Oppikoulut

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Kansakoulut

Universitas-kokoelma

Kouluhallitus

Koulut

Oppilaitokset

Ylioppilastutkintolautakunta 

Mitä ovat oppikoulut

Oppikoulu oli valtioneuvoston luvalla ylempää koulusivistystä varten perustettu valtion, kunnallinen tai yksityinen oppilaitos. Eri aikoina oppikouluihin ovat kuuluneet ala- ja yläalkeiskoulut, lukiot, reaalikoulut, klassilliset ja reaalilyseot, tyttö- ja yhteiskoulut sekä kunnalliset keskikoulut. Näiden oppikoulujen edeltäjinä toimivat pedagogiot, triviaalikoulut ja lukiot 1800-luvun puoliväliin asti. Oppikouluun valmistautuminen tapahtui 1800-luvulla pääosin kaupunkien yksityisissä valmistavissa kouluissa. Vuonna 1905 säädettiin, että kansakoulu muodosti pohjan oppikoulun sisäänpääsytutkinnolle. Tästä huolimatta suurimpien kaupunkien varakkaampien perheiden lapset saattoivat aloittaa koulutaipaleensa yksityisissä valmistavissa kouluissa aina 1940-luvulle saakka.

Oppikouluista säädettiin vuonna 1872 annetussa asetuksessa, Koulujärjestyksessä. Valtio perusti 1800-luvun lopulla kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin oppikouluja, joista lyseot oli tarkoitettu ainoastaan pojille ja tyttölyseot tytöille. Erityisesti pienempiin kaupunkeihin ja maaseudulle perustettiin lisäksi yksityisiä oppikouluja, yhteiskouluja, joita pojat ja tytöt kävivät yhdessä. Etenkin viisiluokkaiset yhteiskoulut olivat suosittuja. Yleensä yksityiset oppikoulut toimivat säätiö- tai yhdistysmuotoisina, joskus myös osakeyhtiömuodossa. Vuodesta 1914 alkaen oppikoulu jakautui viisivuotiseen keskikouluun (entinen reaali- tai alkeiskoulu) ja kolmivuotiseen lukioon. Tyttökouluissa keskikoulu saattoi kestää kuusi vuotta, koska muun muassa kotitaloustunteja oli enemmän.

Oppikouluun voi pyrkiä kansakoulun neljännen luokan jälkeen pääsykokeiden kautta. Järjestelmän loppuaikoina kokeeseen kuuluivat ainekirjoitus ja matematiikan koe. Oppikouluun meneminen oli myös taloudellinen kysymys. Yksityisten oppikoulujen lukukausimaksut olivat yleiseen palkkatasoon nähden korkeat. Valtion oppikouluissa lukukausimaksut olivat edullisemmat. Lisäkustannuksia tuli koulukirjoista. Sekä yksityisissä että valtion oppikouluissa oli vähävaraisten perheiden hyvin koulussa menestyneille lapsille varattuja vapaaoppilaspaikkoja. Etenkin toisen maailmansodan jälkeen oppikoulujen ja oppikoululaisten määrä kasvoi voimakkaasti, kun kunnat alkoivat perustaa keskikouluja sekä kunnallisia yhteislukioita myös maaseudulle. Kiinnostus kouluttautumista kohtaan lisääntyikin ennen kaikkea maaseudulla ja työläisperheissä. Oppikoulu tarjosi väylän yhteiskunnalliselle nousulle. Toiseksi ammattikouluja ei etenkään aluksi ollut riittävästi. 1970-luvulla jo yli 60 % ikäluokasta kävi oppikoulua.

Oppikoulun opetussuunnitelmat kehittyivät hitaasti. Niitä uudistettiin harvoin ja samoja perusoppikirjoja käytettiin parhaimmillaan kymmeniä vuosia. Oppikoulut jakautuivat 1900-luvun alusta reaalikouluihin ja klassillisiin lyseoihin. Reaalilyseoissa luettiin "uusia" kieliä eli saksaa, englantia ja ranskaa sekä luonnontieteitä, kun taas klassillisissa lyseoissa keskeisiä oppiaineita olivat klassiset kielet (latina ja klassinen kreikka). Molemmissa koulutyypeissä opetettiin matematiikkaa, jonka merkitys lisääntyi 1950-luvulta lähtien. Klassisten kielten asema hupeni viimeistään 1960-luvulla yliopistojen pakollisen latinankokeen poistuessa.

Normaalilyseoissa eli opettajiksi valmistuvien opetusharjoittelukouluissa reaali- ja klassillinen linja toimivat rinnakkain. Jo 1860-luvulla perustettu Helsingin normaalilyseo oli pitkään Suomen ainut opettajien harjoittelukoulu, kunnes 1950-luvulla normaalikouluja perustettiin mm. Turkuun, Ouluun ja Tampereelle.

Oppikoulun opettajilla oli pääsääntöisesti joko ylempi tai alempi korkeakoulututkinto. Opettajanhuoneen arvojärjestyksessä vanhemmat lehtorit olivat nuorempia lehtoreita ja ylimääräisiä opettajia edellä. Tyttölyseon tai yhteiskoulun lehtorin virka tarjosi naisille 1900-luvun alussa naisille mahdollisuuden tehdä akateemisen ja sosiaalisesti hyväksyttävän työuran. Peruskoulujärjestelmään siirtymisen aloitti vuoden 1968 laki, jolla yhdistettiin kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu yhtenäiseksi yhdeksänvuotiseksi peruskouluksi (Laki koulujärjestelmän perusteista 467/26.7.1968; Peruskouluasetus 443/26.6.1970). Lähes kaikki valtion sekä valtaosa yksityisistä oppikouluista muuttuivat 1970-luvulla kunnallisiksi kouluiksi uuteen koulujärjestelmään siirryttäessä.

