Maanmittaushallituksen uudistusarkisto

Kohteesta Portti
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2012 kello 09.13 – tehnyt Istvan (keskustelu | muokkaukset) (Digitoitu aineisto)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muista myös nämä

Kartat

Maanmittaushallituksen verollepanokartat

Maanmittaushallitus

Pitäjänkartasto

Senaatin kartasto

Yleiskartat 

Maanmittaus ja renovoidut uudistuskartat

Suomen maanmittauksen historian katsotaan alkavan Olof Gangiuksen määräämisestä maanmittariksi Turun lääniin vuonna 1633. Seuraavalla vuosikymmenellä Suomessa toimineiden maanmittarien määrä alkoi vähitellen kasvaa. Maanmittarien tuli laatia 1630-luvulta lähtien maanmittaustoimituksissa syntyneistä kartoista ja niihin liittyvistä selvityksistä ns. renovoidut uudistuskappaleet eli puhtaaksipiirrokset.

Uudistuskartat toimitettiin Ruotsin vallan aikana aluksi kamarikollegioon ja 1600-luvun lopusta lähtien Päämaanmittauskonttoriin. Autonomian ajan alussa Suomeen perustettiin vuonna 1812 oma Päämaanmittauskonttori, jonne maanmittarit toimittivat uudistetut kartat. Päämaanmittauskonttorista tuli myöhemmin Maanmittauksen ylihallitus ja vuodesta 1916 alkaen Maanmittaushallitus. Uudistusten laatiminen ja arkistoitavaksi toimittaminen jatkui pääpiirteissään samanlaisena aina vuoteen 1960 saakka. Tuolloin annettiin asetus, joka päätti uudistusten laatimisen. Renovaatiot korvattiin mikrofilmeillä. Ruotsin vallan aikana laaditut renovaatiot saatiin Suomeen Haminan rauhansopimuksen nojalla. Venäjällä tehdyt Viipurin lääniä koskevat uudistukset liitettiin 1820- luvulla maanmittausarkiston yhteyteen.

Uudistuskarttojen määrä alkoi kasvaa vuodesta 1757 alkaen, kun isojakotoimitukset aloitettiin Suomessa. Varsinkin 1800-luvulla uudistuskarttojen määrä kasvoi runsaasti. Vuonna 1881 päätettiin, että uudistukset laadittaisiin vain sellaisista katselmuksista ja kartoituksista, jossa tilan kaikki tilukset mitattiin. Uudistuskarttojen määrään kasvua rajoitettiin vuonna 1916 määräämällä uudistukset tehtäväksi vain, jos kohteen pinta-ala oli vähintään 50 hehtaaria. Vuonna 1920 vähimmäispinta-ala kasvatettiin 80 hehtaariin.


Uudistusarkisto

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto sisältää maanmittaustoimituksissa (iso-, uus- ja muissa jakotoimituksissa) syntyneitä renovoituja eli puhtaaksipiirrettyjä maanmittauskarttoja ja niihin liittyviä asiakirjoja, joihin kuuluu jakokirjoja, pyykkiselityksiä, pöytäkirjoja sekä muita asiakirjoja. Asiakirjat on laadittu karttojen kokoisille kartonki- tai paperipohjille. Uudistusarkistoon kuuluvat myös 1600-luvun karttakirjat eli maakirjakartat tai geometriset maakirjakartat.

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto sisältää 726 000 asiakirjaa. Arkistossa on aineistoa 1600-luvulta 1900-luvulle. Se on suurin Kansallisarkistossa säilytetty karttakokoelma. Uudistusarkisto on järjestetty lääneittäin, kunnittain, kylittäin ja toimituksittain.


Mihin voin käyttää arkistoa?

Uudistuskartat ja -asiakirjat ovat käsin valmistettuja jäljennöksiä maanmittausasiakirjoista. Maanmittaustoimitusten lainvoimainen lopputulos on selvitettävä ensisijassa alkuperäisten karttojen ja asiakirjojen perusteella. Alkuperäisiä karttoja ja asiakirjoja säilytetään Maanmittauslaitoksen Arkistokeskuksessa.

Uudistusarkistoa voi käyttää esimerkiksi paikallis-, talous-, asutus- ja kulttuurihistorian tutkimuksessa. Kartat sisältävät monipuolista tietoa ja auttavat täydentämään muita lähteitä. Varsinkin isojakokartoissa voi olla hyödyllistä tietoa kylien oloista ennen isojakoa. Laajuudestaan johtuen uudistusarkisto on myös hyvä esimerkki kartografian muutoksista vuosisatojen aikana. Arkiston hakuvälineenä toimivan uudistushakemiston avulla tutkija näkee kaikki tietyllä paikkakunnalla suoritetut jakotoimitukset yhdellä silmäyksellä.


Tiedon etsiminen arkistosta

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto on tutkijoiden käytettävissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Arkisto on luetteloitu Kansallisarkiston arkistoluetteloon 251:07 sekä Vakka-arkistotietokantaan. Arkistoluetteloa pääsee tarkastelemaan Vakassa syöttämällä sen perushakuun hakusanaksi esimerkiksi ”uudistusarkisto”. Hakutuloksista valitaan Maanmittaushallitus ja sen alta Maanmittaushallituksen uudistusarkisto.

