Valtiorikosoikeuksien syyttäjistö
Portti
| Muista myös nämä |
|
Valtiorikosoikeudet ja valtiorikosylioikeus 1918 - Kansalaissota asiakirjojen kertomana (Arkistolaitoksen verkkonäyttely) |
Sisällysluettelo |
Valtiorikosoikeuksien syyttäjistö (VROSyA)
Prokuraattorin (oikeuskanslerin) viraston alainen valtiorikosoikeuksien syyttäjistön keskuskanslia aloitti toimintansa 15.8.1918. Tämä kanslia perustettiin saattamaan loppuun tutkintoasiain osaston aloittama työ eli suorittamaan kaikkien vankileireille sijoitettujen punavankien tutkinnat oikeudenkäyntejä varten. Tutkintoasiainosaston alaosastoina toimivat paikallisten tutkintoasiain päällikköjen kansliat. Nämä kansliat sijoitettiin useimmiten suurten sotavankileirien yhteyteen. Jutut käsiteltiin ja tuomiot annettiin valtiorikosoikeuksissa ja valtiorikosylioikeudessa.
Tutkintoasiain osaston toiminnan loppuessa paikallisten tutkintoasiain päälliköiden tehtävät lankesivat valtiorikosoikeuksien syyttäjistön paikalliskanslioille. Tällöin sotavankien kuulustelut siirrettiin kaupungeissa poliisille ja maalla nimismiehelle. Tutkintatoimi siirtyi samalla hallinnollisesti armeijalta siviiliviranomaisille. Paikalliskansliat, lukuun ottamatta Helsinkiä ja Viipuria, lakkautettiin marraskuussa 1918. Jäljellä olevat tehtävät lankesivat valtiorikosoikeuksien syyttäjille. Nämä organisaatiot lakkautettiin toukokuun lopussa 1920.
Vuoden 1918 sodan syttyessä suojeluskunnilla ei ollut ohjeita vangiksi joutuneiden vastustajien kohtelusta. Helmikuun lopulla 1918 ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim antoi yleiset ohjeet. Vuoden 1918 huhtikuun lopussa ylipäällikön päiväkäskyllä perustettiin sotavankilaitos ja päämajan poliisiasiain osaston alainen tutkintoasiain osasto.
Mitä arkisto sisältää?
Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto koostuu aineistosta, joka kerättiin punavankien tutkintojen aikana valtiorikosoikeuksien syytemateriaaliksi. Arkistossa säilytetään siten myös tutkintoasiainosaston toiminnan aikana kertynyttä materiaalia. Siihen sisältyy tutkintaviranomaisten diaareja, kirjeistöä, pöytäkirjoja, kortistoja, luetteloita ja muita asiakirjoja. Laajimman kokonaisuuden muodostaa todisteainekortisto, jossa kaikki sotavankileireillä olleet on järjestetty aakkosittain.
Tutkintojen aikana tietoja kerättiin kuulustelujen ja lausuntojen lisäksi myös punaisten sanomalehdistä. Kokoelma ei ole säilynyt, mutta todisteainekorteissa mainittiin aina myös lehden numero ja päiväys. Kyseisiä lehtiä kannattaa etsiä esimerkiksi Kansalliskirjaston lehtikokoelmasta, joka vuoden 1918 osalta on lähes täydellinen.
Mihin arkistoa voi hyödyntää?
Valtiorikosoikeusien syyttäjistön arkistosta voi löytää tietoja yksittäisistä henkilöistä tai tietyn alueen punavangeista. Yksittäisen henkilön tietoja kannattaa etsiä arkistosta erityisesti silloin, jos häntä ei tuomittu valtiorikosoikeuksissa. Käsiteltyjen juttujen asiakirjat löytyvät valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuden akteista. Syyttäjistön arkisto saattaa olla varteenotettava lähde, jos henkilön tapausta ei ehditty (kuolema, katoaminen) tai katsottu tarpeelliseksi (teon vähäisyys) viedä tutkintaa pidemmälle. Kuitenkin, mitä varhemmin keväällä henkilö ehti kuolla, sitä epätodennäköisempää on, että hänestä löytyy tietoja.
