Valtion pakolaisavustuskeskus

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Etsivä Keskuspoliisi

Sisäasiainministeriön ulkomaalaistoimisto

Jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat

Suomen Huolto 

Valtion pakolaisavustuskeskus

Valtion pakolaisavustuskeskuksen toiminnan käynnistyminen

Valtion pakolaisavustuskeskus perustettiin maaliskuussa 1922 vastaamaan valtion pakolaishuollosta. Pakolaisavustuskeskus oli sisäasiainministeriön ja vuodesta 1949 sosiaaliministeriön alaisuudessa toiminut erityiselin.

Tarve keskitettyyn pakolaishuoltoon kehittyi ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Syksyllä 1917 Suomeen tuli suhteellisen suuri joukko pakolaisia Neuvosto-Venäjältä. He olivat inkeriläisiä, Karjalan heimopakolaisia, syntyperäisiä venäläisiä sekä neuvostosotilaita. Venäjän vallankumouksen jälkeen Neuvostoliitosta palasi lisäksi tuhansien suomalaisten joukko Suomen kansalaisia, joita kohdeltiin pakolaisina.

Pakolaisten määrä kasvoi vuonna 1919 niin runsaasti, että hallituksen ja pakolaisjärjestöjen aloitteella käynnistettiin avustustoimikuntia pakolaisten huoltoa ja työhön sijoittamista varten. Toimikunnat sijaitsivat Raudussa, Oulussa, Kajaanissa ja Sortavalassa. Niiden lisäksi venäläisiä pakolaisia avusti Venäjän Punaisen Ristin Suomen osasto, jonka avuksi tuli keväällä 1919 Amerikan Punainen Risti (APR). Se avusti jakamalla elintarvikkeita ja vaatetavaroita. Huhtikuun lopulla 1921 APR lopetti toimintansa ja lahjoitti jäljelle jääneet avustustarvikkeet Suomen valtiolle. Sisäasiainministeriö määräsi 1.5.1921 alkaen toimikunnan Viipuriin, jossa tarvikkeita säilytettiin. Aiemmin perustettujen toimikuntien sekä paikallisten avustuselinten välityksellä tavarat jaettiin niitä tarvinneille.

Helmikuussa 1922 saapui lisää pakolaisia erityisesti Vienan-Karjalasta nälänhädän ja epäonnistuneen vastavallankumouksen seurauksena. Samalla kasvoi pakolaisten omien huoltojärjestöjen määrä. APR:n lahjoittamien avustustarvikkeiden loppuessa, siirtyi taloudellinen vastuu pakolaishuollosta kokonaan valtiolle ja pakolaisavustuskeskuksen perustaminen oli välttämätöntä.

Pakolaisavustuskeskuksen toiminta-alueena oli koko maa ja sen alaisuuteen sijoitettiin kaikki siihen asti valtion varoilla toimineet avustuselimet sekä huoltolaitokset. Pakolaisavustuskeskusta johti ministeriön asettama toimikunta ja toimeenpanoelimenä toimi kanslia. Aiemmin perustettujen toimikuntien lisäksi joillakin alueilla oli asiamiehiä hoitamassa avustustoimintaa.

Valtion pakolaisavustuskeskuksen toiminta oli aktiivisinta ensimmäiset 15 vuotta, jonka jälkeen toimintatavat vakiintuivat ja lopulta supistuivat. Pakolaisavustuskeskus lakkautettiin vuoden 1958 lopussa.

Valtion pakolaisavustuskeskuksen tehtävät

Valtion pakolaisavustuskeskuksen tehtävänä oli koordinoida ja jatkaa jo käynnissä ollutta avustustyötä. Avustustarpeiden ja -keinojen kartoittamisen lisäksi keskuksen oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi valistustyöhön, pakolaisten opiskelumahdollisuuksiin, kirkollisten ja sielunhoidollisten kysymysten ratkaisemiseen sekä sairauden- ja terveydenhoitoon.