Uudistusarkisto koostuu kahdesta kokonaisuudesta: itse uudistusarkistosta ja omaksi kokonaisuudekseen erotetuista 1600-luvun maakirjakartoista. Koko arkiston hakemistona toimivat uudistushakemistot, jotka löytyvät Vakasta tunnuksella Bia Uudistushakemistot. Ne ovat käytettävissä digitoituna ja mikrofilmattuna. Alkuperäiset luettelot ovat huonokuntoisia ja siksi käyttökiellossa.

Uudistushakemistot kattavat koko uudistusarkiston ja ovat siten hyvin laaja kokonaisuus. Tästä johtuen hakemistoa on kätevintä käyttää Vakka-arkistotietokannan kautta. Siellä hakemistot on jaoteltu lääneittäin ja pitäjittäin osiin. Kukin osa sisältää linkin digitoituun uudistushakemistoon.

Uudistushakemistojen rungon muodostaa vanha lääni-, kunta- ja kyläjako. Läänien sisällä kutakin kuntaa ja edelleen kutakin kylää tai jakokuntaa koskevat kartat on eritelty kronologisessa järjestyksessä toisistaan. Koska uudistusarkisto on muotoutunut 300 vuoden kuluessa, on sen hakemistoa pitänyt muokata ajan kuluessa vastaamaan kulloistakin tilannetta. Nykymuodossaan uudistushakemistot ovat 1920- ja 1930-luvuilta, mutta niihin on tehty korjauksia myöhemmin esimerkiksi silloin, kun tietty kylä on siirretty osaksi toista kuntaa.

Muokkauksista johtuen uudistushakemistot sisältävät runsaasti viittauksia hakemistojen toisiin osiin. Hakemiston kokemien muutoksien vuoksi sen asiakirjojen arkistotunnuksista ei voi enää päätellä kuin arkistotunnuksen kirjainosaa vastaavan vanhan läänin. Lääniin viittaavaa kirjaintunnusta seuraavista kunta- ja kylätunnuksista ei voi usein tehdä johtopäätöksiä, koska useilla kunnilla ja kylillä saattaa olla sama numerotunnus tai samalla kunnalla tai kylällä useampia eri numerotunnuksia. Helsinki on esimerkiksi erotettu jälkikäteen omaksi kokonaisuudekseen tunnuksella B7 Helsinki, jota puolestaan ei pidä sekoittaa tunnukseen B7, joka viittaa mm. moniin Espoon kyliin.

Jotta uudistushakemistoista löytää etsimänsä kartan, on tutkijalla oltava tieto oikeasta läänistä, kunnasta tai pitäjästä ja kylästä tai jakokunnasta. Kartan arkistotunnus on merkitty useimmiten hakemistosivun oikean puolimmaiseen sarakkeeseen. Toisinaan se saattaa olla sisennettynä toimituksen kuvauksen yhteydessä. Tyypillinen arkistotunnus on muotoa: B30:b 2/7-16, Mäntsälän kirkonkylän tiluskartta ja jakokirja vuodelta 1784.

Karttoja voi etsiä myös Kansallisarkiston karttahaulla. Suurinta osaa uudistusarkiston kartoista ei ole digitoitu vielä eikä niiden tietoja ole syötetty Vakka-arkistotietokantaan. Tästä johtuen karttahaku antaa tiedot vain joistain uudistusarkiston sisältämistä kartoista.


Digitoitu aineisto

Maanmittaushallituksen uudistusarkistosta on digitoitu Kansallisarkiston digitaaliarkistoon uudistushakemistot ja systemaattisesti Turun ja Porin, Uudenmaan ja Hämeen läänien karttoja. Systemaattinen digitointi etenee nopeasti ja kannattaa seurata Uudistuskarttojen digitoinnin etenemistä.

Digitoituja karttoja on kätevintä selata Vakka-arkistotietokannan kautta. Kartat löytyvät Maanmittaushallituksen uudistusarkiston sarjasta MHA Uudistuskartat ja -asiakirjat. Sarja on järjestetty lääneittäin ja kunnittain.

1600-luvun maakirjakarttoja on digitoitu 2000-luvun alussa Jyväskylän yliopiston historian laitoksen, Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen multimediaopintokokonaisuuden ja Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n digitointiprojektissa. Aineistoon voi tutustua virtuaaliyliopiston sivuilla. Karttojen lisäksi sivustolla on mm. tulkintaopas vanhoihin karttamerkkeihin.

Kirjallisuutta

Huhtamies, Mikko, Maan mitta. Maanmittauksen historia Suomessa 1633—2008. Maanmittauslaitos / Edita, Helsinki 2008.

Rosberg, Harri, ”Maanmittaushallituksen uudistusarkisto”, Arkistolaitos 2001. Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen vuosikertomus. Arkistolaitos, Tammisaari 2002. 56-59.


1600-luvun maakirjakartat virtuaaliyliopiston sivuilla


Siirry Vakka-arkistotietokantaan

Siirry digitaaliarkistoon



Takaisin Portin etusivulle