Teema: Sukututkimus

Portti

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Inkerinsuomalaiset seurakunnat

Seurakuntien arkistot

Sisällissota 1918

Sukututkimuksen peruslähteitä

Evankelis-luterilaiset seurakunnat

Ortodoksiset kirkonarkistot

Henkikirjat

Suomen asutuksen yleisluettelo

Talvi- ja jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet 

Sisällysluettelo

Tietoympäristön sisältö

Tähän tietoympäristöön on koottu sukututkimuksessa tarvittavat keskeiset lähteet ensisijaisesti arkistolaitoksen arkistoissa. Sukututkimuksen voi helposti aloittaa verkossa omalla tietokoneellaan, sillä monet sukututkimusseurat ja –yhdistykset ylläpitävät omia kotisivuja, joilta löytyy runsaasti tietoa. Arkistolaitoksen laajasta sukututkijoille hyödyllisestä aineistosta on tähän teemaan kerätty keskeisimpiä. Omatoimisesti tietoja voi etsiä arkistolaitoksen Vakka-tietokannasta ja Aarre-arkistorekisteristä.

Sukututkimuksen aloittaminen

Miten aloitan sukututkimuksen?

Sukututkimus aloitetaan ns. lähtöhenkilöstä, josta tutkijalla on oltava tarkat nimitiedot sekä syntymäaika ja -paikka. Jokaisesta sukulaisesta on hyvä koota perustiedot: nimen lisäksi syntymä-, vihkimä- ja kuolinaika, asuinpaikat sekä ammatit. Turhan työn välttämiseksi on hyvä tarkistaa esimerkiksi Suomen Sukututkimusseuran (SSS) kirjastosta onko suvusta aikaisemmin tehty sukukirjoja. Sukututkimuksen voi hyvin aloittaa vaikka kotona oman tietokoneen ääressä ja tutustua internetin kautta löytyvään aineistoon. Perusteellinen sukututkija hakeutuu myöhemmin alkuperäisen aineiston pariin.

Perusohjeita

• Etsi kotoa ja sukulaisilta asiakirjoja, joissa on tietoja suvusta (kuten virkatodistukset, perheraamatun sukupuu, perukirjat, kauppakirjat).

• Haastattele sukulaisia. Heillä voi olla perimätietoa vanhoilta ajoilta. Huomaa kuitenkin, että perimätieto ei välttämättä pidä sellaisenaan paikkaansa, vaan se on tarkistettava.

• Tarkista, tutkiiko joku toinen samaa sukua tai onko siitä jo tietoja jossakin julkaisussa (Suomen Sukututkimusseuran kirjasto ja muut kirjastot, www-sivut Internetissä, sukututkijaluettelo, Sukuhakemisto; erilaiset matrikkelit).

• Osallistu sukututkimuskurssille (kansalais- ja työväenopistot, kansanopistot, kesäyliopistot) tai jos sukututkimuskurssille osallistuminen ei ole mahdollista, opiskele sukututkimusta opaskirjoista (esimerkiksi Sukututkimus askel askeleelta).

• Tutustu julkaistuihin sukukirjoihin, vaikka niissä ei olisikaan omaa sukuasi koskevia tietoja. Tutustu paikallishistoriateoksiin, kyläkirjoihin yms., joista saat taustatietoja.

• Liity jäseneksi Suomen Sukututkimusseuraan ja/tai paikalliseen sukututkimusyhdistykseen.

(lähde: Suomen Sukututkimusseura)

Lähteet ja hakemistot

Arkistolaitos on sukututkijalle pohjaton aarreaitta, mutta sieltä löytyvän aineiston hallitseminen vaatii kärsivällisyyttä. Jotta aineistosta olisi hyötyä, kannattaa tutustua arkistolaitoksen kotisivuilta löytyvään ”Ensi kertaa arkistossa” -sivuun, joka opastaa alkuun.

Kattava tietopaketti löytyy Kansallisarkiston sivulta sukututkijoille. Tärkeimmät aineistot on lueteltu arkistolaitoksen sivustolla sukututkimuksen tiedonlähteitä.

Suomen asutuksen yleisluettelo löytyy verkkosivuilta omana kokonaisuutenaan. Luettelosta on julkaistu kattava 50-sivuinen opas.

Arkistolaitoksessa säilytettävistä aineistoista voit etsiä tietoa Vakka- ja Aarre-kokoelmatietokannoista. Vakka-arkistotietokanta kattaa Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen kokoelmat, Aarre-arkistorekisteri taas pääosan puolustushallinnon kokoelmien luettelo- ja kokoelmatiedoista.

