Maanmittaushallituksen verollepanokartat

Portti

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Kartat

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto

Maanmittaushallitus

Pitäjänkartasto

Senaatin kartastot

Verotus

Yleiskartat 

Sisällysluettelo

Mitä ovat verollepanokartat?

Verollepanokartat ovat pääosin geometrisiä karttoja, jotka laadittiin vuosina 1765–1802. Elokuussa 1765 Venäjän keisarinnan antamalla ukaasilla tuli Viipurin kuvernementin alueella tehdä täydellinen, mittauksiin perustunut verollepano eli revisioni. Tämän johdosta laadittiin verollepanokarttoja, joista suurin osa kuvaa Viipurin läänin aluetta. Samaan aikaan kartoitustyötä tehtiin myös Ruotsin puolella verollepanoa ja isojakoa varten Mikkelin, Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänien alueilla.

Tehtävää varten perustettu maanmittaus- ja revisionikomissio palkkasi maanmittareita Ruotsista suorittamaan mittauksia. Mittauksissa tuli noudattaa Ruotsissa voimassa olleita määräyksiä. Mittaustyöt keskeytyivät sodan takia 1788–1790, ja sen jälkeen mittauksia jatkettiin kuvernementin omin voimin. Revisionikomissio lopetettiin vuonna 1802, mutta sitä ennen se ehti kartoittaa koko Viipurin läänin alueen lukuun ottamatta osia Sortavalan ja Salmin kihlakunnista.

Mittaukset toimitettiin tiheästi asutuilla seuduilla peltokaavassa (1:4000) ja muualla metsäkaavassa (1:8000) lohkokunnittain, paitsi Sortavalan piirikunnassa, jota käsiteltiin käytännöllisistä syistä yhtenä lohkokuntana. Karttojen tehtävänä on ollut selvittää tilojen ja niiden osien silloinen ja potentiaalinen tuotantokyky eli veronmaksun perusteet.

Kartoitus suoritettiin samaan aikaan kuin isojakomittaukset Ruotsissa. Mittaukset erosivat vain siltä osin, että myös talojen nautinnat eli omistus- tai käyttöoikeudet vesiin ja metsiin kartoitettiin. Kartat on tehty samalla tekniikalla kuin Ruotsin isojakokartat.

Kartoitetuilla eli ns. Vanhan Suomen alueilla maanmittauksia oli aiemmin suoritettu vaihtelevasti. Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Ruotsi luovutti Venäjälle suuren osan Viipurin läänistä sekä Käkisalmen etelä- ja keskiosat. Turun rauhassa 1743 Venäjälle luovutettiin vielä Kymijoen läntiseen haaraan ja Savonlinnaan saakka ulottuneet alueet. Ensin mainittu alue oli lähes mittaamatonta, kun taas vuonna 1743 liitetyllä alueella oli suoritettu samanlaisia mittauksia kuin muuallakin Suomessa. Vuoteen 1766 jatkuneilla hajamittauksilla ei ollut juurikaan kartografista merkitystä.

Maanmittaushallituksen verollepanokartat Kansallisarkistossa

Maanmittaushallituksen verollepanokarttoja on Kansallisarkistossa Viipurin läänin alueelta vuosilta 1766–1802. Samaan aikaan suoritettujen mittausten pohjalta laadittuja karttoja on myös Mikkelin, Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänien alueelta vuosilta 1777–1891. Nekin ovat pääosin verollepano- tai isojakokarttoja, mutta joukossa on jonkin verran myös muihin tarkoituksiin, kuten rajankäynteihin liittyneitä karttoja. Varsinaisten karttojen lisäksi arkistoon kuuluu taulukkomuotoisia karttaselityksiä alueen omistussuhteista, maa- ja metsälaaduista sekä pinta-aloista. Kaikkiin karttoihin ei liity karttaselitystä. Aineistoa on hieman vajaa tuhat kappaletta. Kartat ja karttaselitykset on digitoitu. Kartat on nimetty pääosin ruotsiksi ja karttaselitykset ovat aina ruotsiksi.

Revisionimittausten yhteydessä syntyi runsaasti muutakin karttamateriaalia, jota säilytetään Kansallisarkistossa Viipurin kuvernementin arkiston kartta-aineistossa. Ruotsista tehdyt samansisältöisten isojakokarttojen renovoidut kappaleet ovat osa Maanmittaushallituksen uudistusarkistoa.

Mihin voin käyttää karttoja?

Verollepanokarttoja voidaan käyttää monenlaisessa tutkimuksessa. Ne ovat yksityiskohtaisia ja korkeatasoisia, joten niiden avulla voi tehdä perusteellista tutkimusta esimerkiksi maanomistuksesta ja maisemasta. Kartat ja karttaselitykset ovat hyviä apuvälineitä myös paikallis-, talous- ja asutushistoriaan keskittyvässä tutkimuksessa. Koska verollepanokartat vastaavat tietosisällöltään Suomen puolella rajaa tehtyjä isojakokarttoja, niitä voi käyttää tutkimuksessa isojakokarttojen rinnalla.

Karttaselityksestä käy ilmi muun muassa kylän, talojen ja niiden omistajien nimet, talojen numerot, pelto-, metsä- ja niittykuvioiden litterat ja numerot (littera osoitti omistajan, numero kuvion järjestysnumeron kartalla). Näiden lisäksi selityksessä on tietoja maan laadusta ja sijainnista sekä eri pelto- ja kaskimaaluokkien ja niiden joutomaiden pinta-alat. Selityksessä on eritelty myös käyttökelpoiset ja käyttökelvottomat suot, kankaat, vuoret, tiet sekä järvet ja joet.

Miten löydän etsimäni kartan?

Maanmittaushallituksen verollepanokarttoja voi hakea haku- ja tilausjärjestelmä Astian perushaun kautta hakusanoilla Maanmittaushallituksen verollepanokartat tai lyhennettynä esim. Maanmittaushal* verollepanok*. Hakua voi myös suoraan tarkentaa haluamaansa paikkakuntaan tarkemmilla hakusanoilla, esimerkiksi Maanmittaushal* verollepanok* Säkkijärvi. Aineisto on digitoitu ja Astian hakutuloksina saatavista arkistoyksiköistä on linkki digitoituun tiedostoon.

Karttoja voi hakea myös karttahaun avulla tai suoraan digitaaliarkistosta. Hakutulosten tarkkuudessa on kuitenkin jonkin verran vaihtelua. Digitaaliarkistosta aineiston löytää kirjoittamalla vapaasanahaku-kenttään Maanmittaushallituksen verollepanokartat.

Kirjallisuutta

Gustafsson, Alfred A., Mittaus- ja kartastotyöt Suomessa 1633–1933. WSOY, Porvoo 1933.

Kartta historian lähteenä. Toim. Rantatupa Heikki. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisusarja 55. Kampus Kustannus, Jyväskylä 2000.

Lehtinen, Leena, Karttojen kertomaa. Vanhojen karttojen kautta maiseman historiaan. Ympäristöministeriö, Alueiden käytön osasto. Genimap ja WS Bookwell, Porvoo 2005.


Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan

Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry karttahakuun

Siirry digitaaliarkistoon



Paluu Portin etusivulle