Vuoteen 1925 saakka pakolaisia avustettiin pääosin jakamalla elintarvikkeita, jonkin verran myös vaatteita ja jalkineita. Avustusmäärärahojen vähetessä siirryttiin raha-avustuksiin. Huoltolaitoksiin sijoitetut pakolaiset saivat täyshoidon, mutta tärkein avustusmuoto oli rahallinen tuki.

Avustusta anoneet pakolaiset täyttivät lomakkeen, jonka perusteella saatiin kuva anojan taloudellisesta tilanteesta. Jos hakija oli tuntematon, hankittiin köyhäinhoitoviranomaisten ja paikallisen asiamiehen lausunto. Tämän jälkeen anomuksen käsitteli johtokunta tai kanslia anomuksen sisällöstä riippuen. Myös erilaista tilapäisavustusta annettiin elämän eri osa-alueille, se saattoi olla neuvontaa, opastusta tai tarvikeapua. Myöhemmässä vaiheessa pakolaisavustuskeskus oli mukana neuvottelemassa asutustilojen järjestämisestä.

Avustustoimikunnat ja huoltolaitokset

Maahan tulleita pakolaisia varten perustettiin alussa pakolaisleirejä, joista suurin oli Viipurin lähellä sijainnut Turkinsaaren eristysleiri. Sinne internoitiin tuhansia ns. Kronstadtin pakolaisia Tarve organisoituun huoltoon synnytti avustustoimikuntia ja huoltolaitoksia, joita perustettiin esim. Halilaan, Kyminlinnaan, Oulun Maikkulaan ja Lieksaan.

Huoltolaitoksia perustettiin, lakkautettiin ja siirrettiin aina tarpeen mukaan. Ne olivat pakolaisavustuskeskuksen pisimpään kestänyt toimintamuoto. Lakkautettujen alue-elinten eli toimikuntien tilalle nimitettiin asiamiehet. Tarkempi kuvaus huoltolaitoksista ja toimikunnista löytyy arkistoluettelosta 581 Kansallisarkistosta.

Mitä arkisto sisältää?

Valtion pakolaisavustuskeskuksen arkisto sisältää asiakirjoja pääsääntöisesti vuodesta 1921 lähtien, mutta aineistoa on jonkin verran myös varhaisemmilta vuosilta.

Valtion pakolaisavustuskeskuksen keskuskanslian arkisto sisältää saapuneita kirjeitä ja pakolaisten anomuksia, erilaisia kortisto- ja varastoluetteloita, pöytäkirjoja ja tarkastuskertomuksia avustusjakopaikoista sekä muuta sekalaista aineistoa. Kortistoluettelot muodostavat kortiston, joihin on kerätty perustietoja Suomeen tulleista pakolaisista. Omat luettelot on koottu myös kansalaisuuden ja opintoavustusta saaneista. Monet kortit ovat tosin vajavaisesti täytetty.

Avustuskomiteoiden ja jakopaikkojen arkistot on koottu omiksi kokonaisuuksiksi ja niiden sisältö vaihtelee toiminnan ja yksikön laajuuden mukaan. Arkistot auttavat esim. pakolaisten sijoittumisen alueellisessa tarkastelussa. Toisin sanoen esim. inkeriläisistä löytyy tietoa Inkerin uuden avustuskomitean arkistosta ja Karjalasta tulleista pakolaisista Vienan-Karjalan pakolaisten avustustoimikunnan arkistosta.

Tutkimuksen tekeminen

Minkälaista tietoa arkistosta voi löytyä?

Valtion pakolaisavustuskeskuksen arkisto tarjoaa tietoa esimerkiksi siitä, miten pakolaisia Suomeen tuli, mihin he sijoittuivat ja miten Suomessa liikuttiin. Arkiston avulla saattaa löytyä tietoa myös perhesuhteista. Arkistoa voi siis käyttää lähteenä pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen liittyvässä laajemmassa tai henkilöhistoriallisessa tutkimuksessa.

