Teema: Viaporiin liittyvät aineistot

Portti

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Autonomian ajan sotilasasiakirjat

Läänintilit

Palvelus armeijassa

Ruotsin ajan sotilasasiakirjat

Ruotujakolaitoksen aikaiset värvätyt joukko-osastot

Sisällissota 1918

Sotavankilaitos

Sotilasseurakunnat

Sotilastoimituskunta

Viaporin historiaa Suomenlinnan virallisilla kotisivuilla 

Sisällysluettelo

Linnoituksen vaiheet rakennuskauden alusta Suomen itsenäistymiseen

Viaporin linnoituksen, ”Pohjolan Gibraltarin”, rakentaminen Helsingin kaupungin edustalla sijainneille saarille oli Ruotsin valtakunnan suurin julkinen rakennushanke 1700-luvulla. Rakennustyöt aloitettiin Augustin Ehrensvärdin johdolla vuonna 1748 ja niitä jatkettiin katkonaisesti 1800-luvun alkuun asti. Erityisen voimakkaasti linnoitusta rakennettiin vuosina 1748–1757, minkä jälkeen määrärahojen puutteessa rakennusvauhti hidastui. Vuonna 1750 linnoitus sai nimekseen Sveaborg eli suomalaisittain Viapori. Toinen merkittävä rakennuskausi ajoittui vuosiin 1773–1791. Viaporista tuli laivastotukikohta 1760-luvulla, kun sinne sijoitettiin saaristolaivaston eskaaderi.

Suomen sodassa ruotsalaiset menettivät Viaporin venäläisille, kun komendantti Carl Olof Cronstedt luopui linnoituksesta lyhyen piirityksen jälkeen keväällä 1808. Venäläisten valta linnoituksessa jatkui Suomen itsenäistymiseen asti. Sotanäyttämöksi Viapori joutui venäläisellä kaudella ainoastaan Krimin sodan aikana vuonna 1855, jolloin englantilaisten ja ranskalaisten yhtyneet laivastot pommittivat sitä raskaasti. Pommitukset aiheuttivat laajoja tuhoja linnoituksen sisällä. Vuonna 1906 varuskuntajoukkojen keskuudessa syttyi keisarille uskollisia joukkoja vastaan kapina, joka kuitenkin kukistettiin.

Suomen itsenäistyttyä linnoitus sai nimekseen Suomenlinna.


Ruotsin vallan ajan asiakirjat

Viaporiin liittyviä Ruotsin vallan ajan asiakirjoja säilytetään Kansallisarkistossa, jossa ne eivät kuitenkaan muodosta mitään yhtenäistä kokonaisuutta. Sen sijaan aineisto on hajaantunut eri arkistoihin ja asiakirjasarjoihin. Tämä aineiston hajanaisuus johtuu suurelta osin siitä, että linnoituksen eri hallinnolliset ryhmät olivat pitkälti itsenäisiä, minkä vuoksi niitä koskevat asiakirjat on arkistoitu omiksi erillisiksi kokonaisuuksikseen.

Ruotsin vallan ajan lopulla Viaporin hallinnollisia ryhmiä olivat armeijan laivaston Viaporin eskaaderi, Leskikuningattaren henkirykmentti, Jägerhornin rykmentti, linnoituslaitos (Fortification staten), linna (Slotts staten) ja tykistö. Näistä armeijan laivasto oli kooltaan suurin, sillä siihen kuului sotilas- ja siviilihenkilöitä yhteenlaskettuna yli 2000 henkeä, mikä oli lähes puolet koko linnoituksen väestöstä. Seuraavaksi suurin väestöryhmä oli Leskikuningattaren henkirykmentti, jossa oli sotilashenkilöitä ja siviilejä kaikkiaan yli 1000 henkeä. Tämä rykmentti palveli Viaporissa kokonaisuudessaan. Jägerhornin rykmentistä Viaporissa oli sen sijaan vain puolet; toinen puolikas rykmentistä palveli Loviisa–Svartholmassa. Linna ja linnoituslaitos olivat varsin pieniä väestöryhmiä. Koska ne vastasivat kuitenkin suurelta osin linnoituksen hallinnosta, niiden merkitys linnoituksen toiminnan kannalta oli suuri.

