Virkatalot

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Asutushallituksen virkataloasiakirjat

Asutustoiminta itsenäisyyden ajalla

Virkatalojen tarkastajat 

Mitä olivat virkatalot?

Virkatalot olivat valtion tai muun julkisyhteisön omistamia tiloja, joita piti hallussaan virkamies viran puolesta tai yksityinen henkilö vuokralla. Koska ne olivat valtion (tms.) omaisuutta, niiden olosuhteita pidettiin tiukemmin silmällä kuin muita maatiloja. Tästä on paljon hyötyä tutkijalle, koska vahtimisesta jälkeen jääneet asiakirjat kertovat paljon sellaista tietoa talo- ja henkilöhistoriasta, jota olisi muuten hankala jäljittää.

Agraarissa ympäristössä tila määritti asukkaan välittömät elinolosuhteet, joten tilaa koskevat aineistot ovat suureksi hyödyksi suku- ja henkilöhistorian tutkijalle. Henkilötutkimuksen kannalta kiinnostavia ovat itse virkatalon ja sen rakennusten lisäksi myös torpparit ja muut vuokraviljelijät. Heistä on virkataloaineistoissa paremmin tietoa kuin muiden talojen kohdalla. Tämä artikkeli keskittyy näihin asioihin sekä siihen toimintaan, josta tietoa saadaan eli talojen tarkastuksiin.

Sotilasvirkatalot

Sotilasvirkatalo eli puustelli (boställe) oli tiettyyn sotilasvirkaan sidottu tila, jonka tuoton sotilas sai pitää palkkanaan. Käytäntö (ruotsiksi indelningsverket, suomeksi yleensä jakopalkkalaitos tai määräjakoislaitos) vakinaistui 1600-luvun lopulla. Tätä aiemmasta lähteistöstä ks. Pylkkänen 1996. Erinomainen hakemisto Ruotsin ajan sotilasvirkatalojen haltijoihin on Kaarlo Wirilanderin tutkimus ”Suomen armeijan sotilasvirkamiehistö 1718-1810 : virkatalonhaltijain luettelot”.

Autonomian aikana omaa vakituista armeijaa ei enää ollut, joten sotilasvirkaan perustuva hallintakin kävi tarpeettomaksi. Vanhat viranhaltijat saivat pitää puustellin elinaikansa, mutta sen jälkeen ne laitettiin vuokralle. Vuokraamisasioita hoiti lääninkonttori, piiritasolla kruunuvouti ja sittemmin virkatalojen tarkastaja.

Puustellien hoidosta määräsi puustellisääntö. Tila tarkastettiin joka viides vuosi (ns. taloudellinen katselmus) ja asukkaan vaihtuessa järjestettiin lähtö- ja tulokatselmus. Taloudellisen katselmuksen teki yleensä nimismies ja jos sen yhteydessä havaittiin puutteita, järjestettiin varsinainen tarkastus. Tulo- ja lähtökatselmuksen piti upseerintilalla kihlakunnantuomari ja 6 lautamiestä, samoin tarkastuksen; aliupseerintilalla katselmuksen piti kruununvouti ja 4 lautamiestä.

Upseerinvirkatalojen asukkaan piti rakentaa ja pitää yllä päärakennusta (karaktärsbyggnad). Autonomian aikana vuokralaisilla ei tätä velvollisuutta ollut. Rakennus tarkastettiin tulo- ja lähtökatselmuksen yhteydessä. Rakennuksia varten julkaistiin tyyppipiirustusten sarjoja. Alempien virkamiesten asunnot piti rakentaa yleisen talonkatselmusasetuksen mukaan.

Torppia sai virkataloille perustaa, joskin siihen tarvittiin lääninhallituksen lupa. Tulo- ja lähtökatselmuksen yhteydessä tehtiin luettelo torpista ja asukkaan piti säilyttää torppiin liittyvät sopimukset.

Itsenäisyyden aikana vuokraaminen jatkui, mutta lopulta päälinjaksi tuli virkatalojen myyminen yksityisille. Tila piti halkoa siten, että päärakennukselle jätettiin tietyt tilukset, torpat erotettiin itsenäisiksi tiloiksi ja metsät kruununpuistoiksi. Valtiolle jäänyttä maata käytettiin sitten mahdollisuuksien mukaan asutustarkoituksiin.