Lisää tietoa arkistolaitoksen sivuilta löytyvistä tietokannoista ja apuvälineistä arkistoaineistojen käyttöön löydät kohdasta Tietokannat ja hakemistot.

Valtakunnallinen yksityisarkistorekisteri on Kansallisarkiston ylläpitämä viitetietokanta, johon kootaan rekisteriin osallistuvien laitosten omista tietokannoista perustiedot niiden säilyttämistä yksityisarkistoista eli pääasiassa henkilö-, perhe-, suku-, yhdistys- ja yritysarkistoista. Rekisteri sisältää tiedot lähes 30 laitoksessa säilytettävistä yksityisarkistoista, joiden linkit löytyvät arkistolaitoksen sivulla olevasta luettelosta.

Aineisto arkistolaitoksessa

Tärkein lähdeaineisto sukututkimusta aloitettaessa ovat kirkonkirjat, joista vanhimmat ovat 1630-luvulta.

Tarkempaa tietoa kirkonarkistoista löytyy myös Portista, jossa esitellään evankelis-luterilaisten seurakuntien ja inkerinsuomalaisten seurakuntien arkistot sekä ortodoksiset kirkonarkistot. Lisäksi 1700-luvulta lähtien Pietarin alueella toimi Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakunnat, joiden arkistoista löytyy tietoa Pietarissa asuneista seurakuntien jäsenistä vuosilta 1733-1936.

Portista löytyy tarkempaa tietoa myös Luovutettuun Karjalaan ja Petsamoon liittyvistä aineistoista.

Digitoitujen kirkonkirjojen avulla sukututkimuksen voi aloittaa vaikka kotoa käsin. Kirkonkirjoja löytyy arkistolaitoksen digitaaliarkistosta, josta on saatavilla vuotta 1860 vanhempien seurakuntien kirkonkirja-aineisto. Sukututkijan kannattaa tutustua digitaaliarkiston käyttöohjeisiin.

Kirkonkirjojen digitointi tulee vähentämään mikrofilmattujen kirkonkirjojen käyttöä tulevaisuudessa, vaikka monet sukututkijat käyttävät edelleen mielellään mikrofilmattuja aineistoja. Mikrofilmatut kirkonkirjat ja henkikirjat ovat tutkijoiden käytettävissä Kansallisarkistossa ja maakunta-arkistojen tutkijasaleissa. Arkistolaitoksen verkkosivuilta löytyvät valtakunnalliset ja alueelliset mikrofilmi- ja korttiluettelot.

Arkistolaitoksen mikrofilmattuja aineistoja lainataan myös kirjastoihin. Mikrofilmejä (rullia tai kortteja) voit tutkia kotikuntasi kirjastossa, sillä monilla kirjastoilla on mikrofilmien lukulaitteita ja kokoelma mikrofilmejä omalta alueeltaan. Mikrofilmejä voi myös kaukolainata kirjastoihin. Lainatilaus tehdään kirjastosta käsin. Mikrofilmejä ei saa kotilainaksi.

Tampereen kirjaston kotisivuilta löytyy Kari Elorannan kirjoittama verkkojulkaisu ”SUTU-vinkkejä kirjastoihmisille” (2004), joka on edelleen ajankohtainen ja varsin kattava opas tietoa etsiville sukutukijoille. Julkaisu on ensisijaisesti tarkoitettu kirjastoalan ammattilaisille, mutta tekstistä löytyy monia vastauksia sukututkijoita askarruttaviin kysymyksiin.

Arkistolaitoksen digitaaliarkisto

Arkistolaitoksessa on digitoitu erityisesti vanhimmat kirkonkirja-aineistot noin 1860-luvulle saakka. Joistakin seurakunnista on käytettävissä myös tätä uudempaa aineistoa.

Digitoituihin kirkonkirjoihin voi tutustua Digitaaliarkistossa.

Hakemistoja internetissä

Internetistä löytyy nykyisin runsaasti sukututkimuksen kannalta hyödyllistä tietoa. Sukututkijan käyttämiä lähteitä löytyy niitäkin yhä enemmän sähköisinä: alkuperäisaineistoa digitoituina tai erilaisia tietokantoja.

Sekä Suomen Sukututkimusseuran että Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen kotisivuilta löytyy sukututkijoille tärkeää tietoa ja erilaisia hakemistoja. Sukututkimusyhdistyksistä, -seuroista ja sukututkijoista löytyy tietoa Suomen sukututkimusyhdistyksen verkkosivuilta.

