Sotavahinkoyhdistys ja Irtaimiston sotavahinkoyhdistys

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Talvi- ja jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet

Valtiokonttorin korvausasiakirjat 

Mitä sotavahinkoyhdistykset olivat?

Ennen toista maailmansotaa sotavahingot olivat yleensä jääneet niiden kärsijöiden rasitukseksi eikä myöhemminkään tavanomainen vakuutus korvannut sotavahinkoja. Ajatus yksityisten tahojen kärsimien sotavahinkojen korvaamisesta sai alkunsa jo ennen talvisodan syttymistä, kun yleinen maailmantilanne kiristyi. Yleiseurooppalaisena linjana oli, että korvausten suorittajana olisi valtio mutta koska se ei yksin kykenisi korvaamaan aiheutuneita vahinkoja ainakaan täysimääräisesti, päädyttiin Suomessa yhteisvastuulliseen malliin. Siinä sotavahinkovakuutus oli pakollinen kaikille kiinteistönomistajille, joiden kiinteistöt oli palovakuutettu vähintään 50 000 markan arvosta. Myös vähemmästä arvosta vakuutetut kiinteistöt ja metsän saattoi erillisellä ilmoituksella liittää sotavahinkovakuutuksen piiriin. Kerätyillä vakuutusmaksuilla katettiin koituneiden sotavahinkojen korvaaminen ja pyrittiin turvaamaan välitön jälleenrakennuksen käynnistyminen.

Sotavahinkolain (469/1939) perusteella määritelty vakuutus oli voimassa taannehtivasti talvisodan alusta lähtien. Ulkopuolelleen se jätti Suomen valtion tai vieraan valtion omistamat rakennukset sekä sellaiset rakennukset, jotka olivat ulkomaan kansalaisen omistuksessa. Myös talvisodan rauhassa luovutetulle alueelle jääneet kiinteistöt jäivät sotavahinkovakuutuksen ulkopuolelle. Niitä korvattiin valtiokonttorin korvausasiaintoimiston kautta. Sotavahinkojen arviointia ja korvausten suorittamista varten muodostettiin Sotavahinkoyhdistys (SVY), jonka jäseninä olivat sotavahinkolain mukaisia palovakuutuksia myöntävät vakuutusyhtiöt.

Alkuperäinen sotavahinkolaki käsitti vain kiinteistöille koituneet vahingot. Yleisen tyytymättömyyden vuoksi säädettiin talvisodan päättyessä laki myös irtaimiston sotavahinkojen korvaamisesta (Irtaimiston sotavahinkolaki 88/1940). Myös tämä laki oli taannehtivasti voimassa talvisodan alusta lukien. Lain perusteella korvattiin irtaimistovahingot täysimääräisesti lukuun ottamatta arvopapereita ja käyttö- tai koriste-esineiksi tekemätöntä kultaa ja hopeaa. Asiakirjat ja moottoriajoneuvot kuuluivat vakuutuksen piiriin vain jos niistä oli tehty vakuutusasiakirjaan erityinen merkintä. Irtaimistovahinkohakemusten käsittelyä varten muodostettiin Irtaimiston sotavahinkoyhdistys (ISVY), jonka toimihenkilöt ja jäsenet olivat samat kuin aiemmin perustetussa Sotavahinkoyhdistyksessä. Jatkosodan aikana toiminnan perustana oli uusi sotavahinkolaki (926/1941). Sodan päätyttyä korvauksia maksettiin vain Suomen alueelle jääneiden kiinteistöjen ja irtaimen vahingoista. Pohjois-Suomessa Lapin sodan aikana tuhoja kärsineet saivat valita, hakivatko korvausta sotavahinkoyhdistyksiltä vai valtiolta.

Sotavahinkoyhdistykset toimivat läpi sotavuosien 1940-luvun lopulle saakka. Irtaimiston sotavahinkoyhdistys asetettiin suoritustilaan 6.4.1948 ja Sotavahinkoyhdistys 3.5.1950. Toiminta-aikana korvauksia suoritettiin kaikkiaan noin 32 000 vahinkoja kärsineelle yhteensä yli 500 miljoonan euron arvosta. Toiminnasta ylijääneet varat siirrettiin vuonna 1954 perustetulle Sotavahinkoyhdistyksen säätiölle (vuodesta 2003 Sotavahinkosäätiö).


Mitä tietoja sotavahinkoyhdistysten arkistoihin sisältyy?

Sotavahinkoyhdistysten arkistojen tärkeintä antia lienevät tiedot kärsityistä sotavahingoista ja niistä maksetuista korvauksista. Korvaushakemuksista ilmenee yksityiskohtaisesti, millainen vahinko on tapahtunut ja mitä vaurioita se on aiheuttanut. Hakemuksesta näkyy myös se, mihin toimiin vaurioiden korjaamiseksi on hakemuksen jättämiseen mennessä ryhdytty.

Arkistoihin sisältyy myös yhdistysten hallinnollista aineistoa kuten kokouspöytäkirjoja, joiden avulla on mahdollista saada tietoja niiden toiminnasta.


Millaiseen tutkimukseen arkistot soveltuvat?

Sotavahinkoyhdistysten arkistot hyödyttänevät eniten suku- ja paikallishistorian tutkijoita, jotka saavat aineiston avulla tietoja tietyn henkilön tai tahon tai paikkakunnan omaisuudelle sattuneista sotavahingoista. Vakuutuksen ottajien kortistosta (Bc-sarja) saa käsityksen eri paikkakuntien kiinteistöjen palovakuutusten korvausmääristä. Hallinnollinen aineisto antaa puolestaan mahdollisuuden sotavahinkoyhdistysten toiminnan tutkimiseen.


Miten löydän tarvitsemani tiedot arkistosta?

Sotavahinkoyhdistysten arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa. Aineisto on etäsäilytyksessä ja se toimitetaan tutkittavaksi tilausta seuraavana arkipäivänä. Tarkemmat tiedot arkistojen sisällöstä löytyvät Vakka-arkistotietokannan tarkennetusta hausta esimerkiksi hakusanalla Sotavahinkoyhdistys.

Talvisodan sotavahinkoasiakirjat on järjestetty paikkakunnittain, joiden sisällä korvauksenhakijat ovat aakkosjärjestyksessä. Näiden tietojen löytäminen on siis varsin helppoa, mikäli tietää paikkakunnan ja korvauksenhakijan nimen. Jatkosodan ajan tietojen etsinnässä on puolestaan käytettävä kortistoja, joihin merkityn alemman selvitysnumeron perusteella oikeat vakuutusasiakirjat löytyvät. Kortistoja on kahdenlaisia: henkilökortistossa (Ba-sarja) kaikki hakijat ovat aakkosjärjestyksessä, paikkakuntakortistossa (Bb-sarja) taas hakijat on järjestetty paikkakunnittain aakkosjärjestykseen. Näistä ainoastaan jälkimmäiseen kortistoon on merkitty tietojen löytämisen kannalta tärkeä alempi selvitysnumero.


Kirjallisuutta

Leskinen, Jari, Tulevaisuuden turvaksi: Sotavahinkoyhdistyksen ja Irtaimiston sotavahinkoyhdistyksen sotavahinkovakuutustoiminta 1939-1954. Sotavahinkosäätiö, Helsinki 2004.

Sotavahinkolaki (469/1939)

Irtaimiston sotavahinkolaki (88/1940)