Teema: Palvelus armeijassa

Portti

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Miten aloitan sukututkimuksen?

Autonomian ajan sotilasasiakirjat

Kuninkaallinen Suomen koskenperkausjohtokunta

Ruotsin ajan sotilasasiakirjat

Ruotujakolaitoksen aikaiset värvätyt joukko-osastot

Sisällissota 1918

Sotilastoimituskunta

Talvi- ja jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet

Kaavio autonomian ajan suomalaisista joukko-osastoista

Luettelo autonomian ajan reservipiireistä sekä kasarmien sijaintipaikkakunnista

Viaporiin liittyvät aineistot

1808-1809 - asiakirjoja sodan Suomesta (Arkistolaitoksen verkkonäyttely)

Muisto säilyy - 20 nuorta kohtaloa jatkosodasta (Arkistolaitoksen verkkonäyttely)

Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa (äänite Yle Areenassa) 

Sisällysluettelo

Ruotsin vallan aika (-1809)

Varhainen sotapalvelus

Varhaisista ajoista alkaen puolustus rakentui vapaiden asekuntoisten miesten velvollisuuteen puolustaa kotiseutuaan. Valtioinstituution kehittymisen myötä ajateltiin, että vapaiden miesten velvollisuutena olisi auttaa kuningasta, mikäli maa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Suomen tultua Ruotsin valtapiiriin kehitys täällä noudatteli yleisvaltakunnallisia kehityskulkuja.

Keskiajalla linnojen ja kartanoiden varusväkenä pidettiin palkkasotilaita. Kuninkaalla oli Alsnön säännön (1279) mukaan oikeus ottaa palvelukseensa kruununverosta vapauttamista vastaan ratsumiehiä varusteineen. Näin syntyi armeija ylin luokka, rälssi. Kustaa Vaasa nojautui valtakunnan puolustuksessa paitsi rälssimiehiin myös väenottoihin. Vuodesta 1544 lähtien kotimaista sotaväkeä oli lupa pitää tarvittaessa palveluksessa myös rauhan vallitessa. Sotaan kelvollisista miehistä pidettiin jo varhain luetteloita. Niinpä 25-vuotisen sodan (1570-1595) ajalta on Suomenkin voudintileissä kuitteja huovien, laivaväen ja hevosten ylläpidosta pitäjäläisten luona erilaisia verosuorituksia vastaan. Muonitusrekisterin tileistä ilmenevät veroparselit ja maksajat ynnä sotilaat. Kuitit sisältyvät voudintilien tositteisiin, joista on kerrottu yllä mainitun voudintileistä kertovan artikkelin yhteydessä.

Ruotujakoinen armeija ja värvätyt joukko-osastot

Ruotujakoinen armeija perustui ruotujakolaitokseen, jonka juuret olivat keskiajalla. Yleisesti tunnetussa muodossaan ruotujakolaitos otettiin käyttöön kuningas Kaarle XI:nnen määräyksestä 1600-luvun puolessa välissä. Valtakunnan talot jaettiin ruoduiksi, joista jokainen pestasi miehen armeijaan. Muutamista taloista koostuneessa ruodussa suurin talo oli päätalo, jonka omistajasta tuli ruotumestari. Jos ja kun ruodun palkkaama sotamies kuoli tai todettiin katselmuksessa kykenemättömäksi palvelukseen tuli ruodun ruotumestarinsa johdolla hankkia uusi mies tämän tilalle kolmen kuukauden kuluessa.

Ruotu oli velvollinen suorittamaan sotamiehelleen pestirahan ja vuosipalkan, minkä lisäksi sen tuli antaa hänen käyttöönsä tietyt ehdot täyttävä asumus. Muutamien muiden velvoitteiden ohella ruodun tuli myös kyyditä sotilasta hänen tehtäviinsä liittyneisiin kokouksiin ja katselmuksiin.