Tykistöä Viaporissa palveli vaihteleva määrä eri aikoina. Suomen tykistörykmentin pääosa oli sijoitettuna Helsinkiin, ja Viaporissa palveli vain joitain rykmenttiin kuuluneita komppanioita. 1800-luvun alussa Viaporiin sijoitetut Suomen tykistörykmentin komppaniat korvattiin kolmella Svean tykistörykmentin komppanialla.


Viaporia koskevat sotilasasiakirjat

Suurin osa Viaporin sotilasasiakirjoista löytyy Militaria-kokoelmasta, johon on koottu Ruotsin vallan aikana Suomessa palvelleiden joukkojen asiakirjoja. Vaikka Militaria-kokoelma jakaantuu pääsääntöisesti niin, että ruotujakoisten joukkojen asiakirjat sisältyvät Militaria II -kokoelmaan ja värvättyjen joukkojen asiakirjat sisältyvät Militaria III -kokoelmaan, Viaporiin liittyviä asiakirjoja on molemmissa kokoelmissa.

Militaria II -kokoelmassa Viaporia koskeva asiakirja-aines on koottu sarjaan Almänna militära handlingar eli Yleisiä sotilasasiakirjoja. Tähän asiakirjasarjaan kuuluun muun muassa Viaporin linnoitustöitä koskevia päiväkäskyjä ja kuninkaallisia kirjeitä, linnoituslaitoksen kirjeenvaihtoa ja Helsingin asemestarin (tygmästare) kirjeenvaihtoa.

Militaria III -kokoelman aineistosta Leskikuningattaren henkirykmentin asiakirjat ovat Viaporin kannalta tärkeimpiä, koska rykmentti palveli lähes koko historiansa ajan varuskuntatehtävissä linnoituksessa. Rykmentin asiakirjat ovat myös säilyneet kattavammin kuin minkään toisen Viaporissa palvelleen joukko-osaston. Asiakirjat sisältävät katselmusrullia, nimirullia, saapuneita kirjeitä ja jonkin verran tiliaineistoa.

Muista Viaporissa palvelleista joukko-osastoista, Jägerhornin rykmentistä, Suomen tykistörykmentistä ja Svean tykistörykmentistä, Militaria III -kokoelmassa on melkeinpä ainoastaan katselmusrullia. Armeijan laivaston Viaporin eskaaderista on vielä vähemmän aineistoa, sillä lähes kaikki armeijan laivastoa käsittelevät asiakirjat liittyvät Turun eskaaderiin. Eri rykmentteihin liittyvän aineiston lisäksi Militaria III -kokoelmaan kuuluu kaksi järjestämätöntä Viapori-kansiota, jotka sisältävät linnoituksen taloushallintoon liittyviä asiakirjafragmentteja.

Suomen historian perustutkimustoimikunta on laatinut Kansallisarkistossa säilytettävän kortiston, johon on koottu tietoja Suomessa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa palvelleiden värvättyjen jalkaväkirykmenttien upseeriston, aliupseeriston ja sotilasvirkamiesten sosiaalisesta rakenteesta. Koska kortitettuihin rykmentteihin lukeutuivat myös Hamiltonin–Leskikuningattaren rykmentti ja von Willebrandin–Jägerhornin rykmentti, kortisto on hyödyllinen apuväline tutkittaessa Viaporissa palvellutta sotaväkeä. Korttien tietomäärä vaihtelee suuresti riippuen siitä, ketä henkilöä kortti käsittelee. Ylempien upseerien osalta korteissa on poikkeuksetta tarkat tiedot elinajasta, vanhemmista ja virkaurasta. Sen sijaan tiedot sotilasvirkamiehistä ovat puutteellisia erityisesti silloin, kun kyseessä on vähempiarvoinen virkamies. Kortiston tärkeimpänä lähteenä on ollut Kansallisarkiston Militaria-kokoelma. Tämän lisäksi tietoja on kerätty esimerkiksi kirkonkirjoista ja monista eri matrikkeleista. Lisää tietoa kortistosta on Aila Narvan kirjoittamassa teoksessa Tiedonjyväsiä. Asiakirja-aineiston käyttäjän opas (2002).

