Suomalaisille annetut passit Venäjälle

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Lääninhallitukset

Kruununvoudit

Pietarin suomalaiset

Siirtolaisuus Suomesta ulkomaille

Suomen passivirasto Pietarissa

Valtiosihteerinvirasto 

Passien hakemista ja myöntämistä koskeva hallintomenettely autonomian ajan Suomessa

Suomen siirryttyä Suomen sodan (1808–1809) seurauksena Venäjän keisarikunnan alaisuuteen suomalaiset pääsivät osallisiksi uuden emämaansa tarjoamista mahdollisuuksista, eritoten toimeentulon hankkimisen osalta. Erityisesti kasvava suurkaupunki Pietari houkutteli itäsuomalaisia jättämään kotitilansa paremman leivän toivossa, mutta Pietariin ja muualle Venäjälle muutettiin myös muualta Suomesta, lähinnä kaupungeista. Itään suuntautuneen liikkuvuuden kasvu johti ennen pitkää vakiintuneen passihallintomenettelyn luomiseen. Niinkin pian kuin jo vuonna 1812 Pietarissa sijainnut Suomen asiain komitea (vuodesta 1826 lähtien valtiosihteerinvirasto) alkoi pyytää Venäjälle matkaavien suomalaisten passit ja passien voimassaoloaikojen pidennykset suoraan Suomen lääninhallituksilta. Vuonna 1819 annettujen asetusten myötä passimenettely muuttui. Lääninhallitukset valtuutettiin myöntämään matkapassit Venäjälle lähteville suomalaisille, mutta saatu matkapassi oli (’’työtä tekevien ja palvelevien luokkien’’ eli muiden kuin säätyläisten osalta) Venäjälle saavuttua vaihdettava venäjänkieliseen oleskelupassiin Suomen asiain komitean yhteyteen perustetussa passitoimistossa. Suomen asiain komitean / valtiosihteerinviraston passitoimistosta muodostettiin erillinen valtiosihteerinviraston alainen passivirasto vuonna 1848. Se toimi aina vuoteen 1918 saakka, jolloin se lakkautettiin asetuksella.

Vuodesta 1819 lähtien aina vuoteen 1918 saakka passimenettely pysyi pääpiirteissään samanlaisena. Venäjälle lähtevä suomalainen haki passia lääninhallitukselta (maaherralta, kuvernööriltä), joka myönsi matkaan lähtevälle matkapassin kolmeksi vuodeksi. Matkapassihakemuksen oheen oli liitettävä erilaisia asiakirjoja, kuten papintodistus iästä ja maineesta sekä esteettömyystodistus, jonka saattoi antaa niin maistraatti, kruununvouti kuin myös nimismies. Venäjälle saavuttuaan matkaaja sai matkapassin tilalle oleskelupassin, joka oli uudistettava vuosittain tai puolivuosittain. Vuoteen 1824 saakka oleskelu oli rajoitettu kolmeen vuoteen, ja määräajan kuluttua umpeen matkaajan oli palattava Suomeen tai haettava uutta matkapassia (jatkopassia). Vuodesta 1848 lähtien kaikki jatkopassit myönnettiin toistaiseksi voimassaolevina, mutta Venäjällä oleskelevan oli edelleen ilmoittauduttava passivirastoon määräajoin. Jatkopassin perusteella uusittavien oleskelupassien turvin henkilö pystyi jäämään Venäjälle vaikka koko loppuiäkseen. Merkittävä muutos passimenettelyssä tapahtui vuonna 1903, jolloin alle vuoden kestävään Venäjällä oleskeluun riitti vain lääninhallituksen myöntämä matkapassi, mutta vuotta pidempi oleskelu edellytti oleskelupassin hankkimista passivirastosta. Samalla päättyi myös lähes läpi autonomian ajan jatkunut erottelu sosiaaliryhmien eli säätyläisten ja ei-säätyläisten välillä.

