Lainhuudot

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Tuomioistuinlaitos ja alioikeudet

Julkiset kaupanvahvistajat

Kihlakunnanoikeudet

Raastuvanoikeudet

Tuomiokirjat 

Mikä lainhuuto on?

Alun perin lainhuudon tarkoituksena oli ensisijaisesti taata sukulunastusoikeuden haltijalle mahdollisuus käyttää lunastusoikeuttaan, mutta ajan myötä menettelystä kehittyi myös ja ennen kaikkea vahvistus kiinteistön omistusoikeudelle. Nykyisin lainhuudolla tarkoitetaan kiinteistön, kiinteistön määräalan tai määräosan omistusoikeuden kirjaamista lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.

Lainhuutomenettely

Lainhuutomenettely periytyy keskiajalta. Vuoden 1734 lain mukaan lainhuudatus koski kiinteistön kauppaa, lahjoitusta tai vaihtoa. Lainhuutoa säädeltiin maakaaressa ja erillisessä asetuksessa lainhuudatuksesta ja sukulunastuksesta maalla (13.6.1800). Niiden mukaan kiinteistön uuden omistajan oli haettava saantonsa vakuudeksi lainhuutoa kiinteistön sijaintikunnan alioikeudelta. Kaupungeissa lainhuuto oli haettava kolmen kuukauden kuluttua omistusoikeuden siirtymisestä. Maaseudulla hakeminen tapahtui viimeistään niillä varsinaisilla käräjillä, jotka olivat kuuden kuukauden kuluttua omistusoikeuden siirtymisestä. Lainhuutoa käsiteltiin kihlakunnanoikeuksissa kolmilla peräkkäisillä käräjillä ja raastuvanoikeuksissa maanantaisin kolme kertaa neljän viikon välein. Kun hakija oli saanut kolme riidatonta lainhuutoa, hänelle annettiin tästä vakuudeksi kiinnekirja. Palstatilojen osalta huudatus mahdollistettiin vuonna 1895 yksinkertaistetulla menettelytavalla: lainhuuto myönnettiin yhdellä ainoalla lainhuudolla ilman kiinnekirjaa. Samaa menettelytapaa noudatettiin vuokra-alueiden lunastamisen annetun lain (1918) seurauksena syntyneisiin kiinteistöihin.

Lainhuutomenettely koettiin kuitenkin ongelmalliseksi, sillä se koski vain tapauksia, joissa omistusoikeuden siirto oli tapahtunut kaupalla, vaihdolla tai lahjoituksella. Myös muilla tavoin (esimerkiksi perintö, testamentti tai perinnöksiosto) tapahtuneen omistusoikeuden siirron huudattaminen oli mahdollista, mutta ei pakollista. Lisäksi tiedot myönnetyistä lainhuudoista ja kiinnekirjoista oli sekavasti erilaisissa alioikeuksien pöytäkirjoissa. Maasta puuttui rekisteri, josta tiedot kiinteistöjen omistusoikeuksista olisi saatavilla.

Uusi laki lainhuudatuksesta ja kiinteistösaantojen moittimisajasta (86/1930) tuli voimaan vuoden 1932 alusta. Lain mukaan kaikki kiinteistöjen omistusoikeuksissa tapahtuneet muutokset piti huudattaa. Kaikki lainhuudot myönnettiin yhdellä ainoalla käsittelyllä, ja kiinnekirjojen antamisesta luovuttiin. Maaseudulla lainhuudon hakemisen määräaika supistui, kun sitä piti hakea viimeistään niillä varsinaisilla käräjillä, jotka olivat kolmen kuukauden kuluttua omistusoikeuden siirtymisestä. Sukulunastusoikeutta oli supistettu jo vuonna 1878, ja nyt se poistettiin kokonaan. Lisäksi jokainen alioikeus ryhtyi pitämään omalta toimialueeltaan lainhuutorekisteriä, johon merkittiin lain voimaan tulon jälkeen myönnetyt ja hylätyt lainhuudot sekä tieto vireillä olevista.

Kihlakunnanoikeuksissa lainhuutojen käsittely tapahtui suurimmalta osin vuodesta 1945 alkaen kansliakäsittelynä (tunnetaan myös nimellä arkistokäsittely) ilman lautamiehiä. Raastuvanoikeuksissa siirryttiin kokonaan kansliakäsittelyyn vuonna 1952.

Seuraava merkittävä uudistus lainhuutomenettelyssä tapahtui vuodesta 1987 alkaen, jolloin alettiin vähitellen siirtyä lainhuutojen sähköiseen rekisteröintiin (laki lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä 353/1987) alioikeus tai toimialue kerrallaan. Kirjaamisasioiden käsittelymuutoksen seurauksena lainhuutojen myöntäminen siirrettiin alioikeuksilta Maanmittauslaitokselle 1.1.2010.

Mitä asiakirjoja lainhuutoihin sisältyy?

Lainhuudatukseen liittyvät asiakirjat löytyvät pääasiallisesti tuomiokuntien (kihlakunnanoikeuksien) ja raastuvanoikeuksien arkistojen ilmoitusasioiden pöytäkirjoista. Varsinaisen pöytäkirjan sisältö on vaihdellut eri aikoina, mutta siihen on kirjattu ainakin keskeiset tiedot kiinteistöstä, kiinteistön uusista omistajista sekä kauppa- tai muusta saantokirjasta.

