Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakunnat

Portti

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Evankelis-luterilaiset seurakunnat

Inkerinsuomalaiset seurakunnat

Pietarin suomalaiset

Seurakuntien arkistot

Suomen passivirasto Pietarissa 

Sisällysluettelo

Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakunnat

Vuonna 1745 muodostettiin Pietariin kaksi luterilaista seurakuntaa, joista ruotsinkielinen sai vuonna 1767 nimekseen Pyhän Katariinan seurakunta ja suomenkielinen sai nimekseen Pyhän Marian seurakunta vuonna 1804. Seurakuntien juuret ulottuvat kuitenkin pitemmälle. Pietarin kaupunki perustettiin vuonna 1703 entisen Nevanlinnan kaupungin paikalle. Nevanlinnassa oli asunut suomalaisia ja ruotsalaisia, jotka olivat uskonnoltaan luterilaisia. Pietariin muodostuikin pian luterilainen ruotsalais-suomalainen seurakunta. Seurakunta hajosi kuitenkin 1730-luvulla suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan.

Pyhän Marian seurakunta

Suomenkielisen Pyhän Marian seurakunnan jäsenistö oli seurakunnan alkuaikoina kotoisin pääsääntöisesti Inkerin alueelta ja Viipurin läänistä, mutta kun koko Suomi liitettiin vuonna 1809 Venäjän valtakuntaan, jäsenistöä alkoi tulla muualtakin. 1700-luvulla suomalaiseen seurakuntaan kuului myös virolaisia, mutta he perustivat vuonna 1787 oman Pyhän Johanneksen seurakuntansa.

Suomalaisella seurakunnalla oli myös maaseurakunta, johon kuului joukko kyliä Pietarin ympäristöstä. Laajimmillaan suomalainen Pyhän Marian seurakunta oli 1890-luvulla, jolloin seurakuntaan kuului yli 20 000 jäsentä. Seurakunnan toiminta vaikeutui Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 ja vuonna 1938 neuvostoviranomaiset lakkauttivat seurakunnan ja takavarikoivat sen kirkkorakennuksen.

Pyhän Katariinan seurakunta

Pyhän Katariinan seurakunta oli ruotsinkielinen ja yhteispohjoismainen. Seurakunnan jäsenistön enemmistö oli kuitenkin suomalaisia ja sillä oli kiinteä yhteys Suomeen. Esimerkiksi Pyhän Katariinan seurakunnan patronuksena, eli suojelijana, toimi Suomen ministerivaltiosihteeri.

Ruotsalainen seurakunta oli kaupunkiseurakunta, mutta siihen liittyi aika ajoin muuallakin Venäjällä kuin vain Pietarissa asuneita. Kaikki jäsenetkään eivät olleet ruotsinkielisiä. Joskus tapahtui, että statuksen vuoksi myös suomenkielinen liittyi jäseniksi Pyhän Katariinan seurakuntaan. Enimmillään seurakuntaan kuului noin 7000 jäsentä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen suurin osa seurakuntalaisista siirtyi Suomeen tai Ruotsiin. Seurakunnan toimintaa yritettiin ylläpitää Ruotsin valtion tuella, mutta vuonna 1936 neuvostoviranomaiset ottivat kirkkorakennuksen haltuunsa.

Seurakuntien tehtävät

Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien tehtävät olivat samankaltaisia kuin muidenkin luterilaisten seurakuntien. Seurakuntien pappien velvollisuus oli pitää personaalikirjoja eli rippikirjoja. Samoin pappien piti luetteloida vuosittain syntyneet, vihityt ja kuolleet. Näitä tehtäviä edellytti vuoden 1832 Venäjän evankelisluterilaisen kirkon kirkkolaki. Suomesta järjestelmä erosi siinä, että kirkonkirjoista oli lähetettävä joka vuosi jäljennökset konsistoreille. Konsistorit olivat kirkon hallintoelimiä, jotka vastasivat lähinnä hiippakuntia.