Hyödyllistä materiaalia yksittäisiä henkilöitä tai perheitä tutkittaessa ovat pakolaiskortistot. Tosin kaikista pakolaisista korttia ei löydy. Kortteihin on merkitty usein esim. henkilötiedot, syntymäpaikka ja uskontokunta. Avustusta saaneiden kortistossa kortteihin on merkitty saadun avustuksen määrä ja kesto, sekä kääntöpuolelle, jos avustus lakkautettiin. Tarkempaa tietoa pakolaisten tilanteesta ja taustasta tarjoavat kuitenkin pakolaisten avustusanomukset.

Saadakseen avustusta pakolaisen tuli täyttää anomuslomake ja mahdollisesi kyselykaavake. Anomusprosessin aikana syntynyt kirjeenvaihto ja muu materiaali on liitetty yhteen asiakirjaksi.

Mistä muualta voin etsiä tietoa?

Inkeriläisten osalta henkilöihin ja perheisiin liittyvää aineistoa löytyy lisäksi Mikkelin maakunta-arkistossa säilytettävästä Inkerin pakolaisseurakunnan arkistosta. Apua Venäjältä tulleiden pakolaisten avioliittojen, muuttojen ja perhesuhteiden selvittämisessä voi olla myös Itä-Karjalan pakolaisten kirkollisten asioiden hoitajien arkistosta.

Tietoa vuosien 1917–1922 pakolaisista voi löytyä tämän lisäksi myös esim. Ulkoasiainministeriön ja sen edustustojen arkistoista. Tietoa kannattaa etsiä kortistojen avulla tai suoraan aiheittain nimetyistä kansioista (esim. "Sotapakolaiset", "Itä-Karjalan pakolaiset" jne.). Niin ikään sukututkijoille voi olla apua Siirtolaisuusinstituutin arkistosta tai rekisteristä.

Pakolaiskysymykseen yleensä voi löytyä tietoa esim. senaatin talousosaston ulkoasiaintoimituskunnan arkistosta tai senaatin seuraajan eli Valtioneuvoston arkistosta.

Lokakuussa 1918 Suomeen tulleet venäläiset pakolaiset perustivat toimikunnan venäläisten pakolaisten auttamiseksi ja yhteen sitomiseksi. Tämän ”Erikoinen komitea Suomessa olevien venäläisten asioita varten” aineistoa säilytetään Leningradin oblastinarkistossa Viipurissa.

Talvi-, jatko- ja Lapin sotiin liittyvistä väestönsiirroista ja siirtoväen avustamisesta löytyy tietoa mm. Kansallisarkistossa säilytettävistä Sisäasiainministeriön jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat -arkistosta, Sisäasiainministeriön siirtoväenosaston arkistosta ja Sisäasiainministeriön siirtoväenhuollon keskuksen arkistosta sekä maakunta-arkistoissa säilytettävistä lääninhallitusten arkistoista, eri kunnissa toimineista Siirtoväen huoltojohtajien arkistoista ja luovutettujen alueiden kuntien hoitokuntien arkistoista. Osa Karjalan siirtoväestä palasi asuinsijoilleen jatkosodan aikana vuodesta 1942 lähtien. Siirtoväen paluumuutosta ja paluulupien myöntämisestä huolehti Sotilashallinto-osaston väestönsiirtotoimisto, jonka arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa. Talvisodan aikaisesta siirtoväen huollosta vastanneiden kansanhuoltolautakuntien arkistot ovat pääosin kuntien hallussa.

Miten löydän arkistosta etsimäni?

Valtion pakolaisavustuskeskuksen arkiston muodostamisessa on noudatettu virastoarkistoista poikkeavaa tapaa ja etenkin toiminnan alkuaikoina arkistointi on ollut sekavaa. Tarkempia tietoja arkiston sisällöstä saat Astia-palvelusta käyttämällä esimerkiksi hakusanaa pakolaisavustuskeskus. Rajaa saamaasi hakutulosta Astia-näkymän vasemmassa reunassa olevien jälkirajaimien eli fasettien avulla. Astiaa käyttämällä voit myös tilata itseäsi kiinnostavat aineistot käyttöösi tutkijasaliin.

