Sotilastoimituskunta

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Autonomian ajan viranomaiset

Autonomian ajan sotilasasiakirjat

Teema: Palvelus armeijassa

Senaatin talousosaston toimituskunnat

Venäläiset sotilasasiakirjat VeSA

Teema: Viaporiin liittyvät aineistot 

Sotilastoimituskunta

Sotilastoimituskunta 1809–1841 ja 1858–1903

Suomen siirryttyä Ruotsilta Venäjälle ruotuarmeija hajotettiin, mutta sitä ei lakkautettu, osin käynnissä olleiden Napoleonin sotien vuoksi. Sotilasasioita hoitamaan hallituskonseljin, myöhemmän senaatin, alaisuuteen perustettiin oma sotilastoimituskunta, joka hoiti armeijan hallinnollisia ja taloudellisia asioita. Sotilastoimituskunta huolehti sotaväkeä varten kerättävistä veroista, varojen hoidosta ja käytöstä, valvoi sotilaiden ja upseerien virkataloja ja niiden kuntoa sekä vastasi myös luotsi- ja majakkalaitoksesta. Toimituskunta käsitteli myös sotilastiloja koskevia riita-asioita, jolloin sillä oli tiettyä juridista valtaa. Sotilastoimituskunnan tehtävät lisääntyivät kun 1812 perustettiin uudelleen armeijan topografikunta ja se siirrettiin Haminaan perustamaan Suomen kadettikoulu. Vuonna 1816 perustettu sotaylioikeus tuli myös sotilastoimituskunnan alaisuuteen. Toimituskunta sai vuonna 1812 oikeuden myöntää eläkekirjat armeijan ja vuodesta 1814 lähtien luotsi- ja majakkalaitoksen eläköityville jäsenille ilman asian käsittelyä senaatin talousosaston kokouksissa. Vuonna 1819 perustettiin sotilaiden leskien ja orpojen avustamista varten sotaväen leski- ja orpokassa, joka muiden sotilaskassojen lailla kuului sotilastoimituskunnan hallintaan. Toimituskunta vastasi oman aikansa puolustusministeriötä.

Sotilastoimituskunnan hoitoon kuului sotilasrahasto, joka muodostui kolmesta erillisestä kassasta: yleisestä sotilaskassasta, sotilashuonekassasta ja sotilasvirkatalokassasta. Yleinen sotilaskassa oli tarkoitettu rahaston juokseviin menoihin, sotilashuonekassasta maksettiin sotilaiden eläkkeet ja sotilasvirkatalokassasta jaettiin avustuksia sotilashenkilöstön virkatalojen päärakennusten kunnossapitoon. Aluksi sotilasvaroista ja niiden keräämisestä huolehtivat rykmentinkirjurit, mutta vuonna 1818 niiden keruu siirrettiin kruununvoudeille ja rykmentinkirjurien virat lakkautettiin. Suomen suuriruhtinaskunnan taloushallinnon uudistuksen yhteydessä 1831 myös sotilasvarojen hallinto siirrettiin sotilastoimituskunnalta valtiovaraintoimituskunnalle. Sotilastoimituskunnan hoitoon jäivät sotilashuonekassa ja sotilasvirkatalokassa, yleistä sotilaskassaa toimituskunta enää vain valvoi. Toimituskunnan tehtävät vähenivät ja myös suomalaisia joukko-osastoja karsittiin ja maan hallinnon yksinkertaistamiseksi sotilastoimituskunta lakkautettiin 1841. Toimituskunnan tehtävät jaettiin valtiovarain-, kamari- ja kansliatoimituskuntien kesken ja osaa tehtävistä hoiti Suomen Pankki.