Siviilivirkatalot

Sotilasvirkatalojen lisäksi valtiolla oli hallussaan erinäisiä siviilivirkataloja. Siviilivirkataloista pitivät lukua lääninhallitukset ja kamarikollegio. Niiden tarkastukset piti laamanni. Lääninhallinnon virkatalo oli yleensä entinen kuninkaankartano tai sen osa. Maaherran virkatalojen rakennuksista oli erikseen säädetty asetuksella. Laamannien ja tuomarien virkataloihin pätivät samat säännöt kuin sotilasvirkataloihin. Muiden virkatalojen velvollisuudet vastasivat tuomarien virkataloja ja niiden lisäksi oli vielä muutama kuninkaankartano, jotka olivat kaikki vuokrattu. Toisin kuin sotilasvirkatalot, siviilivirkatalot pysyivät yleensä viran hallussa autonomian ajan.

Kirkolliset virkatalot

Kirkolla oli useita erilaisia virkataloja, joista tärkeimpiä olivat pappilat. Pappiloilla piti taloudellisen katselmuksen lääninrovasti aina tarkastuksensa yhteydessä. Varsinaisen tarkastuksen määräsi maaherra. Lähtö- ja tulokatselmuksen piti kihlakunnantuomari ja läsnä piti olla edustus kruunulta, tuomiokapitulista ja pitäjästä.

Pappilan ulkomuoto ja siihen kuuluvat rakennukset oli määrätty asetuksella. Seurakunnalla oli velvollisuus osallistua pappilan rakennustöihin, mutta muuten kunnostuksista vastasi asukas puustellisäännön mukaisesti. Torppien suhteen oikeudet olivat vastaavat kuin sotilasvirkataloilla.

Muita kirkollisia tiloja olivat piispantilat, kappalaisen-, lukkarin- ja saarnaajantilat sekä anneksit (prebendat), joita oli määrätty esim. akatemioiden ja koulujen tulonlisäksi. Pääsääntöisesti niihin päti samat säännöt kuin pappiloihin, paitsi että niihin ei liittynyt päärakennuksen ylläpitovelvoitetta. Lisäksi osa kirkollisten virkatalojen riita-asioista ratkaistiin tuomiokapitulissa eikä maallisessa alioikeudessa.

Arkistot

Virkatalojen arkistot

Virkatalojen omia arkistoja on kaikissa Arkistolaitoksen yksiköissä. Ne on yleensä järjestetty virkatalojen kokoelmaksi, jonka sisällä kukin virkatalo muodostaa oman arkistonsa. Virkatalon arkistossa on alkuperäisenä paikalla tehtyjä sopimuksia ja tilan hoitoon liittyviä asiakirjoja. Kokoelmat ovat pääasiassa 1800-luvulta ja ne on luovutettu asutustarkastajille virkatalon toiminnan päätyttyä. Toisinaan virkatalo jäi valtion käyttöön (esim. oppilaitokseksi) ja arkistoainesta on jäänyt seuraajan haltuun. Tällaiset arkistot on pääosin luovutettu Arkistolaitokseen, mutta ne on saatettu luetteloida seuraajien arkistoihin.

Keskushallinto

Sotilasvirkatalojen asioita hoiti Sotakollegio. Katselmus- ja rakennusasioita löytyy Ruotsin Riksarkivetistä. Sotakollegion talokatselmusosaston (ks. SVAR Krigskollegium Husesynskontoret) arkistossa on vuosilta 1690-(1809) kokoelma katselmuspöytäkirjoja, johon on olemassa kortisto. Lisäksi löytyy rykmenteittäin järjestetty lisäkokoelma, jossa ovat mukana myös suomalaiset joukko-osastot, sekä erityinen rakennusasioita koskeva kokoelma (Rapporter över karaktärshusbyggande). Aineistoa on mikrokuvattu ja filmit ovat Kansallisarkistolla (FR 1001-1041 ja FR 436-445, mikrofilmiluettelon II sivut 290-303). Krigsarkivetissa säilytetään myös tyyppitalojen piirustusten kokoelmaa, josta on Museovirastolla kopiot. Rakennusasioista kiinnostuneen kannattaa tutustua teokseen Lounatvuori 1996.