Sisämaassa ruodut varustivat miehiä jalka- ja ratsuväkeen, rannikoilla ja saaristossa laivastoon. Ennen Suurta Pohjan sotaa sotaväki käsitti noin 11000 miestä. Sodan jälkeen Suomen ruotujakolaitokseen sisältyi 3 rakuunarykmenttiä ja 7 jalkaväkirykmenttiä, joista jokaiseen kuului 8 komppaniaa. Rykmenttien alueet ja nimet vastasivat jo tuolloin läänejä ja maakuntia ja komppanioiden pitäjiä.

Kustaa III:n sodan (1788-1790) syttyessä ruotuarmeija muodosti seuraavat joukko-osastot:


Jalkaväki
Joukko-osasto Komppaniat (kpl) Vahvuus (miestä)
Turun läänin jalkaväkirykmentti 8 1025
Porin läänin jalkaväkirykmentti 8 1025
Hämeen läänin jalkaväkirykmentti 8 1025
Savon jalkaväkirykmentti 8 954
Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentti 8 1025
Kymenkartanon läänin jalkaväkipataljoona 1 92
Pohjanmaan jalkaväkirykmentti 8 1200
Karjalan pataljoona(n ruotujakoinen osa) 4 356
Yhteensä 58 6702


Ratsuväki
Joukko-osasto Eskadroonat (kpl) Vahvuus (miestä)
Henkirakuunarykmentti 8 1000
Uudenmaan rakuunarykmentti 8 1000
Kyminkartanon eskadroona 1 50
Karjalan kevyt rakuunarykmentti (ent. Karjalan rakuunaeskadroona) 2 200
Yhteensä 19 2250


Näiden lisäksi olivat värvättyinä (rahapalkkaisina) joukkoina seuraavat joukko-osastot:


Jalkaväki
Joukko-osasto Komppaniat (kpl) Vahvuus (miestä)
Leskikuningattaren henkivartiorykmentti (ent. Hamiltonin, Lilliesvärdin, v. Liewenin, Herttua Fredrik Aadolfin ja v. Manteuffelin rykmentti) 8 640
Jägerhornin rykmentti (ent. Cronhjelmin, Björnbergin, v. Saltzan, Skytten, Flemingin ja Stackelbergin rykmentti) 8 640
Savon jääkärirykmentti (ent. Savon jääkärijoukko) 8 1200
Karjalan jääkärit 4 600
Adlercreutzin rykmentti 12 1800
Uudenmaan jääkäripataljoona 2 200


Tykkiväki
Joukko-osasto Komppaniat (kpl) Vahvuus (miestä)
Kuninkaallinen suomalainen tykistöprikaati (ent. Kuninkaallinen tykistö Suomessa, Kuninkaallinen suomalainen tykistöpataljoona; myöh. Kuninkaallinen suomalainen tykistörykmentti) 10 800
Savon prikaatin tykistökomppania (=Savon jääkärirykmentin Joroisten komppania) 1 133

Upseerikoulutusta annettiin vuonna 1780 Kuopiossa perustetussa mutta seuraavana vuonna Rantasalmen Haapaniemeen siirretyssä upseerikoulussa, joka toimi sekä Haapaniemen sotakoulun (1781-1790), Haapaniemen kadettikoulun (1791-1808) että autonomian aikana Haapaniemen kenttämittauskoulun (1812-1819) nimellä ennen siirtymistään Kadettikoulun nimellä Haminaan vuonna 1821.

Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä säilytettävä Militaria-kokoelma sisältää yllä mainittujen joukko-osastojen arkistot. Siihen kuuluvat myös armeijan laivastoa sekä Suomessa värvättynä olleita von Zelowin kasakoita koskevat asiakirjat.

Ruotujakolaitoksen rooli muuttui Suomen tultua liitetyksi suuriruhtinaskuntana osaksi Venäjää vuonna 1809, vaikka ruodut perustivat joukkoja vielä Krimin sodan aikana 1850-luvulla. Silloin kun joukkoja ei perustettu maksoivat ruodut ns. vakanssiveroa. Ruotujärjestelmä lakkautettiin Suomessa lopullisesti vuonna 1885. Ruotsissa entinen järjestys säilyi 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle saakka.