Passimenettelyn tuloksena myönnetyt passiasiakirjat

Suomalaisten matkustusinto Venäjälle tuotti monenlaista asiakirja-aineistoa. Passimenettelyn tuloksena asiakirjoja syntyi ainakin lääninhallitusten, maistraattien, kihlakuntien kruununvoutien, nimismiespiirien, passitoimiston/passiviraston, seurakuntien sekä kihlakuntien henkikirjoittajien arkistoihin. Seuraavassa on keskitytty erityisesti jäljelle jääneiden passiasiakirjojen, matka-, jatko- ja oleskelupassien, sekä niitä paikkaavien asiakirjojen esittelyyn. Koska passimenettely oli sosiaalisesti erottelevaa vuoteen 1903 saakka, koskevat alla esitetyt asiakirjat lähinnä muita kuin säätyläisiä eli työntekijöitä ja palveluskuntaa. Virkamiesten ja säätyläisten kun ei tarvinnut muuta kuin leimauttaa matkapassinsa passitoimistossa/passivirastossa. Omanlaisensa passimenettelyt olivat myös muun muassa kauppiailla, yliopiston virkamiehillä ja ylioppilailla.


Matka- ja jatkopassit

Matka- ja jatkopassit eivät muodosta täydellisiä asiakirjasarjoja minkään arkistonmuodostajan arkistossa. Passeja on kuitenkin kertynyt ainakin lääninhallitusten, maistraattien sekä kihlakuntien kruununvoutien arkistoihin. Näihin arkistoihin kertyneet passit ovat matkan jälkeen palautettuja passeja. Puutteita on paikattava mainittujen viranomaisten pitämillä passiluetteloilla, joihin on merkitty keskeiset tiedot myönnetyistä passeista. Passiluetteloiden pitäminen kuului pääsäännön mukaan lääninhallitukselle, mutta se saattoi lähettää valmiiksi allekirjoitettuja passeja esimerkiksi kruununvoudille, jolloin lääninhallituksen passiluetteloon kirjattiin vain lähetettyjen passien lukumäärä, ei passinhaltijoiden tietoja. Muutenkin passiluettelot sisältävät lähinnä vain passinhaltijan ja hänen mukanaan matkustavien nimet. Kuitenkin sekä passeihin että passiluetteloihin sisältyvä passin numero on tärkeä tieto passimenettelyyn liittyvien asiakirjalähteiden yhdistelemiseksi.


Oleskelupassit ja perusasiakirja-aktit

Venäjälle saavuttuaan suomalaisesta luotiin passitoimistoon/passivirastoon henkilökohtainen asiakirjavihko, perusasiakirja-akti, jonka pohjana oli matkapassi ja sen perusteella annettu oleskelupassi. On huomattava, että passit ja siten myös perusasiakirja-akti saattoivat sisältää tietoja useammasta kuin yhdestä henkilöstä, sillä miehen mukana matkustaneet perheenjäsenet merkittiin miehen passeihin ja perusasiakirja-aktiin. Perusasiakirja-aktit numeroitiin aikajärjestyksessä siten, että numero muodostui ensimmäisen oleskelupassin juoksevasta numerosta ja antamisvuodesta. Siten perusasiakirja-aktien numerointijärjestelmä ei ole juokseva, minkä vuoksi aktien muodostamista asiakirjasarjoista on hankala päätellä, sisältyykö sarjoihin aukkoja. Henkilöiden hakemista helpottamaan passitoimisto laati perusasiakirjojen aakkosellisen hakemiston, joka kattaa vuodet 1820–1847. Koska hakemisto on säilynyt katkelmallisena, passiviraston arkistoon on jälkeenpäin liitetty Suomi-seuran laatima kortisto (1818–1858), joka paikkaa alkuperäisen hakemiston puutteita. Käyttörajoitteet on muistettava ylipäätäänkin passiviraston arkiston kohdalla: arkisto koki tuhoja Nevan tulvissa vuonna 1924, minkä vuoksi monet asiakirjasarjat ovat epätäydellisiä tai vahingoittuneita.

