Valtioneuvoston kirjaajankonttori

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Itsenäisen Suomen valtionpäämiesten yksityisarkistot

Jahvetin kirjelaatikko

Lääninhallitukset

Senaatin talousosaston registraattorinkonttori

Senaatti

Vaasan senaatti 

Valtioneuvosto

Valtioneuvosto ja sen kirjaajankonttori

Suomen itsenäistymisen jälkeen 27.11.1918 annetulla asetuksella Suomen senaatin talousosastosta tuli valtioneuvosto, joka jakautui ministeriöihin. Senaatin kansliasta tuli valtioneuvoston kanslia ja prokuraattorista oikeuskansleri. Valtioneuvoston toimintaa määritteli vuonna 1892 annettu ohjesääntö. Merkittävin muutos hallinnon järjestämisessä oli senaatin oikeusosaston lopettaminen siirtämällä sen tehtävät korkeimmalle oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Muutoksen yhteydessä jo senaatin aikana toimineen kirjaajankonttorin tehtävät ja asema pysyivät ennallaan. Muodollisesti siitä tuli valtioneuvoston kanslian yleinen kirjaajankonttori. Kirjaajankonttorin tehtävänä oli vastaanottaa, merkitä diaariin ja jakaa asianomaiseen ministeriöön valtioneuvostoon tulevat kirjeet ja muut asiakirjat. Lisäksi sen vastuulla oli toimittaa päätökset ja muut toimituskirjat asianosaisille sekä periä niistä maksut, laatia hakemistot valtioneuvoston pöytäkirjoista ja päätösten taltioista. Vuodesta 1930 asiakirjoja saattoi jättää myös suoraan ministeriöihin.

Valtioneuvoston rakenne ja tehtävät

Valtioneuvosto voidaan ymmärtää sekä suppeasti että laajasti. Suppeassa merkityksessä se nähdään ministeristönä, jonka muodostaa pääministeri yhdessä ministerien kanssa. Tehtävänä on muun muassa valmistella käsiteltävät asiat, jotka ratkaistaan presidentin esittelyssä. Valtioneuvosto käsittelee asioita ja käyttää itsenäistä päätösvaltaa myös yleisistunnossa, jota johtaa pääministeri. Asiat valmistellaan ministerivaliokunnissa. Laajassa merkityksessä valtioneuvostoon kuuluu, edellä mainittujen lisäksi, myös ministeriöt, valtioneuvoston kanslia ja oikeuskansleri virastoineen.

Tehtävät määritellyt vuoden 1892 asetus korvattiin vuonna 1922 ja sen mukaan asioiden valmistelun ja täytäntöönpanon lisäksi valtioneuvoston vastuulla oli ratkaista sellaiset hallitus- ja hallintoasiat, joita ei ollut osoitettu presidentille tai muulle viranomaiselle.

1930-luvulle saakka asioiden käsittelyn painopiste oli valtioneuvoston yleisistunnoissa. Helmikuussa 1931 annettiin asetus, jolla muutettiin valtioneuvoston ohjesääntöä yleistä istuntoa koskeneilta kohdin. Joukko toisarvoisia istunnoissa käsiteltyjä asioita siirrettiin ministeriöille. Käsiteltävien asioiden määrä alkoi vähentyä ja istunnot lyhentyivät sekä vakiintuivat pidettäväksi kerran viikossa. Myöhemmin käsiteltävien asioiden määrä on kasvanut, mutta pysynyt 1920-lukua alempana.

1930-luvulla otettiin asioiden valmistelun avuksi epävirallinen, ns. hallituksen iltakoulu eli ministerien viikoittainen kokous. Sen tarkoituksena oli valmistella yleisistunnossa ja presidentin esittelyssä ratkaistavia asioita. Jo aiemmin valtioneuvostossa oli pidetty epävirallisia, luonteeltaan poliittisia, neuvottelukokouksia. Iltakoulu vakiintui vuosikymmenen kuluessa.

