Lappeenrannan kehruuhuone

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Keskusvankilat

Lääninvankilat

Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston arkisto

Sotavankilaitos

Vankeinhoitoaineistot

Vankeinhoitohallitus

Varavankilat 

Mikä oli kehruuhuone?

Lappeenrannan kehruuhuone sai alkunsa keisari Aleksanteri I määräyksestä 5.11.1816. Tällöin määrättiin, että Lappeenrantaan on perustettava naisvankeja varten kehruuhuone, koska Turun naisvankila oli käynyt ahtaaksi, mutta asetus perustamisesta julkaistiin vasta 13.10.1818. Lopullinen vankilan ohjesääntö vahvistettiin 20.2.1823. Lappeenrantaan määrättiin sijoitettavaksi koko maasta kaikki rikoksista tuomitut naiset sekä pahatapaiset ja joutilaat yli 14-vuotiaat työkykyiset naispuoliset irtolaiset Viipurin, Kymenkartanon, Savo-Karjalan, Vaasan ja Oulun lääneistä. Kiertokirjeen 6.4.1819 nojalla myös veneeristä tautia sairastavat naiset määrättiin sijoitettavaksi kehruuhuoneeseen. Naisvankien yleisin rikos tuohon aikaan oli vastasyntyneen lapsensa surmaaminen.

Vankilan toiminta alkoi vuonna 1819 ja toiminta jatkui keskeytymättömänä joulukuuhun 1881. Tällöin naisvangit sijoitettiin Hämeenlinnan kuritushuone- ja työvankilaan. Lappeenranta määrättiin Viipurin Pantsarlahdessa lakkautetun Viipurin työ- ja ojennusvankilan sijoituspaikaksi ja jo syyskuussa 1882 naisvangeilta vapautuneisiin tiloihin siirrettiin Viipurista tuotuja irtolaisuudesta tuomittuja miesvankeja.

Mitä toimintaa Lappeenrannan kehruuhuone harjoitti?

Kehruuhuone oli vankilan ohella myös huomattava käsiteollisuus- ja työlaitos. Vuonna 1823 annettu ohjesääntö sääteli tarkkaan myös vankien päivärutiineja. Määräävänä tarkoitusperänä oli siveellisen kasvatuksen rinnalla pyrkimys saada hoidokkien työstä valtiolle ansiotuloja sekä aatteellinen ajatus levittää käsityötaitoa rahvaan keskuuteen.

Työ kehruuhuoneessa käsitti kutomateollisuuden eri alat lankojen kehräämisestä erilaisten vaatetusten valmistamiseen saakka. Tavallisimpia töitä oli häkilöiminen, villojen karstaaminen, kehrääminen, höyhenien riipiminen ja sukan kutominen. Kehruuhuoneet tyydyttivät suuren osan vankiloiden ja sairaaloiden pito- ja makuuvaatetarpeesta. Myös yksityisille myytiin kankaita ja kudontatuotteita.

Vankeinhoitolaitoksen puuttuessa kehruulaitos oli senaatin johdossa. Vankeinhoitohallitus perustettiin vasta vuonna 1881. Kehruuhuoneen toimintaa valvoi johtokunta, jonka jäseninä olivat kaupungin poliisimestari, seurakunnan pastori sekä kolmantena jäsenenä maaherran määräämä henkilö.

Virkamiehistöön kuului lääkäri, naispuolinen kehruumestari ja kaksi vartijaa, vahtimestari, naispuolinen kutojamestari sekä myös oma saarnaaja, joka piti jumalanpalveluksia, opetti ja kävi ajoittain henkilökohtaisesti puhuttamassa vankeja. Jo 1860-luvun lopussa kehruuhuoneella oli myös oma kirjastonsa ja kehruuhuoneessa annettiin vangeille myös yleissivistävää opetusta.

Mitä asiakirjoja kehruuhuoneen arkisto sisältää?

Lappeenrannan kehruuhuoneen arkistoa säilytetään Mikkelin maakunta-arkistossa. Kehruuhuoneen arkisto jakaantuu kahteen kokonaisuuteen: kehruuhuoneen ja kehruuhuoneen saarnaajan arkistoihin.