Militaria-kokoelman lisäksi Viaporia koskevia sotilasasiakirjoja on jonkin verran myös Kansallisarkiston Suomen sota 1808–1809 -kokoelmassa, johon sisältyy arkistoyksikkö Viaporin puolustusta ja antautumista koskevat asiakirjat. Kokoelmaan kuuluvista asiakirjoista on olemassa yksityiskohtainen hakemisto arkistoluettelossa 144:4.

Viapori läänintileissä

Uudenmaan ja Hämeen läänin tileistä voidaan saada monenlaista tietoa Viaporista. Verotustarpeisiin ihmisistä laadittiin luetteloita, joista tunnetuimmat ovat henkirahan maksuun liittyvät henkikirjat. Muita veroluetteloita ovat suostuntavero- ja ylellisyysveroluettelot. Verotusluetteloiden ohella läänintileistä löytyy runsaasti Viaporin taloushallintoa koskevaa aineistoa, sillä monet linnoituksen käyttöön tarkoitetuista raha- ja muonasuorituksista kulkivat lääninhallinnon kautta. Tutkimalla näistä suorituksista laadittuja tilejä ja tositteita voidaan saada tietää linnoituksen taloushallinnon toiminnan lisäksi samalla paljon myös ihmisten elämästä ja toiminnasta linnoituksessa.

Läänintilejä kannattaa lähestyä läänintilikirjan (landsbok) kautta, koska sitä voi käyttää eräänlaisena hakemistona tositteisiin. Tuloihin ja menoihin liittyvät tositteet on nimittäin numeroitu ja niihin viitataan maakirjassa. Läänintilikirjoja tarkastelemalla voidaan selvittää, mistä syystä lääninrahasto lähetti rahaa Viaporiin. Esimerkiksi linnoituksen varuskuntarykmentit saivat palkkansa lääninrahastolta, minkä vuoksi tositteiden joukossa on lukuisa määrä palkkalistoja. Varsinaisten palkkojen ohella rahaa myönnettiin esimerkiksi polttopuuhun ja miehistön tyynyjen toppauksina käytettyihin olkiin. Koska Viaporissa sijaitsi työvankila, Viapori-tutkimuksen kannalta merkittävän lähderyhmän muodostavat myös tositteiden joukossa olevat vankien ylläpitolaskelmat.

Henkikirjat muodostavat oman kokonaisuutensa läänintilien joukossa. Vaikka henkikirjat eivät anna täysin kattavaa kuvaa linnoituksen väestöstä, ne antavat silti ainutlaatuista tietoa linnoituksen väestön hetkellisestä koostumuksesta. Henkikirjaan merkittiin pitkään vain henkirahaa maksaneet, mutta vuonna 1765 määrättiin, että myös henkirahasta vapautetut tuli kirjata henkikirjaan. Tämän ajankohdan jälkeen myös sotilaat pitäisi periaatteessa olla kirjattuna vapautettujen sarakkeeseen, mutta käytännössä sotilaat puuttuvat usein kokonaan henkikirjoista. Viaporin väestö henkikirjoitettiin osana Helsinkiä 1770-luvulle asti, minkä jälkeen linnoituksesta alettiin laatia omia henkikirjoja. Tästä huolimatta Ruotsin vallan ajan loppuun asti Helsingissä oli kirjoilla monia ihmisiä, jotka käytännössä asuivat Viaporissa. 1800-luvun alussa Helsingin ja Viaporin henkikirjojen tarkkuus ja tietomäärä kasvavat, kun henkikirjojen liitteinä on ”henkikirjoituskuitteja”, joissa ruokakuntien päämiehet kirjallisesti ilmoittivat, keitä heidän talouksiinsa kuului. Viaporissa tämä tapahtui pääosin sotilasorganisaation kautta eli kirjurit ja komppanianpäälliköt laativat listat linnoituksen väestöön kuuluneista henkilöistä.

Läänintilien lisäksi myös Uudenmaan ja Hämeen lääninhallituksen arkistossa on runsaasti Viaporia koskevaa asiakirja-aineistoa. Erityisesti maaherran kirjeenvaihdossa Viaporiin liittyvät asiat olivat usein esillä. Lääninhallituksen arkistoa säilytetään Hämeenlinnan maakunta-arkistossa.


