Painoasiain ylihallitus

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Autonomian ajan viranomaiset 

Painoasian ylihallitus (PYH)

Mikä oli Painoasiain ylihallitus?

Painoasiain ylihallitus (PYH) perustettiin vuonna 1865 ja se toimi painoasiain ylimpänä valvojana vuoden 1867 annetun asetuksen mukaisesti. Ylihallituksen tehtävänä oli tarkastaa kaikki julkaistavaksi aiottu ja maahan tuotu kirjallisuus sekä valvoa kirjastoja ja kirjakauppoja. Ylihallitukseen kuului puheenjohtaja, jonka keisari nimitti senaatin esityksestä ja kaksi jäsentä, jotka senaatti puolestaan nimitti ylihallituksen puheenjohtajan ehdotuksesta. Paino-olojen tarkkailun tehostamiseksi työskenteli lisäksi painoasiamiehiä Helsingissä sekä kaikissa maaseutukaupungeissa, joissa oli kirjapainoja tai joissa julkaistiin sanomalehtiä. Painoasiain ylihallitus oli alusta lähtien itsenäinen hallintovirasto.

Autonomian aikana Suomessa otettiin painoasioiden järjestelylle malliksi Venäjän sensuurijärjestelmä. Autonomian alkuaikoina painotuotteiden tarkastuksesta huolehtivat sensuuriylihallitus (1829 – 1865) ja sen alainen sensuurikomitea. Sensuuriylihallitus oli painoasiain ylihallituksen edeltäjä. Vuosina 1865 – 1867 oli ennakkosensuuri lakkautettuna, kunnes 31.5.1867 otettiin ennakkosensuuri käyttöön painoasiain ylihallituksen johdolla.

Vuoden 1919 painovapauslaki kielsi ennakkosensuurin, jonka myötä painoasiain ylihallituksen toiminta lakkasi. Painovapauslain säännösten valvominen kuului 4.1.1919 lähtien oikeusministeriölle.

Painoasiain ylihallituksen tehtävät

Painoasiain ylihallituksen tehtäviin kuului sopimattomiksi katsottujen kirjoitusten painattamisen estäminen ja painoasioita koskevista rikoksista rankaiseminen. Ylihallitukselta tuli pyytää lupa kirjakauppojen ja kirjapainojen perustamiseen sekä sanomalehtien ja aikakausjulkaisujen painattamiseen. Painoasiain ylihallituksen päätöksestä sai vielä valittaa senaattiin. Ylipainoasiamiehen tehtävänä oli valvoa maan painoasiamiesten toimintaa. Painoasiamiesten tehtäviin kuului valvoa piireissään säännösten noudattamista ja tehdä ilmoitus rikkomuksista ylihallitukselle. Lisäksi painoasiamiesten tuli lähettää ylihallitukselle selostus toiminnastaan.

Mitä ei saanut painattaa sensuuriasetuksen mukaan?

Vuoden 1829 sensuuriasetus kielsi sellaisten teosten painattamisen, jotka loukkasivat kristinuskoa, keisaria, maan hallitusta ja perustuslakia. Asetuksen tarkoitus oli pyrkiä suojelemaan hallituksen koskemattomuutta. Lain määritelmät olivat hyvin ilmavia, minkä vuoksi sensuurin tiukkuus vaihteli paljon. Sensuurissa tuli kiinnittää erityistä huomiota romaaneihin, joiden kohdalla tuli noudattaa siveellisyyden suhteen suurempaa ankaruutta kuin muiden kirjallisuudenlajien suhteen. Sensoreita jopa neuvottiin olla ottamatta runoutta kirjaimellisesti ja sille tuli antaa suurempia vapauksia kuin asiaproosalle. Myös ulkomailta tuotua kirjallisuutta valvottiin tarkasti.

Historiallisten ja poliittisten kirjoitusten osalta oli valvottava, ettei maan hallitusta tai Venäjälle uskollisten maiden hallituksia loukattu.

Sensuurin vaikutus ei ollut kovin suuri lehdistössä. Tosin Helsingissä, jossa maan ns. päälehdet ilmestyivät, sen merkitys tuntui. Jos sanomalehti ei noudattanut sensuuriasetuksen kieltoja, oli senaatilla oikeus lakkauttaa kyseessä oleva lehti. Esimerkiksi Päivälehden julkaiseminen kiellettiin useita kertoja vuosina 1899 – 1904 ja lopulta se lakkautettiin pysyvästi vuonna 1904.

