Ero sivun ”Lestadiolaisuus” versioiden välillä
(→Lestadiolaisuus) |
(→Arkistoaineistot) |
||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
== <br>Arkistoaineistot == | == <br>Arkistoaineistot == | ||
| − | === Laestadiana -kokoelma === | + | === Laestadiana-kokoelma === |
| − | Merkittävä lestadiolaisuuden tutkimuksen lähdeaineisto on [http://www.arkisto.fi/fi/oulun-maakunta-arkisto/ Oulun maakunta-arkistossa] | + | Merkittävä lestadiolaisuuden tutkimuksen lähdeaineisto on [http://www.arkisto.fi/fi/oulun-maakunta-arkisto/ Oulun maakunta-arkistossa] sijaitseva Laestadiana-kokoelma. Kokoelma sisältää tietoja Suomen lestadiolaisuuden lisäksi myös muiden Pohjoismaiden sekä Pohjois-Amerikan lestadiolaisuudesta. Laestadiana-kokoelma sisältää liikkeen piiriin kuuluneiden henkilöiden arkistoja sekä eri suuntauksia edustaneiden lestadiolaisten yhdistysten arkistoja 1800-luvun puolestavälistä lähtien<br> <br>Laestadiana-kokoelma muodostuu arkistokokonaisuuksista, jotka on numeroitu juoksevasti alkaen Laestadiana 1:stä. Vuoden 2015 alussa kokoelmassa oli 53 eri kokonaisuutta (Laestadiana 1-53) ja kokoelman laajuus oli noin 50 hm. Kokoelmaan kuuluvat arkistot on järjestetty omiksi arkistoikseen ja haettavissa [https://astia.narc.fi/astiaUi/index.php Astian] avulla.<br> |
<br> | <br> | ||
'''Henkilöarkistot '''<br> | '''Henkilöarkistot '''<br> | ||
| − | Laestadiana -kokoelmassa on lestadiolaisen herätysliikkeeseen kuuluneiden henkilöiden ja liikkeessä toimineiden maallikkosaarnaajien ja pappien henkilöarkistoja 1840-luvulta lähtien. Henkilöarkistot sisältävät runsaasti kirjeenvaihtoa, jotka ovat tutkimuksen kannalta keskeinen lähdeaineisto. ”Vanhinten” eli liikkeen johtavien saarnamiesten kirjeet kulkivat jäljennöksinä kädestä käteen ja toimivat ohjenuorina paikallisille seurakuntalaisille. Tärkeimpiä kirjeitä ja saarnoja koottiin myös kirjekokoelmiksi. Saarnamiesten ja pappien arkistoissa on lisäksi myös saarnoja, muita uskonnollisia puheita ja lestadiolaisissa hengellisissä lehdissä julkaistuja kirjoituksia. | + | Laestadiana-kokoelmassa on lestadiolaisen herätysliikkeeseen kuuluneiden henkilöiden ja liikkeessä toimineiden maallikkosaarnaajien ja pappien henkilöarkistoja 1840-luvulta lähtien. Henkilöarkistot sisältävät runsaasti kirjeenvaihtoa, jotka ovat tutkimuksen kannalta keskeinen lähdeaineisto. ”Vanhinten” eli liikkeen johtavien saarnamiesten kirjeet kulkivat jäljennöksinä kädestä käteen ja toimivat ohjenuorina paikallisille seurakuntalaisille. Tärkeimpiä kirjeitä ja saarnoja koottiin myös kirjekokoelmiksi. Saarnamiesten ja pappien arkistoissa on lisäksi myös saarnoja, muita uskonnollisia puheita ja lestadiolaisissa hengellisissä lehdissä julkaistuja kirjoituksia. |
| − | Itse Lars Levi Laestadiuksen asiakirjoja Laestadiana -kokoelmassa on hyvin vähän. Kokoelmaan kuuluvissa henkilöarkistoissa on säilynyt muutamia hänen omakätisesti kirjoittamia saarnoja ja kirjeitä 1840-1850-luvuilta. Näissä arkistoissa on myös vanhoja, 1800-luvun lopulla käsinkirjoitettuja kopioita Laestadiuksen saarnoista ja kirjeistä.<br> | + | Itse Lars Levi Laestadiuksen asiakirjoja Laestadiana-kokoelmassa on hyvin vähän. Kokoelmaan kuuluvissa henkilöarkistoissa on säilynyt muutamia hänen omakätisesti kirjoittamia saarnoja ja kirjeitä 1840-1850-luvuilta. Näissä arkistoissa on myös vanhoja, 1800-luvun lopulla käsinkirjoitettuja kopioita Laestadiuksen saarnoista ja kirjeistä.<br> |
<br> | <br> | ||
