Lääninhallitusten määräaikaisilmoitukset

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Lääninhallitukset

Kruununvoudit

Nimismiehet

Senaatti

Tilastollinen päätoimisto 

Lääninhallitukset kootun tiedon välittäjinä autonomian aikana

Lääninhallitusten määräaikaisilmoituksilla tarkoitetaan autonomian aikaisia (1809–1917) asiakirjoja, joita lääninhallitukset laativat määräajoin muille viranomaisille ja ylimmille valtionelimille erilaisten tietojen välittämis-, kokoamis- ja keräämistarkoituksessa. Lääninhallitusten tehtävänä oli vastata tietojen kulkemisesta organisoidusti aina ylimmiltä valtionelimiltä ja keskushallinnolta (keisarilta, kenraalikuvernööriltä, senaatilta jne.) paikallisviranomaisille (kruununvoudeille ja nimismiehille) ja päinvastoin. Tällä tavoin ylinten valtionelinten ja keskushallinnon oli mahdollista pysyä perillä ja saada selkoa maan eri osien asioista. Näin hierarkkisesti toiminut hallinto palveli etenkin ylimpien valtionelinten ja keskushallinnon tiedontarvetta.

Tietojen kerääminen ja välittäminen perustui lainsäädäntöön: toisin sanoen tietojen käsittely oli lääninhallitusten säännöllisesti hoidettava lakisääteinen tehtävä. Lääninhallitusten tehtävistä oli pääsääntöisesti määrätty niitä koskevissa ohjesäännöissä, vuodesta 1894 lähtien kootummin lääninhallitusten johtosäännössä. Velvollisuudesta määräaikaisilmoitusten laatimiseen ei ollut kuitenkaan säädetty missään kaikenkattavassa säädöksessä, vaan erilaisia tietoja koskevat ilmoitusvelvollisuudet perustuivat useisiin, autonomian eri aikoina annettuihin säädöksiin ja määräyksiin. 1800-luvun päättyessä voimassa oli kaikkiaan 43 säädöstä, joissa lääninhallitusten lääninkansliat oli velvoitettu antamaan määräajoin kertomuksia ja muita asiakirjoja kenraalikuvernöörille, senaatille ja muille tahoille. Tietoja kerättiin, koottiin ja välitettiin muun muassa vankien, rikollisuuden, taloudellisten olosuhteiden, liikenteen, matkustamisen, ulkomaalaisten ja köyhänhoidon seuraamisen tarkoituksessa. Esimerkiksi prokuraattorille (sittemmin oikeuskansleri) oli toimitettava määräajoin tietoja läänin oikeusoloista.

Lääninhallitusten määräaikaisilmoituksilla on niin ikään yhteys suomalaisen tilastotoimen kehitykseen. On sanottu, että lääninhallitukset olivat 1800-luvulla keskeisimpiä kanavia valtakuntaa koskevien tilastotietojen hankkimisessa. Vuonna 1816 Venäjän taholta esitettiin käsky, jonka mukaan Suomen senaatin oli säännöllisesti laadittava keisarille kertomus Suomen talouden ja hallinnon tilasta. Tehtävän toteuttaminen vaati tietojen keräämistä lääneistä. Kootuista tiedoista läänien maaherrat (vuonna 1837 maaherran nimike vaihtui kuvernööriksi) laativat määräajoin kertomuksia, jotka toimitettiin eteenpäin tietoja pyytäneille tahoille.

Määräaikaisilmoitukset lääninhallitusten arkistojen syövereissä

Lääninhallitusten määräaikaisilmoituksista ei ole muodostettu erillisiä asiakirjasarjoja saatikka erillisiä arkistoja. Määräaikaisilmoituksiksi katsottavat asiakirjat sisältyvät lähinnä lääninhallitusten arkistojen, esimerkiksi lääninhallitusten lääninkanslioiden (lääninhallitukset jakautuivat lääninkanslioihin ja lääninkonttoreihin), kirjetoisteisiin eli lähetettyihin asiakirjoihin, jotka puolestaan ovat laatimispäivän mukaisessa järjestyksessä. Koska lääninhallitusten rooli oli paljolti toimia tietojen kokoajana ja välittäjänä paikallisviranomaisten ja keskushallinnon välillä itsenäisen tiedonkeruun sijaan, kirjetoisteisiin sisältyneitä tietoja löytyy toisinaan myös lääninhallitukselle paikallisviranomaisilta saapuneista asiakirjoista. Tietojen kokoamisen ja välittämisen ohella lääninhallitusten tehtäviin saattoi kuulua myös itsenäinen, alemmista viranomaisista riippumaton, omaa toimintaa raportoiva tiedonkeruu. Kirjetoisteiden ja saapuneiden asiakirjojen lisäksi huomionarvoisia määräajoin laadittuja asiakirjoja ovat epäilemättä arkistoihin liitetyt erilaisia tietoja sisältävät vuosikertomukset ja tilastot.