Tarkemmin valtioneuvoston historiaan ja tehtäviin kannattaa tutustua kirjallisuuden avulla.


Mitä kirjaajankonttorin arkisto sisältää?

Valtioneuvosto on historiansa aikana tuottanut runsaasti asiakirja-aineistoa, jota säilytetään usean eri arkiston nimellä Kansallisarkistossa. Arkiston nimessä on kuitenkin aina mainittu valtioneuvosto. Valtioneuvoston kirjaajankonttori toimi valtioneuvoston kanslian alaisena ja sen arkistossa säilytetään valtioneuvoston keskeisimpiä asiakirjoja eli saapuneita kirje- ja anomusasiakirjoja sekä yleisistunnoissa syntyneitä pöytäkirjoja ja päätöstaltioita. Arkistoa ei tule sekoittaa valtioneuvoston kansliaan arkistoon. Kirjaajankonttorin asiakirja-aineistoa on Kansallisarkistossa vuosilta 1919–1994.

Ennen vuotta 1919 kertynyttä asiakirja-aineistoa säilytetään senaatin talousosaston registraattorinkonttorin tai kansalaissodan aikana toimineen Vaasan senaatin arkistoissa. Hyödyllistä voi olla tutustua myös ministeriöiden arkistoihin, näin erityisesti 1930-luvulta eteenpäin.

Mitä tietoja voin asiakirjojen avulla löytää?

Valtioneuvoston kirjaajankonttorin arkisto on merkittävä lähde Suomen hallintohistorian tutkimuksessa, koska se sisältää valtioneuvoston keskeisimmät asiakirjat. Erityisesti valtioneuvoston toiminnan alkuvuosina yleisistunnoissa käsiteltiin monipuolisesti sekä valtakunnallisen että paikallisen tason asioita. Valtion tasolla käsittelyssä saattoi olla esimerkiksi infrastruktuurin rakentaminen ja kehittäminen, valtion rahoitusta koskeneita asioita tai tietyn ammattikunnan palkkauksesta ja lomista määrääminen. Paikallisella tasolla asialistalla saattoi olla seurakuntiin liittyneitä asioita, samoin virkojen täyttämistä koskeneiden tekijöiden päättäminen tai määrärahojen myöntäminen erilaisiin tarkoituksiin. Valtioneuvosto käsitteli runsaasti myös yhdistysten toimintaa määritelleitä asioita. Tietoa voi hakea esimerkiksi paikkakunnan nimellä.

Valtioneuvosto käsitteli paljon myös yksityishenkilöitä koskeneita asioita, joten arkistosta voi saada lisätietoja henkilöhistorialliseen tutkimukseen. Tällaisia olivat muun muassa armahdukset, nimitykset sekä hakemukset erioikeuksiin ja tilojen lunastamiseen. 1930-luvulta lähtien käsiteltyjen asioiden määrä supistui ja tarkentui.

Valtioneuvoston päätöksentekojärjestelmä säilyi suhteellisen samanlaisena II maailmansotaan saakka. Sen jälkeen valtioneuvossa alettiin käsitellä enemmän poliittista kiinnostusta herättäneitä asioita, jolloin siitä tuli ylimmän hallintoviranomaisen lisäksi maan poliittinen johto.

Nykyinen valtioneuvosto eroaa itsenäisyyden alun valtioneuvostosta, mutta sen roolia ja toimintaa määrittelevät valtiosääntönormit ovat pysyneet ennallaan. Valtioneuvosto on kokonaisuudessaan monitulkintainen instituutio, jota on määritelty useilla tavoilla.


Miten käytän aineistoa?

Miten haen aineistoa?