'''Lestadiolaisuuden tutkijoiden arkistot'''<br> | '''Lestadiolaisuuden tutkijoiden arkistot'''<br> | ||
| − | Laestadiana -kokoelmassa on myös muutamien keskeisten lestadiolaisuuden tutkijoiden kuten Pekka Raittilan, Kullervo Hulkon, Väinö Havaksen ja Oskari Heikki Jussilan arkistot. Nämä arkistot sisältävät mm. tutkimuksessa käytettyjä lähde-, henkilötieto- ja muistitietoaineistoja kuten haastatteluita. <br> | + | Laestadiana-kokoelmassa on myös muutamien keskeisten lestadiolaisuuden tutkijoiden kuten Pekka Raittilan, Kullervo Hulkon, Väinö Havaksen ja Oskari Heikki Jussilan arkistot. Nämä arkistot sisältävät mm. tutkimuksessa käytettyjä lähde-, henkilötieto- ja muistitietoaineistoja kuten haastatteluita. <br> |
<br> | <br> | ||
| Rivi 46: | Rivi 46: | ||
Herätysliikkeeseen kuuluneiden ja liikkeessä toimineiden henkilöiden arkistoja säilytetään arkistolaitoksen eri yksiköissä. Asiakirjoja voi hakea [https://astia.narc.fi/astiaUi/index.php Astian] perushaulla käyttämällä hakusanana henkilön tai yhdistyksen nimeä. [http://www.arkisto.fi/fi/aineistot/valtakunnallinen-yksityisarkistorekisteri/ Valtakunnallisesta yksityisarkistorekisteristä] löytyy tietoja arkistolaitoksen ulkopuolella säilytettävistä henkilö-, perhe- ja sukuarkistoista. | Herätysliikkeeseen kuuluneiden ja liikkeessä toimineiden henkilöiden arkistoja säilytetään arkistolaitoksen eri yksiköissä. Asiakirjoja voi hakea [https://astia.narc.fi/astiaUi/index.php Astian] perushaulla käyttämällä hakusanana henkilön tai yhdistyksen nimeä. [http://www.arkisto.fi/fi/aineistot/valtakunnallinen-yksityisarkistorekisteri/ Valtakunnallisesta yksityisarkistorekisteristä] löytyy tietoja arkistolaitoksen ulkopuolella säilytettävistä henkilö-, perhe- ja sukuarkistoista. | ||
| − | Suurin osa lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvista yhdistyksistä | + | Suurin osa lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvista yhdistyksistä säilyttää itse omia asiakirjojansa. Esimerkiksi Esikoislestadiolaiset ry:n arkistoaineistoa säilytetään yhdistyksen toimitiloissa Lahdessa ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen arkistoa säilytetään Oulussa. |
Evankelis-luterilaisen kirkon arkistoissa on myös runsaasti lestadiolaisuuteen liittyviä asiakirjoja. [[Tuomiokapitulit | Tuomiokapitulien]] ja [[Evankelis-luterilaiset_seurakunnat | seurakuntien]] arkistojen vanhimpia osia säilytetään maakunta-arkistoissa.<br> | Evankelis-luterilaisen kirkon arkistoissa on myös runsaasti lestadiolaisuuteen liittyviä asiakirjoja. [[Tuomiokapitulit | Tuomiokapitulien]] ja [[Evankelis-luterilaiset_seurakunnat | seurakuntien]] arkistojen vanhimpia osia säilytetään maakunta-arkistoissa.<br> | ||
Versio 25. huhtikuuta 2017 kello 14.22
| Muista myös nämä |
Sisällysluettelo
Lestadiolaisuus
Lestadiolaisuuden synty
Lestadiolaisuus on pohjoismaisista kirkollisista herätysliikkeistä suurin ja laajimmalle levinnyt. Se sai alkunsa 1840-luvulla Ruotsin Lapissa, missä Lars Levi Laestadius (1800-1861) toimi Kaaresuvannon kirkkoherrana. Lestadiolainen herätys levisi nopeasti Pohjois-Norjaan ja Pohjois-Suomeen. Laestadiuksen kuoltua liikkeen johtohahmona toimi ruotsalainen katekeetta ja maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa (1811-1899). Herätysliikkeen kannatus laajentui Pohjanmaalle ja 1870-luvulta lähtien eteläisempään Suomeen ja Karjalaan, missä myös ortodoksiväestöä liittyi lestadiolaisuuteen. Suomalaisten siirtolaisten mukana lestadiolainen herätys levisi Pohjois-Amerikkaan 1860-luvulla.