Seurakuntien aineistot

Viaporissa oli Ruotsin vallan aikana monta seurakuntaa, sillä laivasto, varuskuntarykmentit, tykistö ja linnoituslaitos muodostivat jokainen oman sotilasseurakuntansa. Suurin osa näiden seurakuntien kirkonkirjoista tuhoutui mahdollisesti jo Suomen sodan aikana vuosina 1808–1809 tai viimeistään Krimin sodan aikaisissa pommituksissa. Tuhoutuneisiin aineistoihin sisältyvät kaikki Armeijan laivastoa ja Jägerhornin rykmentin Viaporissa palvellutta pataljoonaa koskeneet kirkonkirjat. Näiden lisäksi myös monet linnoituslaitoksen ja Leskikuningattaren henkirykmentin kirkonkirjoista ovat tuhoutuneet.

Laajamittaisesta tuhoutumisesta huolimatta joitain Viaporia koskevia kirkonkirjoja on kuitenkin pelastunut. Kattavimmin aineistoa on säilynyt Leskikuningattaren henkirykmentistä, josta on olemassa syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luettelot vuosilta 1742–1808 ja rippikirja vuosilta 1798–1808. Linnoituslaitoksen, linnan, tullimiesten ja kauppiaiden yhteisestä seurakunnasta on puolestaan säilynyt rippikirja vuosilta 1796–1808 ja tykistöseurakunnasta syntyneiden ja kastettujen luettelot vuosilta 1779–1808. Kirkonkirjojen ohella Viaporista on säilynyt avioliittokuulutuksia vuosilta 1760–1798.

Viaporin omien seurakuntien lisäksi linnoituksessa asuneista ihmisistä löytyy tietoa lähialueiden seurakuntien kirkonkirjoissa. Erityisesti Helsingin kaupungin rippikirjoista sekä syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luetteloissa on merkintöjä monista Viaporissa eläneistä ihmisistä. Linnoituksen ja kaupungin väestön kirkollinen yhteys käy hyvin ilmi väestönmuutostaulukoista, jotka laadittiin yhteisesti molemmista paikoista 1770-luvulle asti. Kaupungin väkilukutaulukkojen joukossa on lisäksi 1760- ja 1770-luvulta Viaporissa palvelleita joukkoja koskevia taulukkoja.

Viaporin säilyneet kirkonkirjat kuuluvat Viaporin seurakunnan arkistoon lukuun ottamatta Leskikuningattaren henkirykmentin syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luetteloja, jotka sisältyvät rykmentin muun aineiston joukkoon Militaria III -kokoelmassa. Tykistöseurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelot muodostavat oman arkistonsa. Seurakuntien aineistot ovat käytettävissä sekä digitaaliarkistossa että mikrofilmeinä. Aineistojen luonteesta ja käytöstä löytyy lisää tietoja artikkeleista Evankelis-luterilaiset seurakunnat ja Sotilasseurakunnat.


Yksityisarkistot

Kansallisarkiston yksityisarkistojen joukossa on monia aineistoja, jotka liittyvät Viaporiin ja siellä eläneisiin ihmisiin. Esimerkiksi maantieteellisesti paikkakunnittain koottuun Topographica-kokoelmaan kuuluu Suomenlinna 1 -kansio, joka sisältää pääosin asiakirjoja liittyen linnoituksen rakentamiseen ja varuskunnan sotilaiden lasten kouluun.

Henkilöarkistoista maininnan arvoisia ovat erityisesti linnoitusjoukkojen rahastonhoitajien Gabriel ja Carl Petter Nybergin arkisto sekä Wärnhjelmin-kokoelma. Nybergien arkisto sisältää pääosin rahastonhoitajien virantoimitukseen liittyvää kirjeenvaihtoa ja muita taloushallintoon liittyviä asiakirjoja. Wärnhjelmin karttakokoelmaan puolestaan kuuluu suuri joukko erilaisia Viaporista laadittuja linnoituskarttoja ja -piirustuksia.

Varsinaisten yksityisarkistojen lisäksi Viaporiin liittyvää aineistoa on Kansallisarkiston Biographica-kokoelmassa, joka sisältää henkilöittäin järjestettyjä sekalaisia papereita. Asiakirjojen lukumäärä on henkilöstä riippuen hyvin vaihteleva, mutta yleisesti ottaen aineistot ovat huomattavasti pienempiä kuin yksityisarkistoissa. Kokoelma sisältää esimerkiksi varsin runsaasti linnoituksen rakennuttajan Augustin Ehrensvärdin ja viimeisen komendantin Carl Olof Cronstedtin papereita. Cronstedtiin liittyvää aineistoa löytyy lisäksi entisen sota-arkiston pikkukokoelmiin kuuluvasta Carl Olof Cronstedtin arkistosta.