Suomen sodan (1808-1809) syttyessä sotaväkeen kuului noin 21000 miestä.

Ruotsin vallan ajan sotilaiden tutkiminen

Kyösti Kiuasmaa on julkaissut alempana mainitun teoksen 1500-luvun loppupuolen alemmasta sotilaspäällystöstä. Voit tutustua teoksesta poimittuun matrikkeliin täällä.

Pääosa Ruotsin vallan aikaisten suomalaisten joukko-osastojen arkistoista sisältyy Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä säilytettävään Militaria-sarjaan. Siihen sisältyy muun muassa miehistöluetteloita (mönsterwerk, munsterrulla, katselmusrulla), joihin on merkitty tietoja yksittäisten henkilöiden rauhanajan katselmuksista ja sota-ajan palveluksesta. Kokoelma sisältää myös muita mainittujen joukko-osastojen asiakirjoja. Militaria-kokoelmaan sisältyvät myös armeijan laivastoa sekä esimerkiksi Suomessa värvättynä olleita von Zelowin kasakoita koskevat asiakirjat. Ruotsin vallan ajan sotilasasiakirjat ovat pääasiassa ruotsinkielisiä.

Rauhan aikana ruotusotilaat viljelivät torppiaan tai harjoittivat muuta ammattiaan kuten muutkin. Tällöin parhaat heitä koskevat lähteet ovat heidän kotiseutunsa kirkonarkistot ja henkikirjat.

Palveluksessa olleita sotilaita koskevia tietoja saattaa löytää myös sotilasseurakuntien arkistoista. Nykyisen Viron alueella palvelleista suomalaisista ruotusotilaista on puolestaan tietoja Viron historiallisessa arkistossa Tartossa säilytettävissä katselmusrullissa. Nämä rullat ovat peräisin vuosilta 1634-1710.

Ammattisotilaita koskevia tietoja saattaa löytyä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä säilytettävästä ansioluettelokokoelmasta, joka on käytettävissä digitaalisessa muodossa. Myös erilaisia upseerimatrikkeleita on julkaistu. Varuskuntapaikkakuntien henkikirjoissa on puolestaaan toisinaan merkintöjä, jotka koskevat alueelle sijoitettuja sotilaita.

Muistaa kannattaa myös Suomen historian perustutkimustoimikunnan arkisto, jota säilytetään Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Siihen sisältyy tietoja värvättyjen jalkaväkirykmenttien upseeriston, aliupseeriston ja sotilasvirkamiesten sosiaalisesta rakenteesta vuoteen 1809. Tämä aineisto löytyy Vakka-tietokannan tarkennetusta hausta esimerkiksi hakusanalla perustutkimustoimikunta.

Kirjallisuutta

Kiuasmaa Kyösti: Suomen alempi sotilaspäällystö 1500-luvun loppupuolella (n. v. 1570-1600). SHS, Historiallisia tutkimuksia 73, Helsinki 1968.

Screen J. E. O.: Army in Finland during the Last Decades of Swedish Rule (1770-1809). Finnish Literature Society, Helsinki 2007.

Screen J. E. O.: Queen Dowager’s Life Regiment in Finland 1772-1808. Finnish Literature Society, Helsinki 2010.

Tigerstedt E. S.: Haapaniemi krigsskola, dess lärare och elever: anteckningar, handlingar, bref och matrikel. Söderström, Helsingfors 1910.

Wirilander Kaarlo: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810. Virkatalonhaltijain luettelot. SHS, Käsikirjoja 3, Helsinki 1953.

Wirilander Kaarlo: Suomen armeijan sotilasvirkamiehistö 1718-1810. Viranhaltijain luettelot. SHS, Käsikirjoja 8, Helsinki 1975.

Vuorimies Heikki: Ruotusotilaiden tutkiminen. Suomen Sukututkimusseuran oppaita 1, Helsinki 2011.

