Vapo Oy

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vapon toiminta ja tehtävät

Kaupankäynti vaikeutui toisen maailmansodan alkaessa, minkä seurauksena maamme polttoainetilanne alkoi nopeasti kiristyä. Niinpä valtion laitosten polttopuiden ja puutavaran hankinta keskitettiin 26.1.1940 annetulla asetuksella rautatiehallituksen puutavaratoimistolle. Se muodostettiin kansanhuoltoministeriön alaiseksi valtion liikelaitokseksi. Puutavaratoimiston nimellä laitos toimi vuoteen 1945, minkä jälkeen nimi muuttui uudella asetuksella Valtion Polttoainetoimistoksi (Vapo). Laitoksen nimitys muuttui vielä useita kertoja, mutta lyhenne säilyi. Varsinaiseksi nimeksi lyhenne muuttui vuoden 1984 alusta, kun Vapo Oy aloitti toimintansa.

Vapon päätehtävänä on alusta alkaen ollut polttoaineiden ja puutavaran hankinta valtion laitosten tarpeisiin. Vielä 1940-luvulla oli pitkään tultava toimeen kotimaisilla polttoaineilla, ja niinpä hankinnan pääpaino olikin polttopuissa. 1940-luvun lopulla kivihiilen hankinta helpottui, mikä johti polttopuun hankinnan supistumiseen. 1960-luvulta lähtien polttopuiden hankinta on supistunut 15 prosentin vuosivauhdilla, mikä johtui kaukolämmityksen yleistymisestä, halvasta öljystä ja koivun merkittävästä menekin lisääntymisestä metsäteollisuudessa.

Vapon hankkiman polttopuun ja puutavaran suurin kuluttaja oli Valtionrautatiet aina 1960-luvulle saakka, minkä jälkeen puolustusvoimista tuli suurin kuluttaja. 1950-lukua voidaan pitää voimakkaana polttopuunhankinnan ja toimitusten kehittämistyön aikana.

Polttopuiden lisäksi Vapo toimitti ja valmisti sahatavaraa, joista keskeisimpiä olivat Valtionrautateille toimitetut ratapölkyt. Niiden lisäksi Vapo hankki valtion laitoksille johtopylväitä, paaluja ja muuta rakennustavaraa.

Tavaran toimituksessa hyödynnettiin erityisesti vesi- ja rautatiereittejä, mutta jo 1940-luvulta lähtien alettiin kiinnittää huomiota autokuljetukseen, joka mahdollisti etääntymisen vesiväyliltä ja rautateiltä. Autokuljetukset mahdollistivat myös pääsyn aiemmin käyttämättömille alueille.

Kotimaisten toimitusten lisäksi Vapo toimi mm. kivihiilen, lämmitysöljyn ja koksin toimittajana valtion laitoksille. Öljyn kohdalla Vapolla oli merkittävä rooli, sillä se otti hoitaakseen öljyn varmuusvarastoinnin. Myös turve kuului Vapon toimittamiin tuotteisiin. Toiminta oli aluksi pienimuotoista ennen kuin yhtiö aloitti oman turvetuotantonsa 1960-luvun lopussa, minkä jälkeen polttoturpeesta tuli merkittävä osa laitoksen toimintaa. Alkanut turvetoiminta käänsi Vapon toiminnan uuteen nousuun. Turvetuotanto ja turpeen jalostaminen aiheuttivat sen, että yhä suurempi osa Vapon myynnistä suuntautui valtion laitosten ulkopuolelle. Näiden tehtävien lisäksi Vapo on hoitanut lukuisia erikoistehtäviä, joista merkittävimpiä ovat puutavaran sotakorvaustoimitukset, autopilkkeen hankinta ja valmistus, työllisyyttä edistävät polttopuuhakkuut, kriisiajan polttoainehuolto ja valtion lämpötalouden valvonta. Vapo on järjestänyt myös oman alansa erikoiskoulutusta.

Vaposta tuli osakeyhtiö 1.1.1984 alkaen ja nykyään se on yksi maailman johtavista turveteollisuuden yrityksistä ja Suomen suurimpia sahateollisuusyrityksiä. Yhtiö on merkittävä sähkön, lämmön, tuulivoiman, ympäristöturpeiden, kasvualustojen ja kasvirakenteiden valmistaja sekä ympäristöteknologian kehittäjä.