Valtioneuvoston kirjaajankonttorin arkistoon voi tutustua verkkopalvelu Astian tai arkistoluettelon 430 avulla. Hakusanoina Astiassa voi käyttää esimerkiksi valtioneuvosto* kirjaajankonttori*. Tällöin hakutulokseksi saa kaikki kirjaajankonttorin arkiston arkistoyksiköt. Hakutuloksia voi rajata lisäämällä hakusanoja, käyttämällä aikarajausta tai hakuruudun vasemmassa laidassa olevien rajausvaihtoehtojen avulla. Haluamansa aineiston voi tilata Astian avulla tutkittavakseen tutkijasaliin Jos haluttu asiakirja on digitoitu, sitä pääsee tutkimaan kyseisen arkistoyksikön kohdalla olevan linkin kautta.

Aineistoa vuoteen 1962 saakka voi tutkia Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Pöytäkirjoja vuodesta 1963 eteenpäin voi tutkia Hallituskadun toimipisteessä. Digitoituja asiakirjoja voi hakea suoraan myös digitaaliarkistosta.

Saapuneet kirje- ja anomusasiakirjat 1919–1962 ja niiden diaarit

Sarjat Aa Valtioneuvoston yleiset kirjediaarit ja Ab Valtioneuvoston yleiset anomusdiaarit toimivat hakemistoina sarjoihin Ea Saapuneet kirjeasiakirjat ja Eb Saapuneet anomusasiakirjat. Kirjediaarin alussa on lähettäjäviranomaisten luettelo eli asiakirjoja haetaan viranomaisen nimellä. Nimen perässä oleva numero on diaarikirjan sivunumero. Varsinaiseen diaariin on merkitty asiakirjan saapumispäivämäärä, asiakirjan sisältö lyhyesti, ministeriö, jonka valmisteltavaksi asia on lähetetty, päätöspäivämäärä (res.fin.), merkintä päätöstaltiosta (talt.), jos se on kirjoitettu sekä merkintä mahdollisesta lisäasiakirjasta. Päätöspäivämäärän avulla voi varsinaisia asiakirjoja hakea sarjoista Ea ja Eb.

Anomusdiaarin alussa on lähettäjän (yksityishenkilö tai yhteisö) mukainen aakkosellinen luettelo. Merkinnät ovat samat kuin kirjediaarissa, mutta lisäksi anomusdiaarissa saattaa olla merkintä asiakirjojen ottamisesta takaisin. Tämä oli mahdollista, jos anomus hylättiin.

Diaareista vuosilta 1919–1929 on käytettävä digitoitua tai mikrofilmattua asiakirjaa. Vuoden 1930 alusta diaarien merkinnät vähenevät ja useimmista asiakirjoista kirjattiin vain saapumispäivämäärä ja ministeriö, jolle asiakirjat lähetettiin. Ainoastaan valtioneuvoston ratkaisemista asioista on merkitty päätöspäivämäärä ja päätöstaltion tunnus.

Vuoteen 1930 saakka valtioneuvoston tai ministeriöiden käsiteltäväksi tarkoitetut asiakirjat tuli jättää valtioneuvoston kirjaajankonttoriin. Vuodesta 1930 asiakirjat saattoi jättää myös suoraan ministeriöihin, jolloin kaikki asiakirjat päätyivät suoraan niiden arkistoihin..

Pöytäkirjat 1919–2009 ja niiden hakemistot 1919–1968

Sarja Ba Valtioneuvoston pöytäkirjojen hakemistot toimii hakemistona sarjaan Ca Valtioneuvoston pöytäkirjat. Hakemisto ulottuu vuoteen 1968. Pöytäkirjahakemisto on aakkosjärjestyksessä henkilön, paikkakunnan, yrityksen tai yhteisön nimen mukaan. Myös yleisempien hakusanojen (esim. koululaitos, eläkkeet) avulla kannattaa etsiä pöytäkirjoja. Lait ja asetukset on lisäksi koottu yhteen. Hakemistoon on asian perään merkitty kaksiosainen tunnus (esim. XI 239), jossa roomalainen numero viittaa pöytäkirjasarjaan ja arabialainen kyseisen pöytäkirjasidoksen sivunumeroon.

