Lähdekoodi sivulle Senaatin kartastot


{{Aiheeseen liittyvät linkit
|linkit=[[Autonomian ajan viranomaiset]]

[[Kartat]]

[[Pitäjänkartasto]]

[[Senaatti]]

[[Yleiskartat (kokoelma)|Yleiskartat]]
}}

== Mitä ovat Senaatin kartastot? ==
[[Tiedosto:Senaatti3.JPG|500px|thumb|right]]
Senaatin kartastoiksi kutsutaan Venäjän armeijan topografisten joukkojen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa mittakaavassa 1:21 000 laatimia Etelä-Suomen karttoja. Senaatin kartastot koostuvat kahdesta erilaisesta sarjasta. 

=== Kartastojen syntyvaiheet ===

Autonomian ajalla yksityiskohtaisia maastonkorkeuksia koskevia tietoja sisältäneiden karttojen laatiminen ja valmistus oli keskitetty Venäjän sotilasviranomaisille. Tällaiset topografiset kartat olivat sotilaallisen merkityksensä vuoksi salassa pidettäviä. 

Suomessa Venäjän armeijan topografijoukot kartoittivat suurin piirtein linjan Pori-Käkisalmi eteläpuolisen osan vuosina 1870–1907 mittakaavassa 1:21 000. Kartoituksen lopputuloksena syntyi painettu topografinen kartasto mittakaavassa 1:42 000, minkä lisäksi Helsingin ja Viipurin seudun karttoja julkaistiin painettuna myös alkuperäisessä mittakaavassa 1:21 000. Korkeussuhteet on merkitty karttalehdille käyrillä kahden sashenin (1 sashen = 2,13 m) välein. 

Suomen valtio osallistui kartoituskustannuksiin ja sai sen vuoksi kaksi valokuvajäljennöstä kustakin alkuperäiskartaston lehdestä (1:21 000), ja niistä muodostettiin kaksi identtistä karttasarjaa, joita on myöhemmin alettu kutsua ''Senaatin kartastoiksi''. Toinen kartastoista sijoitettiin [[senaatti| senaatin]] sota-asiaintoimituskuntaan, sittemmin maanviljelystoimituskuntaan ja toinen silloiseen maanmittausylihallitukseen. Kartat värjättiin käsin vesiväreillä ja samalla ne pohjustettiin kankaalla. Väritykseltään kartastot poikkeavat selvästi toisistaan: maanmittausylihallituksessa olleet kartat on värjätty venäläistä kartoitustapaa mukaillen, kun taas toisen kartaston kartat noudattavat suomalaiselle kartanvalmistukselle tyypillistä värivalikoimaa.

=== Kartastojen alueellinen laajuus ===

Alkuperäisen senaatin kartaston laajuus käy ilmi [[Media:21_000_indeksi_Senaatin_kartasto3.jpg|yleissilmäyslehdestä.]] Kartasto sisälsi 471 karttalehteä. Maanmittausylihallituksessa kartaston yhteyteen liitettiin vielä eräitä lisälehtiä, joten se on alueellisesti toista kartastoa laajempi. Kartastoihin tehtiin myös sisällöllisiä korjauksia ja täydennyksiä, minkä vuoksi ne eivät ole siltäkään osin keskenään aivan samanlaisia. 

Jatkosodan jälkeen jouduttiin uuden rajan taakse jäänyttä Karjalaa koskevat kartastojen lehdet luovuttamaan Neuvostoliittoon liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta. Mikäli tietyllä karttalehdellä oli alueita uuden rajan molemmilta puolilta, leikattiin kartatkin rajalinjaa myöten kahtia ja itäinen puoli luovutettiin vaaditulla tavalla. Luovutusvaatimus täytettiin molempien kartastojen kohdalla, ja sen seurauksena alkuperäisten kartastojen lehtiluku supistui.

