Yleiset sairaalat

Kohteesta Portti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Lääkintöhallitus

Lääninlääkärit

Piirilääkärit

Terveydenhoitoarkistot 

Sairaalalaitoksen kehitys Suomessa

Yleiset sairaalat ovat kuntien tai valtion yhdessä tai erikseen ylläpitämiä sairashuoneita. Yleisiin sairaaloihin kuuluvat myös mielisairaalat ja poikkeusolojen sairaalat kuten sotasairaalat.

Sairaalalaitoksen syntyä Suomeen lienee enteillyt jo kuningas Kustaa II Adolfin vuonna 1619 julkaisema käskykirje leprahospitaalin perustamiseksi Turun saaristoon Seilin (Själö) saarelle. Seilin hospitaalissa ei tosin saanut varsinaista lääkärinhoitoa, vaan potilaita hoidettiin vedellä, Jumalan sanalla ja paloviinalla. Saaren sairaalaan sijoitettiin myöhemmin myös pitkäaikaissairaita ja mieleltään järkkyneitä. Vielä 1700-luvun alussakaan ei Suomessa ollut varsinaisia sairaaloita sanan nykymerkityksessä. Oli hospitaaleja ja muita hyväntekeväisyyden varassa toimineita sairashuoneita, joissa säilytettiin parantumattomasti sairaita.

Parturinammatin harjoittajat (välskärit) saattoivat hoitaa joitakin ulkonaisia sairauksia. Kylvettäjät puolestaan hoitivat sairaita harjoittamalla kuppausta ja haavojen hoitoa. Palvelujaan tarjosivat myös oppimattomat, erilaisten vaivojen parantamiseen vihkiytyneet puoskarit. Lääkäreitä ei juuri ollut, sillä koulutus edellytti opiskelua ulkomailla.

Tukholmaan oli avattu Serafiimijärjestön perustama Ruotsi-Suomen yhteinen sairaala 1752. Suomen ensimmäinen varsinainen sairaala lääkäreineen avattiin Turkuun 1759. Varat lääninsairaalan rakentamiseen ja ylläpitoon saatiin Turun hiippakunnan asukkailta. Varoja kerättiin kolehteina ja vapaaehtoisina maksuina kirkollisten toimitusten yhteydessä. Sairaalan toiminta oli täysin yksityisen rahoituksen varassa. Hoitoa tarvitsevan lähettämisestä sairaalaan sovittiin kirkkoherran ja lääninrovastin kanssa eikä sinne saanut lähettää yli 50-vuotiaita ja alle 4–5 vuoden ikäisiä lapsia puhumattakaan sairaista, joiden parantumista pidettiin epätodennäköisenä.

1700-luvun loppupuolella perustettiin lääninsairaalat myös Vaasaan, Ouluun, Kuopioon, Helsinkiin ja Heinolaan. Sairauksista yleisimpiä olivat veneeriset taudit, mutta myös isorokko kuritti kansaa vielä 1800–luvun alussa, jolloin yleisiä sairashuoneita oli maassamme vajaat 20. Suoritetuissa tarkastuksissa niiden kunto havaittiin peräti kurjaksi ja välineistö puutteelliseksi.

Ensimmäisenä Suomen sairaaloita koskevana säädöksenä pidetään maaliskuussa 1814 annettua keisarillista kirjelmää lääkintäkollegiolle. Kirjelmässä määrättiin mm. sairaaloiden hallinnosta, taloudenpidosta sekä valtion osuudesta sairaanhoidon kustannuksiin. Myös hoitoloiden ja sairaaloiden ylläpidon kustannukset määriteltiin ja ajoittain tarkistettiin. Maaherrojen avuksi asetettiin johtokunnat hoitamaan sairaaloiden hallintoa.

Lapsikuolleisuus oli suuri koulutettujen kätilöiden puuttuessa. Määräys synnytyslaitoksen perustamiseksi Turkuun annettiin toukokuussa 1816 ja ensimmäinen vastasyntynyt lienee parkaissut laitoksen tiloissa sen toiminnan alkamisen merkiksi jo 1.11.1816. Synnytyslaitosta käytettiin opetustarkoituksiin lääkärien ja kätilöiden koulutuksessa. 1833 laitos siirrettiin yliopiston mukana Helsinkiin.

1840-luvulla eri puolille Suomea alettiin perustaa valtion kokonaan ylläpitämiä yleisiä sairaaloita. Tämä siksi, että hoitoon hakeutuminen pitkien matkojen takaa oli vaivalloista. 1850-luvun alkaessa lääninsairaaloissa potilaat ohjattiin hoitotarpeen mukaan sisätautien-, kirurgian-, veneeristen- ja ihotautien tai synnytysosastoille. Joissakin sairaaloissa saattoi olla osasto mielisairaille.