Passien käyttökelpoisuus tutkimuksessa

Koska julkinen valta valvoi tarkoin Suomen ja Venäjän välistä rajaliikennettä, parhaimmillaan jokaisesta Venäjälle matkanneesta henkilöstä on saattanut kertyä merkittävä määrä asiakirja-aineistoa eri arkistonmuodostajien arkistoihin. Vaatimusten mukaiset passiasiakirjat siis hankittiin pääsääntöisesti. Kertyneen aineiston perusteella on mahdollista seurata suomalaisten muuttoliikkeen volyymiä Venäjälle. Aineisto ei kuitenkaan anna eväitä vain määrällistä analyysiä varten, vaan aineisto on oiva lähde myös henkilö- ja sukuhistoriallista tutkimusta varten. Eräitä mielenkiintoisia passiasiakirjoihin sisältyviä tietoja on lueteltu seuraavassa.


Passinhaltijan tuntomerkit

Yksityiskohtaisten henkilötietojen selvittämiseksi tutkimuksen kannalta hyviä asiakirjalähteitä ovat alkuperäiset matka- ja jatkopassit. Passit voivat tarjota yksityiskohtaisenkin katsauksen matkaajan henkilötietoihin: passit saattavat nimittäin sisältää henkilön ikä- ja kotipaikkatietojen lisäksi tietoja henkilön tuntomerkeistä. Tuntomerkit kattavat ainakin tiedot henkilön hiusten ja silmien väristä. Kun passiin merkittiin myös mukana matkustaneet perheenjäsenet, passi saattaa sisältää tuntomerkkitietoja kaikista perheenjäsenistä.


Matkaan lähdön syyt

Matkaan lähdön syitä voi jäljittää esteettömyystodistuksesta, joka oli edellytys matkapassin saamiseksi. Esteettömyyttä todistavalla lausunnolla osoitettiin, ettei matkapassia hakevalla henkilöllä, esimerkiksi lapsella tai palkollisella, ollut esteitä passin saamiseksi. Esteettömyystodistukset kuuluvat periaatteessa passin myöntäneiden viranomaisten eli lääninhallitusten kanslioiden arkistoihin, mutta esteettömyydestä todistavia lausuntoja on säilynyt myös muiden viranomaisten, kuten nimismiespiirien saapuneissa asiakirjoissa. Ilmeisesti passinhakijat ovat toimittaneet hakemusasiakirjansa lähimmälle viranomaiselle, joka maaseudulla on ollut nimismies. Esimerkiksi Ilomantsin osalta esteettömyystodistukset ovat nimismiespiirin ”passianomukset”-sarjassa. Esteettömyystodistusten käyttäminen tutkimuksen lähteenä rajoittuu usein yksittäistapauksiin, sillä esteettömyystodistusten sarjat sisältävät useita aukkoja.


Passinhaltijan elinvaiheet Venäjällä

Venäjällä oleskelevien suomalaisten rekisteröinti aloitettiin vuonna 1812. Rekisteröinti tapahtui matkaajan saavuttua Venäjälle, jolloin matkapassi vaihdettiin oleskelupassiin passitoimistossa/passivirastossa. Näistä passeista muodostui lähtökohta henkilökohtaiselle perusasiakirja-aktille, johon kerättiin passivirastoon kertyneet asiakirjat Venäjällä oleskelevasta suomalaisesta ja hänen passiinsa merkityistä perheenjäsenistä. Siten yksi akti sisältää asiakirjoja aina henkilön kuolemaan, oleskelun päättymiseen saakka taikka (lasten kohdalla) omalle passille siirtymiseen saakka. Siksi aktit eivät sisällä välttämättä tietoja vain yhdestä henkilöstä, vaan jopa kymmenistä henkilöistä. Koska pitkän ajan kuluessa aktiin ehdittiin liittää useita passeja ja muita asiakirjoja, parhaimmillaan aktin avulla saattaa saada selville, missä päin Venäjää henkilö kulloinkin on liikkunut. On kuitenkin huomattava, että osa akteista on kärsinyt pahoja vesivahinkoja.

Matkan vaiheiden seuraaminen saattaa onnistua niin ikään alkuperäisten matka- ja jatkopassien avulla. Passiin merkittiin matkakohde, ja matkavaiheiden seuraaminen onnistuu venäläisten viranomaisten oleskelupassiin tekemien merkintöjen perusteella.


