Rakennetun ympäristön lähteet

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Piirustukset

Palovakuutukset

Perukirjat

Järvenlaskut, maankuivatustyöt ja vesilaitokset

Tie- ja vesirakennusten ylihallitus

Helsingin kaupungin kiinteistökortisto

Rakennushallituksen piirustukset

Rakennushallitus

Rautatierakennukset

Maa- ja metsätalousministeriön tyyppitalopiirustukset

Luettelo Joensuun kaupungin rakennus- piirustuksista 1860-luvulta vuoteen 1932 

Tiedoksi tutkijalle

Artikkelissa esitellään rakennetun ympäristön lähteitä sekä käydään yleisesti läpi rakennustoimen historiaa. Tässä yhteydessä rakennetulla ympäristöllä tarkoitetaan erilaisia julkisia rakennuksia ja maankäyttöä (kouluja, kirkkoja, virastoja, kyliä ja kaupunkeja) sekä yksityisiä rakennuksia ja maankäyttöä (torppia, taloja ja perintötiloja viljelyksineen). Infrastruktuuriin liittyvät rakenteet (mm. tiet, sillat ja rautatiet) on jätetty käsittelyn ulkopuolelle.


Lukuisat eri viranomaiset ovat toiminnassaan käsitelleet myös rakennustoimeen liittyviä asioita. Sen vuoksi rakennetun ympäristön lähteitä voi löytyä useasta eri arkistosta, joita kaikkia ei ole tässä mahdollista esitellä. Sen sijaan artikkelin tarkoitus on antaa vinkkejä ja auttaa tutkimuksessa alkuun. 

Rakennustoimen historiaa  

Keskusjohtoinen julkinen (valtiollinen, kirkollinen ja kunnallinen) rakennustoiminta alkoi Ruotsi-Suomessa kehittyä 1600-luvulta alkaen. Vielä keskiajalla oli kirkkojen ja kaupunkien rakennustoiminta ollut itsenäistä, mutta 1600-luvulta lähtien alkoi Kamarikollegio valvoa niin kruunun kuin osin kirkonkin rakennustointa. Vuonna 1697 tehtävää hoitamaan perustettiin yli-intendentin virka. Myös läänien maaherrat osallistuivat valvontaan. 1700-luvun lopulle tultaessa kaikki julkisin varoin rakennettavien rakennusten piirustukset tuli lähettää maaherrojen ja yli-intendentin viraston kautta hallitsijalle päätettäväksi. 


Sen sijaan yksityinen rakentaminen oli viranomaisvalvonnan ulkopuolella aina Ruotsin vallan lopulle asti. Maaseuturakentamisen osalta viranomaislähteet alkavat yhtenäisemmin vasta 1949, jolloin laki rakentamisesta maaseudulla astui voimaan.


Autonomian aikana Suomeen perustettiin oma rakennustoimen keskusvirasto, yleisten rakennusten intendentinkonttori, jonka nimi muuttui myöhemmin yleisten rakennusten ylihallitukseksi ja vuonna 1936 rakennushallitukseksi. Rakennustoiminnan valvomisen lisäksi uusi virasto osallistui julkisten rakennusten suunnitteluun. Keskusviraston alaisuuteen perustettiin pian myös lääninrakennuskonttoreita (myöh. piirirakennustoimistot), joiden tehtävänä oli johtaa ja valvoa alueensa valtion rakennusten uudisrakennus- ja korjaustöitä.


Maaseudulla monia hallinnollisia asioita käsiteltiin pitkään käräjillä. Vielä 1800-luvulla siellä oli esillä kunnallisia rakennuskysymyksiä, kuten talonkatselmusasioita. Kirkkoherran kokoonkutsumissa pitäjänkokouksissa puolestaan käsiteltiin seurakunnan rakennushankkeiden lisäksi myös muita yhteisiä rakennushankkeita.