Organisaatio

Vapon perusorganisaatio säilyi lähes samanlaisena aina vuoteen 1975 saakka. Pääkonttori toimi Helsingissä vuoteen 1973, jolloin se siirrettiin Jyväskylään. Vuoteen 1975 asti kenttäorganisaatio muodostui hankintapiireistä, joiden määrä vaihteli 8-15 välillä. Hankintapiirejä oli ympäri maata aina Rovaniemeltä Helsinkiin. Piirimetsänhoitajien vastuulla oli johtaa hankintapiirejä, jotka käsittivät yleensä 2-5 työpiiriä, joita johtivat piiriesimiehet. Organisaatiorakenteen täydensivät tarkastuspiirit.

Vuonna 1975 tarkastuspiirijako lakkautettiin ja tilalle muodostui toimialajako. Tämän jälkeen organisaation pääkonttoriin perustettiin turve-, puu-, öljy-, hallinto- ja talousosastot. Organisaatiomuutos vietiin läpi myös kenttäorganisaatioissa, mikä tarkoitti piirijaon uudistamista. Uusi piirijako noudatti pääosin silloisia lääninrajoja.


Mitä arkisto sisältää?

Pääkonttori

Vapon arkisto on erittäin laaja, sillä se kattaa lähes 90 hyllymetriä. Arkisto on pääkonttoripainotteinen, sillä keskeisimmät ja kattavimmat asiakirjat ovat johtokunnan pöytäkirjat, vuosikertomukset ja kirjeenvaihto. Myös erilaiset muistiot ja suunnitelmat muodostavat laajan asiakirjakokonaisuuden. Tämän lisäksi arkisto sisältää runsaasti sekä lehtileikkeitä että asuin- ja toimistorakennusten piirustuksiin liittyviä asiakirjoja. Erilaiset tilastot ja sopimukset täydentävät arkiston monipuolisuutta. Kaiken kaikkiaan arkisto on hyvin kattava ja se sisältää erittäin laajan aineistopohjan monipuoliseen tutkimukseen. Arkiston rajavuodet ovat 1907–1998, mutta valtaosa aineistosta on vuosilta 1930–1990. Arkistoon sisältyvät valokuvat ja negatiivit tuovat lisäarvoa muutoinkin monipuoliseen arkistoon.

Vapon arkiston käyttöä vaikeuttaa toistuvat organisaatiomuutokset ja se, että tuotantolaitoksia (mm. sahat) koskevia asiakirjoja löytyy myös niistä piiriorganisaatioista, joiden alaisuudessa ne toimivat. Vapon toimintaan liittyviä muita itsenäisiä arkistoja Jyväskylän maakunta-arkistossa ovat Turveteollisuusliitto ry:n, Suo Oy:n ja Vapon toimihenkilöt ry:n arkistot.


Piiriorganisaatiot ja tuotantolaitokset

Vapon arkistoon sisältyy viidenkymmenen, organisaatiorakenteeseen kuuluvan yksikön omaa arkistoa, joita ovat mm. hankinta- ja tarkastuspiirien, tehtaiden, hankinta-alueiden, turvepiirien ja sahojen arkistot. Näiden piiriorganisaatioiden ja tuotantolaitosten asiakirjoista on säilynyt vain hajanaisia ja ajallisesti lyhyen aikavälin kattavia sarjoja. Näistä piiriorganisaatioiden ja tuotantolaitosten arkistoista on laadittu omat arkistoluettelonsa. Arkistojen sisältö ei ole mitenkään yhtenäinen, vaan pääosin vaihteleva: arkistonmuodostajasta riippuen ne sisältävät mm. pöytäkirjoja, luetteloita, tiliasiakirjoja, toisteita ja saapuneita asiakirjoja.