Keskuskanslian aineisto

Keskuskansliaan saapuneiden kirjeiden ja anomusten hakua helpottaa samasta sarjasta (Ea) löytyvä maininta siitä, minkä lähettäjän kirjeitä kuhunkin kansioon sisältyy. Kirjeitä ja anomuksia voi hakea myös diaarien avulla, jotka ovat kronologisessa järjestyksessä (sarja A ). Niille on annettu juokseva numero, mutta kirjeet on arkistoitu lähettäjän mukaan nippuihin. Kunkin lähettäjän sisällä kirjeet ovat diaarinumeron mukaisessa järjestyksessä. Mukana on myös diarioimattomia asiakirjoja.

Asiakirjojen etsintää hankaloittaa lisäksi se, että vuosien 1923–1935 diaarit puuttuvat ja vuoden 1936 diaari alkaa vasta 1.4.1936. Näiltä vuosilta kirjeet on etsittävä käymällä läpi kaikki asianomaisen lähettäjän kyseisen vuoden kirjeet.

Kortistoluettelot on jaettu Inkerin ja Karjalan pakolaisiin ja ne ovat aakkosjärjestyksessä. Ne löytyvät sarjasta B. Vakasta selviää laatikoiden aakkosellinen jako.

Keskuskanslian arkiston kansioissa Ea 3-5 olevat kirjeet kuuluvat Terijoen jakopaikan arkistoon ja ne ovat pääosin anomuksia. Kirjeet on kirjattu Terijoen diaariin Aa 1 ja järjestetty sen mukaiseen numerojärjestykseen. Etsittäessä on siis käytettävä Terijoen diaaria. Osa kirjeistä on kirjattu kahdella eri numerolla, ensin keskuskansliassa ja sitten Terijoella. Nämä kirjeet löytyvät keskuskanslian diaarista, mutta ne puuttuvat sarjan Ea kansioista 1-2, joissa muut diaarin kirjeet ovat. Kirjeet löytyvät etsimällä ne keskuskanslian diaarista saadun päivämäärän perusteella Terijoen diaarista. Kun jälkimmäinen diaarinumero on tiedossa, voidaan asiakirja löytää keskuskanslian kansioista Ea 3-5. Tällaiset kirjeet ovat yleensä yksityishenkilöiden tekemiä anomuksia ja niiden kohdalle merkittiin monesti diaariin "Ryödille" (Terijoen reviisori Reino Ryöti).

Kansiossa Ea 5 on lisäksi sekalaista keskuskanslian kirjeenvaihtoa, joka kannattaa käydä läpi siinä tapauksessa, jos asiakirjaa ei löydy muualta.

Avustustoimikunnat ja jakopaikat

Avustustoimikuntien, huoltolaitosten ja jakopaikkojen arkistoissa on vaihtelevasti materiaalia. Osassa on runsaasti aineistoa, kuten pakolaisluetteloita, päiväkirjoja ja pakolaiskoulujen materiaalia. Toisissa vain vähäinen määrä luetteloita ja tilikirjoja. Arkistoihin kannattaa siis tutustua ensin Astia-palvelun avulla (ohjeet ylempänä). Myös niissä saapuneita kirjeitä ja anomuksia voidaan etsiä diaarien avulla.

Kirjallisuutta

Erhola, Kristiina, Suomen pakolaispolitiikka 1917–1922. Poliittisen historian lisensiaattityö. Helsigin yliopisto 1994.

Manner, Arvo, Valtion pakolaishuoltoa neljä vuosikymmentä. Valtion Pakolaisavustuskeskuksen arkisto, johdantoteksti. Arkistoluettelo 581. Kansallisarkisto. (painamaton)

Nygård, Toivo, Itä-Karjalasta 1918–1922 Suomeen tulleet pakolaiset. Studia Historica Jyväkyläensia 19. Jyväskylän yliopisto 1980.

Nygård, Toivo, Itä-Karjalasta Suomeen 1917–1922 tulleet pakolaiset. Genos 67 (1997), 2-11, 46.



Palaa sivun alkuun


Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry Aarre-arkistorekisteriin

Siirry digitaaliarkistoon

Siirry karttahakuun

Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan


Portin etusivulle