Krimin sodan sytyttyä Suomeen sijoitettiin venäläisiä armeijayksiköitä ja Suomen omia ruotuosastoja koottiin suuriruhtinaskunnan puolustukseen. Samalla tuli tarpeelliseksi uudelleen perustaa sotilastoimituskunta huolehtimaan armeijasta vuonna 1858. Alkuvuodesta 1858 ennen sotilastoimituskunnan virallista perustamista senaatin talousosastossa toimi väliaikainen erityisosasto, joka huolehti sotilastoimituskunnalle kuuluvista tehtävistä. Tämän väliaikaisen erityisosaston aineisto on senaatin talousosaston arkistossa. Sotilastoimituskunta huolehti Suomen sotajoukkojen taloudesta, ylläpidosta, ruotulaitoksesta, armeijan kiinteistöistä ja sotilasvirkataloista. Toimituskunnan alaisuudessa toimi tuttuun tapaan sotilaskonttori toimeenpanevana toimistona ja toimituskunnan alaisuuteen kuului jo 1855 perustettu sotakomissariaatti. Sotilaita ja luotsilaitosta koskevat riita-asiat siirtyivät valtiovaraintoimituskunnalle, joka käsitteli myös kadettikoulun taloutta koskevat asiat. 1869 sotilastoimituskunta sai uuden ohjesäännön ja sen hoidettavaksi siirtyivät nyt myös kadettikoulun ja muiden sotilasasioiden vähäisemmät talousasiat. Sotilastoimituskunnan tehtävät lisääntyivät vuoden 1878 asevelvollisuuslain ja sen toimeenpanon 1881 myötä. 1888 sotilasvirkataloja koskevat asiat siirrettiin sotilastoimituskunnalta kamaritoimituskunnalle ja sen tilalle toimituskunnan tehtäviin lisättiin asevelvollisten joukkojen organisointi, varustaminen sekä kutsunnoista huolehtiminen. Sotilastoimituskunnan alaisuudessa olivat nyt Suomen sotaväki, Haminan kadettikoulu, sotakomissariaatti sekä läänin- ja kutsuntatoimistot. Sotilastoimituskunta huolehti myös vanhaan malliin luotsi- ja majakkalaitoksen valvonnasta sekä sen henkilökunnan palkka- ja eläkeasioista.

Valtiokonttori perustettiin 1875 ja sen tehtäväksi siirtyivät myös sotilastilien ja kassojen kirjanpito. Sotilastoimituskunta valvoi valtiokonttorin toimintaa sotilasvarojen osalta. Venäläistämispolitiikan ja Suomen yleisen vastarintaliikehdinnän, kuten kutsuntalakkojen, seurauksena Suomen asevelvolliset pataljoonat ja kadettikoulu lakkautettiin. Vuonna 1903 myös sotilastoimituskunta lakkautettiin yhdessä sotakomissariaatin kanssa. Sisällissodan jälkeen 1918 perustettiin uudelta pohjalta puolustusministeriö, jonka tehtäviin armeijan ja sotalaitoksen asiat kuuluivat.

Komissariaattikonttori 1813–1819 ja sotakomissariaatti 1819–1831

Komissariaattikonttorin tehtävänä oli huolehtia suomalaisten joukkojen muonittamisesta ja majoittamisesta. Komissariaatinkonttori perustettiin huolehtimaan Ranskan ja Ruotsin mahdollista uhkaa vastaan nostettujen kolmen suomalaisen värvätyn rykmentin varustamista, muonittamista ja palkkojen maksua varten. Suomen ruotuarmeijan tultua kotiutetuksi ja hajautetuksi sotilastorppiinsa poistui myös tarve muonittaa ja majoittaa sotaväkeä maailmanpoliittisen tilanteen muutenkin rauhoittuessa Napoleonin sotien päätyttyä ja Wienin kongressin järjestelmän vakiinnuttua. Vuonna 1819 keisarin käskykirjeellä komissariaatinkonttori muutettiin itsenäiseksi sotilastoimituskunnan alaiseksi sotakomissariaatiksi. 1827 kolme suomalaista rykmenttiä järjesteltiin kuudeksi tarkk’ampujapataljoonaksi ja 1830 ne hajotettiin. Suomen armeijasta jäivät jäljelle kadettikoulu, henkikaartin suomalainen tarkk’ampujapataljoona ja meriekipaasi. Sotakomissariaatti katsottiin tarpeettomaksi ja se lakkautettiin 1831. Sen tehtävät siirrettiin maaherranvirastoille.