Vuonna 1865 kunta ja seurakunta erotettiin hallinnollisesti toisistaan. Sen seurauksena kunnan rakennushankkeiden päätöksistä ja toimeenpanosta alkoi vastata kuntakokous ja kunnallislautakunta sekä myöhemmin kunnanvaltuusto. Seurakuntien rakennusasiat jäivät kirkkovaltuustolle.


Kaupungeissa rakentamista oli perinteisesti valvonut maistraatti, mutta myös kruunun virkamiehet, muun muassa voudit, olivat osallistuneet valvontaan. Yleinen raastuvankokous, joka säilytti asemansa 1800-luvulle asti, oli kutsuttava koolle tärkeissä rakennushankkeissa. Kirkolliset rakennusasiat käsiteltiin edelleen kaupunkiseurakuntien kirkonkokouksissa.


Yksityisten rakennusten valvonta tehostui erityisesti 1856 säädetyn kaupunkien yleisen rakennusjärjestyksen jälkeen. Lain seurauksena maistraatin vahvistamien tärkeimpien yksityisrakennusten piirustukset vahvistutettiin vielä kuvernöörillä.


Modernin kunnallishallinnon syntyessä, siirtyi kaupunkien rakennustoimen toteutus ja valvonta 1870-luvulla kaupunginvaltuustoille ja rahatoimikamarille. Suurimmissa kaupungeissa rahatoimikamarin alaisuudessa toimi vielä erillinen rakennuskonttori. Siitä huolimatta rakennusten suunnittelutöissä oli usein mukana lääninarkkitehti.


Vuoden 1932 rakennussääntö muutti jälleen yksityisten rakennusten tarkastuskäytäntöjä. Piirustusten hyväksymiseen riitti maistraatin lupa, eikä maaherran vahvistusta enää tarvittu. Vuonna 1978 maistraatin valvontatehtävät siirtyivät kunnallisille rakennusvalvontaviranomaisille, tosin jo sitä ennen oli maistraatin valvontavastuu liukunut erityisvirastojen sekä lauta- ja toimikuntien käsiin. Maaseudulla yksityisten rakennusten piirustuksia löytyy kunnallisten rakennusvalvontaviranomaisten arkistoista yhtenäisemmin vuodesta 1949 lähtien.


Valtiolliset arkistot ja rakennetun ympäristön lähteet

Keskushallinnon arkistot

Rakennetun ympäristön lähteitä löytyy lukuisista ylimmän valtiojohdon ja keskushallinnon arkistoista. Tässä niistä on esitelty muutamia keskeisiä. Eri ministeriöt (toimituskunnat) ja virastot (johtokunta, konttori, ylihallitus, hallitus) ovat olleet mukana oman toimialansa rakennushankkeissa.


Ennen oman tutkimuksen aloittamista on hyvä selvittää mihin hallinnonalaan tutkittava asia on kuulunut ja mikä keskusvirasto asiaa on hoitanut. Virastojen ja ministeriöiden toiminnassa syntynyt kartta- ja piirustusaineisto on usein arkistoitu omaksi kokoelmakseen kansallisarkiston kartta- ja piirustuskokoelmaan.


Ylin päätösvalta rakennusasioissa autonomian aikana kuului hallitsijalle ja senaatin talousosastolle, joka muun muassa vahvisti julkisten rakennusten piirustuksia, kruununtilojen perinnöksiostoja sekä vuodesta 1823 lähtien kaupunkien asemakaavoja. Perinnöksiostosiakirjoista on muodostettu oma kokoelma, joka on tutkijoiden käytettävissä Kansallisarkistossa. Lähetettyjen perintökirjojen luettelot löytyvät digitaaliarkistosta. Ruotsin vallan aikaisia perintökirjakonsepteja säilytetään Ruotsin valtionarkistossa. Perintökirjahakemistot on mikrofilmattu ja ne löytyvät kansallisarkistosta. 