Siviilivirkatalojen asioita hoiti Kamarikollegio, tarkemmin ottaen III provinssikonttori, jonka tilat ja arkisto paloivat vuonna 1802. Jäljelle jääneistä Suomea koskevista osista on muodostettu kokoelma ”finska och baltiska handlingar”, jossa ei kuitenkaan liene erityisesti virkataloja koskevia aineistoja. Luonnollisesti Kamarikollegion muista arkistoista pitäisi löytyä suomalaisia virkataloja koskevia asiakirjoja.

Autonomian aikana Sotilasvirkatalojen keskushallinnoksi tuli Senaatin Sotilasasiaintoimikunta, siviilivirkataloille Kamaritoimituskunta ja kirkollisille asioille Kirkollisasiaintoimituskunta. Sotilasasiain- ja kamaritoimituskuntien (registraattorinkonttorin) diaarissa on runsaasti virkataloja koskevia kirjeitä ja anomuksia, joten niitä koskevia asiakirjoja löytyy myös niiden kirjeistöstä. Arkistossa ei kuitenkaan ole erikseen virkataloasioiden sarjaa, joten ne lienee liitetty KA:n Asutushallituksen virkataloasiakirjat-kokoelmaan. Virkatalojen luetteloita autonomian ajalta löytyy myös Virkatalojen keskuskomisionin arkistosta.

Itsenäisyyden ajalla virkataloasioita hoiti keskushallintona Asutushallitus, jossa oli erityinen Virkatalo-osasto. Vuonna 1938 Asutushallitus lakkautettiin ja sen tehtävät siirrettiin Maatalousministeriön Asutusasiainosastolle (ASO), johon Virkatalo-osasto siirtyi sellaisenaan. Keskushallintoon saapuneet ja siellä tuotetut asiakirjat koottiin ns. virkatalosalkuiksi (ks. Virkataloasiakirjat). Sekä Asutushallituksen että ASO:n arkistoissa on kortistoja ja luetteloita, joiden perusteella virkataloja koskevat asiakirjat voi löytää niiden kirjeistöstä.

Lääninhallinto

Lääninkonttori huolehti kruunun omaisuudesta ja siis virkataloista. Lääninkonttorien arkistoissa virkataloasiakirjat muodostavat pääsääntöisesti oman sarjansa. Virkataloja koskevia asioita löytyy myös anomus- ja kirjeasiakirjoista ja niistä on yleensä erilaisia luetteloita.

Kruununvouti hoiti kihlakunnassaan virkatalojen valvontaa virkatalontarkastajan virkojen perustamiseen saakka (1863). Lisäksi voudin tehtäviin kuului aliupseerien virkatalojen katselmusten pitäminen. Kruununvoutien arkistoissa, jotka ovat verrattain hyvin säilyneitä, katselmuspöytäkirjat ovat melkein aina omina sarjoinaan. Kruununvoutien asiakirjoja on todennäköisesti myös virkatalon- ja asutustarkastajien arkistossa. Nimismiehen tehtäviin kuului taloudellisen katselmuksen laatiminen virkataloilla. Nimismiesten arkistoissa niitä ei läheskään aina ole, mutta nimismiesten laatimia tarkastuspöytäkirjoja löytyy muiden virastojen (varsinkin virkatalon- ja asutustarkastajat) arkistoista.

Oikeuslaitos

Alioikeuksien tehtäväksi oli määrätty upseerinvirkatalojen katselmukset ja tarkastukset. Tuomiokuntien arkistoissa katselmuspöytäkirjat ovat omana sarjanaan. Kaikissa arkistoissa tämä sarja ei ole säilynyt. Pääsääntöisesti se on kuvailtu kansion sisällön mukaan, mutta toisinaan eri tilojen katselmukset on kuvailtu omina arkistoyksiköinään (ks. esim. Porvoon ja Kymin tuomiokunta: Pernaja)

Laamanni tarkasti siviilivirkatalot ja näiden tarkastuksien pöytäkirjat löytyvät laamanninoikeuksien arkistoista. Katselmuksien sarjat alkavat 1700-luvun puolivälistä ja ne on yleensä kuvailtu talokohtaisesti. Kaikkia asiakirjoja ei ole säilynyt laamannikuntien omissa arkistoissa.