Suomen sukututkimusseura ylläpitää historiankirjojen hakuohjelmaa eli HisKiä, jonka käyttöön voi perehtyä hakuohjeissa. Sukutieto-lehdessä (1995:4, 4-8) on julkaistu Pertti Vuorisen kirjoittama mielenkiintoinen artikkeli historiakirjojen kopioimistyöstä, jonka voi lukea täältä.

Arkistolaitoksen ja Suomen Sukututkimusseuran yhteisessä projektissa digitoitiin kaikki vuotta 1860 vanhemmat kirkonkirja-aineistot. Aineisto on käytettävissä vapaasti Digitaaliarkistossa.

Mormonikirkon ylläpitämä tietokanta Family Search, josta löytyy Suomen sukututkimusseuran historiakirjajäljennösten henkilötietoja.

Karjala-tietokantasäätiön luovutettua aluetta koskevaa Katiha-verkkohakua voi käyttää vaikka omalta kotitietokoneelta. Tietokantaan on tallennettu henkilötietoja Mikkelin maakunta-arkistossa säilytettävien luovutetun alueen seurakuntien vuosien 1700-1949 kirkonkirjoista, mutta 100 vuotta nuoremmat kirkonkirjatiedot ovat käytettävissä ainoastaan Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasalin ns. Katiha-tietokoneilla.

Suomen maatalousmuseon Sarkan tietokanta tarjoaa tietoa suomalaisista maatiloista eri aikoina.

Arkistolaitoksen julkaisemat lähteet

Arkistolaitos on julkaissut lukuisia kirjoja, jotka ovat tärkeitä lähdeteoksia sukututkijoille. Arkistolaitoksen kirjoihin voi tutustua paikan päällä Kansallisarkistossa ja maakunta-arkistoissa sekä tehdä hakuja Erkki-tietokannassa. Lisäksi Suomen Sukututkimusseuran kirjastossa Helsingissä on kattava kokoelma alan kirjallisuutta.

Tärkeimmät kirjalähteet:

Tiedonjyväsiä. Asiakirja-aineistojen käyttäjän opas. Kansallisarkisto. Tammisaari 2002.

Valtionarkiston yleisluettelo. 1-4 . Helsinki: Valtionarkisto, 1956-1983.

Kansallisarkiston yleisluettelo. 5. Helsinki: Kansallisarkisto, 1995.

Maakunta-arkistojen yleisluettelo. 1-5. Helsinki: Valtionarkisto, 1985-1997.

Ajan tasalla oleva luettelo arkistolaitoksen julkaisuista löytyy julkaisuluettelo-sivulta.

Kielitaito ja vanhat käsialat

Sukututkija ei selviä pelkällä suomen kielellä. Vanhemmat dokumentit ovat usein ruotsin- tai venäjänkielisiä ja lisäksi arkistoista löytyy myös saksan tai latinan kielellä kirjoitettuja asiakirjoja.

Verkossa voi myös tutustua ja opiskella itsenäisesti vanhojen käsialojen saloja. Jyväskylän yliopiston ”Runebergistä riimuihin – johdatus vanhaan ruotsiin” verkkoaineisto tarjoaa mahdollisuuden perehtyä vanhoihin teksteihin, käsialoihin sekä vanhan ruotsin hallinnan apuvälineitä.

Hyviä artikkeleita aiheesta ja hakuteoksia:

Ekmark, Satu, Tiedonhankinta sukututkimuksessa. - Julkaisussa: Sukuviesti 2004: 2.

Ylitalo, Teppo, Sukututkijat ovat tärkeitä arkistolaitokselle. - Julkaisussa: Sukutieto 2004: 1.

Arontaus, Erkki, Askel sukututkimuksen pariin: wanhan käsialan opas. Rajamäki: Visido, 2000. (99.3)

Mäkelä-Alitalo, Anneli, Käsialakirja: arkistojen aarteiden tulkintaa 1500- luvulta 1700-luvulle. Helsinki: Sukuseurojen keskusliitto, 2000.

Vanhat käsialat ja asiakirjat. Helsinki: Valtionarkisto, 1977. Saatavilla verkkoversiona.

Sukututkimuksen tekeminen

Evankelis-luterilaiset kirkonkirjat

Sukututkimusta tehdään kaavamaisesti seuraavalla tavalla evankelis-luterilaisten kirkonkirjojen avulla. Tarkempaa ohjeistusta sukututkimuksen tekemiseen löytyy sukututkimusoppaista.

1. Syntyneiden luettelo

  • Lähtöhenkilö etsitään syntymäajan ja nimen perusteella.
  • Luettelosta ilmenee mm. tarkka syntymäpaikka (kylä/talo, kaupunginosa/tontti, joskus sivunumero pää- eli rippikirjaan) ja vanhempien nimet.

