Merivahingonlaskija

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Autonomian ajan viranomaiset

Merenkulkuun liittyvät asiakirjat 

Merivahingonlaskijan virka

Suomen merenkulku vilkastui 1800-luvulla. Merivahinkojen varalta vakuutukset oli otettava ulkomaalaisilta merivakuutusyhtiöiltä, jolloin korkeat vakuutusmaksut virtasivat ulkomaille. Tilannetta helpottamaan perustettiin myös Suomeen merivakuutusyhdistyksiä. Ensimmäiset aloittivat vuonna 1850, jolloin muodostettiin myös merivahingonlaskijan (dispasöörin) virka vakuutusriitoja ratkomaan. 1900-luvun alussa maassa toimi viisi kotimaista ja useita ulkomaalaisia merivakuutusyhtiöitä.

Merivakuutus on kuljetusvakuutuksen muoto. Vakuuttaa voidaan joko laiva tai lasti sekä erillisellä meritapaturmavakuutuksella myös ihmiset. Kun laivalla sattuu haveri, johon sisältyy vaateita korvauksista, on toimitettava merivahingonselvitys, jossa merivahingonlaskija arvioi vahingon. Ensimmäinen merivahingonlaskija nimitettiin valtionvaraintoimituskunnan kirjeellä 1851. Merilaissa 9.6.1873 säädettiin, että merivahingon selvitys ja jakaminen oli mahdollisuuksien mukaan toimitettava sillä paikkakunnalla jolla vahinko oli tapahtunut. Merivahingonlaskijan apulaisen toimi oli voimassa 1910–25, se perustettiin uudelleen asetuksella vuonna 1936.


Merivahingonlaskijan arkisto

Arkistolaitoksessa säilytetään kahdeksan alan yhtiön arkistoa. Merivahingonlaskijan arkistoaineisto on hajallaan muun muassa Kansallisarkistossa, Turun maakunta-arkistossa sekä Suomen Merivakuutusyhtiön arkistossa. Suomen merivakuutusyhdistyksen arkisto on Åbo Akademin Merihistoriallisessa museossa. Alan kattojärjestö on Merivakuutusyhtiöiden yhdistys, joka toimi Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton osana 1983–2009.

Valtionarkistoon siirretty merivahingonlaskijan arkisto käsittää seuraavat asiakirjat: A. Diaarit. Saapuneiden merivahinkoasiakirjojen diaarit 1851–1879 ( Aa1). D. Konseptit ja taltiot. Merivahinkoselvitykset 18541–863, 19081–952 (Da 1–47). Merivahinkoselvityksistä on tehty arkiston käyttämistä helpottava kronologinen ja aakkosellinen hakemisto.

Dispaasi eli merivahingonlaskeminen voi olla muodoltaan tekninen. Vanhimmat dispaasit ovat pitkiä käsinkirjoitettua laskelmia, joissa on mukana jonkin verran tekstiä. Dispasöörin päiväkirja vuosilta 1941-1954 on taulukkomuotoinen: Ylämarginaalissa on aluksen nimi, asian tulonumero ja dispaasin antamispäivä. Taulukosta selviää kuka dispaasin on pyytänyt, mitä asia koskee ja mitä asiakirjoja on jätetty. Asian käsittelyn eteneminen on taulukoitu vaihe vaiheelta. Kirjeistö antaa enemmän informaatiota tapahtuneesta ja sen osapuolista: Dispasöörille osoitetut kirjeet kertovat vakuutusyhtiön kannasta ja korvausta hakevan tahon mielipiteestä. Myöhemmässä aineistossa on suorasanaisia korvausselvityksiä, jotka sisältävät kuvauksen tapahtuneesta ja siihen liittyvistä osapuolista.


Miten merivahingonlaskijan arkistoa voi hyödyntää tutkimuksessa?

Arkistosta voi helposti etsiä asiakirjoja laivan, laivan kotipaikan, kapteenin ja selvityksen päiväyksen perusteella. Merivahinkoselvitysten asiakirjat voivat antaa tutkijalle tietoa merielinkeinosta. Kauppatavaran kuljetukset ja mahdollinen lastin pilaantuminen ja merivahingosta tehtävä selvitys koski monia eri osapuolia. Vakavammat haverit voivat olla kiinnostavia esimerkiksi hylkyharrastajille.


Miten aineistoa käytetään?

Aineistojen haku- ja tilauspalvelu Astiassamerivahinkoselvityksiä voi hakea perinteisessä haussa hakusanalla merivahingonlaskija. Merivahingonlaskijan arkisto on kaukosäilytyksessä. Astia- palvelussa tehdyt tilaukset toimitetaan seuraavana arkipäivänä Rauhankadulle, jossa ne ovat luettavissa tutkijasalissa (os. Rauhankatu 17, Helsinki). Merivahingonlaskijan arkisto on luetteloitu Kansallisarkiston arkistoluetteloissa 554 ja 554a. Nämä paperimuotoiset arkistoluettelot ovat käytettävissä Kansallisarkiston tutkijasalissa.

Kirjallisuus

Riska Olof: Dispaschörsinstitutionen i Finland. Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen I Finland, Helsingfors 1962.