Sotakomissariaatti 1855–1868 ja 1880–1903

Krimin sodan myötä Suomeen siirrettiin uusia joukko-osastoja Venäjän armeijasta ja myös Suomen omaa sotaväkeä kutsuttiin kokoon Britannian ja Ranskan maihinnousun varalle. Aikaisempaan tapaan sen tehtäviin kuuluivat joukkojen muonittaminen ja varustaminen. Krimin sodan jälkeen sotakomissariaatti kävi jälleen tarpeettomaksi Suomessa olevien sotajoukkojen määrän vähentyessä ja Suomen omien sotajoukkojen tultua jälleen hajautetuiksi. Komissariaatti lakkautettiin 1868. Reilun vuosikymmenen tauon jälkeen komissariaatti perustettiin uudelleen Itämeren ja Euroopan kiristyvän poliittisen tilanteen takia. Etelässä Saksa oli yhdistynyt 1870-luvun lopulla Preussin johdolla ja suomalaisten separatistiset kannanototkin olivat käyneet räikeämmiksi. Asevelvollisuuden ulottaminen Suomeen 1878 ja sen toimeenpano 1881 myös lisäsivät tarvetta sotakomissariaatille. Sotakomissariaatti lakkautettiin yhdessä Suomen sotaväen ja sotilastoimituskunnan kanssa 1903.

Revisiokonttori 1816–1824

Revisiokonttori tehtävänä oli hoitaa Suomen sotaväen kirjanpitoa ja tilejä, sekä laatia armeijan budjetti ja palkkaussäännöt. Aluksi sotilastilien tarkastaminen kuului sotilastoimituskunnan kamreerille, jonka työtaakan vähentämiseksi virkataloasiat ja tilien tarkastaminen siirrettiin erityiselle reviisorille, jonka konttoria kutsuttiin ensin nimellä virkatalokonttori ja sittemmin revisiokonttoriksi. Revisiokonttori lakkautettiin vuonna 1824 kun Suomen finanssihallintoa yhtenäistettiin perustamalla yleinen revisiokonttori, joka toimi kaikkien kruunun tilien tilintarkastajana ja varojen käytön valvojana.

Sotilaskonttori 1815–1841 ja 1858–1903

Sotilastoimituskunnan alaisuudessa toimi koko sen ensimmäisen toimikauden ajan asiat täytäntöön panevana ja käytännön asiat hoitavana toimistona sotilaskonttori. Sotilastoimituskunnan tultua uudelleen perustetuksi myös sotilaskonttori perustettiin uudelleen hoitamaan armeijan juoksevia asioita. Sotilastoimituskunnan alainen sotilaskonttori syntyi toimituskuntaan kuuluvan kamreerin ympärille, hänen konttoristaan alettiin käyttää nimitystä sotilaskonttori. Sotilaskonttori hoiti aluksi kaiken sotaväen kirjanpidon ja tiliasiat sekä valvoi sotilasvirkataloja ja muita sotaväen käytössä olleita rakennuksia. 1816 senaatin talousosasto päätti siirtää tilien tarkastamisen ja virkataloasiat erityiselle reviisorille ja hänen revisiokonttorilleen. Sotilaskonttori lakkautettiin 1841 yhdessä sotilastoimituskunnan kanssa ja se perustettiin uudelleen toimituskunnan kanssa vuonna 1858. Toimituskunnan alaisuudessa toiminut sotilaskonttori lakkautettiin lopullisesti 1903 sotilastoimituskunnan ja Suomen sotaväen mukana. Vuoden 1918 jälkeen sen tehtäviä hoiti itsenäisen Suomen puolustusministeriö.

Sotaylioikeus 1816–1916

Vuonna 1816 perustettiin Suomeen sotaylioikeus sotilastoimituskunnan alaisuuteen hoitamaan armeijaan ja sen henkilöstöön liittyviä oikeustapauksia. Autonomian ajan sotaylioikeuden arkiston vanhimman osan muodostavat paroni Meyendorffin asiakirjat, jotka ovat peräisin hänen toimikaudeltaan Vanhan Suomen kenraalikuvernöörinä 1803. Muu osa asiakirjoista on peräisin 1800-luvun lopulta ja ensimmäisen maailmansodan ajalta vuodelta 1916. Sotaylioikeuden arkisto sisältyy laajempaan kokoelmaan nimeltä Venäläiset sotilasasiakirjat.

Mitä sotilastoimituskunnan arkisto sisältää?