Viaporia koskevat aineistot muissa Suomen arkistoissa

Kansallisarkiston lisäksi myös muissa Suomen arkistoissa on Viaporiin liittyvää aineistoa. Koska Viapori ja sen asukkaat olivat läheisessä yhteydessä Helsingin kaupungin väestön kanssa, tätä aineistoa on erityisesti Helsingin kaupunginarkistossa. Lähes kaikista kaupunginarkiston 1700-lukua koskevista asiakirja-sarjoista voi löytää asiakirjoja, jotka liittyvät jollain tavalla Viaporiin. Merkittävimpiä lähderyhmiä ovat maistraatin ja kämnerinoikeuden pöytäkirjat, joissa linnoituksen sotilashenkilöt ja siviiliväki esiintyvät usein joko asian kantajina, vastaajina tai todistajina. Kaupunginarkiston asiakirjoja voi etsiä SINETTI-arkistotietokannan avulla.

Viaporissa vaikuttaneita ihmisiä koskevia henkilö- ja sukuarkistoja löytyy sekä Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmasta että Svenska litteratursällskapet i Finland r.f. -seuran Historiska och litteraturhistoriska arkivet -nimisestä arkistosta. Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelman henkilöarkistoihin kuuluu esimerkiksi paljon Augustin Ehrensvärdiä koskevaa aineistoa. Historiska och litteraturhistoriska arkivet sisältää puolestaan muun muassa Nybergien sukuarkiston ja Viaporissa toimineen Timmermansorden-salaseuran asiakirjoja.


Ruotsista mikrofilmattu aineisto

Siitä huolimatta, että Suomessa on paljon Viaporia koskevaa arkistoaineistoa, suurin osa linnoitusta koskevista asiakirjoista on Ruotsin eri arkistoissa. Useimpia näistä aineistoista voi kuitenkin tutkia Kansallisarkistossa, sillä Suomea koskevat aineistot on keskeisiltä osin mikrofilmattu tänne. Filmattujen aineistojen arkistoluettelot (607:1–607:7) löytyvät Kansallisarkiston mikrofilmisalista.

Lukumääräisesti eniten Viapori-aineistoa on mikrofilmattu Ruotsin sota-arkistosta (Krigsarkivet). Tästä aineistosta suurin osa kuuluu Fästningarna i Finland -kokoelmaan, johon on koottu Suomen linnoituksia koskevia asiakirjoja. Viaporiin liittyvät asiakirjat muodostavat 30 arkistoyksikköä käsittävän oman kokonaisuutensa tässä kokoelmassa. Muita keskeisiä Viaporiin liittyviä arkistoja ovat Krigskollegium: Fortifikations departement, Utländska kartor. Stads och fästningsplaner i Finland, Generalmönsterrullor ja Marinens-rullor: Finska rullor. Viimeksi mainittuun arkistoon kuuluu Armeijan laivaston Viaporiin sijoitetun eskaaderin meritykistörykmentin katselmusrullat 1770-luvulta 1800-luvun alkuun. Vastaavia laivastossa palvelleita henkilöitä käsitteleviä aineistoja ei löydy Suomesta. Myös Hamiltonin–Leskikuningattaren rykmentin ja von Willebrandin–Jägerhornin rykmentin osalta Ruotsin sota-arkistossa on monia Kansallisarkiston Militaria III-kokoelmasta puuttuvia katselmusrullia.

Ruotsin kansallisarkistossa (Riksarkivet) ei ole yhtä selviä Viaporiin liittyviä kokonaisuuksia kuin sota-arkistossa. Administrativa handlingar rörande armen -kokoelmasta on mikrofilmattu Viaporissa palvelleiden rykmenttien everstien kirjeenvaihtoa ja mikrofilmattujen yksityisarkistojen joukossa on Viaporissa keskeisesti vaikuttaneiden ihmisten kuten Augustin ja Carl August Ehrensvärdin papereita. Muilta osin Viaporia käsitteleviä kirjoituksia voi löytyä monista eri aineistokokonaisuuksista, joita ovat esimerkiksi valtiopäiväasiakirjat ja kenraalikuvernöörin sekä maaherrojen kirjoitukset kuninkaalle.

