polveilevasta työstä kunnallisen itsehallinnon kehittämiseksi. Kuten asetuksen nimi jo paljastaa, kyse oli hallinnon järjestämisestä maalaiskunnissa – kaupunkien hallinnosta määrättiin eri lainsäädännöllä. Asetus erotti kunnan ja seurakunnan toisistaan, jättäen maallista laatua olevien asioiden hoitamisen ensiksi mainitun vastuulle. Tehtävien suorittamista varten kuntaan tuli asettaa päätösvaltaa käyttävä kuntakokous sekä toimeenpanovallasta ja hallinnosta vastaava kunnallislautakunta. Asetus määräsi tarkoin myös siitä, kuka oli kunnan jäsen ja kenellä oli äänioikeus kuntakokouksessa, äänioikeuden ollessa sidottu veronmaksuun.

Vaikka kunnallista päätöksentekoa pyrittiin aika ajoin uudistamaan, kuntakokous säilyi kunnan ylimpänä päätöksentekijänä käytännössä aina vuoteen 1918 saakka. Vuoden 1898 kunnallisasetus ei vielä puuttunut kuntakokouksen asemaan ylimpänä päätöksentekijänä. Seuraava yritys kunnallislainsäädännön uudistamiseksi torjuttiin senaatin ja keisarin toimesta v. 1914. Tuolloin hylätty lakiesitys olisi toteutuessaan tehnyt muun muassa kunnanvaltuustot jo pakollisiksi. Vuoden 1916 eduskuntavaaleissa ehdottoman enemmistön saaneiden sosiaalidemokraattien johdolla säädettiin uudet kunnallislait heinäkuussa 1917 (108/1917), jotka tosin voitiin vahvistaa vasta sen jälkeen kun eduskunta oli marraskuussa samana vuonna julistautunut maan korkeimmaksi vallankäyttäjäksi.

Lakien keskeisiä piirteitä olivat muun muassa suhteellinen vaalitapa ja sen myötä kunnanvaltuustojen pakollisuus, äänioikeuden laajentaminen myös vaivaishoidon piirissä oleviin sekä pitkälle viety kunnallinen itsehallinto. Uusien käytäntöjen toimeenpano kuitenkin lykkääntyi alkuvuoden 1918 tapahtumien myötä. Vaikka vaaleja toteutettiin eräissä kunnissa, useimmissa tapauksissa vaalit lykkääntyivät vuoden 1918 loppuun tai seuraavaan kevääseen.

Maalaiskuntien ja kaupunkien hallinnossa määrättiin eri lainsäädännöllä. Kun samaan aikaan kunnille sälytettiin yhteiskunnan muuttuessa uusia tehtäviä, kävi kunnallishallintoa säätelevä lainsäädäntö kokonaisuudessaan pirstaleiseksi. Tätä asetelmaa pyrittiin korjaamaan vuoden 1949 alussa voimaantulleella uudella kunnallislailla (642/1948), joka koski niin maalaiskuntia, kauppaloita kuin kaupunkeja.


Kuntakokousten ja kunnanvaltuustojen tehtävät

Kuntakokousten käsiteltäviä asioita olivat vuoden 1865 asetuksen esittämän järjestyksen mukaisesti kansakoulujen perustaminen, yhteisen järjestyksen edistäminen, terveyden- ja sairaanhoidon järjestäminen, vaivaishoidosta päättäminen, kunnalliset rakennukset, lainamakasiinit, petoeläinten hävittäminen, eräät kalastusasiat, palontorjunta, kunnallisverotuksen järjestäminen ja lainojen ottaminen sekä ylipäätään rahavarojen hoidon järjestäminen, kunnallisten toimielinten henkilövalinnat ja lopuksi myös muut sellaiset asiat, joiden voitiin katsoa kuuluvan kunnan yhteisten asioiden piiriin. Kuntakokous antoi myös lausuntoja asioista, joista kuvernööri tai muut viranomaiset sellaisia pyysivät.

Vuoden 1917 kunnallislain 15 §:ssä oli kaikkiaan 24 kohtaa, joissa määriteltiin kunnanvaltuustojen tehtävät. Niissä oli paljon yhteistä kuntakokousten tehtävien kanssa. Sivistystoimi, elinkeinot, yleinen järjestys ja siveellisyys, sosiaaliturva ja kunnan talous olivat keskeisiä alueita, joissa valtuustolla oli ylin päätäntävalta. Toimeenpanovalta ja hallinto olivat edelleen kunnallislautakunnilla ja muilla lautakunnilla.

Vuoden 1948 laki ei muuttanut kunnallisvaltuustojen, ts. kunnan-, kaupungin- ja kauppalanvaltuustojen asemaa ylimpänä kunnallisena päätösvallan käyttäjänä. Lain mukaan kukin kunta sai tarkemmin järjestää hallintonsa kunnassa noudatettavilla ohje- ja johtosäännöillä, jotka asiasta riippuen alistettiin joko sisäasiainministeriön tai lääninhallituksen vahvistettavaksi. Kunnallisvaltuusto saattoi hyväksyä myös kunnallissääntöjä siveellisyyden, raittiuden, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden, terveydenhoidon ja satamaolojen edistämiseksi kunnassa sekä näiden rikkomisesta annettavia uhkasakkoja. Valtuusto valitsi puheenjohtajistonsa, vuositilintarkastajat, kunnallishallituksen jäsenet sekä muut luottamusmiehet, kuten lautakuntien jäsenet. Niin ikään valtuuston tehtävänä oli päättää edellisvuoden hallinnosta annetuista kertomuksista ja tileistä, tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapauksien myöntämisestä, veroäyristä ja seuraavan vuoden talousarviosta. Valtuusto valitsi myös kunnanjohtajan tai kaupunginjohtajan.