Rakennushallitus (1811–1995) vastasi valtion rakennusten suunnittelusta ja rakentamisesta sekä valtion rakennusvalvonnasta. Sotien 1939–1945 jälkeen vastuu rakentamisesta alkoi siirtyä eri ministeriöille ja kunnille. Rakennushallituksen arkistosta löytyy paljon hyödyllistä ja yksityiskohtaista tietoja rakennuskohteista ja niiden korjaamisesta. Rakennushallituksen toiminnan tuloksena on syntynyt runsaasti erilaisten julkisten rakennusten piirustuksia. Suurin osa on sairaanhoitoalan ja sosiaalihuollon, keskushallinnon ja opetusalan käyttöön tehtyjen rakennusten piirustuksia.


Maa- ja metsätalousministeriön arkistoista mainittakoon muun muassa tyyppitalopiirustusten kokoelma, joka löytyy myös digitoituna, sekä asutusasiainosaston arkisto. Asutusasiainosasto oli maaseudun rakennus- ja asutustoiminnan keskeinen toimeenpaneva ja valvova elin.   


Asutusasiainosastoa edeltäneellä asutushallituksella on useita arkistoja, joissa on monipuolisesti rakennetun ympäristön lähteistöä, kuten sotilasvirkatalokartat kokoelma sekä virkatalo-osaston arkisto. Arkistojen luettelotietoihin kannattaa tutustua tarkemmin Vakka- ja Astia-verkkopalveluiden avulla. 


Maataloushallituksen (aiemmin maanviljelyshallitus) tehtävänä oli muun muassa seurata maanviljelyksen ja sen sivuelinkeinojen tilaa, antaa niistä lausuntoja, laatia tilastoja maanomistusoloista sekä maatilojen luvusta ja suuruudesta. Se valvoi myös maatalousoppilaitoksia. Maataloushallituksen arkistot sisältävät runsaasti maanviljelykseen ja maankäyttöön liittyvää laskenta- ja tilastotietoa, kuten tilojen omistussuhteista, pinta-aloista, uudisviljelyksistä, luonnonniityistä, peltoalan käytöstä, rakennusten koosta, varustetasosta ja rakennusaineesta sekä puu- ja kasvitarhoista.


Valtion maankäyttöön, virkataloihin sekä metsä- ja sotilastorppiin liittyvää aineistoa löytyy metsähallinnon arkistoista. 


Maanmittaushallituksen tehtävänä oli johtaa ja valvoa maanmittaus-, jako- ja verollepanotointa, maarekisterin pitämistä sekä maantieteellisiä karttatöitä. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto sisältää maanmittaustoimituksissa (iso-, uus- ja muissa jakotoimituksissa) syntyneitä renovoituja (puhtaaksipiirrettyjä) maanmittauskarttoja ja niihin liittyviä asiakirjoja, kuten jakokirjoja, pyykkiselityksiä, pöytäkirjoja ja muita asiakirjoja. Pääosin Viipurin läänistä laaditut verollepanokartat ovat myös tärkeitä rakennetun ympäristön lähteitä. Korkealaatuiset ja yksityiskohtaiset kartat sisältävät tietoa muun muassa maaomistuksesta ja maisemasta.  Maanmittareiden pääosin 1840–1860-luvuilla laatimaan pitäjänkartastoon voi tutustua digitaaliarkistossa.


Vuorihallituksen arkistossa on ruukkeja ja kaivoksia koskevia asiakirjoja. Tietoa vuorityöstä löytyy myös vuorihallituksen seuraajan kauppa- ja teollisuushallituksen arkistosta, jonka karttakokoelmassa on lisäksi kaivos- ja teollisuusalueiden karttoja.


Koululaitoksiin liittyviä asiakirjoja löytyy runsaasti paitsi opetusministeriön ja kouluhallituksen arkistoista, myös kauppa- ja teollisuusministeriön ammattikasvatusosaston arkistosta sekä maataloushallituksen arkistoista.