Kirjallisuutta

Eerikäinen, Liisa et al., Viaporista Suomenlinnaksi. Multikustannus: Jyväskylä 2006.

Gardberg, C. J. ja Palsila, Kari, Viapori. Suomenlinna. Otava, Keuruu 1998.

Hatakka, Sampsa, Sotilaita ja siviilejä – Viaporin väestö vuonna 1806. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsinki 2011.

Hirn, Hans, Från Lantingshausen till Jägerhorn. Ett värvat regemente i Finland 1751−1808. SLS, Helsingfors 1970.

Af Hällström, Olof, Sveaborg, Viapori, Suomenlinna. The Island Fortress off Helsinki. Linnoituksen rakennushistoria. Anders Nyborg A/S, Rungsted 1986.

Laine, Sirkku, Viaporin käsityöläiset 1748–1808. Ammattialat ja ammattilaisten lukumäärä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston Historian laitos, Helsinki 1989.

Lindholm, Kaarina: Hamiltonin-Leskikuningattaren henkirykmentin upseeriston kansallinen ja sosiaalinen rakenne vuosina 1742−1808. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston Historian laitos, Helsinki 1975.

Nikula, Oscar, Svenska skärgårdsflottan 1756–1791. Piirteitä Suomenlinnan historiasta 2. Samfundet Ehrensvärd, Helsingfors 1933.

Nikula, Oscar, Augustin Ehrensvärd. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland nr 380. SLS, Helsingfors 1960.

Screen, J. E. O., The Queen Dowager’s Life Regiment in Finland 1772–1808. Studia Historica 81. SKS, Helsinki 2010.


Venäjän vallan ajan lähteet

Venäjän vallan aikana Viapori muodosti huomattavasti muusta Suomesta eristyneemmän yhteisön kuin Ruotsin vallan aikana. Linnoitus oli lähes täysin venäläinen sotilastukikohta, jonka väestöllä ei ollut samanlaisia yhteyksiä Helsinkiin kuin aiemmin. Tämä muuttunut tilanne heijastuu myös asiakirja-aineistossa. Suurin osa aineistosta koostuu venäjäksi kirjoitetuista sotilasasiakirjoista, kun taas ruotsin kielellä kirjoitettuja Viaporia koskevia siviilihallinnollisia asiakirjoja on vain vähän. Kuvaavaa on, että Viaporin väestöä ei enää kokonaisuudessaan henkikirjoitettu osana Uudenmaan ja Hämeen lääniä. Henkikirjoihin on merkitty ainoastaan Viaporissa asuneet suomalaiset siviilit. Esimerkiksi vuonna 1829 he olivat Helsingin henkikirjassa seuraavan otsikon alla: ”Till Finska Nationen hörande Personer boende å Sveaborg”. Nämä Viaporissa asuneet suomalaiset olivat pääosin palvelusväkeä.


Viapori venäläisissä sotilasasiakirjoissa

Kansallisarkistossa säilytettävään Venäläiset sotilasasiakirjat -kokoelmaan kuuluu runsaasti Viaporia koskevia asiakirjoja. Aineisto on jaoteltu arkistonmuodostajittain, vaikka käytännössä kokoelma koostuu asiakirjayksiköistä, jotka on numeroitu 1–17381. Viaporia koskevia arkistonmuodostajia ovat muun muassa Suomenlinnan sotilassairaala, Suomenlinnan linnoituksen esikunta, Suomenlinnan varuskunta, Suomenlinnan insinöörihallinto ja Suomenlinnan komendanttivirasto. Linnoituksen rakennusasiakirjat on ryhmitelty omaksi kokonaisuudekseen Kansallisarkiston luettelohuoneessa oleviin kortistolaatikoihin 342.12 ja 342.12a. Vakka-arkistotietokannassa nämä samat asiakirjat ovat Sotilasinsinöörihallinnon alla.