==Senaatin kartastot Kansallisarkistossa==

Senaatin kartastoja säilytetään Kansallisarkistossa. Maanmittausylihallituksessa alun perin ollut kartasto on sijoitettu osaksi [http://www.arkisto.fi/fi/yhteystiedot/#kansallisarkisto  Rauhankadun toimipisteessä] säilytettävää maanmittaushallituksen historiallista kartta-arkistoa ''Senaatin kartaston'' nimellä, ja se sisältää 414 karttalehteä. [[Senaatti| Senaatin]] sotilastoimituskunnassa ollut kartasto kuuluu puolestaan topografisten karttojen kokoelmiin nimellä ''Venäläiset topografiset kartat'' 1:21 000, ja se sisältää 366 karttalehteä. Molemmat kartastot on digitoitu.

==Mihin voin käyttää kartastoja?==	

Senaatin kartastoja ei ole julkaistu painettuna, ja niiden tutkimuskäyttö on aiemmin muutenkin ollut rajoitettua. Digitoidut aineistot tarjoavat sen vuoksi uuden mahdollisuuden perehtyä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maankäyttöön Etelä-Suomessa. Saman kartan eri versioiden vertaaminen voi tuoda tutkimukseen vielä lisäarvoa.

== Miten löydän oikean karttalehden? ==

Senaatin kartastoon kuuluvia karttalehtiä haetaan [https://astia.narc.fi/uusiastia/index.html Astian] avulla. Hakusanana käytetään karttalehden yksilöivää tunnistetta, joka selviää [[Media:21_000_indeksi_Senaatin_kartasto3.jpg|yleissilmäyslehdeltä.]] Yleissilmäyslehden voi suurentaa käytössä olevan selaimen suurennustoiminnolla. Kunkin karttalehden tunniste muodostuu roomalaisesta ja arabialaisesta numerosta, esim. XI 41. Roomalainen numero (XI) osoittaa yleissilmäyslehden vaakarivin ja arabialainen (41) pystysarakkeen. Vaakarivien ja pystysarakkeiden numerot löytyvät yleissilmäyslehden marginaaleista.

Karttalehden tunniste syötetään Astian hakukenttään muodossa ''XI 41''. Haun suoritettuasi klikkaa hakutuloslistauksen vasemmasta reunasta painiketta "Vain digitaalinen aineisto". Tällöin hakutuloslistaukseen ilmaantuvat kyseisen karttalehden tiedot molemmista kartastoista. Pääset tarkastelemaan karttalehteä klikkaamalla "Tarkastele digitaalisena" -painiketta. Eräiden karttalehtien kohdalla saattaa löytyä hakutulos ainoastaan toisesta kartastosta. Tämä johtuu kartastojen erilaisesta kattavuudesta.

''Mikäli haku ei tuota yhtään tulosta, voi syynä olla jokin seuraavista:'' 

* Karttalehti ei sisälly Senaatin kartastoihin. Yleissilmäyslehden hakuruudukko on alueellisesti hieman laajempi kuin alkuperäinen Senaatin kartasto, minkä vuoksi erityisesti ruudukon laidoilla voi olla karttalehtiä, joista karttaa ei ole olemassa. 

*Karttalehti koskee nykyisen rajan taakse jäänyttä Karjalan aluetta, ja kartta on luovutettu jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle. 

*Karttalehti puuttuu Kansallisarkiston kokoelmista. Molemmista kartastoista puuttuvat seuraavat lehdet: XV 26, XV 27, XVI 25, XVI 26 ja XVI 27. 

== Kirjallisuutta ==

*Ek, Heli, ''Venäläiset topografiset kartat''. Tutkielma venäläisten sotilasviranomaisten vuosina 1798–1917 laatimista topografisista kartoista. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, maanmittausosasto. Espoo 1981.
*''Kartta historian lähteenä''. Toim. Rantatupa, Heikki. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisusarja 55. Kampus Kustannus, Jyväskylä 2000.

==Aiheesta muualla==

*[http://www.strang.fi/karttatieto/ Jan Strangin karttatieto].