Hakuohjeistus

Edellä esitetty asiakirja-aineisto on käytettävissä alkuperäisenä ja osittain mikrofilmattuna Kansallisarkistossa ja maakunta-arkistoissa. Passiasiakirjojen paikantaminen ja kuvailutietojen selaaminen onnistuu arkistolaitoksen VAKKA-arkistotietokannan avulla. Esimerkiksi Venäjän-matkan jälkeen palautettuja passeja on syytä etsiä lääninhallitusten, maistraattien ja kihlakuntien kruununvoutien saapuneet asiakirjat (E) -sarjoista. Koska palautettuja passeja koskevien sarjojen nimet vaihtelevat (tai niitä ei ylipäätään ole olemassa), voi olla parasta selata aluksi mainittujen viranomaisten arkistojen sarjoja yleisluontoisesti. Tämä onnistuu esimerkiksi tietokannan ’’Tarkennetun haun’’ avulla: jätetään hakuehdot 1.-3. (”Nimihaku”, ”Vapaasanahaku”, ”Asiasanahaku”) tyhjiksi, valitaan hakuehtojen kohdan 4 (”Arkistonmuodostajaluokituksen alaryhmä”) pudotusvalikosta ”Sisäasiainhallinto ja kunnalliset viranomaiset” -otsikon alta alaotsikko ”Kruununvoudit”. ”Tee haku” -komennon jälkeen tietokanta antaa tulokseksi kaikkien kihlakuntien kruununvoutien arkistot. Osumien joukosta voidaan valita esimerkiksi Ilomantsin kihlakunnan kruununvouti, jota klikkaamalla päästään arkistonmuodostajakohtaisiin ja arkistokohtaisiin kuvailutietoihin sekä arkiston sisältämiin sarjoihin. Ilomantsin kihlakunnan kruununvoudin arkistoon sisältyy ”Passit ja todistukset niiden saamiseksi” (Ej) -niminen sarja, jota klikkaamalla päästään arkistoyksikkökohtaisiin kuvailutietoihin, jotka kertovat muun muassa sen, missä arkistolaitoksen yksikössä passiasiakirjoja säilytetään.

Asiakirjojen fyysisen paikantamisen ja kuvailutietojen selaamisen lisäksi arkistolaitoksen digitaaliarkistossa on passiasiakirjoja täydentävää aineistoa digitoituna. Passiasiakirjoihin ei digitaaliarkiston kautta toistaiseksi pääse käsiksi. Toisin sanoen, viranomaisille palautettuja passeja ja passiviraston perusasiakirja-akteja digitaaliarkistosta ei löydä. Sen sijaan esimerkiksi passiviraston arkistoon sisältyvä Suomi-seuran kortisto on kokonaisuudessaan tutkittavissa digitaaliarkistossa. Aineistoon pääsee tutustumaan vaivattomasti valitsemalla digitaaliarkiston etusivulta ”Hakupalvelu”. Asiakirjoja voi hakea joko ”vapaasana-haulla” tai ”puunäkymän” avulla. Ensiksi mainittua käyttämällä hakukomento ”Suomi-seuran kortisto” tuottaa tulokseksi kaikki kortiston asiakirjat, jotka on jaettu aakkosellisesti yksiköittäin (esimerkiksi J:1, A-F).


Kirjallisuus

Engman, Max, ”Flyttning och medborgarskap. Passlagstifning för finländare i Ryssland 1809–1917”. Historisk Tidskrift för Finland (1978), 30–51.

Engman, Max, ”Finska passexpeditionens arkiv som personhistorisk källa I”. Genos. Suomen sukututkimusseuran aikakauskirja 2 (1979), 49–60.

Engman, Max, ”Finska passexpeditionens arkiv som personhistorisk källa II”. Genos. Suomen sukututkimusseuran aikakauskirja 3 (1979), 83–93.

Engman, Max, Suomalaiset Venäjällä. Lähdeopas. Kansallisarkisto, Hakapaino Oy, Helsinki 2004.

Kauppinen, Pekka, ”Passilla Venäjälle”. Meillä ja muualla. Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja 2 (1994), 75–84.

Onnela, Samuli & Orrman, Eljas, ”Lääninhallinnon ja muun valtionhallinnon arkistot”. Suomen historian asiakirjalähteet. Toim. Eljas Orrman & Elisa Pispala. Kansallisarkisto, WSOY, Porvoo 1994, 129–143.




Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan


Portin etusivulle