Herätysliikkeen suuntaukset
Lestadiolaisessa herätysliikkeessä on ollut useita hajaannuksia lähinnä opillisten erimielisyyksien vuoksi Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa 1880-luvulta lähtien. Ristiriitoja on pyritty selvittämään sovintokokouksissa. 1900-luvun taitteessa tapahtui suuri hajaannus, jolloin lestadiolaisuus jakautui kolmeen ryhmään: vanhoillislestadiolaisuuteen, esikoislestadiolaisuuteen ja uusheräykseen.
1930-luvulla vanhoillislestadiolaisten keskuudessa syntyi opillisia ristiriitoja, joiden seurauksena pikkuesikoisuus eli rauhansanalaisuus erkani omaksi suuntauksekseen. Hajaannusten vuoksi lestadiolaisuus on maailmanlaajuisesti jakautunut pariinkymmeneen eri suuntaukseen, joista Suomessa toimii noin puolet ja joista osa on järjestäytynyt omiksi yhdistyksikseen.
Suomessa eri lestadiolaisuuden suuntaukset ovat pysyneet opillisista eroista huolimatta osana luterilaista kirkkoa. Suurin suuntauksista on vanhoillislestadiolaisuus, johon kuuluu noin 75 % Suomen kaikista lestadiolaisista ja jonka keskusorganisaationa toimii Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys.
Arkistoaineistot
Laestadiana-kokoelma
Merkittävä lestadiolaisuuden tutkimuksen lähdeaineisto on Oulun maakunta-arkistossa sijaitseva Laestadiana-kokoelma. Kokoelma sisältää tietoja Suomen lestadiolaisuuden lisäksi myös muiden Pohjoismaiden sekä Pohjois-Amerikan lestadiolaisuudesta. Laestadiana-kokoelma sisältää liikkeen piiriin kuuluneiden henkilöiden arkistoja sekä eri suuntauksia edustaneiden lestadiolaisten yhdistysten arkistoja 1800-luvun puolestavälistä lähtien
Laestadiana-kokoelma muodostuu arkistokokonaisuuksista, jotka on numeroitu juoksevasti alkaen Laestadiana 1:stä. Vuoden 2015 alussa kokoelmassa oli 53 eri kokonaisuutta (Laestadiana 1-53) ja kokoelman laajuus oli noin 50 hm. Kokoelmaan kuuluvat arkistot on järjestetty omiksi arkistoikseen ja haettavissa Astian avulla.
Henkilöarkistot
Laestadiana-kokoelmassa on lestadiolaisen herätysliikkeeseen kuuluneiden henkilöiden ja liikkeessä toimineiden maallikkosaarnaajien ja pappien henkilöarkistoja 1840-luvulta lähtien. Henkilöarkistot sisältävät runsaasti kirjeenvaihtoa, jotka ovat tutkimuksen kannalta keskeinen lähdeaineisto. ”Vanhinten” eli liikkeen johtavien saarnamiesten kirjeet kulkivat jäljennöksinä kädestä käteen ja toimivat ohjenuorina paikallisille seurakuntalaisille. Tärkeimpiä kirjeitä ja saarnoja koottiin myös kirjekokoelmiksi. Saarnamiesten ja pappien arkistoissa on lisäksi myös saarnoja, muita uskonnollisia puheita ja lestadiolaisissa hengellisissä lehdissä julkaistuja kirjoituksia.
Itse Lars Levi Laestadiuksen asiakirjoja Laestadiana-kokoelmassa on hyvin vähän. Kokoelmaan kuuluvissa henkilöarkistoissa on säilynyt muutamia hänen omakätisesti kirjoittamia saarnoja ja kirjeitä 1840-1850-luvuilta. Näissä arkistoissa on myös vanhoja, 1800-luvun lopulla käsinkirjoitettuja kopioita Laestadiuksen saarnoista ja kirjeistä.
