Opettajakorkeakoulut ja seminaarit

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Kouluhallitus

Koulut

Oppilaitokset

Universitas-kokoelma

Ylioppilastutkintolautakunta 

Opettajankoulutus ennen peruskouluja

Kansakoulunopettajien valmistuksen alkuvaiheet liittyvät kiinteästi kansakoulun syntyvaiheisiin. Ensimmäinen kansakoulunopettajaseminaari perustettiin Jyväskylään vuonna 1863 Uno Cygnaeuksen suunnitelman pohjalta. Jyväskylän seminaari oli suomenkielinen ja siellä koulutettiin sekä naisia että miehiä. Ensimmäiset opettajat seminaarista valmistuivat vuonna 1866 eli samana vuonna, jolloin annettiin kansakouluasetus. Kansakoulujen perustamisen myötä seminaareja ryhdyttiin perustamaan myös Suomen muihin kaupunkeihin. 1870-luvun alussa perustettiin kaksi ruotsinkielistä seminaaria: Tammisaaren naisseminaari 1871 ja Uudenkaarlepyyn miesseminaari 1873. Sortavalan kaksoisseminaari aloitti toimintansa vuonna 1880.

Seminaarilaitoksen toinen vaihe ajoittui vuosisadan vaihteeseen, jolloin perustettiin Raahen naisseminaari ja Rauman miesseminaari 1896, Heinolan naisseminaari 1899 ja Kajaanin miesseminaari 1900. Sijoituspaikkakunnat valittiin mahdollisimman etäältä muista seminaaripaikkakunnista. Kolmannessa vaiheessa toimintansa aloittivat kolme alakouluseminaaria: Suistamossa 1918, Hämeenlinnassa 1919 ja Torniossa 1921. Vaasan ruotsikielinen seminaari valtiollistettiin vuonna 1921. Alakouluseminaarien edeltäjiä olivat kiertokouluseminaarit, joista mainittakoon vuosina 1890–1919 toiminut Tuhkasen seminaari, jonka arkistoa säilytetään Hämeenlinnan maakunta-arkistossa.

Seminaareissa opiskeltiin alkuun kolme lukuvuotta, mutta vuonna 1916 oppimäärä oli kasvanut jo viisivuotiseksi. Alakouluseminaarien toiminnan vakiintuessa niiden opiskeluaika määrättiin kaksivuotiseksi. Cygnaeuksen ihmisihanne näkyi pitkään opettajaseminaarien opetusohjelmassa. Musiikillista lahjakkuutta pidettiin tärkeänä, ja opiskelijoilta vaadittiin sekä hyvää laulu- että harmonin- ja pianonsoittotaitoa. Myös käsityötaitojen kehittäminen muodostui tärkeäksi, ja sen lisäksi seminaarit tekivät uranuurtajan työtä liikuntakasvatuksen alalla. Cygnaeuksen hengessä valmiilta kansakoulunopettajalta odotettiin kristillistä arvomaailmaa ja isänmaallisuutta.

Seminaareihin oli otettu 1890-luvulta lähtien ylioppilaita eli hospitantteja, joiden valmistuminen kansakoulunopettajaksi kesti yleensä yhden lukuvuoden. 1920-luvulla toimi Helsingissä ja Jyväskylässä ylioppilasseminaari vuoden mittaisin kurssein. Ylioppilaspohjainen valmistuminen vakiintui, kun Jyväkylän seminaari muutettiin vuonna 1934 kasvatusopilliseksi korkeakouluksi, myöhemmäksi Jyväskylän yliopistoksi. Jyväskylän seminaarin viimeiset oppilaat valmistuivat keväällä 1937.

Opettajaseminaarit kouluttivat kansakoulunopettajia peruskoulujärjestelmän tuloon asti. Vuoden 1971 opettajankoulutuslain ja vuoden 1973 opettajankoulutusasetuksen myötä seminaarit lakkautettiin ja opettajankoulutus siirrettiin yliopistoihin. Seminaarit liitettiin kasvatustieteellisiin tiedekuntiin opettajankoulutuslaitoksina. Vuonna 1974 perustettiin kasvatustieteelliset tiedekunnat Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun yliopistoihin. Jyväskylässä toimi kasvatustieteellinen tiedekunta jo ennestään. Hämeenlinnan seminaari liitettiin Tampereen yliopistoon, Rauma Turun ja Kajaani Oulun yliopistoihin. Ruotsinkielisestä opettajankoulutuksesta alkoi vastata Åbo Akademi. Heinolan seminaari lakkautettiin ja sen tiloihin tuli opettajien täydennyskoulutus. Sortavalan seminaari siirrettiin Joensuuhun ja sen pohjalle kehittyi Joensuun yliopisto.

