Oppilaitokset

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Kouluhallitus

Koulukodit ja kasvatuslaitokset

Koulut

Maatalousoppilaitokset

Manufaktuurijohtokunta

Opettajakorkeakoulut ja seminaarit

Oppikoulut

Teollisuushallitus

Universitas-kokoelma

Ylioppilastutkintolautakunta 

Oppilaitokset

Tämä artikkeli käsittelee ammattiin valmistavia ja muita käytännöllisiä tai taiteellisia taitoja tarjoavia kouluja sekä oppilaitoksia, joiden arkistoja arkistolaitoskin säilyttää. Kansa- ja oppikouluista sekä maatalousoppilaitoksista on Portissa oma artikkelinsa.


Ammatilliset koulut

Ammattikouluja alkoi syntyä Suomeen yritysten perustamina 1800-luvun alkupuolella, kun suuriruhtinaskuntaan haluttiin elinkeinojen ymmärrystä ja maatalouden neuvontaa. Varsinaisten ammattikoulujen edeltäjiä olivat ns. sunnuntaikoulut työssä oleville oppipojille ja kisälleille. Sunnuntaikoulut antoivat ammattiin oppiville perus- ja yleissivistävää opetusta. Sunnuntaikoulujen lakkauttamisesta määrättiin keisarillisella asetuksella 1885, jonka jälkeen niistä kehittyi käsityöläiskouluja ja myöhemmin ammattikouluja. Arkistolaitoksessa säilytettävien sunnuntaikoulujen arkistoissa on asiakirjoja 1840-luvun alusta vuoteen 1887.


Merenkulkuoppilaitokset ensimmäisiä

Ensimmäiset oikeat ammattikasvatusta antavat koulut perustettiin merenkulkualalle vuonna 1813 Helsinkiin, Turkuun ja Vaasaan. Näiden alun perin ruotsinkielisten koulujen arkistoissa on asiakirjoja perustamisesta asti. Arkistolaitoksessa on säilytettävänä yhteensä 17 merenkulkuoppilaitoksen arkistot.


Kauppakoulutus

Kaupan alan koulutus Suomessa alkoi Turussa vuonna 1839 ruotsinkielisenä. Vanhin suomenkielinen kaupan alan oppilaitos perustettiin Kuopioon 1887. Kielikysymyksen lisäksi kauppakoulut olivat muun muassa merkittäviä sukupuolten välisen tasa-arvon edistäjiä, sillä useimmat ottivat perustamisestaan lähtien vastaan mies- ja naisopiskelijoita. Kaupallisten aineiden ohella kouluissa opetettiin myös yleissivistäviä aineita ja kieliä. Aluksi kaupan alan koulutusta järjestivät yrittäjät ja yhdistykset. Lakisääteiseksi se tuli asetuksella vasta vuonna 1904. Vanhimmat arkistolaitoksessa säilytettävät kaupallisten koulujen arkistot ovat 1882 aloittaneen Raahen Porvari- ja Kauppakoulun arkisto (Oulun maakunta-arkisto), joka sisältyy Sovion kauppahuoneen arkistoon sekä 1897 aloittaneen Sortavalan liikeapulaiskoulun ja 1908 aloittaneen Sortavalan kauppakoulun arkistot (Mikkelin maakunta-arkisto).


Teknillinen koulutus

Teknillinen koulutus sai alkunsa vuonna 1847 keisarillisen asetuksen määräyksellä perustaa hantverkki- ja fabriikkikoulut Helsinkiin, Turkuun ja Vaasaan. Heti asetuksen jälkeen toimintansa aloittivatkin Turun ja Vaasan teknilliset reaalikoulut. Vuoden 1885 asetuksen jälkeen koulut muuttuivat teollisuuskouluiksi, joita maahan perustettiin useita. Teollisuuskouluista kehittyi myöhemmin teknillisiä oppilaitoksia. Myös näissä kouluissa annettiin ammattiopetuksen lisäksi yleissivistävää opetusta. Arkistolaitos säilyttää näiden vanhimpien teknillisten koulujen arkistojen lisäksi monien muiden alan oppilaitosten arkistoja. Asiakirjoja niissä on 1800-luvulta 2000-luvulle asti.


