Sotavankilaitos

Portti

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Sisällissota 1918

Valtiorikosoikeudet ja valtiorikosylioikeus

Valtiorikosoikeuksien syyttäjistö

Vankeinhoitohallitus

Viaporiin liittyvät aineistot 

Sisällysluettelo

Mikä oli sotavankilaitos?

Sotavankilaitos oli tilapäinen vankilaorganisaatio, joka johti ja valvoi punavangeille perustettuja vankileirejä kansalaissodan jälkeen.

Kansalaissodan päätyttyä huhtikuussa 1918 valkoisilla oli käsissään noin 80 000 vangittua punakaartilaista odottamassa oikeuskäsittelyä. Näiden vankien hoitamiseksi perustettiin ylipäällikön päiväkäskyllä 24. huhtikuuta 1918 sotaministeriön alaisuuteen sotavankilaitos. Sotavankilaitos oli yksi valloitettujen alueiden turvaamisosaston (VATO) jaostoista ja sen tehtävänä oli johtaa nopeasti rakennettua laajaa vankilaverkostoa.

Sodan päättyessä vankeja pidettiin kymmenillä pienillä vankileireillä, joita oli toukokuun puolessa välissä 61. Vankien keskittämisen johdosta leirien määrä väheni niin, että elokuussa niitä oli enää 19 ja syyskuun puolivälissä kymmenen. Vankien määrä laski nopeasti vankien vapautumisen ja kuolemisen seurauksena ja syyskuuhun mennessä leireillä oli enää 23 000 vankia. Syyskuun 15. päivänä sotavankilaitos siirtyi vankeinhoitohallituksen alaisuuteen ja vankileireistä tuli pakkotyölaitoksia.

Olot leireillä olivat vaikeat, etupäässä surkean elintarviketilanteen takia. Olosuhteiden heikkous johti nälkiintymiseen ja tautien leviämiseen, jotka johtivat noin 12 000 vangin kuolemaan.

Mitä asiakirjoja sotavankilaitoksen arkisto sisältää?

Sotavankilaitoksen arkisto on pääsääntöisesti ajalta 23.4. – 15.9.1918, jolloin laitos oli sotaministeriön alaisuudessa. Nuoremmat ja vanhemmat kansalaissodan vankeja koskevat asiakirjat ovat vankeinhoitohallituksen arkistossa.

Sotavankilaitoksen arkisto sisältää sen pääjaoston ja 15 vankileirin arkistot. Nämä leirit sijaitsivat Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lahdessa, Mikkelissä, Oulussa, Raahessa, Riihimäellä, Suomenlinnassa, Tammisaaressa, Tampereella, Toijalassa, Turussa, Vaasassa ja Viipurissa.

Arkisto sisältää organisaation toiminnan seurauksena syntyneitä monenlaisia asiakirjoja, joista kiinnostavimpia ovat varmasti vankeja koskevat asiakirjat. Kaikista sotavankilaitoksen alaisuudessa olleista vangeista on yhteinen aakkosellinen kortisto ja jokaisen leirin vangeista on lisäksi oma kortistonsa.

Leirien kokoelmat eroavat toisistaan laajuudeltaan ja sisällöltään. Joidenkin pienten leirien kokoelmat sisältävät vain muutamia asiakirjasarjoja, mutta suuremmista leireistä, kuten Tammisaaresta ja Suomenlinnasta, on enemmän aineistoa. Vangeista laadittiin leireillä useita erilaisia luetteloita, esimerkiksi kuolleista, vapautuneista ja sairastuneista. Vankien tuomioista arkistot sisältävät erilaisia täytäntöönpanoasiakirjoja, kuten valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden päätöksiä. Useiden leirien kokoelmissa on leirien työntekijöiden pitämiä päiväkirjoja leirien toiminnasta, ja joissakin arkistoissa on muutamia vankien kuulustelupöytäkirjoja. Muita hyödyllisiä asiakirjoja voi etsiä Kansallisarkistossa arkistoluettelosta 528.

Mitä tietoja voin vangituista löytää?

Sotavankilaitoksen arkisto on tärkeä tiedonlähde tutkittaessa kansalaissodassa taistelleita punaisia. Näiden lisäksi arkistosta voi löytää tietoa ihmisistä, jotka eivät välttämättä olleet aktiivisesti mukana punaisten toiminnassa, mutta työväen kytköstensä takia joutuivat vankileirille. Jos punaisella puolella taistellut ei kaatunut, tullut teloitetuksi tai karannut maasta sodan aikana, hänestä löytyy hyvin todennäköisesti tietoja sotavankilaitoksen arkistosta.

Kaikista vangeista tehtiin monia selkeitä kortistoja ja luetteloita, joiden avulla on helppoa saada selville ainakin vangin perustiedot: henkilötiedot, milloin vanki vangittiin, mikä oli vangin tuomio, milloin vanki vapautettiin tai milloin vanki kuoli. Myös esimerkiksi vangin mahdollisesta sairastumisesta tai rankaisemisesta on voinut jäädä merkintöjä asiakirjoihin.