Pöytäkirjaan sisältyy myös joukko liitteitä. Tuomioistuimelle oli esitettävä alkuperäisenä asiakirja, jonka perusteella lainhuutoa haettiin. Näitä ovat esimerkiksi kauppa-, vaihto- tai lahjakirja, perinnönjakokirja tai testamentti. Maalla maarekisterin otteella kerrottiin mm. kiinteistön nimi ja rekisterinumero. Kaupungeissa tonttikirjan ja mittauskirjan otteesta puolestaan selvisi tontin numero, pinta-ala ja eri sivujen pituus. Luovuttajan omistusoikeuden vakuutena toimi jäljennös tai ote hänelle myönnetystä kiinnekirjasta tai lainhuudosta taikka lainhuutorekisterikortin ote. Lisäksi mukana saattaa olla erilaisia muita liitteitä kuten esimerkiksi virkatodistuksia ja syytinkisopimuksia. Säilytysaikapäätösten mukaisesti vain osa liitteistä on pysyvästi säilytettäviä vuodesta 1920 alkaen, joten varsinkaan uudemmissa lainhuudoissa kaikkia liitteitä ei ole säilytetty. Ennen vuotta 1932 liiteasiakirjat ovat miltei aina esitetty ensimmäisen lainhuudon yhteydessä.

Kiinnekirjat puolestaan löytyvät tuomiokuntien (kihlakunnanoikeuksien) tai raastuvanoikeuden arkistojen varsinaisasioiden tuomiokirjoista. Kihlakunnanoikeuksissa kiinnekirjat yleensä annettiin samoilla käräjillä, joilla kolmas lainhuuto oli annettu. Useimmiten kiinnekirjojen antaminen käsiteltiin käräjien päätteeksi. Kiinnekirjaa ei pidä sekoittaa kiinnitysasioihin, joilla tarkoitetaan useimmiten kiinteistöön kohdistuvan pantti- tai muun oikeuden virallista vahvistamista alioikeudessa tai vuodesta 2010 lähtien Maanmittauslaitoksessa.

Mihin lainhuutoja voidaan käyttää?

Lainhuutotietoja käytetään ensisijaisesti todisteena kiinteistön omistusoikeudesta. Lainhuudoista selviää kiinteistöjen omistushistoria. Erityisesti kiinteistöjen vaiheista kiinnostuneet voivat saada lisätietoja pöytäkirjojen liitteistä. Näistä tärkeimpinä ehkä ovat luovutusasiakirjat, joista saa tietoja kauppa- tai muista luovutusehdoista. Ellei omistusoikeuden siirrolle ole haettu lainhuutoa, voi kauppa- tai muita luovutuskirjoja yrittää etsiä julkisten kaupanvahvistajien arkistoista.

Miten etsin tietoa lainhuudoista?

Alioikeuksien lainhuudatusasioiden pöytäkirjat vuoteen 1993 asti on siirretty arkistolaitokseen. Ne kuten kiinnekirjoja sisältävät varsinaisasioiden tuomiokirjat löytyvät tuomiokuntien (kihlakunnanoikeuksien) ja raastuvanoikeuksien arkistoista. Vuotta 1993 uudempia lainhuudatusasioiden pöytäkirjoja säilytetään Maanmittauslaitoksessa.

Vaikka lainhuudoista on laadittu luetteloja ainakin vuodesta 1800 lähtien, niitä on säilynyt vaihdellen eri alioikeuksissa 1800-luvun jälkipuoliskolta alkaen. Luettelojen käyttöä hankaloittaa se, että ne on pidetty siinä järjestyksessä kuin asiat on oikeudessa käsitelty. Luettelot löytyvät useimmiten nimellä ilmoitus- tai lainhuudatusasioiden tuomioluettelot.

Vuodesta 1932 alkaen tiedot lainhuudoista löytyvät lainhuutorekisteristä kunnittain maarekisterin tai tonttikirjan mukaisessa järjestyksessä. Sähköisistä kiinteistötietojärjestelmistä saa lisätietoja Maanmittauslaitoksesta.

Samaa kiinteistöä koskevassa lainhuutoketjussa pystyy siirtymään edelliseen lainhuutoon, jos tiedot siitä löytyvät uuden lainhuudon yhteydestä. Henkikirjat sisältävät varsin usein mainintoja kiinnekirjoista tai myönnetyistä lainhuudoista 1800-luvun lopulta lähtien. Tosin näiltä osin tietojen esittämisessä on suuria eroja henkikirjoittajien välillä.

Monissa maakunta-arkistoissa (erityisesti Hämeenlinna, Jyväskylä, Oulu, Turku ja Vaasa) on laadittu hakemistoja vanhoihin, ennen vuotta 1932 myönnettyihin lainhuutoihin ja/tai kiinnekirjoihin.

Aineistojen haku- ja tilauspalvelu Astiassa lainhuudatusasiakirjoja voi hakea merkkijonolla ”*lainhuudatus*”, mutta osumien määrä on niin suuri, että hakua kannattaa yrittää rajata aika- ja maantieteellisillä rajoituksilla.

Kirjallisuutta

Kokkonen, Jukka, ”Tuomiokirjat”. Sukututkimuksen jatko-opas. Toim. Markku Kuorilehto. Suomen Sukututkimusseura, Vammala 2008, 98–107.

Maanmittauslaitoksen kotisivut: Lainhuuto eli kiinteistön omistusoikeuden kirjaaminen

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sukulunastusoikeuden lakkauttamisesta sekä eräiden muiden perimysmaan erikoisluontoa koskevain säännösten kumoamisesta, laiksi lainhuudatuksesta ja kiinteistösaannon moittimisajasta, laiksi lunastustarjousvelvollisuuden lakkauttamisesta ja laiksi maakaaren II luvun 2 §:n muuttamisesta, 1929 vuoden toiset valtiopäivät N:o 2.


Aineistojen haku- ja tilauspalvelu Astia

Paluu Portin etusivulle