Sotilastoimituskunnan arkistokokonaisuus jakaantuu sotilastoimituskunnan omaan arkistoon sekä sotilaskonttorin arkistoon. Sotilastoimituskunnan oma arkisto muodostuu toimituskunnan omista papereista, eli sotilashallinnon ylemmän tason kirjeenvaihdosta, pöytäkirjoista ja tilikirjoista. Varsinaiset juoksevat ja arkiset asiat ovat sotilaskonttorin arkistossa, joka sotilastoimituskunnan alaisena hoiti armeijan ja sotaväen jokapäiväiset asiat.

Komissariaatinkonttorin arkisto sisältyy sotakomissariaatin arkistoon, joka muodostaa oman arkistokokonaisuutensa. Sotakomissariaatin arkistoon sisältyvät myös Uudenmaan lääninhallituksen komissariaattiosaston aineistot vuosilta 1833–1854 ja 1869–1880. Vastaavasti samoilta vuosilta löytyvät sotilas- ja komissariaattiasiat kunkin läänin lääninhallituksen arkistosta. Sotakomissariaatin arkisto kattaa komissariaatin diaarit, luettelot, kirjeenvaihdon, tiliasiakirjat sekä joukon erilaisia sopimuksia, sotilasrakennuksia, sotilasajoneuvoja ja komiteoita sekä toimikuntia koskevaa aineistoa. Revisiokonttorin aineisto sisältyy joko sotilaskonttorin arkistoon tai valtiontalouden tarkastuslaitoksen I arkistoon. Sotakomissariaatin arkisto on etäsäilytyksessä, mistä se on tilattavissa Rauhankadun tutkijasaliin. Asiakirjat on järjestetty kronologisesti ja organisaation mukaisesti.

Sotilaskonttorin arkistossa on suurin osa autonomian ajan armeijan hallinnon aineistosta. Sotilaskonttorin arkisto muodostuu, diaareista, luetteloista, konttorin kirjeenvaihdosta ja sotilaiden virka- ja erokirjoista. Suurimman osan arkistokokonaisuutta muodostaa Suomen sotaväen tiliaineisto sotilaskonttorin toiminta-ajalta. Etenkin tilikirjojen sarjoissa on katkoksia, yksittäisten vuosien tai sidosten puuttuessa. Pöytäkirjoissa ja kirjeissä katkoksia on vähemmän. Sotilaskonttorin vuosien 1858–1903 aktit ovat sotilastoimituskunnan arkistossa, kun taas 1800-luvun alkupuolen aktit ovat Sotilaskonttorin omassa arkistossa. Huomaa että passevolanssimaksujen tiedot sisältyvät vakanssimaksutileihin Sotilaskonttorin Gfb-sarjassa. Sotilasvarojen vuosilaskelmat vuosilta 1834–1839 löytyvät Uudenmaan lääninhallituksen konttorin arkistosta. Sotilasrahastosta myönnettyjä lainoja koskevissa asiakirjoissa, Hg-sarjassa, on mukana myös maanviljelys- ja manufaktuurirahastosta myönnettyihin lainoihin liittyviä asiakirjoja vuodelta 1824.

Sotilastoimituskunnan kartta ja piirustuskokoelma muodostuu muiden paperien liitteinä olleista kahdesta kartasta, joista toinen esittää Hietalahdentorin seutua Helsingissä ja toinen Lappeenrannan linnoitusta. Sotaylioikeuden hajanainen aineisto aikaväliltä 1803–1916 löytyy omasta arkistostaan.

Sotilastoimituskunnan konseptipöytäkirjoja vuosilta 1809–1903 ja yksityisiä pöytäkirjoja vuosilta 1822–24 ja 1826–27 säilytetään Jyväskylän maakunta-arkistossa. Samoin Jyväskylässä ovat toimituskunnan kirjekonseptit vuosilta 1858–1903.

Millaiseen tutkimukseen aineistoa voi käyttää?

Sotilastoimituskunnan arkiston aineisto avaa loistavan mahdollisuuden tutkia Suomen armeijaa ja sotaväkeä autonomian ajalla sekä varsinaiseen armeijaan kytkeytyneitä toimintoja, kuten ruotulaitosta 1800-luvulla tai sotilasvirkataloja. Sotilastoimituskunnan arkiston alkuvuosien aineisto sisältää myös tietoja Ruotsin vallan ajan lopun ruotuarmeijasta, sillä 1800-luvun alun ruotuarmeijan paperit siirrettiin Haminan rauhan sopimuksen mukaisesti Tukholmasta ensin Turkuun ja sittemmin senaatin mukana Helsinkiin. Ruotsin vallan ajalta on myös yksittäisiä asiakirjoja 1700- ja 1600-luvuilta sotilastoimituskunnan arkisto sisällön mukaan järjestetyissä asiakirjoissa.

