Punainen rautatiehallinto 1918

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Punainen rautatiehallinto 1918

Vuoden 1918 tapahtumissa rautatien ja rautatielinjojen merkitys sodan molemmille osapuolille oli suuri. Sotatoimet tapahtuivat rautateiden varsilla ja rautateitä tarvittiin sotilaiden ja sotamateriaalin kuljetuksiin. Punaisten ensimmäiset toimenpiteet Helsingissä kohdistuivat mm. lennättimen, puhelinlaitoksen ja rautatieaseman valtaamiseen.

Kansanvaltuuskunta asetti 29.1.1918 liikenneasiain valtuutetun alaisen rautatieneuvoston johtamaan rautatieasioita. Neuvosto siirtyi Rautatiehallituksen tyhjään rakennukseen pari päivää myöhemmin. Neuvostoon kutsuttiin seitsemän jäsentä. Lisäksi kansanvaltuuskunta asetti neuvoston alaiseksi 10 komissaariota. Asiat hoidettiin ylivalvojien johtamissa kone-, rata-, toimisto- ja liikenneosastoissa. Asetus rautatiehallinnon väliaikaisesta järjestämisestä annettiin 16.2.1918 (22/1918). Siinä vahvistettiin rautatieneuvoston valinta ja kokoonpano sekä osastojen tehtävien hoito ylivalvojille. Tärkeimmät asiat käsittelisi 18-jäseninen suuri rautatieneuvosto. Lisäksi olisi olemassa pieni rautatieneuvosto. Näitä ja muita uudistuksia ei ehditty käytännössä toteuttaa ennen punaisen rautatiehallinnon loppua. Huhtikuun 6. päivä rautatieneuvosto päätti siirtyä Viipuriin. Siellä se jatkoi toimintaansa kaksi viikkoa ja piti viimeisen istuntonsa 22.4.1918.

Punaisen rautatiehallinnon tehtävänä oli rautatieasioiden ylin johto ja valvonta. Komissaarioiden tehtävä oli liikennejärjestelyjen valvonta sekä huolehtiminen Suomen kansanvaltuuskunnan ja rautatieneuvoston määräyksien noudattamisesta. Liikenne oli lähinnä sotilaiden ja sotamateriaalin kuljetuksia. Punaisen rautatiehallinnon maantieteellinen toiminta-alue oli punaisten hallinnassa vuoden 1918 sodan aikana ollut osa Suomea. Punaisesta rautatiehallinnosta on käytetty myös nimiä Rautatieneuvosto (1918–1918) sekä Punaisten paikallinen rautatiehallinto.

Punainen rautatiehallinto 1918 ja sen arkisto

Punaisen rautatiehallinnon arkisto on kokoelma eri tahoille joutuneita punaisen rautatiehallinnon tuottamia asiakirjoja kolmen sota kuukauden ajalta. Valtionarkisto alkoi huhtikuussa 1918 koota ”vallankumoushistoriaa” koskevia asiakirjoja, joista muodostettiin Vapaussodan arkisto -niminen kokoelma. Sekä Rautatiehallitus, valtiorikosoikeuksien syyttäjistö että Valtionarkisto saivat haltuunsa samantyyppistä aineistoa. Eri arkistoihin joutuneet punaisen rautatiehallinnon säilyneet asiakirjat ovat päätyneet Kansallisarkistoon, jossa ne on sijoitettu Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön ja Punaisen rautatiehallinnon arkistoon sekä Vapaussodan arkistoon.

Vuoden 1918 sodan jälkiselvittelyihin ei kuulunut yksinomaan punaisen rautatiehallinnon palveluksessa olleiden jäljittäminen ja rankaiseminen. Rautatiehallitus joutui lisäksi selvittämään taloudellisia menetyksiä, jotka liittyivät käytyyn sotaan. Asiakirjoista tuli todistusaineistoa ja niistä tavatut nimet alleviivattiin. Vuoden 1918 loppuun mennessä kurinpitotuomioistuin tuomitsi n. 300 rautateiden vakinaisessa palveluksessa ollutta. Punaisen rautatiehallinnon arkisto on muodostettu Kansallisarkistossa 1975–1976 Rautatiehallituksen 13.6.1962 tekemästä luovutuksesta. Arkisto sisältää punaisen rautatiehallinnon keskuselimen, rautatieneuvoston, sekä eri osastojen diaareja, luetteloita, konsepteja ja saapuneita asiakirjoja ja tiliasiakirjoja. Arkiston poikkeuksellisuudesta johtuen mitään seulontaa ei ole suoritettu ja eri lähteistä koottu aineisto on osin päällekkäistä.