Pöytäkirjasarja sisältää tasavallan presidentin esittelyssä ja valtioneuvoston yleisistunnossa käsiteltyjen asioiden päätökset. Vuoteen 1942 saakka pöytäkirja oli kaksipalstainen: vasemmalla palstalla esitellään asia ja heti perään oikealla palstalla päätös. Sen jälkeen pöytäkirja laadittiin koko sivun leveydeltä. Pöytäkirjassa on usein viittaus asian käsitelleeseen ministeriöön.

Salaisista asioista tuli ohjeiden mukaan laatia oma pöytäkirja ja yleisistunnon pöytäkirjaan tehtiin merkintä siitä. Salaiset asiakirjat säilytetään ministeriöiden arkistoissa. Vuodesta 1922 pöytäkirjoissa on mukana nk. valepöytäkirjoja istunnoista, joita ei tiettävästi koskaan pidetty. Syy pöytäkirjojen tekemiseen oli ohjesäännön maininta, että presidentin esittelyssä ja valtioneuvoston yleisistunnossa oli pidettävä erikseen pöytäkirjaa. Helmikuusta 1927 valepöytäkirja laadittiin vain päätöksistä, jotka koskivat lakien ja asetusten julkaisemista asetuskokoelmasta. Käytännöstä luovuttiin vuonna 1973.

Kaikista pöytäkirjahakemistoista ja pöytäkirjoista vuosilta 1919–1946 on käytettävä digitoitua tai mikrofilmattua asiakirjaa. Pöytäkirjoja vuosilta 1984–2009 voi tutkia Kansallisarkiston Hallituskadun toimipisteessä. Pöytäkirjat vuosilta 1919-1994 ovat Valtionevoston kirjaajakonttorin arkistossa ja pöytäkirjat vuosilta 1995-2009 Valtioneuvoston arkistossa.

Päätöstaltiot ja niiden hakemistot 1919–1944

Valtioneuvoston yleisistuntojen päätöksistä on koottu erillinen päätöstaltiosarja, joka päättyy vuoteen 1944. Sarja Bb Valtioneuvoston päätöstaltioiden hakemistot toimii aakkosellisena hakemistona sarjaan Da Valtioneuvoston päätöstaltiot. Taltioita voi kuitenkin tilata myös diaarien tietojen avulla. Päätöstaltioon on merkitty pöytäkirjan tapaan lyhyesti asian esittely ja siitä tehty päätös. Päätöstaltioissa saattaa sen lisäksi olla joistakin käsitellyistä asioista tarkempaa tietoa kuin pöytäkirjoissa. Päätöstaltiohakemistot ja päätöstaltiot tilataan tutkittaviksi alkuperäisinä.


Kirjallisuutta

Suomen keskushallinnon historia 1809–1996. Hallintohistoriakomitea, Oy Edita Ab, Helsinki 1996.

Selin, Rauno, "Autonomian ja itsenäisyyden ajan keskushallinnon asiakirjat". Teoksessa Suomen historian asiakirjalähteet Toim. Orrman, Eljas ja Pispala, Elisa. Kansallisarkisto ja WSOY, Porvoo 1994, 80–115.

Tiihonen, Seppo & Tiihonen, Paula: Suomen hallintohistoria. Helsinki 1984.

Tiihonen, Seppo, Hallitusvalta. Valtioneuvosto itsenäisen Suomen toimeenpanovallan käyttäjänä. Hallintohistoriakomitea, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1990.

'Valtioneuvoston historia 1917–1966 I. Ministeristöjen historia. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1977.

Valtioneuvoston historia 1917–1966 III. Valtioneuvosto instituutiona. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1975.


Siirry Astia-verkkopalveluun

Siirry digitaaliarkistoon


Palaa sivun alkuun



Paluu Portin etusivulle