Perukirjat

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Hovioikeudet

Dahlströmin kortisto 

Mitä perukirjat ovat?

Perukirja on perunkirjoitustilaisuudessa laadittu luettelo ja arviointi vainajan omaisuudesta. Perunkirjoituksen pohjalta suoritetaan perinnönjako, ja perukirjan tarkoituksena on varmistaa perillisten oikeusturva. Perukirjan pohjalta määräytyy myös perintövero. Perunkirjoitustilaisuuteen osallistuvat vainajan perilliset sekä uskotut miehet. Jälkimmäiset suorittavat kuolinpesän arvioinnin ja laativat perukirjan. Perunkirjoitusta kutsuttiin aikaisemmin myös pesänkirjoitukseksi ja kalunkirjoitukseksi, ja uskotuista miehistä käytettiin nimitystä vieraat miehet.

Jo ennen varsinaisia perukirjoja laadittiin perinnönjaon yhteydessä omaisuusluetteloita. Suomessa niitä on säilynyt 1400-luvulta lähtien, joskin hyvin vähän ja ainoastaan aatelissukujen piiristä. Varsinaisen perukirjan (bouppteckning) muotoutumiseen johti 1600-luvulla vakiintunut käytäntö, jonka mukaan perinnönjaon yhteydessä määräosa omaisuudesta tuli maksaa köyhäinkassaan. Osuuden laskemiseksi kuolinpesä arvioitiin.

Varhaisia suomalaisia perukirjoja on jäljellä vain niukasti, mutta 1700-luvulta lähtien määrä kasvaa. Vuonna 1734 säädetty Ruotsin valtakunnan laki velvoitti suorittamaan perunkirjoituksen jokaisesta kuolinpesästä. Perunkirjoitus oli sakkorangaistuksen uhalla hoidettava kolmen kuukauden kuluessa henkilön kuolemasta, ja perukirja tuli toimittaa oikeusviranomaisille. Lain noudattamista ei kuitenkaan valvottu tarkkaan, joten likimainkaan kaikilta ei perukirjaa löydy. Toisinaan niitä laadittiin vuosia tai jopa vuosikymmeniä henkilön kuoleman jälkeen. Kaikkien kohdalla virallista perunkirjoitusta ei suoritettu lainkaan. Perukirjojen suhteellinen määrä alkoi kasvaa voimallisemmin vasta 1800-luvun lopulla.

Perukirjaan tuli merkitä vainajan kiinteä omaisuus, irtaimisto, varat ja velat. Kirjaamisessa noudatettiin suhteellisen vakiintunutta muotoa. Perunkirjoitustoimituksesta mainittiin yleensä aika, paikka, osallistujat, vainaja ja hänen kuolinpäivänsä, perilliset sekä alle 21-vuotiaiden perillisten holhoojat. Vainajan syntymäaikaa ei tavallisesti mainittu. Omaisuus lueteltiin ryhmittäin ja varsin yksityiskohtaisesti. Lopuksi kirjattiin saatavat ja velat. Yleensä mukana oli myös maininta omaisuuden jakamisesta.


Perukirjat arkistolaitoksen eri arkistoissa

Arkistolaitoksen hallussa olevat perukirjat kuuluvat yleensä alioikeuksien ja hovioikeuksien arkistoihin. Lisäksi perukirjoja on kirkonarkistoissa ja vähäisemmässä määrin myös erinäisissä muissa yhteyksissä.

Pääsääntöisesti perukirjat toimitettiin alioikeuksiin eli maaseudulla tuomiokuntiin ja kaupungeissa raastuvanoikeuksiin. Poikkeuksen muodostavat aatelisten perukirjat, sillä vuoteen 1868 asti ne toimitettiin hovioikeuksiin. Myöhemmältä ajalta myös aatelisten perukirjat ovat alioikeuksien arkistoissa.

Kirkonarkistot eli seurakuntien arkistot eivät ole perukirjojen osalta yhtä tärkeitä kuin oikeusviranomaisten arkistot. Kirkonarkistoissa on perukirjoja henkilöiltä, joiden lesket menivät uudestaan naimisiin. Näissä tapauksissa lesken tuli todistaa, että edesmenneen puolison jälkeen oli tehty pesänselvitys ja että muiden perillisten oikeudet oli näin turvattu. Yleensä todisteena käytettiin oikeusviranomaiseen toimitetun perukirjan jäljennöstä.

Osa oikeusviranomaisten ja seurakuntien arkistoihin sisältyvistä perukirjoista on mikrofilmattu, ja suuri osa seurakuntien arkistojen mikrofilmeistä on digitoitu. Mikrofilmatun aineiston osalta alkuperäiset asiakirjat ovat säilymisen turvaamiseksi pääsääntöisesti käyttörajoitettuja. Myös sataa vuotta nuoremmat kirkolliset väestörekisteriaineistot ovat käyttörajoitettuja.