Myös sellaiset kirjoitukset, jotka käsittelivät työläisten taloudellisia ja sosiaalisia oloja, lakkoja, epäjärjestystä työpaikoilla ja oppilaitoksissa, mielenosoituksia, kulkutauteja ja kuolemantuomioita olivat kiellettyjä aiheita. Syy näihin kieltoihin oli halu luoda kuva yhteiskunnasta, jossa ei ollut poliittisia pidätyksiä, teloituksia tai kapinoivia opiskelijoita.

Painoasiain ylihallituksen arkisto

Painoasiain ylihallituksen arkisto jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen ja toinen osa arkistosta sisältää painoasiain ylihallituksen edeltäjinä paino-oloissa toimineiden sensuurihallituksen sekä sensuurikomitean asiakirjoja. Kolmas osa kostuu itse painoasiain ylihallituksen asiakirjoista ajalta 1865 – 1919. Lisäksi arkistoon sisältyy paikallisten painoasiamiesten asiakirjat. Painoasiain ylihallituksen arkisto on varsin laaja kokonaisuus ja se sisältää normaalin hallintoviraston pöytäkirja-aineiston ja kirjeistön lisäksi mm. painolainsäädäntöä täydentäneet ja tulkinneet kiertokirjeet sekä paikallisten painoasiamiesten kuukausiraportteja. Lisäksi arkiston asiakirjoihin kuuluu monia luetteloita painoasiamiehistä ja lehtien saamista rangaistuksista.

Arkiston hyödyntäminen tutkimuksessa

Kansallisarkistossa säilytettävän painoasiain ylihallituksen arkiston asiakirjoja voi hyödyntää tutkittaessa autonomian ajan sensuuria, joka kohdentui kirjallisuuteen, teatteriin ja sanomalehtiin. Etenkin arkiston diaarit ovat erinomainen lähde autonomian ajan sensuurin tutkijalle. Yksityiskohtaisen tarkastuksen kohteeksi joutuneet teokset ja aikakauslehdet ovat merkitty käsin näihin laajoihin luetteloihin. Kirjaluetteloihin on merkitty tunnettujenkin kirjaolioiden nimiä, kuten J.L. Runeberg, Juhani Aho ja Ilmari Kianto.

Autonomian ajan sensuuriin liittyvässä tutkimuksessa voi myös hyödyntää muita autonomian ajan virastojen asiakirjoja. Esimerkiksi Kenraalikuvernöörinkanslian arkistossa on useita Suomen sanomalehdistöä koskevia akteja. Kyseiset asiakirjat sijaitsevat kansiossa Ha 45. Tutkittaessa lehdistöön kohdistunutta sensuuria voi hyödyntää erilaisia teoksia, kuten teossarjaa Suomen lehdistön historia.

Miten voi etsiä tietoa Painoasiain ylihallituksen arkistosta?

Yleistä tietoa arkistosta

Painoasiain ylihallituksen arkistoa säilytetään Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Painoasiain ylihallituksen arkiston sisältöön voi tarkemmin tutustua Astia-palvelun avulla. Syötä hakusanaksi esimerkiksi ”painoasiain ylihallitus” ja rajaa saamaasi hakutulosta Astia-näkymän vasemmassa reunassa olevien jälkirajaimien eli fasettien avulla. Astian kautta voit myös tilata löytämäsi kiinnostavat aineistot käytettäväksesi tutkijasaliin.

Paperimuotoiseen arkistoluetteloon voit halutessasi tutustua Kansallisarkistossa. Luettelon numero on 501.

Painoasiain ylihallituksen arkiston tärkeimpiin asiakirjoihin kuuluu saapuneiden asiakirjojen diaarit. Kyseiset diaarit toimivat hakemistoina kirje- ja anomusasiakirjoihin (sarja Ea). Saapuneiden asiakirjojen diaareihin on merkitty esim. saapuneita huomautuksia liittyen aikakausijulkaisuihin.

Kiellettyjen painotuotteiden luettelot (sarja Bf) vuosilta 1866–1904 on myös tärkeä asiakirjakokonaisuus. Luetteloiden avulla voi saada selville mitkä teokset olivat aikoinaan kiellettyjä tai mille sanomalehdelle langetettiin väliaikainen ilmestymiskielto. Huomattava asia luetteloiden suhteen on, että luetteloita kielletyistä aikakausjulkaisuista ja sanomalehdistä on huomattavasti enemmän kuin luetteloita kielletyistä teoksista.