Terveydenhoitokoulutus

Terveydenhoitoalan opetus Suomessa alkoi 1816 Turkuun perustetussa synnytyslaitoksessa, jossa koulutettiin kätilöitä. Opetus siirrettiin 1833 Helsingin Kruununhakaan yliopiston Kliinisen instituutin yhteyteen perustettuun synnytyslaitokseen. Kätilöohjesäännöllä 1859 opetus määrättiin kaksivuotiseksi ja kaksikieliseksi. Tästä koulutuksesta kehittyi yhä toimiva Kätilöopisto ja sen sairaala, joissa on annettu muutakin terveydenhoitoalan koulutusta mm. sairaan-, apu- ja mielenterveyshoitajien. Arkistolaitoksessa on säilytettävänä yli 20 terveydenhoito- ja sosiaalialan oppilaitosten arkistoa, joista monet ovat hyvin laajoja, kymmeniä hyllymetrejä. Vanhinta aineistoa on Kätilöopiston arkistossa, oppilasmatrikkeli vuodelta 1816.


Maa- ja metsätalouskoulutus

Toiseen maailmansotaan asti hyvin maatalousvaltaisessa Suomessa toimi erittäin runsaasti maa- ja metsätalousalan oppilaitoksia, joiden arkistoja on arkistolaitoksenkin säilytettävänä yhteensä toista sataa. Vanhimmat aineistot ovat vuodelta 1838 Evon metsäopiston ja 1850-luvulta Korsholman maanviljelyskoulujen arkistoissa. Suurimmaksi osaksi näiden erilaisten maanviljelys-, karjanhoito-, puutarha- ja metsäalankoulujen arkistojen asiakirjat alkavat 1900-luvun alusta jatkuen jopa 2000-luvulle asti.


Käsi- ja kotiteollisuuskoulutus

Käsi- ja kotiteollisuusalan oppilaitoksia perustettiin sunnuntaikoulujen jatkajiksi vuoden 1885 asetuksen jälkeen. Niistä monet olivat ns. kiertäviä, eli ne toimivat määräajan esim. jollakin kansakoululla, ja siirtyivät sitten toiselle paikkakunnalle. Usein koulut ottivat vain mies- tai naisoppilaita. Opiskelijat olivat enimmäkseen maanviljelijöiden ja työläisten jälkikasvua. Kouluja ylläpitivät ja tukivat usein maanviljelysseurat tai teollisuusyritykset. Oppiaineina olivat esim. puu- ja metallityöt, kutominen ja muut tekstiilikäsityöt, joita opiskeltiin omiin kotitarpeisiin tai myytävien tuotteiden valmistamiseksi. Toiset näistä kouluista, kuten Oulun ylempi käsityöläiskoulu, antoivat myös yleissivistävää opetusta, ja sieltä oli mahdollisuus pyrkiä jatkamaan teollisuuskouluun. Erilaisten käsityö- ja kotiteollisuusalan koulujen arkistoja on arkistolaitoksessa säilytettävinä kymmeniä. Asiakirjoja niissä on 1880-luvulta 1970-luvulle.


Kotitalous- sekä hotelli- ja ravintola-alan koulutus

Kotitalouskouluja alettiin Suomeen perustaa 1890-luvulla, jolta ajalta arkistolaitoksessakin säilytettävät tämän alan koulujen vanhimmat asiakirjat ovat. Perustajina näissä varhaisimmissa kotitalousalan kouluissa olivat ns. korkeamman yhteiskuntaluokan naiset ja koulut saattoivat saada tukea erilaisilta alan yhdistyksiltä. Koulut olivat aluksi naisille suunnattuja emäntäkouluja, joissa annettiin kodinhoidon, keittotaidon ja puutarha-alan opetusta. Myöhemmin koulujen opetus laajeni ja muuttui kodin ulkopuolella tehtävään työhön valmistavaksi. Ne myös siirtyivät yhteiskunnan ylläpitämiksi. Monesta talouskoulusta kehittyi myöhemmin hotelli- ja ravintola-alan ammattikouluja. Suurimmaksi osaksi näiden koulujen arkistojen asiakirjat alkavat 1920-luvulta jatkuen 1990-luvulle.


