Sisäasiainministeriön tutkintaelin (SMTE) 1945 – 1949

Portti

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Mikä oli sisäasiainministeriön tutkintaelin (SMTE)?

Sisäasiainministeriön tutkintaelin (SMTE) oli 21.9.1945 perustettu tilapäinen elin, jonka tarkoituksena oli organisoida asekätkennän selvittämistä sekä hoitaa asiaan liittyviä kuulusteluita. Tutkintaelimeen kuului päällikkö, kolme apulaispäällikköä, 12 tarkastajaa, 12 apulaistarkastajaa, rikostutkijoita ja rikosetsiviä. Syytettyjen tuomitsemista varten eduskunta sääti lain aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta (as. kok. 35/1947). Asekätkennästä seurasi Pohjoismaiden kaikkien aikojen suurin oikeudenkäynti. SMTE oli sisäasiainministeriön alaisuudessa ja se lakkautettiin vuonna 1949.

Suomessa ryhdyttiin varastoimaan sotatarvikkeita salaa syyskuussa 1944. Asekätkennän tarkoituksena oli sotilaallisen valmiuden säilyttäminen sen varalta, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Jo syksyllä 1944 paljastui muutamia erillisiä asekätköjä eri puolilla maata. Asekätköjen selvittämiseksi sisäministeriö asetti tutkintaelin A:n, joka toimi kahden kuukauden ajan.

Varsinainen asekätkentäjuttu paljastui keväällä 1945, jolloin tutkimukset alkoivat Valtiollisen poliisin, eli Valpon, johdolla. Tutkinnan laajuuden vuoksi Valpo ei kuitenkaan yksin kyennyt selvittämään juttua, joten se kääntyi syyskuussa sisäasiainministeriön puoleen ehdottaen erillisen tutkintaelimen muodostamista sisäasiainministeriön alaisuuteen. Tutkintaelimen perustaminen hyväksyttiin valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa 21.9.1945.

Sisäasiainministeriön tutkintaelimen arkisto

Sisäasiainministeriön tutkintaelimen arkisto on käytettävissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä (Rauhankatu 17, Helsinki). Tutkintaelimen arkisto kattaa vuodet 1945–1949. Tietojen keruu oli toiminnan aikana henkilökeskeistä, minkä vuoksi aineistossa painottuvat henkilöaineistot, kuten henkilökortistot ja konseptipöytäkirjat.

Arkisto ei ole tavallisen arkistokaavan mukaisessa järjestyksessä, vaan se on siinä järjestyksessä, missä Suojelupoliisi on sen luovuttanut. Arkistoyksiköt on numeroitu juoksevasti.

Sisäasiainministeriön tutkintaelimen käytetyimpiin ja tärkeimpiin asiakirjoihin lukeutuvat arkiston kortistot, etenkin A- ja B-kortistot. A-kortisto toimii hakemistona konseptipöytäkirjoihin, B-kortisto ilmiantopöytäkirjoihin ja C-kortisto osapöytäkirjoihin. Lisäksi arkistoon sisältyy mm. Tavarakirjat, joihin kirjattiin mitä omaisuutta takavarikoitiin. Takavarikoituja tavaroita saattoi olla esim. radioita.

Arkistoaineistosta saa hyvän käsityksen tutustumalla arkiston luettelohuoneessa sijaitsevaan luettelon (nro 435:4) esittelytekstiin. Arkiston sisältöön voi tutustua tarkemmin myös Vakka-arkistotietokannan avulla. Tarkennettuun hakuun tulee syöttää hakusanaksi ”sisäasiainministeriö”, jonka jälkeen tulee valita ”sisäasiainministeriö”. Lopulta tulee vielä valita ”sisäasiainministeriön SMTE – arkisto”.

Arkiston hyödyntäminen tutkimuksessa

Sisäasiainministeriön tutkintaelimen arkistoa on hyödynnetty paljon poliittisen historian tutkimuksissa. Henkilöhistorian ja sosiaalihistorian kannalta arkisto on myös hyödyllinen. Monet yksittäiset henkilöt ovat etsineet tietoja sukulaisistaan arkiston kortistoista ja konseptipöytäkirjoista.

Asekätkentää tutkittaessa voi hyödyntää myös valtiollisen poliisin arkistoa (Valpo II). Valpon arkistossa on mm. kansiot asekätkijöiden välikysymyskeskustelusta sekä Valpon suhteista muihin viranomaisiin. Sotaylioikeuden arkistossa on myös asekätkentäjutun materiaali omana osastonaan. Materiaali käsittää osastojen pöytäkirjat, tuomioluetteloita, sakkoluetteloita, rangaistusluetteloita ja eräitä muita luetteloita.

Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston (VAHO) arkistossa on vankiloiden toiminta- ja vuosikertomukset, vankeinhoitoviraston kiertokirjeet ja oikeusministeriön päätösluettelot vankeinhoito-osaston esittelemistä asioista. Vankiloiden tutkimustoimiston (VTA) arkistoon sisältyy Helsingin ja Riihimäen keskusvankiloissa pidätettyinä olleiden asekätkijöiden kuulusteluun liittyviä asiakirjoja. Oikeusministeriön (OM) arkiston kokoelmaan sisältyvät mm. sotien jälkiselvittelyyn liittyvät asiakirjat, esim. Eino Pekkalan paperit joissa on asekätkentään syyllisten vankilaoloja koskevia asiakirjoja.