Kirkonkirjojen pitämisen lisäksi seurakunnilla oli monia muita tehtäviä. Tärkeimpiä olivat seurakuntien pappien suorittamat kirkolliset toimitukset: kaste, rippi, avioliittoon vihkiminen, ruumiin siunaus ja jumalanpalvelukset. Näiden lisäksi seurakuntien ympärille muodostui muun muassa erilaisia yhdistyksiä, jotka eivät kuitenkaan virallisesti kuuluneet seurakuntien alle, mutta joiden yhteydet seurakuntiin olivat hyvin kiinteät.


Seurakuntien arkistojen asiakirjat

Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien arkistot koostuvat samankaltaisista aineistoista kuin suomalaisten luterilaisten seurakuntien arkistot. Arkiston järjestys ei ole täysin samanlainen kuin Suomen puoleisten kirkonarkistojen, mutta Pyhän Marian seurakunnan arkistoa luetteloitaessa ja järjestäessä on kuitenkin noudatettu, mikäli mahdollista, samaa kaavaa kuin muitakin suomalaisia kirkonarkistoja luetteloitaessa. Kansallisarkistossa säilytettävä Pyhän Marian seurakunnan arkisto sisältää aineistoa vuosilta 1733 – 1936. Pyhän Katariinan seurakunnan arkistoa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa Tukholmassa, mutta mikrofilmikopiot ovat käytettävissä Kansallisarkistossa ja ainakin Mikkelin maakunta-arkistossa.

Keskeisiä sarjoja henkilö- ja sukuhistorian tutkijan kannalta ovat ehtoollisilla käyneiden luettelot, rippikirjat, historiakirjat, muuttaneiden luettelot ja muuttokirjat. Historiakirjat sisältävät syntyneiden ja kastettujen luettelot, kuulutettujen ja vihittyjen luettelot sekä kuolleiden ja haudattujen luettelot. Pyhän Katariinan seurakunnan kirkonkirjoissa on käytetty ruotsinkieltä kun taas Pyhän Marian seurakunnan kirkonkirjoissa käytetty kieli oli vuoteen 1892 saksa ja siitä eteenpäin venäjä.

Pyhän Marian seurakunnan arkistoon kuuluu myös Pietarissa toimineen Suomen henkikaartin rykmenttiä ja keisarillista sotaorpoinstituuttia varten perustetun Pyhän Konstantinin sotilasseurakunnan rippi- ja historiakirjat vuosilta 1810–1831 sekä kiertokirjeet ja saapuneet kirjeet ja papintodistukset. Lisäksi Pyhän Marian seurakunnan arkisto sisältää kirkon kiinteistöä koskevia asiakirjoja ja kirkon rakennus- ja asemakaavapiirustuksia.

Miten voin hyödyntää seurakuntien arkistoja?

Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien arkistot ovat tärkeitä lähteitä tutkittaessa Pietarissa asuneita ja vaikuttaneita suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia. Seurakuntien arkistot ovat siis oiva lähde varsinkin suku- ja henkilöhistoriasta kiinnostuneille.

Tutkijan kannattaa tutustua myös Suomen passiviraston arkistoon, sillä säätyläisiä lukuun ottamatta kaikkien suomalaisten, jotka muuttivat Venäjälle, tuli hankkia oleskelupassi. Passiviraston arkisto on siis seurakuntien arkistoa kattavampi, koska kaikki pietarinsuomalaiset eivät seurakuntiin liittyneet.

Tutkimuksen alkuun pääsemistä helpottaa, jos on perehtynyt kirjallisuuteen joka käsittelee suomalaisia Pietarissa ja Venäjällä. Aiheeseen hyvin johdattelevia kirjoja ovat Max Engmanin Suomalaiset Venäjällä ja Pietarinsuomalaiset sekä Suureen itään. Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa.


Miten etsin asiakirjoja arkistoista?

Pyhän Marian seurakunnan arkisto on luetteloitu Vakka-arkistietokantaan, joten tutustuminen kannattaa aloittaa sieltä. Nimihaku-kenttään kirjoitetaan hakusanaksi ”Pyhän Marian seurakunta”. Hakutuloksista valitaan Pietarin Pyhän Marian seurakunnan arkisto. Valitsemalla sarjat-linkin pääsee tutustumaan arkiston sisältöön.