Piiriorganisaatioihin ja tuotantolaitoksiin liittyviä asiakirjoja löytyy myös varsinaisesta Vapon arkistosta ja etenkin sarjasta I Da Kirjetoisteet, joka sisältää lähetettyjen kirjeiden toisteita. Niiden avulla on mahdollista tarkastella pääkonttorin ja muiden yksiköiden välisiä suhteita. Sen lisäksi sarjasta I Eab Vapon organisaation sisältä saapuneet kirjeet löytyy yksiköiden lähettämiä kirjeitä pääkonttorille. Yleisesti voidaan todeta, että muiden yksiköiden asiakirjoja löytyy vaihtelevasti Vapon arkiston eri sarjoista. Edellä mainittujen sarjojen lisäksi yksiköiden aineistoa löytyy mm. seuraavista sarjoista: I Ha Kiinteistöasiakirjat, I Hbb Pakkohakkuita koskevat asiakirjat, I Iaa Asuin- ja toimistorakennusten piirustukset, I K Tilastot ja I Gf Kalusto- ja omaisuusluettelot.


Mihin arkistoa voi hyödyntää?

Vapon arkisto valaisee ennen kaikkea yhtiön eri vaiheita sen alkuajoista lähes nykypäivään asti. Arkistoaineiston avulla on mahdollista tarkastella Vapon merkitystä maamme polttoainehistoriassa. Erityisesti aineisto valaisee Vapon merkittävää asemaa sota-ajan polttoainetilanteessa ja sodan jälkeisessä polttoainepulassa. Arkistoon sisältyvät asiakirjat tarjoavat myös monia muita tutkimusmahdollisuuksia. Aineisto tarjoaa nimittäin mainion lähdeaineiston mm. siihen, kuinka suomalainen polttoainehuolto ja -teollisuus ovat vuosikymmenten varrella kehittyneet. Aineistolla on varmasti annettavaa myös organisaatiomuutosta ja valtionyhtiöitä koskevalle tutkimukselle. Vapon asiakirjat valaisevat myös polttoturpeen käytön historiaa maassamme. Yleisellä tasolla laitoksen asiakirjoista heijastuvat myös maailman talouden muutokset ja kansainvälisten polttoainemarkkinoiden heilahdukset sekä niiden vaikutukset yhtiön toimintaan. Hankintapiirien ja muiden yksiköiden asiakirjat saattavat tarjota lisätietoa paikallishistorioiden kirjoittajille.


Miten käytän arkistoa?

Valtion polttoainekeskuksen (Vapo) arkistoa sekä siihen liittyviä edellä esiteltyjä muita arkistokokonaisuuksia säilytetään Jyväskylän maakunta-arkistossa. Arkistoihin kuuluvia asiakirjoja voi hakea ja tilata tutkittavaksi verkkopalvelu Astian kautta. Hakusanana Astiassa voi käyttää esimerkiksi valtion polttoainekeskus. Tällöin hakutulokseksi saa kaikki Vapon ja siihen liittyvien toimijoiden arkistojen arkistoyksiköt. Hakutuloksia voi rajata lisäämällä hakusanoja, käyttämällä aikarajausta tai hakuruudun vasemmassa laidassa olevien rajausvaihtoehtojen avulla. Haluamansa aineiston voi tilata Astian avulla tutkittavakseen Jyväskylän maakunta-arkiston tutkijasaliin tai kaukolainana johonkin toiseen arkistolaitoksen yksikköön.

Asiakirjat ovat vapaasti käytettävissä, sillä Vapon arkisto ei sisällä yhtään käyttörajoitusta. Vapon asiakirjat ovat käytettävissä ainoastaan maakunta-arkiston tutkijasalissa, sillä aineistoa ei ole mikrofilmattu eikä lisätty digitaaliarkistoon. Tarpeen vaatiessa asiakirjat ovat kuitenkin kaukolainattavissa. Aineiston tutkiminen kannattaa aloittaa huolellisella tutustumisella 126-sivuiseen arkistoluetteloon, joka kuvastaa hyvin arkiston laajuutta. Vapon arkistoluettelon yhteydestä löytyvät myös muiden yksiköiden arkistoluettelot, jotka auttavat yhtiön organisaatiorakenteen hahmottamisessa. Manuaaliluettelon lisäksi samat tiedot ovat löydettävissä Astia-verkkopalvelusta.

Kirjallisuutta

Jämsen, Asko. Halkometsästä sahoille ja soille. Vapo Oy 1940–1990. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 1990.

Vapon vuosikymmenet, http://www.vapo.fi/fin/vapokonserni/vapon_historiaa/?id=569, viitattu 22.11.2010.


Siirry Astia-verkkopalveluun


Paluu Portin etusivulle