Mitä tietoja perukirjoissa on?

Perukirjoissa on monipuolista tietoa yksilöiden varallisuudesta ja kotiympäristöstä. Sukututkijalle ja henkilöhistorioitsijalle perukirja täydentää seurakuntien väestörekisteriarkistoja ja henkikirjoja tarjoamalla tutkittavasta henkilöstä yksityiskohtaisempia tietoja. Perukirjoissa on myös tiedot perillisistä sekä alle 21-vuotiaiden perillisten holhoojista. Tämä voi olla avuksi, jos rippikirjat ja henkikirjat jättävät sukupuuhun aukkoja.

Lisäksi perukirjoja on käytetty lähteenä esimerkiksi kulttuurihistorian, kansatieteen sekä talous- ja sosiaalihistorian alaan kuuluvissa tutkimuksissa. Parhaimmillaan perukirjat ovat niin yksityiskohtaisia, että ne käyvät aineistoksi esimerkiksi kirja- tai pukuhistorian tutkijoille.

Perukirjojen käyttämistä opastetaan Erkki Markkasen artikkelissa ”Perukirja-aineisto sukututkimuksen käytössä” ja kirjassa Perukirja tutkimuslähteenä. Markkanen käsittelee myös perukirjojen luotettavuutta lähteenä.


Kuinka perukirjoja löytää?

Perukirjoja sisältyy lukuisten arkistonmuodostajien arkistoihin, ja niitä myös säilytetään eri viranomaisissa. Vähintään 50 vuotta vanhat perukirjat kuuluvat tavallisimmin arkistolaitoksen eri yksiköiden kokoelmiin osana alioikeuksien, hovioikeuksien ja seurakuntien arkistoja. Osa alioikeuksien arkistoista kuuluu kaupunginarkistojen kokoelmiin. Useimpia alle 50 vuotta vanhoja perukirjoja säilytetään alioikeuksissa ja vuoden 1995 asiakirjoista lähtien verotoimistoissa. Seuraavissa alaluvuissa ohjeistetaan arkistolaitoksen hallussa olevien perukirjojen etsimistä.


Arkistolaitoksen perukirjat yleisesti

Perukirjojen etsimisen voi aloittaa Vakka-arkistotietokannassa esimerkiksi seuraavalla tavalla: tarkennetun haun Nimihaku-kenttään kirjoitetaan ”perukirja”, kohtaan kuvailutaso valitaan Sarja ja kohtaan Säilyttävä arkistolaitoksen yksikkö valitaan esimerkiksi Oulun maakunta-arkisto (OMA). Arkistolaitoksen yksikkö valitaan sen mukaan, minkä yksikön arkistopiiriin henkilön viimeinen asuinpaikkakunta sijoittui. Haun tulokseksi saadaan lista kyseisen arkistopiirin arkistoista, joihin sisältyy perukirjoja. Hakutuloksiin valikoituu oikeusviranomaisten ja seurakuntien arkistojen lisäksi myös osa epätavallisemmista perukirjojen säilytyspaikoista. Yksittäisen arkiston luettelotiedot avautuvat arkistonmuodostajan nimen ja sen jälkeen tarjottujen linkkien kautta. Arkistoyksikkötason tiedoissa on aineiston arkistotunnus ja linkki Asiakirja on tallennettu digitaaliarkistoon, jonka kautta pääsee tarkastelemaan digitoituja asiakirjoja.

Edellä kuvatun haun tuloksista puuttuvat ne arkistot (esimerkiksi tiettyjen ortodoksisten seurakuntien arkistot), joissa sana perukirja ei näy perukirjoja sisältävän alasarjan nimessä. Jos oikea viranomainen tiedetään etukäteen, on muutenkin kätevä etsiä perukirjoja suoraan oikeusviranomaisten tai seurakuntien arkistojen kautta. Tämä opastetaan seuraavissa alaluvuissa.

Oikeusviranomaisten ja seurakuntien arkistojen lisäksi perukirjoja on myös vanhojen tuomiokirjojen liitteinä, yksityisarkistoissa ja erinäisissä muissa yhteyksissä. Tutkijan on hyvä tietää, että erityisesti 1600- ja 1700-luvulla laadittuja perukirjoja on julkaistu lähde-editioissa. Teokset on lueteltu esimerkiksi Aila Narvan kirjassa Tiedonjyväsiä. Asiakirja-aineistojen käyttäjän opas.