Mitä asiakirjoja opettajaseminaarien arkistot sisältävät?

Opettajaseminaarien aineistoja on säilynyt yleisesti ottaen kattavasti. Oppilaita koskevia asiakirjoja ovat mm. nimikirjat, arvostelukirjat, oppilashakemukset ja harjoittelukertomukset. Joissakin seminaariarkistoissa on myös opiskelijoiden toverikuntatoimintaan liittyvää aineistoa. Opettajia koskevia asiakirjoja ovat mm. viran- ja toimenhaltijoiden nimikirjat, hakemukset toimiin ja palkka-asiakirjat. Varsinaisesta opetustoiminnasta kertovia aineistoryhmiä ovat mm. luokkien päiväkirjat, opettajakokousten pöytäkirjat, luku- ja työjärjestykset, opintosuunnitelmat, toimintakertomukset ja erilaiset tilastotiedot.

Opettajaseminaarien arkistoissa kirjeaineiston osuus on suuri. Suuri osa kirjeenvaihdosta on käyty seminaarin ja ylemmän viranomaisen eli kouluhallituksen (vuoteen 1918 Koulutoimen ylihallitus) välillä. Kouluhallitukselta seminaarit ovat vastaanottaneet ohjeita, määräyksiä, vastauksia erilaisiin anomuksiin jne. Toiseen suuntaan on lähtenyt mm. opetussuunnitelmia, tilastoja, lausuntoja oppikirjoista, määräraha-anomuksia ja selvityksiä myönnettyjen määrärahojen käytöstä. Saapuneissa asiakirjoissa toinen merkittävä ryhmä on oppilashakemukset eli seminaariin hyväksyttyjen opiskelijoiden hakemukset liitteineen.

Mitä tietoja voin löytää näistä arkistoista?

Opettajaseminaarien arkistojen aineistot tarjoavat tietoja esimerkiksi siitä, miten opettajankoulutus ja opetusmenetelmät ovat aikojen saatossa kehittyneet tai minkälaisia kasvatusmenetelmiä on eri aikoina arvostettu. Laajemmassa mielessä aineistoja voi hyödyntää monipuolisesti kulttuurihistoriallisessa tai kasvatustieteellisessä tutkimuksessa.

Aineistot voivat rajatuissa tapauksissa palvella henkilöhistoriallisen tutkimuksen lähteistönä. Vaikka monista opettajaseminaareista on julkaistu historiat ja matrikkelit, saa alkuperäisistä asiakirjoista usein lisätietoja omista tutkimuskohteistaan ja myös epävirallista taustaa henkilöille.

Miten aineistoihin voi tutustua?

Opettajaseminaarien arkistoja on kaikissa maakunta-arkistoissa sekä Kansallisarkistossa. Arkistolaitoksen Vakka-arkistotietokannasta löytää merkinnän siitä, missä mitäkin aineistoja säilytetään. Vakkaan on luetteloitu arkistojen sisältö. Arkistot löytyvät Vakasta tarkennetun haun avulla. Kaikkien Opettajaseminaarien arkistot löytyvät valitsemalla hakuehtojen kohdasta 4. Arkistonmuodostajaluokituksen alaryhmät "Opettajainvalmistuslaitokset" ja painamalla Tee haku.

Avautuvalla sivulla on listattuna opettajaseminaarit, joiden arkistoja säilytetään arkistolaitoksen yksiköissä. Painamalla listasta arkistonmuodostajan nimeä ja seuraavalla sivulla arkiston nimeä päästään sivulle, johon on merkitty arkistoa säilyttävä maakunta-arkisto. Painamalla tältä sivulta löytyvää Sarjat-linkkiä pääsee tutkimaan varsinaista arkistoluetteloa.

Kirjallisuutta

Nurmi, Veli, Kansakoulusta peruskouluun. WSOY, Juva 1989.

Nurmi, Veli, Suomen kansakoulunopettajaseminaarien historia. Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Helsinki 1995.




Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan


Portin etusivulle