Autonomian aika (1809-1917)

Sotaväki autonomisessa Suomessa

Avaa tästä taulukko autonomian ajan suomalaisista joukko-osastoista

Autonomian ajalla Suomessa toimi kahdenlaisia joukko-osastoja: venäläisiä Venäjän armeijan osia (ns. Suomenmaalaisia yksiköitä) sekä pääosin suomalaisten muodostamia autonomisen Suomen armeijan sotajoukkoja.

Autonomian ajan ensimmäisinä vuosina ruodut oli säätyjen pyynnöstä vapautettu sotaväen pidosta. Sen sijaan ne maksoivat ns. vakanssimaksuja, jotka säilyivät vuoteen 1889 saakka. Vuonna 1812 perustettiin 2 värvättyä jalkaväkirykmenttiä ja 1 jääkärirykmentti, jotka muutettiin tarkk’ampujapataljooniksi vuonna 1827 ennen lopettamistaan vuonna 1830.

Vuonna 1845 värvättiin Krenatööritarkk’ampujapataljoona, jonka vahvuus oli 1000 miestä. Se muutettiin opetustarkk’ampujapataljoonaksi vuonna 1857, mutta tuli lakkautetuksi jo vuonna 1859. Näiden lakkauttamisien rinnalla eräänlaisena poikkeuksena autonomian ajan joukko-osastossa oli Helsingissä sijainnut Suomen Kaarti (virallisesti Henkivartion 3. Suomen tarkk’ampujapataljoona), joka toimi yhtäjaksoisesti vuosina 1817-1905.

Upseerikoulutus tapahtui aluksi Rantasalmella Haapaniemen kadettikoulussa, joka siirtyi Suomen Kadettikouluksi nimensä vaihtaneena Haminaan vuonna 1821.

Suomen suuriruhtinaskunnassa toimi myös kaksi suomalaista värvättyä meriväen joukko-osastoa, meriekipaašia. Niistä ensimmäinen toimi vuosina 1830-1880, toinen vain vuosina 1854-1856.

Seuraavan kerran uusia joukkoja perustettiin Krimin sodan aikana vuosina 1854 ja 1855, kun Turun ja Porin, Vaasan ja Oulun lääneissä asetettiin 2 ruotutarkk’ampujapataljoonaa kussakin. Pian myös muihin lääneihin perustettiin omat pataljoonat.

Krimin sodan (1854-1856) aikana suomalaista sotaväkeä oli siten seuraavasti:


Ruotujakoiset joukot
Joukko-osasto Vahvuus (miestä)
Turun pataljoona 600
Vaasan pataljoona 600
Oulun pataljoona 600
Kuopion pataljoona 600
Mikkelin pataljoona 600
Hämeenlinnan pataljoona 600
Porin pataljoona 600
Uudenmaan pataljoona 600
Viipurin pataljoona 600


Värvätyt joukot
Joukko-osasto Vahvuus (miestä)
Suomen Kaarti 1000
Krenatööritarkk'ampujapataljoona 1000
1. Suomen Meriekipaaši 1000
2. Suomen Meriekipaaši 500

Krimin sodan päätyttyä ruotujakoisten pataljoonien vahvuus pienennettiin 600:sta 320:een. Ruotujakoiset pataljoonat lakkautettiin vuonna 1867.

Vuonna 1878 julkaistiin asevelvollisuuslaki, jonka nojalla muodostettin vuonna 1881 seuraavat kahdeksan tarkk’ampujapataljoonaa (ns. vanha väki):

  • 1. Uudenmaan tarkk’ampujapataljoona
  • 2. Turun tarkk’ampujapataljoona
  • 3. Vaasan tarkk’ampujapataljoona
  • 4. Oulun tarkk’ampujapataljoona
  • 5. Kuopion tarkk’ampujapataljoona
  • 6. Mikkelin tarkk’ampujapataljoona
  • 7. Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoona
  • 8. Viipurin tarkk’ampujapataljoona

Näiden lisäksi toimivat vuonna 1817 perustettu Suomen Kaarti sekä Lappeenrantaan sijoitettu Suomen Rakuunarykmentti vuosina 1890-1901. Näiden joukkojen vahvuus oli rauhan aikana 5600 miestä. Sodan aikana vahvuus voitiin nostaa 10000 mieheen.

