Vapaussodan historian komitea 1913-1927

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Historiallisten seurojen muistitietotoimikunta

Sisällissota 1918

Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto

Vapaussoturien elämäkerrasto

Vapaus- ja heimosotamuistelmat 

Suomen Vapaussodan historian komitea

Mikä oli Suomen Vapaussodan historian komitea?

Vuonna 1918 laati ylipäällikkö kenraali Carl Gustaf Emil Mannerheim Vapaussodan historian komitealle tehtävän, jonka mukaan komitean tuli koota vuoden 1918 tapahtuman aikaiset asiakirjat yhteen ja laatia niiden pohjalta perusteellinen teos kansalaissodan tapahtumista. Tehtäviin määrättiin useita valkoisen puolen upseereita, kuten majurit Hannes Ignatius ja Gösta Theslöf sekä eversti Rudolf Walden. Varsinaiseen työntekoon komitean jäsenet pääsivät syyskuussa 1918.

Vapaussodan historian komitea luovutti arkistonsa vuonna 1926 kokonaisuudessaan silloiselle Sota-arkistolle, joka on nykyään osa Kansallisarkistoa. Komitean arkiston asiakirjojen luovuttaminen merkitsi samalla komitean toiminnan päättymistä.

Suomen Vapaussodan historian komitean toiminta

Vapaussodan historian komitean pääasiallinen toiminta käsitti toiminnan alussa jo koossa olevan kansalaissotaan liittyvän asiakirja-aineiston jäljentämistä ja jäljennösten järjestämistä. Komitea näki tärkeimmäksi tehtäväkseen sodanaikaisten käskyjen, raporttien ja kertomusten jäljennöksien kokoamisen ja niiden järjestämisen käyttökuntoon. Lisäksi toimintaan kuului aloittaa laaja tietojen keräys kansalaissodan tapahtumista eri paikkakunnilla.

Komitean ensimmäisiin tehtäviin kuului paikalliskertomusten kerääminen sotatapahtumista. Aluksi kertomuksia pyydettiin virkamiehiltä. Komitea jatkoi tietojen keräystä lähettämällä kiertokyselyn kaltaisen virallisen tiedostelun maan kaikille tuomiokapituleille. Lähetettyyn kiertokirjeeseen kuului kyselykaavake, johon kuului vastata kertomuksen muodossa määräaikaan mennessä. Samanlainen kyselykaavake lähetettiin myös nimismiehille ja paikallisille suojeluskunnille.

Vapaussodan historian komitea julkaisi vuosina 1921–1925 kuusiosaisen historiateossarjan Suomen vapaussota vuonna 1918. Komitean mukaan teos antaa kattavan kuvan kansalaissodasta ja on ”kirjallinen muistomerkki Suomen vapaussodan voitolle.”

Vapaussodan historian komitean arkisto

Vapaussodan historian komitean arkiston keskeisempiin asiakirjoihin lukeutuvat erilaiset vapaussotakertomukset sekä luettelot kaatuneista ja haavoittuneista valkoisista ja punaisista. Koska komitea pyrki antamaan kattavan kokonaiskuvan kansalaissodasta, ovat myös punakaartin asiakirjat tärkeä kokonaisuus arkistossa. Vapaussodan historian komitean arkistossa ei ole sodan alkuajoilta paljoakaan asiakirjoja, sillä joukko-osastojen kansliat eivät olleet vielä tarpeeksi kehittyneitä.

Vapaussodan historian komitean arkistoon sisältyy myös runsaat muotokuva- ja kuvakokoelmat. Komitean arkiston kuvakokoelmiin voi tarkemmin tutustua Sotamuseossa, jonne kuvakokoelma on luovutettu. Sotamuseossa säilytetään myös muita kuvia kansalaissotaan liittyen.

Mitä tietoja voi löytää?

Vapaussodan historian komitean arkisto on tärkeä lähde tutkittaessa vuoden 1918 kansalaissodan kokemuksia ja tapahtumia viranomaisten ja yksityisten henkilöiden näkökulmasta. Vapaussotakertomuksia voi hyödyntää paikallishistoriallisessa tutkimuksessa ja sukututkimuksessa. Nimismiesten, papiston ja yksityisten henkilöiden vapaussotakertomuksista voi saada selville hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja. Taisteluista voi saada tietoja jopa kellon ajan tarkkuudella. Tämän lisäksi etenkin nimismiesten ja papiston kertomukset sisältävät useimmiten tietoja kaatuneitten lukumäärästä tietyltä paikkakunnalta ja taloudellisten vahinkojen suuruudesta, joita taistelut aiheuttivat. Myös kaatuneiden ja haavoittuneiden luettelot voivat olla suureksi avuksi sukututkimuksessa.

Lahjoitukset ja sodan-aikaiset lehtileikkeet ovat myös erinomaisia lähteitä tutkittaessa sisällissodan aikaista yhteiskuntaa. Lahjoituksista voi löytää sodan-aikaisia sokerikortistoja, virkatodistuksia ja postikortteja. Lehtileikkeiden avulla voi tutustua sodan molempien osapuolen harjoittamaan propagandaan.