Rautatieasioiden hoitoa punaisten hallitsemalla alueella jatkettiin pitkälti Valtion rautateiden mallin mukaisesti ja samoilla asiakirjapohjilla. Kansliarutiini oli suurelle osalle punaisten rautatievirkakunnasta vierasta, mikä näkyy sekä asiakirjojen ulkoasussa että sisällössä. Arkisto on poikkeusolojen asiakirjoja; kaikissa tilikirjoissa ei ole lainkaan merkintöjä tai vain muutama hajanainen vienti.

Miten arkistoa voi hyödyntää tutkimuksessa?

Punaisen rautatiehallinnon arkistoa voi hyödyntää esimerkiksi tutkittaessa vuoden 1918 poikkeusoloja ja sodan jälkiselvittelyjä. Kiertokirjeet tarjoavat aineistoa sotapropagandan tutkimukseen. Arkistosta löytyy mielenkiintoista ajankuvaa Punaisen rautatiehallinnon yrityksistä hallita sota-ajan tilannetta. Kuulutukset ja kehotukset työhön saapumisesta kertovat poikkeusoloista, saapuneet sairasloma-anomukset lääkärintodistuksineen asian toisesta puolesta. Osa virkamiehistä haki sairaslomaa välttääkseen toimimisen punaisten hallitsemilla rautateillä. Rautatiemuseon sidottamissa asiakirjakokonaisuuksista löytyy myös pidätysmääräyksiä henkilöistä, jotka eivät olleet tulleet töihin.

Asiakirjojen sisällön mukaan järjestetty H-sarja on laaja, sillä siihen on sijoitettu Rautatiehallituksen kontrollikonttoriin tilinpitoa varten kootut lipputilaukset ja -vihkot. Lipputilaukset, joita tarvittiin pääasiassa sotilaskuljetuksiin, on järjestetty asemittain. Yksittäisten asemien tapahtumia tutkittaessa kannattaa tutkia eri kirjeenvaihtoa ja sähkösanomia. Asemien tietoja ei ole arkistoitu kootusti.

Punaisen rautatien henkilökunta on luetteloituna sarjassa Hi9. Tähän sisältyy muun muassa listaus komissaareista sekä eri asemien henkilöstöstä. Vapaalippukirjasta löytyy listattuna Punakaartin eri osastojen jäseniä etu- ja sukunimineen

Rautatieonnettomuuksien tutkimiseen materiaalia tarjoavat konduktöörien ja kuljettajien raportit. Sotakalustosta, kuten panssarijunista ja niihin liittyvistä onnettomuuksista, suunnittelusta ja rakentamisesta löytyy mainintoja Hi-sarjasta. Juna-aikataulut on järjestetty omaksi kokonaisuudekseen. Kuljetetuista väkimääristä kertovat lippuvihot.


Miten arkistoa käytetään?

Aineistojen haku- ja tilauspalvelu Astiassa tietoja voi hakea perinteisessä haussa hakulausekkeella Punainen rautatiehallinto 1918. Punaisen rautatiehallinnon arkisto on kaukosäilytyksessä. Astia -palvelussa tehdyt tilaukset toimitetaan seuraavana arkipäivänä Rauhankadulle, jossa ne ovat luettavissa tutkijasalissa (os. Rauhankatu 17, Helsinki). Arkisto on luetteloitu Kansallisarkiston arkistoluettelossa 513:6. Paperimuotoinen arkistoluettelo on käytettävissä Kansallisarkiston tutkijasalissa.