Opettajankoulutus

Opettajankoulutus alkoi Suomessa oppikoulun opettajiksi haluavien pedagogisena valmennuksena Turun akatemiassa jo vuonna 1806. Pysyväisluonteisesti sitä alettiin järjestää vuodesta 1864 lähtien. Kansakoulunopettajien valmistus aloitettiin vuotta aiemmin Jyväskylän Seminaarissa, jonka ensimmäisenä rehtorina ja samalla koko opetuksen hengen luojana toimi Uno Cygnaeus. Muita tunnettuja opettajaseminaareja 1800-luvulla olivat mm. Sortavalan nais- ja miesopettajaseminaarit, myöhemmin nimeltään Itä-Suomen seminaari. Vanhimmat aineistot ovat laajassa Jyväskylän seminaarin arkistossa vuodelta 1860. Asiakirjoja on pääsääntöisesti 1970-luvulle asti, jolloin opettajankoulutus peruskoulu-uudistuksen myötä siirtyi yliopistoihin ja muihin korkeamman asteen oppilaitoksiin.


Yliopistot ja korkeakoulut

Korkeakoulujen arkistoja on arkistolaitoksessa säilytettävänä vain muutamia, lähinnä kesäyliopistojen, opettajakorkeakoulujen ja kieli-instituuttien. Vanhinta aineistoa on Jyväskylän kesäyliopiston arkistossa vuodelta 1912. Korkeakoulut ja yliopistot säilyttävät arkistojaan itse.


Taidealan oppilaitokset

Taidealan oppilaitosten arkistoja on niitäkin vain vähän säilytettävänä arkistolaitoksessa. Taidealaa opiskellaan Suomessa enimmäkseen yliopistoissa, muissa korkeakouluissa tai kansalaisopistoissa, joilla on omat arkistonsa. Vanhimmat taidealan koulun asiakirjat arkistolaitoksessa ovat Kuvataideakatemian oppilasmatrikkelit vuodelta 1869.


Vammaisten koulutus

Ensimmäiset koulut vammaisille Suomessa perustettiin 1846 kuuroille lapsille. Vanhinta arkistolaitoksessa säilytettävää aineistoa on ruotsinkielisen Porvoon kuurojenkoulun arkistossa. Muidenkin arkistolaitoksessa säilytettävien vammaisten koulujen arkistot alkavat jo 1800-luvulta yltäen pääasiassa 1970-luvulle. Vammaisten koulujen arkistoissa on käyttörajoituksia esim. oppilaiden terveydentilaa koskevissa asiakirjoissa.