Kaavoitukseen liittyviä asiakirjoja on sisäasianministeriön arkistoissa. Sisäasianministeriön kaava-arkisto sisältää myös päätösluetteloita, joista ilmenee asemakaavoituksen vähittäinen kehitys paikkakunnittain. Vuoden 1983 jälkeen kaavoitukseen liittyvät tehtävät siirtyivät ympäristöministeriölle.

Tuomioistuinten arkistot

Tuomioistuinten asiakirjat on paljon käytetty aineistoryhmä rakennustoimeen ja maankäyttöön liittyvissä tutkimuksissa. Ne sisältävät muun muassa lainhuudatusasiakirjoja, kiinteistöjen katselmuksia sekä perukirjoja.


Maaseudun hallinnollisia asioita käsiteltiin pitkään pitäjänkokousten ohella käräjillä. Tämän seurauksena kirkollisista ja muista pitäjän yhteisistä rakennuksista voi löytyä tietoa alioikeuksien arkistoista.


Alioikeuksien asiakirjat ovat myös tärkeitä lähteitä tutkittaessa talonpoikaista asumista. Tuomiokuntien arkistoissa on esimerkiksi kruunun- ja verotalojen katselmusasiakirjoja sekä käräjillä käsiteltyjä paloapupäätöksiä, jotka kertovat esimerkiksi paikallisesta rakennuskulttuurista.


Talojen katselmuksia saatettiin pitää useista eri syistä, esimerkiksi uudistilan perustamisen, kruununtilan perinnöksioston tai verotilan myyntiarvon määrittelyn yhteydessä. Myös virkatalojen tulo- ja lähtökatselmuksia aina 1900-luvulle asti voi löytyä tuomioistuinten arkistoista. Katselmuksissa on usein lueteltu talon rakennukset sekä viljelykset. Tietoa on myös mahdollisista myllyistä ja sahoista. Tuomiokuntien arkistoissa katselmuksia on sekä itsenäisinä sarjoina että tuomiokirjoissa muiden käräjillä käsiteltyjen asioiden joukossa.


Lainhuudatus- ja kiinnitysasiakirjat on yleensä arkistoitu omiksi sarjoikseen alioikeuksien arkistoissa. Lainhuudon liitteinä on kauppakirjoja.  Niin ikään omaan sarjaansa arkistoidut perukirjat pitävät sisällään irtaimistoluetteloita sekä tietoa kiinteistön rahallisesta arvosta.


Kiinnitysasioista voi puolestaan löytää eläkesopimuksia eli niin sanottuja syytinkisopimuksia. Toisinaan ne on kuitenkin kirjattu kauppakirjan yhteyteen, jolloin ne löytyvät lainhuudon liitteestä. Myös torppakontrahtille saatettiin hakea kiinnitystä. Suullinen sopiminen oli kuitenkin varsin yleistä, eikä läheskään aina sopimuksille haettu kiinnityksiä.

Lääninhallinnon asiakirjat 

Tärkeän ja monipuolisen rakennushistoriallisen aineistoryhmän muodostavat lääninhallinnon asiakirjat. Ruotsin vallan ajalta asti kruununtiloja, kruunun uudistiloja ja kruununtorppia koskevat hakemukset liiteasiakirjoineen tuli toimittaa maaherralle päätöstä varten. Asiakirjat liittyivät muun muassa kruununtilojen perustamiseen, perinnöksiostoon, verollepanoon, halkomiseen tai asukasoikeuteen.


Kruununtilallinen joutui hakemaan asumisoikeudelleen vahvistusta maaherralta, joka myönsi niin sanotun imissioni- eli sijoituskirjan. Sijoituskirja oli haettava aina asukkaan vaihtuessa. Mahdollista lääninhallituksen lääninkonttorin päätöskonsepteihin kirjattua maaherran asumisoikeuspäätöstä ja anomusasiakirjojen joukosta löytyviä hakemus- ja katselmusasiakirjoja voi etsiä anomusdiaarin avulla lääninkonttoreiden arkistoista.