Useimmissa arkistolaitoksen yksiköissä (Hämeenlinnan, Jyväskylän, Mikkelin, Oulun, Turun ja Vaasan maakunta-arkistoissa sekä Kansallisarkistossa) on laadittu erillisiä hakemistoja tai sähköisiä tietokantoja omissa kokoelmissa olevien arkistojen perukirjoista. Toisinaan luettelot muodostuvat perukirjaniteiden hakemistojen kopioista. Nämä hakemistot ja rekisterit vaihtelevat formaattinsa ja ajallisen kattavuutensa osalta, minkä lisäksi uusimpia hakemistoja voi niiden henkilörekisteriluonteen vuoksi käyttää vain henkilökunnan välityksellä. Kunkin yksikön hakemistoihin voi tutustua niiden tutkijasaleissa. Lähtötietoina tietyn henkilön perukirjan löytämiseksi tarvitaan henkilön nimen lisäksi yleensä kuolinaika ja –paikka.


Oikeusviranomaisten arkistojen perukirjat

Tavallisesti perukirjaa säilytetään henkilön viimeisen kotipaikkakunnan alioikeuden tai hovioikeuden arkistossa (ks. luku 2.). Arkistojen luettelotietoihin voi tutustua Vakka-arkistotietokannan avulla. Oikeusviranomaisten arkistot on sijoitettu Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen kokoelmiin pääsääntöisesti arkistopiirien mukaisesti, ja säilytyspaikat mainitaan Vakassa. Kunkin arkiston paperimuotoinen arkistoluettelo on käytettävissä siinä arkistolaitoksen yksikössä, jossa kyseistä arkistoa säilytetään.

Alioikeuksien perukirjat on mikrofilmattu noin vuoteen 1860 saakka. Koko kokoelma on käytettävissä Kansallisarkistossa, ja joillakin maakunta-arkistoilla on perukirjamikrofilmejä oman arkistopiiriinsä alueelta. Jyväskylän maakunta-arkistolla on lähes koko kokoelma. Perukirjamikrofilmien tiedot ovat Vakan lisäksi julkaisussa Luettelo yleisarkistojen mikrofilmien käyttökopioista (1982). Kansallisarkistossa on lisäksi käytettävissä kyseisen luettelon perukirjatiedoista laadittu erillinen mikrofilmiluettelo 609:11 Perukirjat. Tornionjokilaakson alueen perukirjojen tietoja sisältyy myös Kansallisarkiston mikrofilmiluetteloon 607:7. Mikrofilmatun aineiston osalta alkuperäiset asiakirjat ovat säilymisen turvaamiseksi pääsääntöisesti käyttörajoitettuja.

Luettelo kaikkien oikeusviranomaisten arkistoista löytyy Vakan tarkennetun haun avulla. Alasvetovalikosta 4. Arkistonmuodostajaluokituksen alaryhmä etsitään kohta Oikeuslaitos ja vankeinhoito, ja tämän alta valitaan Hovioikeudet, Raastuvanoikeudet tai Tuomiokunnat. Tulokseksi saadun linkkilistan kautta päästään yksittäisten viranomaisten arkistojen luettelotietoihin. Aina ei kuitenkaan ole selvää, minkä tuomiokunnan, raastuvanoikeuden tai hovioikeuden piiriin tietty paikkakunta kuului tiettynä ajankohtana. Asian selvittämisessä voidaan käyttää apuna esimerkiksi julkaisun Valtionarkiston yleisluettelo I -teoksen lopussa tai Suomen Sukututkimusseuran kotisivuilla olevaa tuomiokuntahakemistoa vuosilta 1623–1862, Sirkka Karskelan (1992) laatimaa luetteloa noin vuosilta 1623–1940 tai vuosittain ilmestyvää Suomen valtiokalenteria.

Jos oikea oikeusviranomainen on jo tiedossa, syötetään Vakan perushaun hakusanaksi kyseisen arkistonmuodostajan nimi, esimerkiksi ”Kokkolan raastuvanoikeus”. Seuraavista näkymistä valitaan Kokkolan raastuvanoikeus ja edelleen Kokkolan raastuvanoikeuden arkisto (VMA). Seuraavasta näkymästä valitaan Sarjat. Sarjojen luettelosta tarkistetaan onko sarjassa A Diaarit alasarjaa perukirjojen diaarikirjoille ja -korteille tai sarjassa B Luettelot alasarjaa perukirjojen luetteloille. Esimerkin tapauksessa Sarjat-näkymästä valitaan Ai Perukirjojen diaarit. Seuraavasta näkymästä valitaan oikeat rajavuodet ja päästään arkistoyksikkötason tietoihin. Arkistoyksikkötason tiedoissa mainitaan aineiston arkistotunnus ja säilyttävä arkistolaitoksen yksikkö.

Mikäli etsittävä perukirja on säilynyt, sen täsmällisen sijaintipaikan tulisi selvitä diaarista. Diaarin tai luettelon puuttuessa valitaan sarjasta E Saapuneet asiakirjat perukirjojen alasarja, esimerkin tapauksessa Eb Perukirjat. Esiin avautuvasta näkymästä valitaan oikeat rajavuodet ja päästään katsomaan arkistoyksikkötason tiedoista aineiston arkistotunnus. Toisinaan itse perukirjasidoksessa on myös perukirjojen luettelo. Varsinaisten perukirjasarjojen lisäksi perukirjoja on sarjassa C Pöytäkirjat esimerkiksi lainhuudatuspöytäkirjojen liitteinä.