Vanha sotaväki hajotettiin vuoteen 1905 mennessä eikä Suomella enää ollut omia sotajoukkoja ennen itsenäistymistä.

Palvelus autonomian ajan asevelvollisessa sotaväessä

Kaikki miehet tulivat kutsuntoihin sinä vuonna, jona he täyttivät 22 vuotta. Käytännössä asevelvollisuus koski vuosina 1859-1883 syntyneitä, koska sotaväki hajotettiin vuosina 1901-1905.

Asevelvollisen palveluksen muoto ratkaistiin hänen kotipaikkakunnallaan järjestetyssä kutsuntatilaisuudessa. Tilaisuudessa suoritettiin arvannosto, jonka perusteella asevelvolliset jaettiin vakinaiseen väkeen ja reserviin. Pieni arvan numero johti 3 vuoden vakinaiseen palvelukseen, suurempi kolmena kutsuntaa seuraavana kesänä järjestettyihin harjoituksiin lähiseudun reservikomppaniassa. Ensimmäisenä kesänä harjoitukset kestivät 45 päivää, toisena 30 ja kolmantena 15 päivää eli yhteensä 90 vuorokautta. Se, oliko nostettu arpa pieni vai suuri riippui mm. pitäjän väkiluvusta: etukäteen oli päätetty, montako asevelvollista kustakin kunnasta määrättäisiin kolmivuotiseen palvelukseen.

Arvalla valittujen lisäksi sotaväkeen liittyi vapaaehtoisia (frivillig) ja tarjokkaita (volontär). Vapaaehtoisti ilmoittautuneet, kuten koulutetutkin, saivat palvelusaikaansa lyhennystä. Tarjokkaiden palvelusaika puolestaan oli enimmäismäärä eli 3 vuotta nostetun arvan numerosta riippumatta. Palveluksesta saattoi saada pysyvän vapautuksen esimerkiksi ammatin, perhetilanteen tai terveydentilan perusteella.

Lähtökohtaisesti vakinaiseen (3 v) palvelukseen valitut suorittivat palveluksen oman lääninsä tarkk’ampujapataljoonassa. Halutessaan palveluspaikaksi saattoi valita myös Helsingissä sijainneen Suomen Kaartin tai (vuosina 1890-1901) Lappeenrannassa sijainneen Suomen Rakuunarykmentin.

Autonomian ajan armeijassa palvelleiden tutkiminen

Edellä mainittujen autonomian ajan joukko-osastojen sekä autonomian ajan kutsuntatoimistojen arkistoista on muodostettu Militaria-sarja, jota säilytetään Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Yksittäistä henkilöä arkistosta etsittäessä hyödyllisimpiä lähteitä ovat erilaiset miehistöluettelot (mönsterwerk, munsterrulla, katselmusrulla) sekä asevelvollisen sotaväen osalta myös kutsuntaluettelot. Arkiston tutkijasalissa on erilaisia luetteloita ja kortistoja, joiden avulla henkilöä voidaan etsiä syntymäajan ja kotipaikkakunnan perusteella. Ammattisotilaita koskevia tietoja saattaa löytyä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä säilytettävästä ansioluettelokokoelmasta, joka on käytettävissä digitaalisessa muodossa. Myöhemmin itsenäisen Suomen armeijassa uraa tehneiden (upseerien) osalta puolestaan kannattaa tarkistaa selvittää kantakortit sekä puolustusvoimien kantahenkilökunnan nimikirjan olemassaolo.