Hyödyllisimmän kokonaisuuden arkistosta tarjoaa sarja A Tutkintaviranomaiset. Näistä paikallisten tutkintaosastojen päälliköiden arkistoyksiköt (Ab-Ai, Ak-Am, Ao-Ata) sisältävät esimerkiksi punakaartilaisten kuulustelupöytäkirjoja. Sarja Aå sisältää laajan todisteainekortiston sekä asiakirjat, jonka perusteella todisteainekortit on kirjoitettu.
Miten löydän oikean pöytäkirjan?
Henkilön etsiminen paikallisten tutkintaosastojen päälliköiden arkistoista onnistuu parhaiten, kun tiedossa on henkilön nimi ja paikkakunta, jossa tämä oli vankileirillä. Jos paikkakunnasta ei ole tietoa tai tieto on epävarmaa, voi henkilöä yrittää etsiä todisteainekortiston avulla.
Etsintä pöytäkirjoista kannattaa aloittaa Vakka-arkistotietokannanavulla. Haku aloitetaan kirjoittamalla perushakukenttään ”Valtiorikosoikeuksien syyttäjistö”. Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkistoon päädyttäessä valitaan Sarjat (ks. kuva 1). Seuraavaan näkymään avautuvat paikkakunnittain järjestetyt tutkintoasiain päälliköiden arkistoyksiköt.
Kun halutaan tutkia esimerkiksi Oulussa suoritettujen tutkintojen kuulustelupöytäkirjoja, valitaan arkistoyksikkö Ad paikallinen tutkintoasiain päällikkö, Oulu. Näkymään avautuvat jaksot, jotka sisältävät kuulustelupöytäkirjoja. Valitsemalla esim. jakson Ad:4 Punakaartilaisia koskevia kuulustelupöytäkirjoja 1918–1918 (ks. kuva 2), avautuu näkymä, josta selviää kyseisen jakson aakkosellinen jaottelu (ks. kuva 3).
Vaikka jaksojen sisällöt on merkitty aakkosittain, aineisto kansiossa saattaa olla satunnaisessa järjestyksessä. Yksittäisen pöytäkirjan löytyminen saattaa siksi olla epävarmaa.
Oikean kansion selvittämisen jälkeen on aika suunnata Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteeseen (Rauhankatu 17, Helsinki), jossa Valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkistoa säilytetään. Kansiot tilataan tutkijasalin päivystäjältä.
Todisteainekorttien käyttäminen
Jos henkilön tietoja ei löydy kuulustelupöytäkirjoista, niitä voi kokeilla etsiä todisteainekortistosta ja niiden pohja-aineistosta. Tarkemmat ohjeet todisteainekorttien etsimiseen löydät täältä.
Kirjallisuutta
Kekkonen, Jukka, Laillisuuden haaksirikko. Rikosoikeudenkäyttö Suomessa vuonna 1918. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1991.
Paavolainen Jaakko, "Valkoinen terrori", Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa vuonna 1918, osa II. Tammi, Helsinki 1967.
Paavolainen Jaakko,Vankileirit Suomessa 1918. Tammi, Helsinki 1971.
Sisällissodan pikkujättiläinen. Toim. Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas. Helsinki 2009.
Tikka, Marko, Terrorin aika. Suomen levottomat vuodet 1917-1921. Ajatus Kirjat, Jyväskylä 2006.
Vihonen Lasse, Valtiorikosoikeudet Suomessa 1918. Pro gradu -tutkielma Suomen historiassa, Helsingin yliopisto 1977. (Valtionarkiston erikoisluettelo 153:2.)
Siirry Vakka-arkistotietokantaan.
| Whos here now: Members 0 Guests 0 Bots & Crawlers 1 |