Virkatalojen tarkastajat ja asutustarkastajat

Virkatalojen tarkastajien virat perustettiin vuonna 1863. Tarkastajat suorittivat taloudelliset katselmukset ja pitivät silmällä virkatalojen vuokraus- ym. tilannetta. Tarkastajien arkistoissa on paljon erilaisia virkataloluetteloita ja niitä koskevia asiakirjoja, mm. vastaanotettuja muiden tekemiä katselmuspöytäkirjoja.

Vuoden 1932 alusta virkatalojen tarkastajien tehtävät siirrettiin asutustarkastajille. Sekä virkatalontarkastajien että asutustarkastajien arkistoissa on paljon asiakirjoja ajalta ennen kuin virat perustettiin, joten ne sisältävät myös edeltäjien asiakirjoja. Molemmissa on sarjojen mukaan järjestettyjen asiakirjojen lisäksi myös virkataloittain järjestettyjä kokoelmia, joissa voi olla vanhojakin asiakirjoja. Ks. Virkatalojen tarkastajat

Kirkolliset viranomaiset

Kirkollisille virkataloille ei keskushallintoa ollut Ruotsin ajalla. Pappiloiden torppa- ja rakennusasiakirjat ovat seurakuntien arkistoissa sikäli kun niitä on tallella. Katselmusasiakirjoja on tuomiokapitulien ja rovastikuntien arkistoissa. Rovastikuntien arkistoissa säilytettävät katselmusasiakirjat ovat laajoja, mutta ne eivät näytä säilyneen mitenkään täydellisesti.

Pappiloiden torppa- ja rakennusasiakirjat ovat seurakuntien arkistoissa sikäli kun niitä on tallella. Jonkin verran kirkollisten virkatalojen piirustuksia löytyy myös Rakennushallituksen piirustukset II – kokoelmasta (Iab, Iac). Katselmusasiakirjoja on tuomiokapitulien ja rovastikuntien arkistoissa. Rovastikuntien arkistoissa säilytettävät katselmusasiakirjat ovat laajoja, mutta ne eivät näytä säilyneen mitenkään täydellisesti.

Tuomiokapitulien arkistoissa katselmuspöytäkirjoja on toisinaan järjestetty omiksi sarjoikseen. Sarjat näyttävät niin suppeilta, että niissä ei liene kaikkia arkistoon kuuluvia virkataloasiakirjoja. Näitä kannattaa etsiä anomusasiakirjojen joukosta, sillä mm. pappiloita koskevat riita-asiat ratkaisi tuomiokapituli.

Kartat

Virkatalot olivat ennen 1900-luvulla tapahtunutta pilkkomista yleensä aika suuria ja ne käsittivät suuriakin määriä metsää. Virkatalojen alueista on olemassa karttoja niin keskus- kuin piiritason virastojen arkistoissa. Paras kokoelma on Virkataloasiakirjoihin liittyvä Sotilasvirkatalokartat – kokoelma (Vakka), mutta niitä kannattaa hakea myös muista tässä mainituista lähteistä.

Kirjallisuutta

  • Asutushallinto 1917–1957. Asutushallituksen – maatalousministeriön asutusasiainosaston 40-vuotisjulkaisu. Helsinki 1957.
  • Knapas, Marja: Suomalaiset pappilat: kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa, SKS 2009.
  • Lounatvuori, Irma: Mallin mukaan maan tavalla : mallipiirustukset ja sotilasvirkatalojen rakentaminen 1687-1810, Museovirasto 1996.
  • Pylkkänen Ali: Talonpojan vainiolta sotilaan ruokapöytään. Tilojen ja niiden verojen osoittaminen sotilaille ja heidän perheillensä Suomessa 1636-1654”, Bibliotheca Historica 17, 1996.
  • Wirilander, Kaarlo: Suomen armeijan sotilasvirkamiehistö 1718-1810 : virkatalonhaltijain luettelot, 1953/1975.
  • Asetukset ja arkistoluettelot. Vanhempiin asetuskokoelmiin hyviä hakemistoja ovat von Bonsdorff J. G.: Stor-Furstendömet Finlands Kameral-Lagfarenhet, systematiskt framstäld (1833) sekä Branting J. G.: (Handbok innehållande uppgift om[…]) Swenska författningar (1827).


Siirry Astia-verkkopalveluun


Paluu Portin etusivulle