Posti- ja lennätinkonttorit

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Lääninhallitukset

Läänintilit

Postihistorian lähteet 

 

Posti- ja lennätinkonttorit Suomessa

Ruotsin vallan aika

Ruotsin valtakunnan postilaitos sai alkunsa 20.4.1636 kuningatar Kristiinan postiasetuksesta, joka loi postinkuljetusjärjestelmän ja postikonttorit. Suomea määräykset eivät kuitenkaan heti koskeneet. Suomen kenraalikuvernööriksi määrätyn kreivi Per Brahen toiminnan seurauksena Suomeen saatiin 1638 ensimmäiset postikonttorit. Ne perustettiin Turkuun, Helsinkiin, Porvooseen, Viipuriin ja Käkisalmeen. Ensimmäinen postitaksa Tukholmasta itään lähtevälle reitille vahvistettiin 6. syyskuuta 1638, ja sitä pidetään Suomen postilaitoksen perustamispäivänä. Ensimmäinen postireitti Tukholmasta Suomeen kulki Ahvenanmaan kautta etelärannikkoa pitkin Narvaan, sivureitti Helsingistä Hämeenlinnaan ja Viipurista Kajaanin kautta Ouluun, myöhemmin myös Turusta Pohjanmaan rannikkoa pohjoiseen. Postin kuljetuksesta oli vastuussa valan tehnyt, mieluiten luku- ja kirjoitustaitoinen postitalonpoika, joka vastineeksi vapautettiin kestitys- ja kyyditysmaksuista, päivätöistä ym. veroista.


Autonomian aika

Vuosien 1808 - 1809 sodan seurauksena Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana osaksi Venäjän keisarikuntaa. Vanha Suomi eli Viipurin kuvernementti, jonka Ruotsi oli 1721 menettänyt Venäjälle, liitettiin Suomen yhteyteen 1812. Postitoiminta järjestettiin postijohtokunnan, myöhemmin postihallituksen alaisuuteen. Korkein postihallinto oli Pietarissa. Postinkuljetus säilyi aluksi suurin piirtein samanlaisena kuin Ruotsin vallan aikana, postitalonpoikajärjestelmänä. Vuonna 1846 siirryttiin postitalonpoikajärjestelmästä kestikievarikyytejä käyttävään postiljoonijärjestelmään, minkä seurauksena kaikkiin postikonttoreihin oli määrättävä yksi postiljooni. Vuonna 1852 Suomessa oli 37 postikonttoria. Useimmat postikonttorit sijaitsivat vuokratiloissa, joiden yhteydessä oli postimestarin asunto. Vuoden 1817 postimestarin ohjesäännön mukaan postimestarin tuli sijoittaa konttorinsa keskelle kaupunkia. Postitirehtööri vaati, että postimestari palveli yleisöä luukusta tai ikkunasta tai aitauksen takaa.

Vuonna 1860 perustettiin ensimmäinen postitoimisto Mustialan maatalousoppilaitoksen yhteyteen. Postitoimistot olivat postikonttoreita halvempi vaihtoehto, ja se mahdollisti valtakunnanpostin linjoja yhä syrjäisemmille seuduille. Toimivaltuuksiltaan postitoimistot erosivat postikonttoreista vain siinä, että niistä ei voinut lähettää pikalähettipostia, koska niissä ei ollut postiljooneja. Postitoimistoja perustettiin 1860-1870 -luvulla erityisesti Satakuntaan, Hämeeseen, Savoon ja Keski-Pohjanmaalle. Niistä 22 perustettiin rautatieasemille, joissa niitä hoitivat asemanhoitajat. Vielä 1880-luvun lopulla huomattava osa maan syrjäisintä seutua, mm. Kainuu ja Pohjois-Savo olivat ilman valtakunnanpostin linjoja.