Perustamis- ja perinnöksiostoasiakirjat maaherra lähetti edelleen kamarikollegiolle tai senaatille päätettäväksi. Perinnöksiostoasiakirjojen kokoelma on tutkijoiden käytettävissä kansallisarkistossa.  Lähetettyjen perintökirjojen luettelot on digitoitu. Ruotsin vallan aikaisia perintökirjakonsepteja säilytetään Ruotsin valtionarkistossa. Perintökirjahakemistot on mikrofilmattu ja ne löytyvät kansallisarkistosta. 


Jo vuoden 1681 kuninkaallinen talonkatselmusjärjestys sääti, että joka kolmas vuosi oli kruununtaloissa pidettävä niin sanottu talouskatselmus, jonka suoritti nimismies tai kruununvouti. Lisäksi katselmus oli suoritettava aina asukkaan vaihtuessa tai maaherran määräyksestä. Taloudellisten katselmusten pöytäkirjat löytyvät lääninkonttorien arkistosta. Myös sotilas- ja virkatalojen katselmuskirjoja on lääninhallitusten arkistoissa.


Kruununvoutien ja nimismiespiirien arkistot sisältävät erilaisten katselmusten pöytäkirjojen konsepteja, jotka on yleensä arkistoitu omiksi sarjoikseen. Lisäksi kruununvoutien arkistot sisältävät paloapuasiakirjoja joko lääninhallitusten päätösten yhteydessä tai omina sarjoinaan sekä kiinteistöjen pakkohuutokauppoihin liittyviä asiakirjoja, kuten luetteloita, tilastoja ja pöytäkirjoja. 

Valtion piiri- ja paikallisviranomaisten asiakirjat 

Talojen omistajista, rakennusajankohdasta tai tilojen perustamisesta voi etsiä tietoa maa- ja henkikirjoista. Maakirjojen lopussa on toisinaan luetteloita myös teollisuuslaitoksista, sahoista ja myllyistä. Kyseisiä asiakirjoja löytyy lääninkonttoreiden ja kihlakuntien henkikirjoittajien arkistoista sekä voudin- ja läänintilisarjoista. Edellä mainittua aineistoa löytyy osaksi myös digitoituna digitaaliarkistosta.


Rakennushallituksen alaisuudessa toimineiden lääninrakennuskonttoreiden (myöh. piirirakennustoimistot) arkistot sisältävät valtion, ja osin myös kunnallisten ja kirkollisten rakennusten piirustuksia. Lisäksi arkistoissa on runsaasti erilaisia kustannusarvioita ja lääninarkkitehtien tarkastuspöytäkirjoja.


Maakunta-arkistoissa on myös 1871 toimintansa aloittaneiden virkatalojen tarkastajien arkistoja. Arkistot on muodostettu virkatalokokoelmiksi, jotka löytyvät joko virkatalon nimen mukaan tai asutustarkastajien tai virkatalojen tarkastajien arkistoista. Asutushallituksen perustamisen (1917) seurauksena virkataloja koskevat asiat siirtyivät asutushallitukselle. Asutushallituksen virkataloasiakirjat ovat käytettävissä Kansallisarkistossa.  


Asutushallituksen perustamisen jälkeen syntyneet lukuisat asutusviranomaisten arkistot sisältävät runsaasti erilaista tilakohtaista asiakirja-aineistoa aina hakemusasiakirjoista käyttösuunnitelmiin. Aineiston paikallistamisen haasteena on kuitenkin asutustoimeen liittyvän viranomaisorganisaation ja tehtävien jatkuvat  muutokset. Asutustoimintaan ja -lainsäädäntöön voit tutustua tarkemmin porttiympäristössä.


Kruununmetsätorppiin sekä metsänhoitajien virkataloihin liittyviä asiakirjoja, kuten erilaisia luetteloita ja katselmusasiakirjoja löytyy puolestaan metsähallinnon tarkastuspiirien ja piirikuntakonttoreiden sekä hoitoalueiden arkistoista.