Aineiston avulla on mahdollista myös tutkia laajemmin armeijaa ja sen suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan. Aineistossa olevat eläke-, vero-, virka ja erokirjatiedot antavat mahdollisuuden myös tehdä sukututkimusta ja etsiä armeijan palveluksessa olleita sukulaisiaan. Sotilastoimituskunnan ja sotilaskonttorin arkistot antavat lähdemateriaalia sotahistoriaan Suomessa Venäjän vallan alla, etenkin suomalaisten joukko-osastojen historiaan. Paikallishistoriaankin arkisto on hyvä lähdekokoelma, jos tietää paikkakunnalla sijainneen varuskuntarakennuksia tai armeijan yksiköitä. Samoin sukututkimuksessa sotilastoimituskunnan ja sen alaisen sotilaskonttorin materiaali on yksi hyvä tutkimuskohde, sillä arkistossa ovat koottuina sotilashenkilöstön virkatodistukset, erokirjat ja muuta upseeristoon liittyvää dokumentaatiota. Myös tavallisista sotamiehistä löytyy tietoa armeijan nimirullien ja eläkekirjojen kautta. Miesten ohella leski- ja orpokassojen avulla voi löytää tietoja sotilaiden perheistä ja omaisista sekä heidän elämästään ja asemastaan. Sotilasvirkataloja koskeva aineisto on myös käypää lähdemateriaalia rakennus- ja paikallishistorialliseen tutkimukseen.

Miten aineistoa pääsee tutkimaan?

Sotilastoimituskunnan arkisto on tutkittavissa Helsingissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä, missä ne ovat vapaasti käytettävissä tutkijasalissa. Sotilastoimituskunnan arkiston koko 49,0 hyllymetriä. Sotakomissariaatin arkiston laajuus on 73,0 hyllymetriä ja sotilaskonttorin arkiston koko on 202,15 hyllymetriä. Tarkempaa tietoa arkistosta saa arkistolaitoksen sähköisen haku- ja tilausjärjestelmän Astian aineistohaun kautta. Hakusanalla Sotilastoimituskunta saa nähtäväkseen kaiken arkistossa olevan materiaalin. Sotakomissariaatin ja komissariaatinkonttorin arkisto löytyy hakusanoilla Sotakomissariaatin arkisto. Sotilastoimituskunnan kartat löytyvät hakusanoilla Sotilastoimituskunnan kartat ja piirustukset. Sotilaskonttorin arkisto löytyy hakusanalla Sotilaskonttori. Revisiokonttorin aineistoa löytyy hakusanoilla Valtiontalouden tarkastuslaitoksen I arkisto Valtiokonttorin arkistosta. Sotaylioikeuden aineisto löytyy omasta arkistostaan hakusanalla Sotaylioikeus. Tilausta varten ota itsellesi ylös arkistoyksikön tunnus, esim. Aa:1. Mikäli olet rekisteröitynyt Astian käyttäjäksi, voit tilata haluamasi aineistot Astian kautta Kansallisarkiston tutkijasaliin tai maksua vastaan johonkin muuhun arkistolaitoksen yksikköön tutkittavaksi.

Sotilaskonttorin arkiston diaarit ja merkintäluettelo sotilasvirkatalojen vuokrasopimuksista on digitoitu ja ne ovat luettavissa Digitaaliarkistossa. Samoin sotilastoimituskunnan diaarit on digitoitu Digitaaliarkistoon. Sotilastoimituskunnan konseptipöytäkirjat ajalta 1809–1903 ja yksityiset pöytäkirjat vuosilta 1822–1824 ja 1826–1827 ovat Jyväskylän maakunta-arkistossa.

Paperimuotoinen arkistoluettelo on luettavissa Kansallisarkiston tutkijasalissa (os. Rauhankatu 17, Helsinki). Luettelon tunnusnumero on 409 ja sotilaskonttorin arkistoluettelon tunnus on 409:1. Karttojen ja piirustusten kokoelman luettelon tunnusnumero on 291:07.