Lestadiolaisuuden tutkijoiden arkistot
Laestadiana-kokoelmassa on myös muutamien keskeisten lestadiolaisuuden tutkijoiden kuten Pekka Raittilan, Kullervo Hulkon, Väinö Havaksen ja Oskari Heikki Jussilan arkistot. Nämä arkistot sisältävät mm. tutkimuksessa käytettyjä lähde-, henkilötieto- ja muistitietoaineistoja kuten haastatteluita.
Yhdistysten arkistot
Kokoelma sisältää myös jonkin verran herätysliikkeen eri suuntauksia edustaneiden yhdistysten ja rauhanyhdistysten arkistoja. Esimerkkinä voisi mainita Laestadiolaisten Lähetysyhdistysten Keskusliitto ry:n arkiston vuosilta 1883-1985 ja Lähetysyhdistys Rauhan Sana ry:n arkiston vuosilta 1953-2006.
Lestadiolaisuutta koskevia muita arkistoaineistoja
Herätysliikkeeseen kuuluneiden ja liikkeessä toimineiden henkilöiden arkistoja säilytetään arkistolaitoksen eri yksiköissä. Asiakirjoja voi hakea Astian perushaulla käyttämällä hakusanana henkilön tai yhdistyksen nimeä. Valtakunnallisesta yksityisarkistorekisteristä löytyy tietoja arkistolaitoksen ulkopuolella säilytettävistä henkilö-, perhe- ja sukuarkistoista.
Suurin osa lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvista yhdistyksistä säilyttää itse omia asiakirjojansa. Esimerkiksi Esikoislestadiolaiset ry:n arkistoaineistoa säilytetään yhdistyksen toimitiloissa Lahdessa ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen arkistoa säilytetään Oulussa.
Evankelis-luterilaisen kirkon arkistoissa on myös runsaasti lestadiolaisuuteen liittyviä asiakirjoja. Tuomiokapitulien ja seurakuntien arkistojen vanhimpia osia säilytetään maakunta-arkistoissa.
Kirjastoaineistot
Laestadiana-kirjasto
Oulun maakunta-arkistossa on erityinen lestadiolaiseen herätysliikkeeseen liittyvä Laestadiana -kirjasto. Se on syntynyt, kun Laestadiana -kokoelmasta on erotettu arkistojen yhteydessä olleet painotuotteet ja kirjat omaksi kirjakokoelmakseen.
Laestadiana -kirjastossa on hyvin monipuolista lestadiolaisuutta koskevaa kirjallisuutta
- Laestadiuksen ja muiden saarnaajien puhe- ja kirjekokoelmia
- herätysliikkeen eri suuntauksien julkaisemia lehtiä
- hartauskirjallisuutta
- lestadiolaisuutta koskevia tutkimuksia.
Laestadiana-kirjastoon kuuluva kirjallisuus on selattavissa Erkki -kirjastotietokannassa
Lestadiolaisuutta koskevaa kirjallisuutta
Suomen vanhoillislestadiolaisuuden vuosikokouspöytäkirjat on luettavissa painettuina vuodesta 1906 lähtien.
Lestadiolaisuuden historian yleisesityksiä ovat mm. Väinö Havaksen Lestadiolaisuuden historia pääpiirteissään vuodelta 1927 ja Seppo Lohen Pohjolan kristillisyys: lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870-1899 vuodelta 1997.
Pekka Raittilan Lestadiolaisuuden matrikkeli ja bibliografia vuodelta 1967 on yhä edelleen lestadiolaisuuden tutkimuksen perusteos.
Jouko Talonen on tutkinut herätysliikkeen suhdetta politiikkaan ja yhteiskunnallista osallistumista väitöskirjassaan Pohjois-Suomen lestadiolaisuuden poliittis-yhteiskunnallinen profiili 1905-1923 vuodelta 1988 sekä Esikoislestadiolaisuus ja suomalainen yhteiskunta 1900-1944.
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirkkohistorian laitoksella on tehty useita opinnäytetöitä koskien lestadiolaisuutta ja sen keskeisiä vaikuttajia. Tarkempia tietoja on löydettävissä Helka-kirjastotietokannasta
Siirry Vakka-arkistotietokantaan
Siirry haku- ja tilausjärjestelmä Astiaan