Leirien kokoelmat eroavat huomattavasti toisistaan ja joistakin kokoelmista on vaikea löytää vangeista muuta kuin perustiedot. Toiset kokoelmat taas ovat laajempia ja mahdollistavat syvällisemmän tiedon löytämisen. Yleisiä ovat potilas- ja rangaistuspäiväkirjat, joista voi etsiä tietoa, jos vanki sairastui tai jos vankia rangaistiin leirillä. Harvinaisempia tiedonlähteitä ovat esimerkiksi kuulustelupöytäkirjat, joita löytyy joistain arkistoista. Joidenkin leirien arkistoista löytyy myös esimerkiksi kuolemantuomioiden täytäntöönpanopöytäkirjoja, joista voi lukea teloitettujen vankien viimeisistä hetkistä.

Eri leirien arkistot sisältävät myös otteita vangeille annetuista tuomioista ja muita täytäntöönpanoasiakirjoja. Näistä oikeusprosesseista ei sotavankilaitoksen arkistosta saa kuitenkaan syvempää tietoa, vaan niitä tutkiakseen on käännyttävä valtiorikosoikeuksien syyttäjistön ja valtiorikosoikeuden ja valtioylioikeuden arkistojen puoleen.

Jos suorien henkilötietojen lisäksi halutaan perehtyä laajemmin siihen minkälaisella leirillä vanki eli, voidaan tutkia myös erilaisia leirien toiminnasta kertovia asiakirjoja. Näitä ovat esimerkiksi leirien pappien ja kasvatusosastojen päällikköjen pitämät päiväkirjat.

Myös vankileireillä työskennelleistä henkilöistä voi saada arkistosta tietoa. Useiden leirien arkistot sisältävät esimerkiksi erilaisia luetteloita vanginvartijoista ja muusta henkilökunnasta. Yhtä syvällistä tietoa kuin vangeista leirien henkilökunnasta kuitenkaan harvoin löytää.

Miten löydän tietoja etsimästäni henkilöstä?

Sotavankilaitoksen arkistoon voi tutustua Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä . Jos tietää tai epäilee etsityn henkilön kuolleen sodassa tai vankileireillä, voi henkilöä etsiä jo ennen arkistoon tutustumista verkosta Suomen sotasurmaprojektin sivuilta.

Kansallisarkistossa tutustutaan aluksi arkistoluetteloon 528. Jos ei ole tiedossa millä leirillä etsitty henkilö oli, selvitetään tämä tutustumalla sotavankilaitoksen aakkosellisen kortistoon (Sotavankilaitos Bb:1-62), joka sisältää kortin jokaisesta vankileireillä olleesta vangista. Oikean tilattavan laatikon löytää luettelosta. Oikean leirin löydyttyä siirrytään tutkimaan leirin kokoelmaa, joka tapahtuu tutustumalla leirin aineistoon arkistoluettelon 528 avulla.

Leirien arkistojen sisältö vaihtelee suuresti ja ainoa keino saada selville, mitä tutkittavan leirin arkisto sisältää, on tutustua erikoisluetteloon 528. Leirien arkistoissa kannattaa aluksi tutustua erilaisiin leireillä laadittuihin luetteloihin, jotka kertovat perustietoja vangeista. Jos näistä luetteloista selviää, että vanki on ollut esimerkiksi sairaana tai saanut rangaistuksia, voidaan tilata leirin sairas- ja rangaistuspäiväkirjat.

Yksittäisen henkilön tietojen löytämiseksi ei ole selkeää polkua. Etsijän on vain aluksi tutkittava luetteloita, joista saatujen tietojen perusteella tietoja voi lähteä etsimään leirien muista asiakirjoista. Sotavankilaitoksen arkistosta löytyneen henkilön tietoja kannattaa etsiä myös valtiorikosoikeuksien syyttäjistön ja valtiorikosoikeuden ja valtioylioikeuden arkistoista.

Kirjallisuutta

Paavolainen, Jaakko, Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 II ”Valkoinen terrori”. Tammi, Helsinki 1967.

Paavolainen, Jaakko, Vankileirit Suomessa 1918. Tammi, Helsinki 1971.

Pekkalainen, Tuulikki, Punavankileirit 1918: Suomalainen murhenäytelmä. Tammi, Helsinki 2007.

Piilonen, Juhani, ”Perheen punainen lammas eli sukututkija vallankumousmiehen jäljillä”. Genos 58 (1987), 75—84.

Suomen sotasurmat

Tiedonjyväsiä. Kansallisarkisto, Tammisaari 2002.


Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Palaa sivun alkuun

___________________________

Paluu Portin etusivulle