Kunnalliset asiakirjat ja rakennetun ympäristön lähteet

Kaupunkien rakennushistoriallista aineistoa tarjoavat arkistolaitoksessa säilytettävät maistraattien ja raastuvanoikeuksien arkistot. Julkisten rakennusten lupa-asioita alettiin jo varhain kirjata joko raastuvanoikeuksien tai maistraattien pöytäkirjoihin. Yksityisten rakennusten lupa-asiat merkittiin maistraatin pöytäkirjoihin yhtenäisemmin 1850-luvulta lähtien. Lupiin liittyviä rakennuspiirustuksia säilytetään kuitenkin pääsääntöisesti kaupunkien keskusarkistoissa. 


Maistraattien arkistoissa säilytetään myös palovakuutuksiin liittyviä tarkastusasiakirjoja 1700–1800-luvuilta. Asiakirjat on arkistoitu joko kirjetoisteisiin tai omiksi sarjoikseen. Asiakirjoista voi selvitä esimerkiksi rakennustapaan liittyviä seikkoja.


Kaupunkilaisten perukirjat toimitettiin puolestaan raastuvanoikeuksien arkistoihin. Perukirjat muodostavat yhden tärkeimmistä yksityisestä kaupunkirakentamisesta kertovan lähteistön 1700-luvun lopulle asti.


1870-luvulta lähtien rakennustoimintaan liittyvää aineistoa voi etsiä kaupunginvaltuuston, rahatoimikamarin sekä rakennuskonttorin ja rakennustoimikuntien arkistoista. Näitä arkistoja säilytetään kyseisen kaupungin keskusarkistossa tai joissain tapauksissa maakunta-arkistoissa. 


Kunnallisen rakennustoimen asiakirjat löytyvät asianomaisen kunnan arkistosta. Yhtenäisemmin yksityisten rakennuksiin liittyviä asiakirjoja on kertynyt kuntien rakennusvalvontaviranomaisten arkistoihin vasta kun laki rakentamisesta maaseudulla astui voimaan 1949.

Kirkolliset arkistot ja rakennetun ympäristön lähteet 

Kansallisarkistoon ja maakunta-arkistoihin on talletettu lukuisten eri luterilaisten seurakuntien sekä rovastikuntien ja tuomiokapituleiden arkistoja. Seurakuntien arkistoissa on säilynyt pitäjänkokouspöytäkirjoja, joissa voi olla hyvinkin yksityiskohtaista tietoa erityisesti seurakunnan rakennuksista. Lisäksi seurakunnan tiliasiakirjat ja erilaiset kalustoluettelot voivat sisältää rakennustietoutta. Myös kirkon virkataloihin liittyviä asiakirjoja voi löytää seurakuntien arkistoista. 


Kirkonarkistoissa oleviin rippikirjoihin on seurakuntalaiset lueteltu taloittain ja kylittäin. Rippikirjat antavat tietoa lähinnä asutushistoriasta. Seurakuntien väestöasiakirjat ja joissain tapauksissa myös pitäjänkokouspöytäkirjat noin 1850-luvulle asti on tutkittavissa arkistolaitoksen digitaaliarkistossa


Seurakunnan rakennuksista voi löytää tietoa myös tuomiokapituleiden arkistoista. Omina sarjoinaan arkistoiduissa ja seurakunnittain pidetyissä piispantarkastuspöytäkirjoissa on yleensä mainittu lähinnä seurakunnan rakennusten kunto. Tuomiokapitulissa käsiteltiin myös kirkollisten rakennusten lupa-asioita.

Rakennetun ympäristön lähteet yksityisarkistoissa 

Arkistolaitoksessa säilytetään lukuisia yksityisarkistoja, jotka sisältävät rakennushistoriallista aineistoa. Muun muassa erilaiset liikearkistot kuten teollisuuslaitosten, arkkitehtitoimistojen ja sahojen arkistot luovat osaltaan kuvaa rakennetusta ympäristöstämme. Näitä arkistoja voi etsiä Astia-haun avulla.