Digitoidut asiakirjat

Sisäasiainministeriön tutkintaelimen asiakirjoista on digitoitu käytetyintä aineistoa eli kortistoja. Digitoituna ovat A- ja B-kortistot. Aineistoja koskee näyttörajoitus.

Digitoidun aineiston tutkiminen aloitetaan hakemalla käyttölupa erillisellä lomakkeella tutkijasalin päivystäjiltä. Päivystäjä antaa käyttäjätunnukset, joiden avulla pääsee kirjautumaan digitaaliarkistoon oikeasta yläkulmasta löytyvän Kirjaudu – painikkeen avulla. Seuraavaksi tulee valita polku puunäkymä – hakemistoon, josta valitaan ”sisäasiainministeriö”. Seuraavasta näkymästä tulee valita ”sisäasiainministeriön tutkintaelin”, jonka jälkeen saa näkyviin digitoidut jaksot.

Kortistojen lukeminen ja käyttö

A-sarjan kortistot sisältävät tietoja asekätkentään osallistuneista henkilöistä, B-sarjan kortistot ilmiannetuista henkilöistä ja C-sarja koostuu asekätkijöiden kirjeistä, pidätettyjen luetteloista ja Helsingin keskusvankilan pidätysluetteloista. Yksittäisen henkilön kortistoa hakiessa käytetään useimmiten A-sarjan kortistoja.

Kortiston tärkein tieto on vasemmassa yläkulmassa oleva numerosarja, joka on painettu suurella fontilla. Numerosarjan avulla saa tilattua asiaan liittyvät asiakirjat, jotka on sidottu asiakirjavihoksi eli aktiksi. Asiakirjojen tilaamiseksi riittää, että tilauslomakkeeseen kirjoittaa lyhenteen SMTE ja kortiston numerosarjan.

Kortiston päälipuolelle on kirjattuna henkilön perustiedot, kuten nimi, arvonimi, sotilasarvo, toimipaikka, syntymäaika ja paikka. Lisäksi samalle puolelle on kirjattuna, jos henkilö on kuulunut johonkin järjestöön ja miten hän on osallistunut asekätkentäjuttuun. Kortin kääntöpuolelle on merkitty mm. mahdolliset todistajien kuulustelut, valmistavat toimenpiteet ja lopullinen päätös

Kortiston numerosarjan avulla voidaan siis hakea asiaan kuuluva asiakirjavihko. A-kortiston numerosarja johtaa konseptipöytäkiroihin. Konseptipöytäkirjat on asekätkentään osallistuneiden henkilöiden kuulustelupöytäkirjoja. Pöytäkirjaan on kirjattuna kuulustelun kulku, miten esim. syytetty on vastannut syytöksiin.

B-kortisto toimii hakemistona ilmiantopöytäkirjoihin, jotka ovat ilmiantojen perusteella laadittuja pöytäkirjoa. Kun tiettyyn asekätkennän tapaukseen liittyi useita henkilöitä, tehtiin jokaisesta oma pöytäkirja. Ilmiantopöytäkirjoja tutkiessa on hyvä tietää, että suurin osa ilmiannoista osoittautui tutkimusten aikana puhtaan kateuden tai koston ilmentymiksi. Tämän takia ilmiannot eivät kovin usein johtaneet vakaviin toimenpiteisiin. Ilmianto aiheutti useimmiten pidätyksen ja perusteellisen kotitarkastuksen.

C-kortiston numerosarja johtaa osapöytäkirjoihin. Nämä pöytäkirjat on jaettu vielä kolmeen sarjaan: A-, B- ja C-sarjaan. A-sarjan osapöytäkirjat koostuvat tutkinta- ja kuulustelupöytäkirjoista, jotka tehtiin sotilasläänien ja suojeluskuntapiirien sotilashenkilökuntaa kuulusteltaessa. B-sarjan osapöytäkirjat on järjestetty asiaryhmittäin. Sarjaan sisältyvät mm. sairauslomat ja loma-anomukset. C-sarjan osapöytäkirjat ovat numeroiduissa kansioissa aiheen mukaan järjestettyinä. Sarjaan sisältyy mm. maan suojeluskuntapiirien pöytäkirjoja.


Kirjallisuutta

Antikainen, Mika: Asekätkijöiden tutkinnan ja vankeinhoidon ongelmat. Poliittisen historian pro gradu. Helsingin yliopisto: 1997.

Glader, Otto: Asekätkentäjuttu. Poliittisen historian pro gradu. Helsingin yliopisto:1971.

Lukkari, Matti: Asekätkentä. Otava. Helsinki: 1984.

Meinander, Henrik: Suomi 1944. Sota, yhteiskunta, tunnemaisema. Kustannusosakeyhtiö Siltala. Juva: 2009.


Siirry Vakka-arkistotietokantaan



Takaisin Portin etusivulle