Kantakorteista ja nimikirjoista voi tilata postitse kopiot Astia-palvelua käyttäen. Alkuperäiset asiakirjat voi puolestaan tilata puhelimitse (0295 33 7000) tutkijasalissa (Rauhankatu 17, Helsinki) käytettäväksi. Autonomian ajan joukko-osastot löydät Aarre-arkistorekisteristä käyttäen hakusanana joukko-osaston nimeä. Parhaan hakutuloksen saamiseksi kannattaa nimestä kirjoittaa vain osa ja rajata se tähti-merkeillä (esim. *tark*ampujapataljoona*). Autonomian ajan sotilasasiakirjat ovat pääosin ruotsinkielisiä, mutta aineistoon sisältyy myös suomen- ja venäjänkielisiä asiakirjoja.

Autonomian ajan sotilaita tutkittaessa kannattaa muistaa myös sotilasseurakuntien arkistot.

Suomen Sukututkimusseura on laatinut autonomian ajan katselmusrullista tietokannan, jota voit käyttää täällä.

Venäjällä palvelleet suomalaiset

Paitsi yllämainituissa suomalaissa joukoissa saattoivat suomalaiset suorittaa palveluksensa myös emämaa Venäjän armeijassa. Jotkin suomalaiset onnistuivat palvelusaikanaan nousemaan Venäjän armeijassa sen korkeimmille portaille saakka. Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa vuosina 1809-1917 löydät täältä.

Venäjällä palvelleista suomalaista löytyy tietoja Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä säilytettävästä Venäjän armeijassa palvelleet suomalaiset –nimisestä kokoelmasta. Sen löytää Vakka-arkistotietokannan avulla syöttämällä tarkennetun haun hakukenttään esimerkiksi hakusanat Venäjän armeija.

Osa Venäjän armeijassa palvelleista suomalaista jatkoi uraansa itsenäisen Suomen armeijassa. Heidän osaltaan kannattaa tarkistaa myös kantakortit ja Kansallisarkistossa säilytettävät puolustusvoimien kantahenkilökunnassa palvelleiden nimikirjat.

Venäjän armeijan Suomessa toimineiden joukko-osastojen arkistojen pääosat palautettiin Tarton rauhansopimuksen 29. artiklan 1. kohdan nojalla Neuvosto-Venäjälle 1920-luvulla. Suomeen jääneet osat arkistoista on koottu Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteeseen Venäläiset sotilasasiakirjat –nimiseksi kokoelmaksi.

Suomessa palvelleet venäläiset

Autonomian ajan Suomessa vaikutti koko joukko Venäjän armeijan joukko-osastoja. Niiden arkistot luovutettiin 1920-luvulla Tarton rauhansopimuksen 29. artiklan määräyksen mukaisesti Neuvosto-Venäjälle eikä rajan tällä puolella siten enää ole Suomessa palvelleita venäläisiä koskevia kattavia arkistotietoja. Suomeen sijoitettujen venäläisten joukko-osastojen arkistojen rippeet on koottu Venäläiset sotilasasiakirjat –nimiseksi kokoelmaksi Kansallisarkistoon.

Venäläisiä sotilaita voi kuitenkin edelleen etsiä sotilasseurakuntien arkistoista, joita säilytetään Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä.

Kirjallisuutta

Finska kadetter 1812-1903. Fredrikshamn 1903.

Pikoff E.: Landsmän i Ryska marinen 1808-1918. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 14, Helsinki 1938.

Schulman Hugo: Finska Kadettkårens elever och tjänstemän 1812-1912. G. D. von Essen, Helsingfors 1912.

Schvindt V.: Biografiska anteckningar öfver officerare och civile tjänstemän vid Lifgardets finska skarpskyttebataljon. Helsingfors 1912.

Screen J. E. O.: Suomalaiset tarkk’ampujat: Suomen ”vanha sotaväki” 1881-1901. Suomen sotilas, Sotilasperinteen seura ry:n julkaisusarja 4, Helsinki 2000.

Wirilander Kaarlo: Suomen armeijan upseeristo, aliupseeristo ja sotilasvirkamiehistö 1812-1871. Viranhaltijain luettelot. SHS XVI, Helsinki 1985.