Pitkät matkat sairaaloihin ja osin myös 1860-vuosikymmenellä raivonneiden epidemioiden aiheuttama sairaalahoidon tarve puolsi vaatimuksia kunnallisten sairastupien perustamisesta. Niiden perustaminen oli kuitenkin varsin verkkaista kunnes 1880–luvun puolivälissä valtio ryhtyi tukemaan kunnansairaaloita. 1900-luvulle tultaessa kunnansairaaloita oli lähes 20 ja vuonna 1931 niitä oli jo lähes sadassa maalaiskunnassa.

Valtion ja kuntien yhteistoiminnan kehittämisen tuloksena ryhdyttiin perustamaan keskussairaaloita. Sitä koskeva laki astui voimaan keväällä 1943. Suomi jaettiin 20 keskussairaalapiiriin. Valtion tuli laatia keskussairaalaan osallistuvien kuntien kanssa perustamiskirja, jossa määrättiin mm. mitä lääketieteen erikoisaloja sairaala käsittää, sairaansijojen määrä ja kunkin osallistuvan kunnan käyttöoikeus sairaansijoihin. 1948 hyväksyttyyn uuteen keskussairaalalakiin sisällytettiin kulkutautisairaanhoitoa koskeva säännös, jonka mukaan keskussairaaloihin tuli perustaa kulkutautiosastot.

Mitä asiakirjoja sairaaloiden arkistot sisältävät?

Sairaaloiden arkistot sisältävät niiden toiminnan myötä syntynyttä asiakirja-aineistoa. Aineistoihin kuuluvat yleensä diaarit, päiväkirjat, luettelot, pöytäkirjat, lähetettyjen kirjeiden toisteet, saapuneet asiakirjat ja tiliasiakirjat.

Arkistoihin sisältyy lukuisia asiakirjasarjoja, jotka sisältävät potilasasiakirjoja. Kyseisissä asiakirjoissa on erityislainsäädännön (PotiL 785/1992 ja KuolL 459/1973) perusteella salassa pidettävää tietoa, joiden käyttö edellyttää käyttölupaa ja joita voidaan antaa vain kyseisessä erityislaissa määriteltyihin käyttötarkoituksiin. Sata vuotta vanhat ja sitä vanhemmat asiakirjat eivät ole lainsäädännön perusteella käyttörajoituksen alaisia.

Mihin arkistoa voi käyttää?

Sairaaloiden arkistot sisältävät luonnollisesti potilaitten vastaanottoon, tutkimiseen, hoitoon ja kotiuttamiseen liittyviä asiakirjasarjoja. Sukututkija saattaa löytää niistä tietoja sukunsa edesmenneen jäsenen terveyden tilasta.

Muut asiakirjat, kuten pöytäkirjat, toimintakertomukset ja saapuneet kirjeet laajentavat kuvaa sairaaloiden toiminnasta. Niiden kautta tutkija löytää tietoa sairaalan hallinnosta, tilankäytöstä ja korjaustarpeista. Tiliasiakirjat valottavat sairaaloiden taloudellista tilannetta.

Miten tutkin arkistoa?

Sairaaloiden arkistoihin kuuluvia asiakirjoja voi hakea ja tilata tutkittavaksi verkkopalvelu Astian kautta. Hakusanana Astiassa voi käyttää esimerkiksi tietyn sairaalan nimeä, vaikkapa Vaasan lääninsairaala. Tällöin hakutulokseksi saa kaikki kyseisen sairaalan arkiston arkistoyksiköt. Hakutuloksia voi rajata lisäämällä hakusanoja, käyttämällä aikarajausta tai hakuruudun vasemmassa laidassa olevien rajausvaihtoehtojen avulla. Haluamansa aineiston voi tilata Astian avulla tutkittavakseen aineistoa säilyttävän yksikön tutkijasaliin tai kaukolainana johonkin toiseen arkistolaitoksen yksikköön. Kaukolainaus on maksullista ja aineiston lainauksessa voi olla rajoituksia.

Kirjallisuutta

Hannula, Seppo, Lasaretista yliopistolliseksi sairaalaksi. 200 vuotta sairaalatoimintaa Kuopiossa. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1994

Jauho, Mikko, Kansanterveysongelman synty: tuberkuloosi ja terveyden hallinta Suomessa ennen toista maailmansotaa. Tutkijaliitto, Helsinki 2007.

Pesonen, N, Terveyden puolesta – sairautta vastaan. Terveyden- ja sairaanhoito Suomessa 1800- ja 1900-luvulla. WSOY, Porvoo 1980

Pietikäinen, Petteri, Hulluuden historia. Gaudeamus Helsinki University Press, Helsinki 2013.

Arno Forsius, Parturit, välskärit ja kirurgit Ruotsissa ja Suomessa

Siirry Astia-verkkopalveluun

_________________________

Siirry Portin etusivulle