Valtiorikosoikeuksien syyttäjistö

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Sotavankilaitos

Sisällissota 1918

Valtiorikosoikeudet ja valtiorikosylioikeus

Vapaussodan arkisto 

Valtiorikosoikeuksien syyttäjistö (VROSyA)

Prokuraattorin (oikeuskanslerin) viraston alainen valtiorikosoikeuksien syyttäjistön keskuskanslia aloitti toimintansa 15.8.1918. Tämä kanslia perustettiin saattamaan loppuun tutkintoasiain osaston aloittama työ eli suorittamaan kaikkien vankileireille sijoitettujen punavankien tutkinnat oikeudenkäyntejä varten. Tutkintoasiainosaston alaosastoina toimivat paikallisten tutkintoasiain päällikköjen kansliat. Nämä kansliat sijoitettiin useimmiten suurten sotavankileirien yhteyteen. Jutut käsiteltiin ja tuomiot annettiin valtiorikosoikeuksissa ja valtiorikosylioikeudessa.

Tutkintoasiain osaston toiminnan loppuessa paikallisten tutkintoasiain päälliköiden tehtävät lankesivat valtiorikosoikeuksien syyttäjistön paikalliskanslioille. Tällöin sotavankien kuulustelut siirrettiin kaupungeissa poliisille ja maalla nimismiehelle. Tutkintatoimi siirtyi samalla hallinnollisesti armeijalta siviiliviranomaisille. Paikalliskansliat, lukuun ottamatta Helsinkiä ja Viipuria, lakkautettiin marraskuussa 1918. Jäljellä olevat tehtävät lankesivat valtiorikosoikeuksien syyttäjille. Nämä organisaatiot lakkautettiin toukokuun lopussa 1920.

Vuoden 1918 sodan syttyessä suojeluskunnilla ei ollut ohjeita vangiksi joutuneiden vastustajien kohtelusta. Helmikuun lopulla 1918 ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim antoi yleiset ohjeet. Vuoden 1918 huhtikuun lopussa ylipäällikön päiväkäskyllä perustettiin sotavankilaitos ja päämajan poliisiasiain osaston alainen tutkintoasiain osasto.

Mitä arkisto sisältää?

Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto koostuu aineistosta, joka kerättiin punavankien tutkintojen aikana valtiorikosoikeuksien syytemateriaaliksi. Arkistossa säilytetään siten myös tutkintoasiainosaston toiminnan aikana kertynyttä materiaalia. Siihen sisältyy tutkintaviranomaisten diaareja, kirjeistöä, pöytäkirjoja, kortistoja, luetteloita ja muita asiakirjoja. Laajimman kokonaisuuden muodostaa todisteainekortisto, jossa kaikki sotavankileireillä olleet on järjestetty aakkosittain. Arkisto sisältää myös Suomeen palanneiden Muurmannin legioonalaisten henkilökortiston ja kuulustelupöytäkirjat.

Tutkintojen aikana tietoja kerättiin kuulustelujen ja lausuntojen lisäksi myös punaisten sanomalehdistä. Kokoelma ei ole säilynyt, mutta todisteainekorteissa mainittiin aina myös lehden numero ja päiväys. Kyseisiä lehtiä kannattaa etsiä esimerkiksi Kansalliskirjaston lehtikokoelmasta, joka vuoden 1918 osalta on lähes täydellinen.

Mihin arkistoa voi hyödyntää?

Valtiorikosoikeusien syyttäjistön arkistosta voi löytää tietoja yksittäisistä henkilöistä tai tietyn alueen punavangeista. Yksittäisen henkilön tietoja kannattaa etsiä arkistosta erityisesti silloin, jos häntä ei tuomittu valtiorikosoikeuksissa. Käsiteltyjen juttujen asiakirjat löytyvät valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden akteista. Syyttäjistön arkisto saattaa olla varteenotettava lähde, jos henkilön tapausta ei ehditty (kuolema, katoaminen) tai katsottu tarpeelliseksi (teon vähäisyys) viedä tutkintaa pidemmälle. Kuitenkin, mitä varhemmin keväällä henkilö ehti kuolla, sitä epätodennäköisempää on, että hänestä löytyy tietoja.

Hyödyllisimmän kokonaisuuden arkistosta tarjoaa sarja A Tutkintaviranomaiset. Näistä paikallisten tutkintaosastojen päälliköiden arkistoyksiköt (Ab-Ai, Ak-Am, Ao-Ata) sisältävät esimerkiksi punakaartilaisten kuulustelupöytäkirjoja. Sarja Aå sisältää laajan todisteainekortiston sekä asiakirjat, jonka perusteella todisteainekortit on kirjoitettu.

Miten löydän oikean pöytäkirjan?

Henkilön etsiminen paikallisten tutkintaosastojen päälliköiden arkistoista onnistuu parhaiten, kun tiedossa on henkilön nimi ja paikkakunta, jossa tämä oli vankileirillä. Jos paikkakunnasta ei ole tietoa tai tieto on epävarmaa, voi henkilöä yrittää etsiä todisteainekortiston avulla.

Etsintä pöytäkirjoista kannattaa aloittaa Astia-verkkopalvelun kautta. Kirjoittamalla toimijahaun hakukenttään Valtiorikosoikeuksien syyttäjistö saadaan esiin Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön toimijakortti, jolle on listattu kaikki arkistonmuodostajan aineistot. Jos haluat tutkia esimerkiksi Oulussa suoritettujen tutkintojen kuulustelupöytäkirjoja, kirjoita Astian aineistohakuun "tutkintoasiain päällikkö Oulu". Voit myös selata eri kaupunkien tutkintoasiain päälliköiden tuottamia asiakirjakokonaisuuksia valtiorikosoikeuksien syyttäjistön tutkintoviranomaisten aineistokortista. Astian kautta kansioita voi tilata käytettäväksi tutkijasaliin.