Itsenäistymisen aika

Saksan jääkärit

Ensimmäisen maailmansodan kestäessä Suomesta lähti joukko vapaaehtoisia aseelliseen koulutukseen Venäjän kanssa sodassa olleeseen Saksaan. Näitä jääkäreitä koskevia lähteitä on runsaasti, valtaosa Kansallisarkistossa.

Jääkäreistä julkaistiin 1930-luvulla alla mainittu matrikkeliteos Suomen jääkärien elämäkerrasto. Kirjan tietopitoista tausta-aineistoa valokuvineen säilytetään yllämainitussa Sornäisten toimipisteessä. Tämän lisäksi useimmille Suomessa uran luoneille jääkäreille on aikanaan tehty kantakortit, joiden kopiot voi tilata arkistosta Astia-palvelua käyttäen. Puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvista jääkäreistä löytyy usein myös puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvien nimikirja, jota säilytetään etäsäilytyksessä Kansallisarkistossa.

Saksan jääkäreitä koskevia tietoja sisältyy myös Kansallisarkistossa säilytettävään Suomen santarmihallituksen arkistoon.

Jääkäreihin liittyvää kirjallisuutta on listattu alempana.

Sisällissota

Vuonna 1918 käytyä sisällissotaa koskevista aineistoista on kerrottu Sisällissota 1918 -nimisessä tietoympäristössä.

Viron vapaussota ja heimosodat

Viron vapaussotaan ja heimosotiin osallistuneiden suomalaisten joukko-osastojen arkistoja säilytetään Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Aineistoon sisältyy runsaasti myös henkilöhakemistoja ja jonkin verran sotapäiväkirjoja. Näiden aineistojen arkistoluetteloihin voi tutustua Aarre-arkistorekisterin avulla. Luettelot löytyvät sanahaun kautta esimerkiksi hakusanalla Heimosota-asiakirjoja*. Itseään kiinnostavat asiakirjat voi tilata tutkittavaksi Rauhankadun toimipisteen tutkijasalissa.

Maailmansotien välisenä aikana järjestettiin muistelmakeräys, jossa puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvien tuli lähettää keräykseen omat muistelmansa osallistumisestaan sisällissotaan ja heimosotiin. Tätä aineistoa säilytetään Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä ja sen arkistoluetteloon voi tutustua Aarre-arkistorekisterin avulla. Parhaiten luettelot löytyvät syöttämällä Aarteen arkistotunnushakuun tunnuksen Pk 869. Vaihtoehtoisesti se löytyy Aarteen sanahaun avulla hakusanalla *heimosotamuistelmat*. Tätäkin aineistoa voi tilata tutkittavaksi Rauhankadun toimipisteen tutkijasalissa.

Kirjallisuutta

Helanen Vilho: Suomalaiset Viron vapaussodassa. Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki 1921.

Lackman Matti: Suomen vai Saksan puolesta?: Jääkäreiden tuntematon historia. Otava, Helsinki 2000.

Lauerma Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27: vaiheet ja vaikutus. WSOY, Helsinki 1966.

Niinistö Jussi: Heimosotien historia 1918-1922. SKS, Helsinki 2005.

Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, WSOY, Helsinki 1938.

Vahtola Jouko: Nuorukaisten sota: Suomen sotaretki Aunukseen 1919. Otava, Helsinki 1997.

Vahtola Jouko: ”Suomi suureksi – Viena vapaaksi”: valkoisen Suomen pyrkimykset Itä-Karjalan valtaamiseksi vuonna 1918. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi 1988.

Itsenäisen Suomen puolustusvoimat

Asevelvollisuus maailmansotien välisenä aikana

Itsenäisen Suomen ensimmäinen (väliaikainen) asevelvollisuuslaki vuodelta 1919 määritteli yleiseksi palvelusajaksi 1 ½ vuotta. Palvelukseen astuttiin huhtikuussa ja siitä vapauduttiin seuraavan vuoden lokakuussa. Vuoden 1922 laki alensi yleisen palvelusajan yhdeksi vuodeksi, joskin reservinupseereiksi tai alipäällystöön koulutettavat ja eräisiin teknisiin aselajeihin kuuluneet velvoitettiin palvelemaan 1 vuoden ja 3 kuukauden mittaisen ajan. Palvelukseen astumispäivä ja palveluksen päättymispäivä määrättiin vuosittain asetuksella. Vuoden 1932 asevelvollisuuslaki määritteli yleiseksi palvelusajaksi 350 päivää ja reservinupseereiksi tai –aliupseereiksi koulutettavien palvelusajaksi 440 päivää.