Miten voi tutkia vapaussodan historian komitean arkistoa?

Yleistä tietoa arkiston tutkimisesta

Vapaussodan historian komitean arkisto on tutkijoiden käytettävissä Kansallisarkistossa. Komitean arkistoluetteloa voi lukea verkossa kokonaisuudessaan arkistolaitoksen Aarre-arkistorekisteristä. Arkiston saa näkyville kirjoittamalla hakusanaksi "Vapaussodan historian komitea". Komitean arkiston asiakirjat on pyritty järjestämään siten, että ne kuvastavat arkiston tärkeyttä.

AI käsittää komitean saamia lahjoituksia ja ylipäällikön päiväkäskyjä, AII venäläisen armeijan asiakirjoja ja AIII punaisen armeijan asiakirjoja. Koska komitean arkistossa on enimmäkseen vain jäljennöksiä punaisen ja venäläisen armeijan asiakirjoista, käsittävät sarjat AII ja AIII harvinaisuuksia sisältäen esimerkiksi sotaliikesuunnitelmia.

Pääsarja B koostuu säilytetyistä asiakirjoista sekä tilatuista käsinkirjoitetuista ja painetuista kertomuksista rintamilta. Sarja BI:ssä on arkistoitu valkoisten rintamilta raportteja ja päiväkäskyjä. Tämän lisäksi sarja käsittää jääkärijoukkojen sotapäiväkirjoja ja luetteloita käskyistä ja raporteista. Sarjat BII ja BIII käsittävät venäläisten sekä punaisten päiväkäskyjä ja raportteja yms.

Pääsarjan C tärkeimmät asiakirjat ovat luettelot kaatuneista ja haavoittuneista punaisista ja valkoisista, ja vapaussotakertomukset. Sarja C III käsittää komitean keräämiä vapaussotakertomuksia, jotka papistot, suojeluskunnat, nimismiehet ja yksityiset henkilöt lähettivät komitealle. Kaikki vapaussotakertomukset ja luettelot kaatuneista ja haavoittuneista ovat käytettävissä ainoastaan mikrofilmeiltä.

Pääsarja D käsittää arvokkaan sanomalehtikokoelman pääosin sota-ajalta, mutta myös vuodelta 1917 on joitakin sanomalehtileikkeitä. Ainakin punaisten puolella laitettiin varsin vähän talteen sota-ajan sanomalehtiä, joten arkiston kokoelma sisältää joitakin harvinaisuuksia.

Vapaussotakertomukset

Vapaussodan historian komitean arkiston tärkeimpiin asiakirjoihin kuuluvat nimismiesten, papiston, suojeluskuntien ja yksityisten henkilöiden vapaussotakertomukset. Kyseiset vapaussotakertomukset ovat kirjoitettu jälkeenpäin ja niiden muoto sekä sisältö vaihtelevat paljon, yleensä riippuen siitä kuinka paljon sotatapahtumat koskettivat kyseistä seutua tai henkilöä. Kertomuksia on kirjoitettu niin suomeksi kuin myös ruotsiksi. Kertomukset antavat yksityiskohtaisia tietoja sotaliikkeistä ja taisteluista, mutta useimmiten kertomukset ovat myös erittäin tunteikkaita ja kuvastavat samalla sodan jälkeisiä tunteita valkoisten puolella.

Papiston kertomukset

Papiston vapaussotakertomukset on luetteloitu hiippakunnan mukaan erillisiin luetteloihin. Papiston kertomukset ovat yleensä muodoltaan lyhyitä. Osa kertomuksista sisältää lyhyitä otteita raamatusta. Raamatun siteeraamisen tarkoituksena oli kiittää jumalaa valkoisten joukkojen voitosta tai esimerkiksi Suomen vapaudesta. Merkittävin ero papiston ja muiden vapaussotakertomusten välillä on se, että papiston vapaussotakertomuksissa on kirjoitettu neutraalimmin hävinneestä osapuolesta.

Nimismiesten kertomukset

Nimismies oli suomalainen virkamies, jonka tehtäviin kuuluivat toimiminen poliisipäällikkönä, ulosottomiehenä sekä muunlaisena yleishallintomiehenä. Nimismiehen toimialueena oli kihlakunta, jonka koko vaihtelee aina 5000 – 200 000 asukkaan välillä.

Nimismiesten vapaussotakertomukset sisältävät yksityiskohtaisia tietoja sotaliikkeistä, pitäjien kertomuksia, lehtien nimiä joissa on käsitelty pitäjien tapauksia ja joissain kertomuksissa on laskettu pitäjän taloudelliset vahingot. Nimismiesten vapaussotakertomukset on luetteloitu lääneittäin.