Tutkimuksen tekeminen

Ylihallituksen arkiston tutkiminen kannattaa aloittaa lukemalla saapuneiden asiakirjojen diaareja. Kyseisten diaareiden kirjallinen muoto vaihtelee jonkin verran vuosien aikana, mutta yleisesti ottaen diaarit sisältävät seuraavat tiedot:

• Päivämäärä, jolloin kirje on saapunut painoasiain ylihallitukseen.

• Henkilön tai viranomaisen nimi, joka on lähettänyt kirjeen sekä lyhyesti asian sisältö. Viranomainen saattoi olla esim. kuvernöörit, maistraatit tai kenraalikuvernöörinkanslia.

• Asian numero, joka kulkee juoksevalla numerolla läpi diaarin.

• Merkintöjä väliaikaisesta toimenpiteestä, jos sellaista on tarvittu. Kyseessä voi olla esim. lähettäjän antama lisäinformaatio asiaan liittyen.

• Viimeiseen sarakkeeseen on kirjattu painoasiain ylihallituksen lopullinen toimenpide. Sarakkeessa voi lukea esim. res. fin. tai a.a. Lopullisen toimenpiteen perään on vielä merkitty päivämäärä.

Jos haluaa saada käyttöönsä asiaan liittyvät asiakirjat, on tilaukseen laitettava diaarin sivunumero, asian numero ja asian vuosiluku. Esim. jos henkilö anoi lehden julkaisemista, tuli henkilön liittää anomukseen todistukset iästään, maineestaan ja siitä, ettei ollut holhouksen alainen. Lisäksi tuli henkilön lähettää näytenumero lehdestä ja tehdä selvitys sen täydellisestä ohjelmasta, suunnasta ja käsittelevistä asioista. Lopullisesta päätöksestä voi lukea painoasiain ylihallituksen pöytäkirjasta. Pöytäkirjoihin on myös yleensä kirjoitettu lyhyesti asian kulusta, esim. jos ylihallitus on pyytänyt asian lähettäjältä lisää tietoja.

Diaareista saa myös selville kuinka monta kirjaluetteloa ylihallitus tarkasti vuoden aikana. Yhteen kirjaluetteloon sisältyi yleensä kymmeniä, joskus jopa satoja teoksia. Tarkastettaviin luetteloihin merkittiin mitkä teokset ovat sallittuja, mitkä tuli kieltää ja mitkä teokset pitäisi saada luettavaksi.

Tutkimuksen tekeminen painoasiamiehistä

Yksittäisten painoasiamiesten päätöksentekoa on vaikeampi seurata arkiston asiakirja-aineiston perusteella, sillä painoasiamiesten arkistot ovat varsin puutteellisia. Vain muutaman painoasiamiehen asiakirjat päätyivät aikoinaan ylihallitukselle. Yksittäisen painoasiamiehen työstä ja toiminnasta saakin parhaan kuvan ylihallitukselle lähetettyjen kuukausiraporttien ja ylihallituksen kanssa käydyn kirjeenvaihdon perusteella.

Painoasiamiesten kuukausiraporteissa lueteltiin piirissä sijainneet kirja- ja kivipainot, sekä niiden painamat kirjat, sanomalehdet, aikakausjulkaisut ja näytelmät, joille annettiin esittämislupa. Myös alueen kirjakaupat, lainakirjastot ja lukusalit lueteltiin. Lisäksi asiamiehet lähettivät painoasiain ylihallitukselle ns. vapaakappaleet kaikista kirjapainojen toimittamista painotuotteista.

Kirjallisuutta

Leino-Kaukiainen Pirkko (toim.): Sensuuri ja sananvapaus Suomessa. Suomen sanomalehdistön historianprojektin julkaisuja N:o 17–19, Helsinki 1980.

Leino-Kaukiainen, Pirkko: Sensuuri ja sanomalehdistö Suomessa vuosina 1891 – 1905. Suomen historiallisia tutkimuksia 126. Suomen historiallinen seura ja Gummerus Oy:n kirjapaino, Jyväskylä 1984.

Nurmio, Yrjö: Suomen sensuuriolot Venäjän vallan alkuaikoina vv. 1809–1829. WSOY, Porvoo 1934.

Silfverhuth, Voitto: Kirkon ja keisarin sensuuri, uskonnollisen kirjallisuuden valvonta Suomessa 1809–1865. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 104. Suomen kirkkohistoriallinen seura ja Loimaan kirjapaino, Helsinki 1977.




Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan


Portin etusivulle