Ensimmäiset valtakunnalliset kutsunnat itsenäisessä Suomessa järjestettiin vuonna 1919. Tuolloin kutsunnanalaisena ikäluokkana olivat vuonna 1897 syntyneet, jotka täyttivät kutsuntavuoden aikana 22 vuotta. Tämä ikäluokka on ensimmäinen, josta on kattavasti tehty heidän palvelushistoriansa sisältävä kantakortti, joka on keskeinen heidän palvelustaan koskeva asiakirja.

Kantakortin lisäksi tärkeä lähde on kutsuntaluettelo, joka sisältää perustiedot kutsuntoihin osallistuneista, myös niistä, jotka eivät syystä tai toisesta varusmiespalvelusta suorittaneet.

Yksittäisen henkilön palvelushistorian selvittämisen kannalta mielenkiintoinen asiakirjaryhmä ovat päiväkäskyt, joita useimmissa maailmasotien välillä toimineissa joukko-osastoissa annettiin lähes päivittäin. Palvelustietojen lisäksi niihin sisältyy usein yleisempääkin tietoa joukko-osaston tapahtumista.

Oma kiinnostava lähderyhmä ovat joukko-osastojen arkistot, joita säilytetään etäsäilytyksessä Kansallisarkistossa. Niihin sisältyy mm. rangaistuspäiväkirjoja ja erilaisia luetteloita, joiden avulla voi saada lisätietoja sekä tutkittavasta henkilöstä että hänet ympäröineestä sotilasyhteisöstä. Joukko-osaston arkistojen tiedot löydät kirjoittamalla Aarre-arkistorekisterin sanahakuun joukko-osaston nimen ilman lyhenteitä (esim. Tampereen rykmentti).

Sotavuodet 1939-1945

Tiedot toisen maailmansodan vuosien sotilaita koskevista aineistoista löydät osiosta Talvi- ja jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet.

Toisen maailmansodan jälkeisen ajan lähteet

Sotavuosia tuoreemmat armeijapalvelusta koskevat lähteet ovat nekin Kansallisarkistossa. Kantakortit löytyvät kattavasti vuonna 1949 syntyneeseen ikäluokkaan saakka ja toista tärkeää lähdeaineistoa, päiväkäskyjä, tuotettiin systemaattisesti vuodesta 1918 vuoteen 1992 saakka. Puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluneiden nimikirjoja on Kansallisarkistossa 1990-luvulle saakka ja niistä voi tilata kopioita Astia-palvelua käyttäen.

Kansallisarkistossa säilytettävien joukko-osastojen arkistojen tiedot löydät Aarre-arkistorekisteristä käyttämällä sanahaussa joukko-osaston nimeä ilman lyhenteitä (esim. Kainuun prikaati). Uusimmat Kansallisarkistoon siirretyt joukko-osastojen asiakirjat ovat peräisin 2000-luvun alusta.

Kirjallisuutta

Hämeen-Anttila Y. S.: Puolustusvoimiemme alipäällystö. Otava, Helsinki 1936.

Kadettiupseerit 1920-2010. Kadettikunta, Helsinki 2010.

Lipponen Rauno (toim.): Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918-1996. WSOY, Helsinki 1997.

Mikola K. J.: RUK 1920-1960. Reserviupseerikoulun oppilaskunnan kannatusyhdistys, Helsinki 1960.

RUK: reserviupseerikoulu: kurssit 1-50: RUK:n vaiheet sanoin ja kuvin. WSOY, Helsinki 1941.


Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin



Palaa Portin etusivulle