Mihin kuntakokousten ja kunnanvaltuustojen asiakirjoja voi käyttää?

Kuntakokoukset ja kunnanvaltuustot olivat kunnan ylimpiä päättäviä elimiä. Arkinen kunnan asioiden hoitaminen ja päätöksenteon valmistelu olivat aluksi kunnallishallitusten ja kunnanhallitusten ja myöhemmin yhä enenevässä määrin kunnallisten lautakuntien vastuulla. Tämä työnjako näkyy kuntakokousten ja kunnanvaltuustojen asiakirjoihin kirjatuissa suuremmissa linjauksissa. Toisaalta pöytäkirjoihin tallennetut puheenvuorot välillä todistavat päinvastaistakin kun pieneltä vaikuttava käytännön asia on saanut – ainakin jälkipolvien silmissä – kohtuuttomat mittasuhteet.

Pöytäkirjat ovat parhaimmillaan yksityiskohtaisia keskustelupöytäkirjoja, jotka valottavat hyvin päätöksenteon taustalla vaikuttaneita seikkoja ja jännitteitä. Päätöksenteon valmisteluun liittyvät ja pöytäkirjojen liitteiksi otetut asiakirjat puolestaan sisältävät usein tarkkoja yksityiskohtia ja laskelmia eri vaihtoehtojen kannattavuuksista ja vaikutuksista. Niinpä päättävien elinten pöytäkirjat ovat yleensä johtolankoja laveamman tiedon äärelle. Pöytäkirjat ovat hyvä lähtökohta paikallishistorian tutkimukselle asioissa, joissa kunnan – ja miksei myös valtion – viranomaisilla oli sanansa sanottavana.


Miten saan tietoja arkistolaitoksessa säilytettävistä kuntakokousten ja kunnanvaltuustojen asiakirjoista?

Arkistolain (831/1994) 14 § määrää arkistolain alaisten arkistonmuodostajien pysyvästi säilytettävien asiakirjojen luovuttamisesta arkistolaitokseen tai muuhun sen määräämään arkistoon. Mainitussa lainkohdassa luovutusvelvollisuus rajataan ainoastaan valtion virastoihin ja laitoksiin, tuomioistuimiin ja muihin lainkäyttöelimiin sekä muihin valtion viranomaisiin. Kuntien asiakirjoja tämä ei koske. Näin ollen arkistolaitoksessa säilytetään varsin vähän kuntakokousten ja kunnanvaltuustojen pöytäkirjoja suhteessa niiden todelliseen määrään.

Valtaosa kuntien asiakirjoista on kuntien itsensä hallussa. Selkeimmän poikkeuksen tästä tekevät ns. luovutetun alueen lakkautettujen kuntien asiakirjat, joita säilytetään Mikkelin maakunta-arkistossa, paitsi Petsamon osalta Oulun maakunta-arkistossa. Tiedot arkistolaitoksessa säilytettävistä kuntakokousten ja kunnanvaltuustojen asiakirjoista löytyvät haku- ja tilauspalvelu Astian avulla esim. hakusanalla kunnallislauta*. Sana kunnallislautakunta on katkaistu *-merkillä, mikä antaa laajemman hakutuloksen kuin sanan kokonaan kirjoittaminen. Sivun vasemmalle laidalle muodostuu luettelo kuntien kunnallislautakuntien arkistoista, joista valitsemalla näkee tiedot valitun arkiston asiakirjakokonaisuuksista. Hakua voi rajata alinna olevasta säilytyspaikkaluettelosta. Muita kuntien asiakirjoja voi etsiä kirjoittamalla hakukenttään kunnan nimen, esim. suojärven kunta.

Kuntien arkistoissa olevia asiakirjoja voi tiedustella suoraan näiden arkistoista. Kunnat ovat kuitenkin lähettäneet maakunta-arkistoille kopiot hallussaan olevien arkistojen luetteloista. Helsingin kaupunginarkisto on puolestaan julkaissut vuonna 1981 laajan kokoelmiaan käsittelevän yleisluettelon, missä asiakirjojen esittely sisältää runsaasti myös niiden syntyhistoriaa taustoittavaa tietoa.

Kirjallisuutta

Helsingin kaupunginarkiston yleisluettelo. Helsinki 1981.

Kuusanmäki, Jussi, Kunnalliset asiakirjat. Teoksessa Orrman, Eljas - Pispala, Elisa (toim.), Suomen historian asiakirjalähteet. Porvoo 1994.

Soikkanen, Hannu, Maalaiskuntien itsehallinnon historia. Helsinki 1966.

___________________________________

Siirry Astia-verkkopalveluun

Siirry Digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun

Paluu Portin etusivulle