Kehruuhuoneen arkisto sisältää kehruuhuoneen toimintaa ja vankeja koskevaa aineistoa v. 1818-1881. Saarnaajan arkisto sisältää mm. kehruuhuoneella pidetyt kirkonkirjat v. 1820-1889. Kehruuhuoneen saarnaajan arkistoon sisältyvät väkilukutaulukot on digitoitu. Tarkemmat tiedot Lappeenrannan kehruuhuoneen asiakirjoista löytyvät Vakka-arkistotietokannasta tai arkistolaitoksen Astia-verkkopalvelusta.

Miten etsin tietoja arkistosta?

Irtolaista tai vakavampiin rikoksiin syyllistynyttä ei suoraan passitettu työlaitokseen , vaan tie alioikeuksien päätöksestä tuomion lopulliseen sovittamiseen oli pitkä ja monivaiheinen. Lääninhallituksen lääninkanslian rooli oli hyvin keskeinen täytäntöönpanoprosessissa. Vangin siirto kruununvankilasta, jossa vangittu oli tutkintovankeudessa odottamassa lopullista tuomiotaan, tapahtui vain lääninhallituksen kirjallisella päätöksellä.

Lääninhallituksen lääninkanslian antama vankipassi tai kuljetuskirja määritteli yksityiskohtaisesti vanginkuljettajan vastuun ja velvollisuudet, miten vanki tuli kuljettaa Lappeenrannan kehruuhuoneeseen. Vankipassi toimi myös dokumenttina vangin mukana seuranneesta vaatetuksesta. Varsinkin talvisaikaan kuljetus tapahtui usein kruununvaatteissa. Vankipassit on järjestetty vankinumeron mukaiseen järjestykseen ja asiakirjat on löydettävissä luettelosarjaan kuuluvien nimiluetteloiden avulla.

Lähdettäessä seuraamaan vangin vaiheita kehruuhuoneessa kannattaa tutkimus aloittaa diaareista. Diaarit toimivat johdon apuvälineinä seuratessa ja valvottaessa asioiden käsittelyä niiden vireilletulosta aina lopputoimenpiteisiin saakka. Diaarit toimivat myös asia- ja arkistohakemistoina muihin asiakirjasarjoihin.

Saapuneiden kirjeiden kirjediaarinumeron avulla on helposti löydettävissä laitokseen saapuneet diaarinumeron mukaiseen järjestykseen järjestetyt kirjeet, päätökset ja määräykset. Diaariin merkittiin myös kirjeen päiväys ja saapumispäivä, päätöksen tai määräyksen numero sekä lyhyt kuvaus asiakirjan tietosisällöstä. Lisäksi merkittiin, mihin käytännön toimenpiteisiin ryhdyttiin asiakirjan saapumisen johdosta.

Kehruuhuoneen lähettämät kirjeet eli vapaakirjekirjat käsittelevät usein taloushallintoa, mutta antavat tietoa myös yksittäisen vangin kohtelusta. Sarja toimii hakemistona kirjetoisteiden sarjaan. Nämä postikirjojen tapaiset kirjat sisältävät usein merkintöjä kehruuhuoneen Viipurin lääninhallitukselle lähettämistä kirjeistä.

Kehruuhuoneen johdon pitämien päiväkirjojen tietosisältö on hyvin vaihteleva: kirjoista voi löytyä yksityiskohtaisia merkintöjä päivittäisistä toimintarutiineista aina arkirutiineja rikkoviin huomautuksiin. Päivittäin pidetty päiväkirja oli merkintäkirja, johon kirjattiin mm. vankilaan saapuvat ja sieltä vapautuvat vangit sekä vankilasairaalassa kulloinkin olevat vangit.

Rangaistuspäiväkirjojen sarja tarjoaa monipuolista tietoa vangituista. Päiväkirjoihin on merkitty rangaistun nimen lisäksi rangaistuksen alkamis- ja loppumispäivä, vankilassa tapahtuneen rikkomuksen syy sekä rangaistustapa.

Käyttötarkoitukseltaan erilaisia luetteloita laadittiin vankien kontrolloimiseksi sekä vankilan huollon ja taloushallinnon tarpeisiin. Luettelot muodostavat keskeisen osan kehruuhuoneen arkistoaineistosta.