Koska määräaikaisilmoitusten laatiminen perustui lainsäädäntöön, on määräaikaisilmoitusten jäljittäminen aloitettava selvittämällä lääninhallituksille eri aikoina kuuluneet ilmoitusvelvollisuudet. Tämä onnistuu esimerkiksi Kuopion lääninhallituksen lääninkanslian I arkiston kohdalla helpoiten tutustumalla lääninhallitukselle kuuluneita tehtäviä koskeneisiin luetteloihin. Kun tiedetään, millaisia ilmoitusvelvollisuuksia lääninhallituksille kulloinkin on säädetty tai määrätty, voidaan perustellusti olettaa, että noita ilmoitusvelvollisuuden johdosta syntyneitä asiakirjoja sisältyy kirjetoisteisiin, saapuneisiin asiakirjoihin tai vuosikertomuksiin ja tilastoihin.

Jos lääninhallituksen arkistoon ei sisälly ilmoitusvelvollisuuksista kertovia luetteloita, on syytä tutustua saapuneiden kirjeiden diaareihin. Diaareista ilmenee eri viranomaisten lääninkanslialle säännöllisesti lähettämät kirjeet ja ne toimivat hakemistoina saapuneisiin ja laadittuihin kirjeisiin. Saatekirjeestä taas selviää se, mihin säädökseen tai määräykseen tiedonkeruu on perustunut. Lääninhallitusten arkistoihin saattaa sisältyä myös lääninhallitusten sisäisiä työjärjestyksiä. Työjärjestyksissä määrättiin, kenen virkamiehen vastuulla määräaikaisilmoitusten lähettäminen lääninhallituksessa oli. Tästä tiedosta on apua siinä tapauksessa, että arkisto on muodostettu kunkin keskeisen virkamiehen toiminnasta syntyneiksi kokonaisuuksiksi (esim. lääninsihteerin kirjetoisteet ovat omana sarjanaan).

Lääninhallitusten arkistoihin saattaa sisältyä aukkoja. Tulipaloista ja sodista johtuen esimerkiksi Viipurin, Vaasan ja Kuopion lääninhallitusten arkistot eivät kaikkien asiakirjasarjojen osalta ole täydellisiä. Etenkään kirjeenvaihdon osalta asiakirja-aukkojen vuoksi ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon: lääninhallitukselle saapuneita kirjeitä esimerkiksi kruununvoudilta on syytä etsiä kruununvoudin kirjetoisteista, ja lääninhallitusten lähettämiä kirjeitä esimerkiksi prokuraattorille on parasta kaivaa prokuraattorin saapuneista kirjeistä.

Määräaikaisilmoitukset tiedonlähteinä

Määräaikaisilmoituksiin liittyvistä asiakirjoista on moneksi. Niiden avulla voidaan todentaa tapahtuneet asiat tai niitä voidaan käyttää sellaisenaan tiedon lähteinä. On lähtökohtaisesti tutkijan tehtävä määritellä lähteillensä esittämät kysymykset. Autonomian ajan määräaikaisilmoituksissa käsitellyt tiedot kertovat mistä ylimmät valtionelimet ja keskushallinnon viranomaiset kulloinkin olivat kiinnostuneita ja kuinka hyvin viranomaiset tosiasiallisesti suoriutuivat säädettyjen tai määrättyjen määräaikaisilmoitusten laadinnassa. Määräaikaisilmoitusten tiedot antavat toki eväitä myös tiettyjen ilmiöiden jokseenkin luotettavalle määrälliselle tarkastelulle, sillä määräaikaisilmoitukset saattoivat olla esimerkiksi luetteloita merimieshuoneeseen kirjoitetuista laivoista ja merimiehistä, kuukausittain myönnetyistä passeista tai luetteloita läänissä oleskelevista juutalaisista.

Lääninhallitusten tietoa välittävän roolin (tietoa keräävän paikallisviranomaisen ja tietoa pyytävän keskushallinnon välillä) vuoksi on syytä huomata, etteivät määräaikaisilmoitustarkoituksessa lääninhallitukseen saapuneet tai lähteneet asiakirjat välttämättä sisällä esimerkiksi täydellisiä luetteloita tiedonkeruun kohteista, vaan ainoastaan saatekirjeet.

Määräaikaisilmoitusten hakuohjeistus

Lääninhallitusten arkistoja säilytetään kunkin alueen maakunta-arkistossa. Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa lääninhallitusten määräaikaisilmoituksia ei ole, ellei sellaisiksi katsota eräitä Hämeen lääninkanslian arkistoon sisältyviä kuvernöörien kertomusten aineistoja.