2. Lastenkirjat (jos seurakunnassa käytetty)

  • Sisarukset ja heidän syntymäaikansa. Rippikoulun jo käyneet sisarukset löytyvät rippikirjasta.
  • Lapsena kuolleiden (summittainen) kuolinaika.
  • Lasten muuttomerkinnät.
  • Erityisesti Itä-Suomessa käytettyjen lastenkirjojen pito lopetettiin 1900-luvun alkupuolella.

3. Rippikirjat eli pääkirjat (kylät taloittain, kaupunginosat tonteittain, aakkosellinen hakemisto)

  • Vanhempien syntymäajat.
  • Taaksepäin eli vanhempaan rippikirjaan seuraamalla saadaan vanhempien (summittainen) vihkiaika.
  • Eteenpäin eli uudempaan rippikirjaan seuraamalla saadaan vanhempien (summittaiset) kuolinajat.
  • Lähtöhenkilön sisarukset, jos seurakunnassa ei ole käytetty lastenkirjaa tai sisarukset ovat jo päässeet ripille.
  • Vanhempien muuttomerkinnät.
  • Talon muut asukkaat.

4. Vihittyjen luettelo

  • Tarkka vihkimisaika, asuinpaikat.
  • Pari on vihitty yleensä morsiamen kotiseurakunnassa.

5. Kuolleiden luettelo

  • Tarkka kuolinaika ja -syy.

6. Siirrytään seuraavaan sukupolveen ja edetään samalla tavalla.

Ortodoksiset kirkonkirjat

Sukututkimusta tehdään kaavamaisesti seuraavalla tavalla ortodoksisten kirkonkirjojen avulla. Tarkempaa ohjeistusta sukututkimuksen tekemiseen löytyy sukututkimusoppaista.

Ortodoksisten seurakuntien historiakirjoista käytetään nimitystä metrikkakirja, joka sisältää vuosittain syntyneet, vihityt ja kuolleet.

1. Syntyneiden luettelo (metrikat)

  • Lähtöhenkilö etsitään nimen perusteella.
  • Merkintä luettelossa on tehty kasteajan perusteella.
  • Luettelosta ilmenee vanhempien nimet, onko kyse talollisista vai tilattomista (populi) ja kylännimi.

2. Rippikirjat eli pääkirjat

  • Noin 1920–luvulle asti venäjänkielisiä.
  • Rippikirjan alussa on ensin hengellinen väestö ja kauppiaat.
  • Henkilöt merkitty kylittäin. Heistä ei ole merkitty tarkkoja syntymäaikoja, vaan on tehty ikämerkintä vuosittain. Ikämerkinnän perusteella saadaan summittaiset syntymä-, vihkimä- ja kuolinajat. Muuttotietoja ei yleensä ole merkitty.
  • Vasta 1920-luvulta lähtien on merkitty syntymä-, vihkimä- ja kuolinajat sekä muuttotiedot.
  • Lastenkirjoja ei ole erikseen.

3. Vihittyjen luettelo (metrikat)

  • Tarkka vihkimäaika, tiedot sulhasesta ja morsiamesta.
  • Yleensä morsiamen kotiseurakunta. Mikäli morsian on evankelis-luterilainen, voi vihkiminen näkyä molemmissa seurakunnissa.

4. Kuolleiden luettelo (metrikat)

  • Tarkka kuolinaika ja -syy.

5. Siirrytään seuraavaan sukupolveen ja edetään samalla tavalla.

Kirjallisuutta

Huovila, Marja, Liskola Pirkko & Piilahti, Kari-Matti, Sukututkimuksen käsikirja. WSOY, Helsinki 2009.

Hyppönen, Marjo & Luttinen Rauno, Sukututkimuksen käsikirja. WSOY, Porvoo, Helsinki & Juva 1988.

Karskela, Sirkka, Sukututkijan tietokirja. Sirkka Karskela, 2013.

Kiiski, Tuula: Ortodoksisukujen tutkiminen. Genos 69(1998), s. 12-17, 45-46.

Sukututkimus askel askeleelta. Suomen sukututkimusseura, Helsinki 1999.

Viikki, Raimo, ”Kirkolliset asiakirjat”. Suomen historian asiakirjalähteet. Toim. Eljas Orrman & Elisa Pispala. Kansallisarkisto & WSOY, Helsinki 1994, 169–195.

Luettelo Suomen sukututkimusseuran Genos-aikakauskirjassa julkaistuista kirkonarkistoja ja kirkonkirjoja käsittelevistä artikkeleista.



Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan


Portin etusivulle