Kansan- ja kansalaisopistot

Kansanopistoja alettiin perustaa Suomeen 1800-luvun lopulla. Niitä ylläpitivät pääosin yksityiset kannatusyhdistykset, säätiöt ja järjestöt, nykyisin myös kunnat. Alun perin opistot olivat tiettyyn uskonnolliseen tai poliittiseen suuntaukseen sitoutumattomia, vaikka toimivatkin usein yleiskristillisessä hengessä. Kansanopistotoiminnan päämääränä oli koko toiminnan alkuunpanijan, tanskalaisen piispan ja tiedemiehen, Nikolai Gruntvigin ajatusten mukaan sivistys ja valistus, maailmankuvan avartaminen. Myöhemmin kansanopistoja perustettiin myös uskonnolliselle ja poliittisten aatteiden pohjalle. Aluksi kansanopistot antoivat yleissivistävää ja käytännöllistä opetusta, usein maatalous- ja kotitaloussuuntautuneesti. Jotkut opistot ovat myöhemmin erikoistuneet tietyille aloille tai ottaneet opetusohjelmaansa johonkin ammattialaan valmistavaa koulutusta, kuten Otavan Opisto tiedotus- ja sanomalehtialan. Opinnot on yleensä suunnattu oppivelvollisuutensa suorittaneille. Opistot ovat usein sisäoppilaitoksia. Arkistolaitoksessa säilytetään mm. 1890-luvulla perustettujen vanhimpien kansanopistojen, kuten Keski-Suomen Opiston, Otavan Opiston ja Pohjois-Karjalan Opiston arkistoja. Muitakin kansanopistojen arkistoja on arkistolaitoksen säilytettävinä useita. Niissä on aineistoa yleisimmin 1900-luvulta, joissakin 2000-luvulle asti.

Samaan aikaan kansanopistojen kanssa Suomeen alettiin perustaa myös työväenopistoja, joista ensimmäinen Tampereelle v. 1899. Työväen keskuudessa oli herännyt sivistystarve, koska vielä 1900-luvun alussa työväen alhainen koulutustaso oli yksi tärkeä syy yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon. Työväenopistoja perustivat yhteistyössä mm. työväenyhdistykset muiden kansanvalistuksesta kiinnostuneiden järjestöjen ja kuntien kanssa. Aluksi työväenopistoja syntyi suurimpiin kaupunkeihin. Nykyisin niitä on joka kunnassa kuntien ylläpitäminä. Monien työväenopistojen nimitys on myöhemmin muuttunut aikuis- tai kansalaisopistoksi. Arkistolaitos säilyttää vain harvojen työväenopistojen arkistoja, joissa on asiakirjoja pääasiassa 1940-luvulta 1970-luvulle.


Millaista aineistoa oppilaitosten arkistot sisältävät?

Oppilaitosten arkistojen keskeistä aineistoa ovat opetuksesta ja tapahtumista kertovat päiväkirjat, erilaiset luettelot oppilaista, opettajista ja muusta henkilökunnasta, johtokunnan ja koulun ylläpitäjästä riippuen kannatusyhdistyksen tai esim. yhtiökokousten pöytäkirjat, kirjeenvaihto kouluviranomaisten kanssa, koulu- ja työhakemukset sekä arvostelukirjat ja todistusten toisteet. Monissa arkistoissa on myös runsaasti oppilaiden yhdistysten tai kerhojen, kuten toverikuntien toiminnasta kertovia asiakirjoja, esim. oppilaslehtiä, sekä valokuvia. Asiakirjojen sisältö tietenkin vaihtelee jonkin verran koulun opetusalan mukaan, mutta suurin osa on hyvin samankaltaista. Oppilaitosten arkistoja voi käyttää opetuksen historian sekä paikallis- ja henkilöhistorioiden tutkimisen apuvälineinä.

Miten saan tarvitsemani asiakirjat käyttööni?

Oppilaitosten arkistoja säilytetään yleensä niiden toiminta-aluetta lähellä olevassa arkistolaitoksen toimipisteessä. Poikkeuksiakin on, kuten Helsingin sokeainkoulun arkisto, joka on säilytettävänä Jyväskylässä. Luovutetun Karjalan alueen oppilaitosten arkistoja on säilytettävänä Mikkelin maakunta-arkistossa. Arkistojen hakemistoja voi tutkia internetissä arkistolaitoksen Astia-palvelussa, josta selviää arkiston säilytyspaikka. Asiakirjoja voi tutkia alkuperäisinä arkistolaitoksen tutkijasaleissa. Digitoituina on vain joitakin yksittäisiä kouluihin liittyviä asiakirjoja. Digitoitujen aineistojen kohdalla on Astiassa linkki digitaaliseen asiakirjaan.




Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan


Portin etusivulle