Kouluhallitus oppikoulujen valvojana

Yksityisen oppikoulun perustamisluvan myönsi suuriruhtinaskunnassa kenraalikuvernööri ja senaatin talousosasto. Vuonna 1919 annetun yksityiskoululain myötä luvan myöntäjäksi tuli valtioneuvosto. Oppikoulujen toimintaa valvoi vuonna 1870 perustettu Kouluylihallitus, myöhemmin kouluhallitus. Vuodesta 1885 kouluhallitus jakautui oppikoulu- ja kansanopetusosastoon. Oppikouluosastolle kuuluivat valtion normaalilyseot ja lyseot, keskikoulut, tyttökoulut jatko-oppilaitoksineen sekä kunnalliset ja yksityiset oppikoulut. Kansanopetusosastolle kuuluivat kansakoulunopettajaseminaarit, alemmat ja ylemmät kansakoulut jatko-opetuslaitoksineen sekä lastentarhat, kansanopistot, työväenopistot, yksityiset valmistavat koulut ja ammattikoulujen opettajainvalmistuslaitokset. Ruotsinkielisiä oppikouluja ja kansanopetuslaitoksia koskevien asioiden käsittelyä varten perustettiin kouluhallitukseen ruotsinkielinen osasto 1920. Rahoituksestaan suurimman osan kaikki oppikoulut saivat valtionavustuksina, ja kouluhallinto tarkasti säännöllisesti niiden opetuksen tasoa.

Oppikoulujen arkistot ja mihin niitä voi käyttää

Oppikoulujen arkistot sisältävät monipuolista tietoa koulun oppilaista mm. arvosanaluetteloiden, rangaistuspäiväkirjojen, todistusjäljennösten, luokkapäiväkirjojen ja oppilasmatrikkelien muodossa. Opettajista kertovat edellisten asiakirjojen lisäksi nimikirjat ja opettajakokousten pöytäkirjat. Koulussa annetusta opetuksesta ja opetuksen tavoitteista kertovat opetussuunnitelmat ja tuntijaot. Koulun toimintaa kaikkinensa koskevat vuosikertomukset ja muut hallinnolliset asiakirjat.

Oppikouluissa toimi myös toverikuntia/oppilaskuntia, joiden arkistoihin sisältyy tietoa opiskelijoiden yhteisestä toiminnasta pöytäkirjojen, oppilaslehtien, kirjeenvaihdon ja tapahtumien järjestämiseen liittyvien asiakirjojen muodossa.

Kouluhallituksen oppikouluosaston arkistoon sisältyy muun muassa kertomuksia oppikouluihin tehdyistä tarkastuksista, oppikoulujen vuosikertomuksia, ohjesääntöjä, lukusuunnitelmia ja tuntijakoja. Myöhemmin oppikoulujen valvontaa koskevat tehtävät siirtyivät vuonna 1970 perustetuille lääninhallitusten kouluosastoille ja vastaavia asiakirjoja on löydettävissä niiden arkistoista.

Miten löydät oppikoulujen aineistot

Valtiollisten oppikoulujen sekä monien yksityisten koulujen arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa tai maakunta-arkistoissa. Uudempien kunnallisten oppikoulujen arkistot löydät sen sijaan kuntien keskusarkistoista tai ko. koululta. Monien ensin valtion tai yksityisten perustamien ja sittemmin kunnallistettujen koulujen aineistoja säilytetään siis kahdessa eri paikassa.

Arkistolaitoksessa säilytettävät oppikoulujen aineistot löydät Vakka-arkistotietokannan tarkennetulla haulla valitsemalla arkistonmuodostajaluokaksi ”Oppikoulut”. Kouluhallituksen oppikouluosaston aineistot löydät valitsemalla arkistonmuodostajaluokaksi ”Ylin kouluhallinto”. Oppikoulujen toverikuntien ja oppilasyhdistysten arkistot löydät arkistonmuodostajaluokasta ”Opiskelijajärjestöt”. Toverikuntien aineistoja sisältyy jonkin verran myös koulujen arkistoihin.

Oppilaita koskevat sanalliset arvioinnit sekä oppilaiden terveydentilaa ja sosiaalisia oloja koskevat tiedot ovat käyttörajoitettuja julkisuuslain (621/1999) nojalla. Potilasasiakirjoja annetaan käyttöön vain henkilölle itselleen sekä tieteellistä tutkimusta varten (PotiL 785/1992).

Vanhojen koulurakennusten rakennuspiirustuksia voi löytää Kartta-haun avulla esimerkiksi kunkin kaupungin maistraattien arkistoista tai Rakennushallituksen arkistosta Kansallisarkistosta.

Kirjallisuutta

Kaarninen, Mervi ja Kaarninen, Pekka: Sivistyksen portti, Ylioppilastutkinnon historia. Otava, Helsinki 2002.

Kiuasmaa, Kyösti, Oppikoulu 1880-1980. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, Oulu 1982.

Veli Nurmi, Maamme koulutusjärjestelmä. Porvoo 1981.

Oppikoulujen yleiskuvailu Vakka-arkistotietokannassa. Elo, Salla, [http://www15.uta.fi/koskivoimaa/arki/1900-18/oppikoulu.htm . Oppikoulut]. Koskesta voimaa -verkkojulkaisu. Tampereen kaupungin elinkeinokeskus.

Oppikoulu Wikipediassa

Ylioppilastutkinto Wikipediassa

Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli 1872-1977. Jari Salminen ja Yksityiskoulujen Liitto 2005

Ylioppilastutkinto Suomessa. Ylioppilastutkintolautakunta.




Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan


Portin etusivulle