Viaporia koskevat venäläiset sotilasasiakirjat on laadittu suurelta osin autonomian aikana ja ne on kirjoitettu pääsääntöisesti venäjäksi. Kansallisarkistossa säilytettäviä asiakirjoja täydentävät Venäjän valtion sotahistoriallisessa arkistossa (RGVIA) Moskovassa ja Merisotalaivaston arkistossa (RGAVMF) Pietarissa olevat aineistot.

Venäläisiin sotilasasiakirjoihin kuuluu asiakirjojen lisäksi myös karttoja ja piirustuksia. Akteissa liitteinä olleista sotilaskartoista ja rakennuspiirustuksista on muodostettu oma kokoelmansa nimeltä Venäläisten sotilasasiakirjojen kartat ja piirustukset. Kokoelma on osa Kansallisarkiston kartta- ja piirustuskokoelmaa. Viaporin kannalta merkittävin kartta-aineistokokonaisuus on Museoviraston Kansallisarkistolle luovuttama VeSa linnoitus- ja rakennuspiirustukset, johon sisältyy VeSa Suomenlinnan linnoitus- ja rakennuspiirustusten -arkisto. Kokonaisuuteen sisältyy kaikkiaan noin 20 000 karttaa ja piirustusta, joista noin 9 000 on Suomenlinnaa koskevia. Vakka-arkistotietokantaan piirustukset on jaoteltu linnoitukseen kuuluneiden saarien mukaan lukuun ottamatta yleisasemapiirustuksia ja yhteispiirustuksia. Piirustukset on digitoitu ja niitä voi siten tutkia Digitaaliarkistossa.

Venäjän vallan ajan seurakuntien arkistot

Kirkollisten olojen osalta Venäjän vallan aika Viaporissa eroaa merkittävästi Ruotsin vallan ajasta. Kun ruotsalaisessa Viaporissa oli ainoastaan luterilaisia seurakuntia, venäläisessä Viaporissa oli useita eri uskontokuntia, joilla oli omat uskonnolliset yhteisönsä.

Suurimman uskonnollisen ryhmän muodostivat ortodoksit. Mikkelin maakunta-arkistossa säilytetään Suomenlinnan Aleksanteri Nevskin sotilasseurakunnan arkistoa, joka sisältää metrikkakirjoja vuosilta 1812–1918 ja vihkimäasiakirjoja vuosilta 1917–1918. Muita ortodoksisia Viaporiin liittyviä ortodoksisia kirkonarkistoja ovat 2. Suomenlinnan tykistörykmentin ortodoksisen sotilasseurakunnan arkisto ja 197. Lesnoi jalkaväkirykmentin ortodoksisen sotilasseurakunnan arkisto. Myös näitä säilytetään Mikkelissä. Seurakuntien aineistoja on myös Venäläiset sotilasasiakirjat -kokoelmassa, joka sisältää muun muassa Aleksanteri Nevskin tuomiokirkon asiakirjoja. Näissä on tietoa esimerkiksi avioliitoista ja synnintunnustuksella käyneistä henkilöistä. Lukuun ottamatta tykistörykmentin asiakirjoja ortodoksiset kirkonkirjat ovat käytettävissä sekä mikrofilmeinä että digitaalisessa muodossa. Ortodoksisista kirkonkirjoista ja niiden käytöstä kerrotaan tarkemmin artikkelissa Ortodoksiset kirkonarkistot.

Viaporin luterilaisen seurakunnan asiakirjat jakaantuvat kahteen arkistoon. Pääosa aineistosta on Viaporin seurakunnan arkistossa, joka jakaantuu Väestörekisteriarkistoon (I), Hallintoarkistoon (II) ja Talousarkistoon (III). Väestörekisteriarkistoon sisältyy seurakunnan pää- ja rippikirjat, muuttaneiden luettelot, syntyneiden luettelot, vihittyjen luettelot ja kuolleiden luettelot. Lähes kaikki kirkonkirjat ovat 1800-luvun jälkipuolelta, sillä suurin osa seurakunnan vanhemmista kirkonkirjoista tuhoutui Krimin sodassa. Sveaborg församlings arkiv täydentää sisällöltään Viaporin seurakunnan arkiston asiakirjasarjoja.