Pyhän Marian seurakunnan arkisto on tutkijoiden käytettävissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Alkuperäiset kirkonkirjat ovat käyttökiellossa huonokuntoisuutensa vuoksi, joten niiden sijasta tutkijan on käytettävä mikrofilmejä. Mikrofilmien etsijä voi aloittaa työnsä jo kotikoneella Suomen sukututkimusseuran HisKi – Historiakirjat hakuohjelman avulla. Hakeminen tapahtuu niin, että valitaan HisKin hakuohjelmasta Pietarin suomalainen Marian seurakunta ja klikataan linkkiä lisätietoa seurakunnasta. Valitsemalla sitten kohdan mikrofilmit saadaan esiin luettelo, josta selviää mikrofilmin tunnus. Mikrofilmejä voi etsiä myös Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteen mikrofilmisalista löytyvän mikrofilmiluettelon avulla.

Suuri osa Pyhän Marian seurakunnan arkistosta on digitoitu Kansallisarkiston digitaaliarkistoon. Digitoituun osaan seurakunnan arkistosta pääsee esimerkiksi kirjoittamalla vapaasana-hakuun ”Pyhän Marian seurakunta” Sen jälkeen valitaan arkistonmuodostaja Pietarin Pyhän Marian seurakunta. Tämän jälkeen klikataan linkkiä Pietarin Pyhän Marian seurakunnan arkisto. Esiin tulee näkymä jossa on digitoidut sarjat ja niistä valitaan sitten haluttu. Digitoimattomia asiakirjoja voi hakea Vakka-tietokannan lisäksi myös haku- ja tilausjärjestelmä Astian kautta kirjoittamalla hakukenttään arkistonmuodostajan nimi Pietarin Pyhän Marian seurakunta.

Pyhän Katariinan seurakunnan arkistoa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa Tukholmassa, mutta kirkonkirjoihin on mahdollista tutustua Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteen mikrofilmisalissa jossa ne ovat mikrofilmikopioina. Haluttua mikrofilmiä voi etsiä mikrofilmiluettelosta Mikrofilmit Ruotsi 607:7. Pyhän Katariinan seurakunnan mikrofilmit löytyvät kyseisestä luettelosta kohdasta Riksarkivet i Stockholm, Svenska församlingen S:ta Katharina i S:t Petersburg. Pyhän Katariinan seurakunnan kirkonkirjat ovat käytettävissä mikrofilmeinä myös Mikkelin maakunta-arkistossa.

Tutkijan kannattaa huomioida, että seurakuntien arkistot eivät sisällä tietoa kaikista suomalaisista tai ruotsalaisista, jotka asuivat Pietarissa. Enemmistö, joka jäi kaupunkiin pitemmäksi aikaa, liittyi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin jompaankumpaan seurakuntaan. Toisaalta sosiaalisen nousun myötä Suomesta muuttaneet saattoivat liittyä johonkin Pietarin saksalaisista seurakunnista, jotka olivat luterilaisten seurakuntien arvojärjestyksessä kaikkein korkeimmalla sijalla.

Kirjallisuutta

Engman, Max, Pietarinsuomalaiset. WSOY, Juva 2004.

Engman, Max, Suomalaiset Venäjällä: lähdeopas. Kansallisarkisto 2004.

Engman, Max, Suureen itään. Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa. Siirtolaisinstituutti, Jyväskylä 2005.

Narva, Aila, Tiedonjyväsiä. Asiakirja-aineistojen käyttäjän opas. Kansallisarkisto 2002.

Viikki, Raimo, ”Kirkolliset asiakirjat”. Suomen historian asiakirjalähteet. Toim. Eljas Orrman ja Elisa Pispala. Kansallisarkisto ja WSOY, Porvoo 1994, 169-195.

Pyhän Katariinan ruotsalainen kirkko Wikipediassa