Todisteainekorttien käyttäminen

Jos henkilön tietoja ei löydy kuulustelupöytäkirjoista, niitä voi kokeilla etsiä todisteainekortistosta ja niiden pohja-aineistosta. Tutkintoasiain osaston suorittamissa tutkinnoissa kertyneestä materiaalista tehtiin todisteainekortteja. Ne olivat pahvisia kortteja, joihin kirjattiin henkilön nimi ja pääkohdat tiedoista, joita aineisto kustakin henkilöstä sisälsi. Näkyvässä asemassa olleista henkilöistä kortteja saattoi kertyä kymmeniä, mutta tavallisesta rivimiehestä ehkä pari kolme korttia. Kortit järjestettiin aakkosittain nimen mukaan, jolloin niistä syntyi laaja kortisto.

Alkuperäiset lähteet, kuten punakaartin kokouspöytäkirjat, palkkalistat ja punaisten viranomaisten kirjeistö säilytettiin. Kortitusvaiheessa ne numeroitiin ja aineisto järjestettiin kansioihin. Todisteainekortit liitettiin muuhun tutkintamateriaaliin ja aineisto palautettiin takaisin paikalliselle tutkintoasiain päällikölle.

Koko tutkintoasiain osaston päällikkö Gustaf Aminoff antoi 11.6.1918 määräyksen, että tutkintoasiain päälliköt eivät enää saaneet lähettää kaikkia vankia koskeneita asiakirjoja Helsinkiin, vaan todisteainekortit tilattiin pienellä pahvikortilla, johon merkittiin vangin nimi ja lyhyesti missä tämä oli oleskellut sodan aikana.

Heinäkuussa väljennettiin entisestään lausuntojen ja todisteainekorttien hankkimiseen liittyneitä määräyksiä. Tämä johtui tutkintoasiakirjojen valmistumisen hitaudesta. Valtiorikosoikeuksissa saatettiin siten tuomita ehdollisiin rangaistuksiin vaarattomiksi katsottuja punakaartilaisia pelkästään kuulustelussa esille tulleiden asioiden perusteella.

Todisteainekortiston ja huolellisesti järjestetyn pohja-aineiston avulla voi suhteellisen helposti selvittää henkilön aseman kumousliikkeessä tai jopa hänen uransa, mikäli sellainen ehti kehittyä. Kortteja kirjoitettiin elävistä ja kuolleista. Tarkemmat ohjeet kortiston käyttämiseen löytyvät alta.

Miten löydän oikean todisteainekortin ja pohja-aineiston?

Todisteainekortti

Todisteainekortistoa kannattaa hyödyntää henkilön etsimisessä, kun on tiedossa, että häntä ei tuomittu valtiorikosoikeuksissa tai valtiorikosylioikeudessa, eikä hänestä löydy tietoja paikallisten tutkintoasiainosastojen päälliköiden kansioista. Korteissa saattaa olla tietoa myös henkilöistä, jotka mainittiin punakaartin asiakirjoissa, mutta ei tutkittu tarkemmin.

Todisteainekortit muodostavat käytännössä hakemiston siihen aineistoon, minkä perusteella todisteainekortit on kirjoitettu. Korteissa itsessään saattaa myös olla jonkin verran tietoa.

Yhdestä henkilöstä on yleensä useampia kortteja. Samannimisten henkilöiden kohdalla on tutkintojen aikana, erityisesti 11.6.1918 muuttuneiden ohjeiden vuoksi, saattanut tapahtua virheitä, joten joissakin todisteainekorteissa saattaa olla tietoja toisesta samannimisestä henkilöstä.

Pohja-aineisto

Todisteainekortissa oleva merkintä viittaa paikkakunnan nimeen ja numeroon (esim. Tampere 1121 tai Viipuri 80). Näillä tiedoilla voi tilata pohja-aineistosta (jaksot Aå:426–471) oikean kansion. Viitemerkintä T-k 2431 tai T-k 9875 viittaa numeroituun pohja-aineistoon, joka löytyy kansioista Aå:472–489.

Tutkintojen aikaisesta tarkoin määrätystä ”systeemistä” huolimatta, saattaa olla, että pohja-aineiston kaikki alkuperäiset asiakirjat eivät ole oikeassa paikassa.

Kirjallisuutta

Kekkonen, Jukka, Laillisuuden haaksirikko. Rikosoikeudenkäyttö Suomessa vuonna 1918. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1991.

Paavolainen Jaakko, "Valkoinen terrori", Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa vuonna 1918, osa II. Tammi, Helsinki 1967.

Paavolainen Jaakko,Vankileirit Suomessa 1918. Tammi, Helsinki 1971.

Sisällissodan pikkujättiläinen. Toim. Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas. Helsinki 2009.

Tikka, Marko, Terrorin aika. Suomen levottomat vuodet 1917-1921. Ajatus Kirjat, Jyväskylä 2006.

Vihonen Lasse, Valtiorikosoikeudet Suomessa 1918. Pro gradu -tutkielma Suomen historiassa, Helsingin yliopisto 1977. (Valtionarkiston erikoisluettelo 153:2.)