Arkistolaitoksen VAKKA-arkistotietokannasta lääninhallitusten arkistot löytyvät valitsemalla tarkennetun haun ”Arkistonmuodostajaluokituksen alaryhmä” -pudotusvalikosta ”Lääninhallitukset”. Tällöin tulokseksi saa kaikkien lääninhallitusten arkistot (18 osumaa).

Alemmilta viranomaisilta saapuneet määräaikaisilmoitukset liittyvät lääninhallituksen saapuneiden kirjeiden sarjoihin ja lääninhallituksesta lähetetyt tiedot puolestaan kirjetoisteisiin. Autonomian ajan lääninhallitusten arkistot ovat muodostuneet melko monimutkaisiksi, jopa niin, että jokaisen keskeisen virkamiehen toiminnasta on syntynyt oma kirjetoistesarjan, saapuneet kirjeet ja kirjediaarin muodostava kokonaisuus. Tästä syystä voi olla tarpeen perehtyä ensiksi mahdollisiin luetteloihin lääninhallitusten kulloisistakin tehtävistä ja työnjaoista. Tällaisia ovat esimerkiksi Uudenmaan lääninhallituksen kanslian arkiston sarja Baa, Lääninhallituksen toimintaa koskevat luettelot sekä Kuopion lääninhallituksen lääninkanslian I arkiston Baa-sarjan yksiköt Luettelot lääninhallituksen tehtäviä koskevista määräyksistä (Baa:1-Baa:5). Samankaltaisia luetteloita on löydettävissä ainakin Hämeen lääninkanslian arkistosta.

Kun luettelon (esimerkiksi ”Baa:2 Luettelo Kuopion läänin lääninsihteerin osastolta määräaikoina lähetettävistä toimituskirjoista”) perusteella tiedetään, kenen kautta ja mistä lähtien määräaikaisasiakirjoja on lähetetty eteenpäin lääninhallituksesta, voidaan määräaikaisilmoitukset paikantaa oikean kirjediaarin avulla oikeasta kirjetoisteiden tai saapuneiden kirjeiden sarjasta. Tottumattoman arkiston käyttäjän on ehkä tarpeen turvautua tutkijasalipäivystäjän apuun oikeiden asiakirjojen tilaamiseksi.

Vuosikertomuksiin ja erilaisiin tilastoihin liittyviä aineistoja on kätevintä etsiä Astia-tilausjärjestelmän avulla kirjoittamalla hakusanoiksi vaikkapa läänin* vuosike* tai läänin* tilas*. Lääninhallituksesta riippuen autonomian ajan vuodentulokertomukset löytyvät joko omista sarjoistaan tai kirjediaarien avulla kirjetoisteista.


Kirjallisuutta

Honka, Olavi, Prokuraattori – oikeuskansleri 1809–1959. Juhlajulkaisu. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1959.

Kauppinen, Pekka, Kuopion lääninhallituksen lääninkanslian kokoamat ja välittämät määräaikaisilmoitukset vuonna 1900. Arkistonhoitotutkinnon kirjoitelma 2007. Joensuun maakunta-arkisto.

Luther, Georg, Suomen tilastotoimen historia vuoteen 1970. Tilastokeskus ja WSOY, Porvoo 1993.

Onnela, Samuli & Orrman, Eljas, ”Lääninhallinnon ja muun valtionhallinnon arkistot”. Suomen historian asiakirjalähteet. Toim. Eljas Orrman & Elisa Pispala. Kansallisarkisto ja WSOY, Porvoo 1994, 129–143.

Selovuori, Jorma, ”Lääninhallinto”. Oma hallinto. Kansakuntaa rakentamassa 1809–2009. Toim. Raimo Savolainen. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki 2009, 208–231.

Tiihonen, Paula, ”Lääninhallinnon kehitys hallintojärjestelmän perustaksi”. Lääninhallinto 350 vuotta. Länsförvaltningen 350 år. Toim. Mauno Kangasniemi, Marjatta Kaján & Helinä Tuominen. Sisäasiainministeriö, Helsinki 1986, 23–68.

Westerlund, Lars, Länsförvaltningen. Landshövdingarna, regeringsmakten och politiken i Finland åren 1809–1992. Hallintohistoriallisia tutkimuksia 8. Hallintohistoriakomitea ja Painatuskeskus, Helsinki 1993.

Westerlund, Lars, ”Lääninhallinto 1808–1917”. Suomen keskushallinnon historia 1809–1996. Toim. Raimo Savolainen, Jorma Selovuori, Lotta Saastamoinen, Marko Sjöblom, Kaisa Kauranen & Joni Krekola. Oy Edita Ab, Helsinki 1996, 343–378.

Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Palaa Portin etusivulle