Suojeluskuntakertomukset

Suojeluskuntakertomukset on järjestetty aakkoselliseen järjestykseen paikkakunnan mukaan. Luettelot voivat olla esimerkiksi merkitty seuraavasti: Ahlainen – Hiitola. Kertomuksien pituudet riippuvat paljon suojeluskuntajärjestön osallisuudesta itse sotatapahtumiin. Yleisesti suojeluskuntakertomukset sisältävät tietoja suojeluskunnan perustamisesta, sen vaiheista ennen kansalaissodan syttymistä, jäsenten lukumäärästä, kuka toimi suojeluskunnan päällikkönä, mihin taisteluihin kyseinen suojeluskunta osallistui ja joissain kertomuksissa on arvioituja laskelmia pitäjän taloudellisista vahingoista. Pidemmissä suojeluskuntakertomuksissa voi hyvin aistia suojeluskunnan hengen ja aatteen, jolloin kertomuksen kirjoittaja on painottanut suojeluskunnan jaloa uhrimieltä tai esimerkiksi sen puhdasta innostusta.

Yksittäisten henkilöiden vapaussotakertomukset

Yksittäisten henkilöiden vapaussotakertomukset on järjestetty kirjoittajan sukunimen mukaan aakkoselliseen järjestykseen. Yksittäisten henkilöiden vapaussotakertomukset eroavat paljon toisistaan: jotkut kirjoittivat enemmän omista tunteistaan ja kokemuksistaan, kun taas toiset kirjoittivat enemmän oman rykmenttinsä näkökulmasta. Kertomukset voivat siis olla niin persoonallisia ja tunteikkaita, kuin myös virallisia kuvauksia sota-ajasta.

Yksittäisten henkilöiden vapaussotakertomuksista nousee esille erilaisia tunteita, joita kirjoittajat muistavat kokeneensa sodan aikana ja etenkin sodan jälkeen. Etenkin yhteenkuuluvuuden tunne toistuu monissa kertomuksissa, mutta myös pelko ja viha saattavat nousta pintaan kertomuksissa.

Kaatuneiden ja haavoittuneiden luettelot

Vapaussodan historian komitean arkistossa säilytetään kaatuneista ja haavoittuneista valkoisista ja punaisista tehdyt luettelot. Luettelot ovat järjestetty kotipaikan, läänin ja henkilön nimen mukaan.

Luetteloista saa selville henkilön syntymäajan, siviilisäädyn, kuolinajan, kuolintavan, millä puolella palveli sodan aikana ja oliko kyseinen henkilö aseistettu. Myös henkilön ammatti voi olla mainittuna. Tapauksissa, joissa tieto kuolinpaikasta on epävarmaa, on perään laitettu kysymysmerkkejä. Kaatuneiden ja haavoittuneiden luettelot ovat käytettävissä mikrofilmeinä Kansallisarkiston mikrofilmisalissa (os. Rauhankatu 17, Helsinki). Sodassa kaatuneista voi myös etsiä tietoa Suomen sotasurmat 1914–1922 -projektin sivulta.

Mitä tulee ottamaan huomioon tutkimuksessaan?

Tiettyä paikkakuntaa koskevat vapaussotakertomukset on helppo löytää, sillä kertomukset on järjestetty paikkakunnan mukaan. Lisäksi kertomusten ensimmäisellä sivulla on sisällysluettelo, joka entisestään helpottaa tietyn kertomuksen löytämistä.

Vapaussodan historian komitean arkisto sisältää paljon muistelmaluonteista ainesta, joten lähdekriittisyys kannattaa muistaa kertomuksia lukiessa. Etenkin vapaussotakertomuksissa voi törmätä epäkorrekteihin nimityksiin, kuten isänmaan petturit, huligaanit, teurastajat, jotka viittaavat yleensä punakaartilaisiin tai venäläisiin sotilaisiin. Vapaussotakertomukset ovat myös usein varsin kantaaottavia, mikä myös lisää niiden käytön haastavuutta.

Vapaussotakertomuksia lukiessa kannattaa hyödyntää myös aiheesta kirjoitettua tutkimuskirjallisuutta. Vuonna 2009 ilmestynyt Sisällissodan pikkujättiläinen tarjoaa kattavasti perustietoa niin sotatapahtumista kuin myös kansalaissodan laajemmasta kontekstista. Suomen vapaussota: 1918 kartasto ja tutkimusopas sisältää karttoja, joiden avulla on mahdollista löytää kansalaissodan taistelupaikat maastossa. Teos opastaa myös tutkimukseen liittyviin asioihin, sillä se sisältää laajan kirjallisuusluettelon vuotta 1918 koskevasta kirjallisuudesta sekä listan tärkeimmistä arkistolähteistä.

Kirjallisuutta

Aunesluoma, Juhana & Häikiö, Martti: Suomen vapaussota 1918 kartasto ja tutkimusopas. WSOY, Porvoo 1996.

Kemppi, Jarkko & Mattila, Jukka I.: Suomen vapaussota 1918. Nimox Ky, Jyväskylä 2007.

Orrman, Eljas & Pispala, Elisa: Suomen historian asiakirjalähteet. WSOY. Helsinki 1994.

Sisällissodan pikkujättiläinen. Toim. Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas. WSOY, Helsinki 2009.


Siirry Aarre-arkistorekisteriin



Paluu Portin etusivulle