Kirkonarkistojen perukirjat

Jos leski meni uudestaan naimisiin, voi edesmenneen puolison perukirjan kaksoiskappaletta etsiä oikeusviranomaisen arkiston lisäksi lesken naimisiinmenoajan seurakunnan arkistosta.

Kaikkien seurakuntien arkistot löytyvät Vakka-arkistotietokannan tarkennetun haun avulla. Alasvetovalikosta 4. Arkistonmuodostajaluokituksen alaryhmä etsitään kohta Kirkolliset viranomaiset ja uskonnolliset yhteisöt, ja tämän alta valitaan sopiva rajaus, esimerkiksi Seurakunnat, ortodoksiset. Tulokseksi saadun linkkilistan kautta päästään yksittäisten seurakuntien arkistojen luettelotietoihin.

Kun oikea seurakunta on valmiiksi tiedossa, Vakan perushaun hakusanaksi kirjoitetaan seurakunnan nimi, esimerkiksi ”Karjaan seurakunta”. Esiin avautuvasta näkymästä valitaan Karjaan seurakunta ja seuraavista näkymistä vuorollaan Karjaan seurakunnan arkisto ja Sarjat. Sarjan I Väestörekisteriarkisto alta valitaan perukirjojen alasarja, joka Karjaan seurakunnassa on I Jee Perukirjat. Joissain tapauksissa (erityisesti ortodoksisten seurakuntien arkistoissa) perukirjoilla ei ole omaa alasarjaansa vaan niitä säilytetään avioliittoasiakirjojen/kuulutus- ja vihkimisasiakirjojen joukossa. kun perukirjoja sisältävästä alasarjasta valitaan oikeat rajavuodet, päästään arkistoyksikkötason tietoihin. Arkistoyksikkötasolla mainitaan aineiston arkistotunnus sekä säilyttävä arkistolaitoksen yksikkö.

Arkistolaitoksella on mikrofilmit seurakuntien väestörekisteriarkistoista pääosin sataa vuotta vanhemman aineiston osalta. Vakan lisäksi kokoelman tiedot ovat Suomen kirkonarkistojen mikrofilmien luettelossa (1973) ja sen lisämonisteessa. Kaikki kokoelman mikrofilmit ovat käytettävissä Kansallisarkistossa, ja maakunta-arkistojen valikoimien luetteloihin on linkit arkistolaitoksen kotisivujen aineistosivulla. Suuri osa aineistosta on myös digitoitu. Näissä tapauksissa arkistoyksikkötason tiedoissa on linkki Aineisto on talletettu digitaaliarkistoon. Tallennettujen aineistojen osalta alkuperäiset asiakirjat ovat säilymisen turvaamiseksi pääsääntöisesti käyttörajoitettuja. Myös sataa vuotta nuoremmat kirkolliset väestörekisteriaineistot ovat käyttörajoitettuja.


Perukirjoihin liittyviä luetteloita Internetissä

Perukirjajäljenteiden tilaaminen

Postitse toimitettavat jäljenteet arkistolaitoksessa säilytettävistä perukirjoista voi tilata esimerkiksi verkkopalvelu Astian avulla. Astian käyttäminen edellyttää rekisteröitymistä palvelun käyttäjäksi esimerkiksi verkkopankkitunnusten avulla. Jäljenteistä peritään arkistolaitoksen hinnaston mukainen maksu.

Kirjallisuutta

Karskela, Sirkka, ”Pitäjien kuuluminen tuomiokuntiin”. Selvitä sukusi. Tietoa sukututkijalle. Toim. Marja-Liisa Putkonen. Sukuseurojen keskusliitto, Helsinki 1992.

Markkanen, Erkki, Perukirja tutkimuslähteenä. Studia Historica Jyväskylensia 37. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 1988.

Markkanen, Erkki, ”Perukirja-aineisto sukututkimuksen käytössä”. Genos 64 (1993), 6–11, 40.

Narva, Aila, Tiedonjyväsiä: Asiakirja-aineistojen käyttäjän opas. Kansallisarkisto, Helsinki 2002.

Puntanen, Pia, Aatelisten perukirjat Viipurin hovioikeuden arkistossa. Genos 71 (2000), 14–17, 42–43.

Valtionarkiston yleisluettelo I. Valtionarkisto, Helsinki 1956.


Perukirjoja käsitellään myös lukuisissa sukututkimusoppaissa.


Palaa sivun alkuun

Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry digitaaliarkistoon


___________________________

Paluu Portin etusivulle