Tutkijan kannalta ehkä tärkein luettelosarja on nimiluettelot eli nimirullat, jotka ovat sisällöltään hyvin laajoja ja paljon informaatiota sisältäviä. Pisimpään kehruuhuoneessa ollut vanki merkittiin luetteloon numerolla 1 ja tämän kuoltua tai vapauduttua seuraavana vuonna laaditussa luettelossa numeron yksi sai vanki, joka nyt oli ollut laitoksessa kauimmin.

Nimiluetteloon merkitty vankinumero toimii hakemistona etsittäessä tietoa muista asiakirjasarjoista. Parhaimmassa tapauksessa vangista mainitaan nimen lisäksi hänen ikänsä, yksilöivät tuntomerkit (pituus, silmien ja hiusten väri, ruumiinrakenne), koti- ja syntymäpaikka pitäjän ja läänin tarkkuudella, saapumisaika, tuomion antajan ja pasittajan nimi, rikoksen laatu (mm. irtolaisuus) ja vankeuden kesto. Lisäksi saatetaan mainita vangin mukana ollut vaatetus, vapauttamisajankohta, passitusosoite sekä arvostelu vangin käyttäytymisestä vankeusaikana.

Myös vapautuminen kehruuhuoneesta tapahtui säädetyssä järjestyksesssä ja aiheutti laajaa kirjeenvaihtoa eri viranomaisten kesken. Rikos ja tuomioon vaikuttaneet seikat ilmenevät pääpiirteissään päätösasiakirjoista, vaikka ei perehtyisikään kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden pöytäkirjoihin.

Lappeenrannan kehruuhuoneen toisena arkistona on Lappeenrannan kehruuhuoneen saarnaajan arkisto. Saarnaajan arkistoon sisältyvät väkilukutaulukot on digitoitu. Kehruuhuoneen saarnaajan tehtävänä oli pitää jumalanpalveluksia, opettaa ja käydä ajoittain henkilökohtaisesti puhuttamassa vankeja.

Joutuessaan tuomituksi kehruuhuoneeseen, tuomittu joutui alistumaan tiukkaan kontrolliin ja mukautumaan laitoksen ahtaaseen käytös- ja tapanormistoon. Vankilassahan oli oma sisäinen elämänsä – siellä elettiin, synnyttiin ja kuoltiin. Kaikki nämä osa-alueet dokumentoituivat myös kehruuhuoneen saarnaajan laatimiin asiakirjoihin, sillä saarnaajalla oli keskeinen rooli seuratessa vangin siveellistä kehitystä rangaistuksen aikana.

Kehruuhuoneen saarnaajan arkistoon sisältyvät rippikirjojen ohella mm. syntyneiden ja kuolleiden luettelot, jotka jäävät ainoaksi dokumenteiksi lapsen elämästä tapauksissa, jossa vankilassa syntynyt lapsi kuolee äidin vankilassa olon aikana.

Vangin kotipitäjän virkatodistuksessa laadittu selostus vangin opillisesta sivistyksestä, maineesta ja tehdyistä rikkomuksista sai jatkoa todistuksessa, jonka saarnaaja kirjoitti vapautuneelle, kotipitäjäänsä passitetulle tai Siperiaan siirtolaiseksi muuttaneelle. Vankilasaarnaaja joutui myös työnsä puolesta kirjoittamaan mainetodistuksia armoa anoville vangeille ja laatimaan puolivuotistodistuksia tunnustusvangeista.

Tarkemmat tiedot Mikkelin maakunta-arkistossa säilytettävistä Lappeenrannan kehruuhuoneen asiakirjoista löytyvät Vakka-arkistotietokannasta tai arkistolaitoksen Astia-verkkopalvelusta.

Kirjallisuutta

Kolehmainen, Tiina, Lappeenrannan kehruuhuone ja sen naisvangit vankilan toimintavuosina 1819 – 1881. Pro-gradu -tutkielma Jyväskylän yliopiston Suomen historian laitoksella, 1985

Oinonen, Jari , ”Eräs naiskohtalo – Lappeenrannan kehruuhuoneen arkisto ´marginaalihistorian lähteenä´”. Arkistoviesti 1 (2004).




Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan

Siirry Finnaan

Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun



Paluu Portin etusivulle