Viaporin venäläisissä joukko-osastoissa palveli monia sotilaita, jotka olivat uskonnoltaan muslimeja tai juutalaisia. 1800-luvun alkupuolen osalta näistä sotilaista on tietoa Venäläiset Sotilasasiakirjat -kokoelmassa olevassa Suomenlinnan Aleksanteri Nevskin sotilasseurakunnan arkistossa. 1800-luvun jälkipuolelta on säilynyt Viaporissa palvelleista islaminsukoisista laadittuja metrikkakirjoja. Harry Halén on toimittanut ja suomentanut metrikkakirjat teoksessaan Viaporin/Helsingin ja Viipurin linnoituksen imaamien tataarinkieliset metrikkakirjat 1851–1914. Alkuperäiset asiakirjat ovat Suomen Islam-Seurakunnan hallussa.


Vankila-asiakirjat

Viaporissa on ollut vankeja koko sen historian ajan. Ruotsin vallan ajan vankilaa koskevia asiakirjoja on Kansallisarkistossa säilytettävissä läänintileissä. Venäjän vallan ajan vankila-asiakirjat löytyvät sen sijaan Viaporin linnavankilan arkistosta, jota sitäkin säilytetään Kansallisarkistossa. Asiakirjat ovat pääosin vuosilta 1819–1863 ja ne sisältävät esimerkiksi vankipäiväkirjoja, vankiluetteloita, luetteloita irtolaisista ja yleisestä työvoimasta sekä saapuneita vankipassituksia ja tuomioita. Aineistosta on laadittu reversaaliluettelo numero 704.

Viaporin vankila lakkautettiin vuonna 1863, minkä jälkeen linnoituksessa pidettiin ainoastaan poliittisia vankeja. Suomen sisällissodan jälkeen Viaporissa toimi sotavankileiri, jonka toimintaan liittyviä asiakirjoja säilytetään Sotavankilaitoksen ja Vankeinhoitohallituksen arkistoissa.


Santarmikomennuskunta

Viaporin santarmikomennuskunnan asiakirjoja on säilynyt vuosilta 1888-1917. Asiakirjat ovat pääasiassa saapuneiden ja lähteneiden kirjeiden päiväkirjoja. Muita asiakirjoja ovat esimerkiksi aakkosellinen luettelo linnoituksen alueella asuvien armeijan ja laivaston alipäällystön ja miehistön nimiluettelot vuosilta 1905-1914, Albertinkadun räjähdyksen tutkintapöytäkirja vuodelta 1916, päiväkäskyjä ja vastavakoiluun liittyviä asiakirja.

Tarkemmat tiedot aineistosta löytyvät Vakka-arkistotietokannasta esimerkiksi hakusanalla Suomenlinnan santarmikomennuskunta.

Kirjallisuutta

Eerikäinen, Liisa et al., Viaporista Suomenlinnaksi. Multikustannus, Jyväskylä 2006.

Gardberg, C. J. ja Palsila, Kari, Viapori. Suomenlinna. Otava, Keuruu 1998.

Halén, Harry (toim. ja suom.), Viaporin/Helsingin ja Viipurin linnoituksen imaamien tataarinkieliset metrikkakirjat 1851–1914. Unholan aitta 7. Helsinki, 1997.

Halén, Harry, Viaporin sekä Hämeenlinnan-Turun-Ahvenanmaan varuskuntien muslimit ja juutalaiset n. 1812–1840. Unholan aitta 10. Helsinki, 2000.

Halén, Harry, Viaporin komendantit ja sotilaskuvernöörit 1808–1918. Unholan aitta 17. Helsinki, 2003.

Halén, Harry, Viaporin marketentteja ja muita kauppiaita 1808–1918. Unholan aitta 19. Helsinki, 2004.

Halén, Harry, Viaporin upseereita ja sotilasvirkailijoita. Unholan aitta 23. Helsinki, 2006.

Halén, Harry, Viaporin pommitus 1855 ja sen uhrit sekä Santahaminan miinaräjähdyksessä kuolleet 1905. Unholan aitta 29. Helsinki, 2009.

Af Hällström, Olof, Sveaborg, Viapori, Suomenlinna. The Island Fortress off Helsinki. Linnoituksen rakennushistoria. Anders Nyborg A/S, Rungsted 1986.

Tjapugin, Gisela M, Die Einwohner und die verschiedenen Glaubensgemeinschaften in der Festung Sveaborg 1808–1918. Helsinki 1999.