Maalaiskirjeenkanto alkoi vuonna 1890. Postinkantajan tuli kuljettaa maaseudulla tavallisia lähetyksiä postilinjan varrella oleviin taloihin sekä niistä lähimpään postitoimipaikkaan. 1900-luvun alussa syrjäisimmätkin seudut saivat maalaiskirjeenkantoreittinsä. Läheisessä yhteydessä maalaiskirjeenkannon järjestämiseen oli halvempien postipysäkkien käyttöönotto vuonna 1891. Vuonna 1917 niitä oli jo 1309. Ne oli tarkoitettu palvelemaan kirjeenkantoa ja postimerkkien myyntiä. Vuonna 1885 perustettiin Postisäästöpankki, jonka konttoreina toimivat kaikki postikonttorit ja postitoimistot. Vuoden 1890 postimanifestilla Suomen posti määrättiin Venäjän sisäministeriön alaisuuteen, ja venäjää ryhdyttiin käyttämään suomen ja ruotsin rinnalla kiertokirjeissä. Käytännössä manifestin vaikutus jäi kuitenkin vähäiseksi.


Itsenäisyyden aika

Suomen itsenäistyessä postilaitoksen rakenne ja toiminta säilyivät paljolti entisen kaltaisina. Vuonna 1917 Suomessa oli 2 456 postitoimipaikkaa. Postikonttorit ja postitoimistot olivat edelleen 'täyden palvelun toimipaikkoja'. Postiasemat eivät vastaanottaneet ulkomaille meneviä paketteja, postiosoituksia eikä postiennakkoja. Postipysäkit välittivät vain tavallisia koti- ja ulkomaan kirjelähetyksiä sekä lehtiä. Kaikki postipysäkit, postiasemat ja suurin osa II luokan postitoimistoista sijaitsivat toimipaikan hoitajan yksityisasunnossa. Postitoimistot ja osa kaupungeissa sijaitsevista postikonttoreista toimivat yksityisiltä tai valtion laitoksilta vuokratuissa tiloissa. Vilkasliiketeisten maaseutupaikkakuntien ja kaupunkien postikonttoreista merkittävä osa sijaitsi postin ostamissa tai rakennuttamissa tiloissa.

Postiliikenne kasvoi huomattavasti 1920-luvulla. Maaseudulle rakennettiin kymmeniä yksi- tai kaksikerroksisia postitaloja. Lisävaatimuksia rakennuksille aiheutti lennätinlaitoksen yhdistäminen postiin 1927. 1930-1940 -luvuilla kaupungeissa postin kannon hoitivat postiljoonit. Maaseudulla jakelusta ja lähetysten vastaanotosta huolehtivat maalaiskirjeenkantajat ja alemmat postitoimipaikat, postipysäkit. Postitoimipaikat oli luokiteltu eri tyyppeihin riippuen niiden toimivaltuuksista. 'Täyden palvelun' postitoimipaikat eli postikonttorit ja postitoimistot sijaitsivat kaupungeissa ja kauppaloissa. Postipalveluja sai myös postiasemilta I ja II sekä postipysäkeiltä. Vuonna 1930 erilaisia postitoimipaikkoja oli yli 3 000 ja vuonna 1945 noin 3 400.

Sotien aikana kenttäposti toimi yhteistyössä postin toimipaikkojen kanssa. Talvisodan aikana kenttäpostilähetykset kulkivat kotirintamalta ensin Pieksämäellä sijainneeseen keskuskenttäpostikonttoriin ja sieltä edelleen 18 kenttäpostikonttoriin. Lähetykset rintamalta kotiinpäin jatkoivat kenttäpostikonttorista suoraan lähimpään siviiltoimipaikkaan. Henkilökunta kenttäkonttoriin oli komennettu postin henkilökunnasta. Jatkosodan aikana kenttäposti kulki kunkin rintamasuunnan postinpurkuasemille. Sieltä se kuljetettiin edelleen armeijakunnan tai divisioonan kenttäpostikonttoriin, lajiteltiin joukko-osastoittain peitenumeron perusteella ja luovutettiin joukoille.

Vuonna 1981 Posti- ja lennätinlaitoksen nimi muutettiin Posti- ja telelaitokseksi. Postitoimipaikkaverkosto oli laajimmillaan 1970-luvun alussa, jolloin erilaisia toimipaikkoja oli noin 4 700.