Arkistolaitoksessa on myös niin sanottuja kartano- tai taloarkistoja, jotka voivat sisältää monimuotoista talohistoriaan liittyvää aineistoa. Yksittäisiä asunto- ja kiinteistöyhtiöidenkin arkistoja on luovutettu arkistolaitokseen. 


Tärkeän rakennushistoriasta kertovan aineistoryhmän muodostavat palovakuutusyhtiöiden arkistot, joista mainittakoon Keskinäisen Vakuutusyhtiö Tarmon arkisto, joka sisältää Suomen palovakuutuskonttorin ja Suomen yleisen paloapuyhtiön arkistot. Suomen palovakuutuskonttorin aineistoa löytyy myös digitoituna.


Erikoisaineistot ja muualla säilytettävät lähteet 

Arkistosiirtojen ja luovutusten yhteydessä Arkistolaitoksen haltuun on päätynyt karttoja ja piirustuksia. Tätä erityisaineistoa voi etsiä esimerkiksi arkistolaitoksen kotisivuilta löytyvän karttahaun avulla. Aineistoa löytyy myös digitaaliarkistosta esimerkiksi maanmittaushallituksen arkistoista. Kartta- ja piirustusaineistosta löytyy lisätietoa Portista.


Maanmittaustoimitusten yhteydessä syntyneitä asiakirjoja karttoineen, kuten isojakoasiakirjoja, lohkomis- ja halkomisasiakirjoja sekä erilaisia tiluskarttoja voi tiedustella myös maanmittaustoimistoista.


Yksi tärkeä rakennushistoriasta kertova aineistoryhmä on valokuvat. Valokuvia on arkistolaitoksessa vastaanotettu muun aineiston mukana luovutusten yhteydessä. Viranomaisaineistossa valokuvia on vain niukasti, joten suurin osa aineistosta on tullut yksityisten luovutusten mukana. Valokuvia voi etsiä esimerkiksi Astia-haun avulla. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei kaikkia arkistolaitoksessa säilytettäviä valokuvia ole vielä luetteloitu. Joissakin yksiköissä valokuvista on laadittu hakukortistoja.


Mittavimmat valokuvakokoelmat ovat kuitenkin museoissa. Maakunnalliset ja kunnalliset museot säilyttävät runsaasti eri aihepiireihin liittyviä kuvia. Lisäksi arkkitehtuurimuseo (entinen rakennustaiteen museo) on tallentanut runsaasti suomalaiseen arkkitehtuuriin liittyvää kuva- ja piirustusaineistoa. Myös museoviraston valokuva-aineisto on mittava. Siellä on muun muassa erillinen rakennushistorian kuvakokoelma.


Museokenttä tarjoaa myös rakennustutkimukseen liittyvää asiantuntijuutta. Museovirasto vastaa rakennusperintöön liittyvistä valvonta- ja viranomaistehtävistä. 


Linkit

Siirry Museoviraston sivuille

Siirry Arkkitehtuurimuseon sivuille

Siirry Suomen museoliiton sivuille

Siirry Maanmittauslaitoksen sivuille


Kirjallisuutta

Matti J. Kankaanpää, Talon kertomaa. opas talojen historian tutkijalle. BTJ Kirjastopalvelut Oy, Helsinki 2004.
Anssi Lampela, Rakennushistorian lähteet Oulun maakunta-arkistossa. Ylemmän arkistotutkinnon tutkielma, Oulu 2003.
Tiedonjyväsiä. Kansallisarkisto, Tammisaari 2002.
Suomen historia asiakirjalähteet. toim. Eljas Orrman ja Elisa Pispala. Kansallisarkisto ja WSOY, Helsinki, Porvoo 1994.

 



Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan


Portin etusivulle