Mitä asiakirjoja postikonttoreiden arkistot sisältävät ?

Vanhimmat postinkulkua koskevat asiakirjat, mm. postitalonpoikien luettelot, sisältyvät  lääninhallitusten  arkistoihin kuuluviin läänintileihin. Arkistolaitoksen toimipisteissä on postikonttoreiden ja -toimistojen asiakirjoja 1800- luvun alusta alkaen, pääasiassa kuitenkin vain 1900-luvulta. Ne sisältävät pääosin lähteneiden ja saapuneiden kirjeiden diaareja, kalusto-, palkkaus- ja virkailijaluetteloita, henkilökunta- ja palkkakortistoja sekä viranomaisilta ja yksityisiltä saapuneita kirjeitä. Arkistoissa on myös historiikkeja, valokuvia, piirustuksia, reittikarttoja sekä tilastoaineistoa.

Huomattava osa suomalaisen postihistorian tutkimuksessa tarvittavasta keskeisestä lähdemateriaalista löytyy Postimuseon kirjastosta. Postilaitoksen käytännön ajan tasalla pito tapahtui postijohdon toimipaikoille lähettämien kiertokirjeiden avulla. Niissä päivitettiin mm. Postikirjoissa, -sopimuksissa ja -säännöissä annettuja ohjeita sekä tiedotettiin uudistuksista ja toimipaikkojen avaamisista ja sulkemisista. Ajallisesti Postimuseon kiertokirjekokoelma kattaa vuodet 1812 - 1989. Kiertokirjeet on digitoitu ja ne ovat käytettävissä Postimuseon verkkosivuilla.


Miten postikonttoreiden arkistoja voi tutkia ?

Postikonttoreiden ja -toimistojen arkistoja säilytetään eri maakunta-arkistoissa. Arkistolaitoksen  Vakka-arkistotietokannasta löytyy merkintä siitä, missä toimipisteessä kunkin postitoimipaikan arkistoa säilytetään. Vakka-tietokantaan on luetteloitu kunkin postikonttorin tai -toimiston arkiston sisältö. Arkistot löytyvät tietokannan tarkennetun haun kautta, valitsemalla hakuehtojen kohdasta 4 Arkistonmuodostajaluokituksen alaryhmät ryhmän Postin paikallisviranomaiset, ja painamalla Tee haku.

Avautuvalla sivulla ovat listattuina kaikki arkistolaitoksen yksiköissä säilytettävät postikonttoreiden ja - toimistojen arkistot. Painamalla postitoimiston nimeä ja seuraavalla sivulla toimiston arkiston nimeä päästään sivulle, johon on merkitty arkistoa säilyttävä arkistolaitoksen yksikkö. Painamalla tältä sivulta löytyvää Sarjat- linkkiä pääsee tutkimaan postikonttorin tai -toimiston arkistoluetteloa. Kenttäpostia koskevia asiakirjoja löytyy arkistolaitoksen Aarre-arkistorekisteristä, joka on puolustushallinnon arkistoaineistojen tietokanta. Asiakirjoihin liittyy usein käyttörajoituksia.

Postimuseon kirjasto on julkinen kirjasto ja kaikkien käytettävissä museon aukioloaikoina. Lainauksen voi tehdä myös puhelimitse tai Internetissä Postimuseon kotisivujen kautta.


Kirjallisuutta

Hirvikoski, Kaarlo, Suomen postitoimipaikat 1638 - 1985.

Jutikkala, Eino, Nurmio, Yrjö ja Osmonsalo, Erkki, Suomen Postilaitoksen historia 1638 - 1938, osat I -III, Posti- ja lennätinhallitus, 1938.

Pietiäinen, Jukka-Pekka, Suomen Postin Historia, osat I -II, Posti- ja telelaitos, 1988

Pietiäinen, Jukka-Pekka, Postia kaikille, Edita, 1988

Siirry Vakka-arkistotietokantaan